No niih. Mies saadaan joskus iskettyä ja kaikki näyttää hyvältä, mutta kuinkas se sama ukko sitten saadaan vihille!
Kertokaa te, jotka olette raahatut vihkipallille että miten se sitten oikein onnistui!
Tiedosta kiitollinen!
Kertokaa te, jotka olette raahatut vihkipallille että miten se sitten oikein onnistui!
Tiedosta kiitollinen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Naimisiin?huhhuh pointsit kotiin jos saat nykymaailmassa jonkun vihille asti.
Hyvä ihminen, älä vihille halua.
Siitä ne vaikeudet vasta alkaa.
Pelastukoon ken voi ja ymmärtää !
Kyllä nyt miehen iskettyä saa, mut ei muuta kannata yrittää.
hassusti on sulle päässyt käymään?
Kerro sitten, että mitä tapahtui, kun sinut saatiin nalkkiin, ennenkuin kaikki hankaluudet alkoivat...eikös se keskustelun aloittaja ollut siitä kiinnostunut...?
meille ainkain sillo ku mentiin kihloihin oli se lupaus avioliitosta eli hää päivä päätettiin heti kihlauduttuamme. ei toista väkisin sinne alttarille saa. ja ei ne vaikeudet siitä ala, niitä on joka suhteessa. nykyään maailmassa ei tohita sitoutua tai enää nähä vaivaa sen suhteen eteen. nykyään on helppo olla vain kihloissa tai asua avoliitosta. on helppo ottaa omat kamat ja lähteä jos ei suhde enää ole ruusuilla tanssimista.
Mikäköhän siinä on että tätä soopaa:
"nykyään maailmassa ei tohita sitoutua tai enää nähä vaivaa sen suhteen eteen. nykyään on helppo olla vain kihloissa tai asua avoliitosta. on helppo ottaa omat kamat ja lähteä jos ei suhde enää ole ruusuilla tanssimista."
suoltavat suustaan pääasiassa nuoret naiset? Vituttaako niitä enemmän se kun eivät pääse esiäitiensä helppoudella naimisiin, vai se että eivät voi naimisissa ollessaan lihoa muodottomiksi ja nalkuttaa ilman että mies häipyisi?
miten niin helppoudella? oon jo naimisissa, enkä oo lohonu muodottomaksi.. en nyt yleistä, mutta näin mulle perusteli yks tyttö,ettei hän halua naimisiin ku avoliitosta on helpompi lähteä. ei minnuu vituta mikään.
Mulle oli luonnollinen jatke onnelliseen suhteeseemme. Siksi ajattelin kosia oma-aloitteisesti.
Suureksi harmikseni tosin sukuni alkoi yhtäkkiä painostamaan sen verran, että meinasin jäädyttää tilanteen vuodeksi pariksi ja katsoa, että miten käy. Mikään ei ota itsepäiseen päähän enempää, kuin ulkoa tuleva painostus. Tiesin kuitenkin rakkaani haluavan sitä, joten unohdin hetkeksi itsepäisyyteni ja kosin siitä huolimatta.
Eli ohjeita: Ei painostusta ulkoa, eikä sinultakaan kovin suurta. Jos et ole jo esittänyt asiaa, riittäisikö kaino vihjailu? Morsiameni vihjaili nimenomaan riittävästi, muttei liikaa. Olepa miehellesi oikein ihana, niin ei hän halua sinua menettää.