Parisuhde on pahasti jumissa. Mies makaa kotona kun on työkuviot menneet uusiksi. Ei edes etsi töitä vaan "suunnitelee" kaikennäköistä, mm. pokeriammattilaisen uraa... Kun vien eteen työpaikkahakemuksia, aina on perustelut: ennemmin olen työtön kun menen tuolle töihin, ei mua tonne kuitenkaan ees otettais, kyllä minä hoidan ihan itse jne. Kuitenkin tässä taloudessa minä käyn töissä ja mies ei. Meillä on 1,5 vuotias lapsi joka nyt on isän kanssa kotona, koska on ihan turhaa maksaa hoitomaksuja jos toinen kuitenkin makaa päivät kotona. Hoitopaikka on heti, kun mies lähtee töihin. Hän on jotenkin "jumittunut" eikä saa mitään aikaiseksi.
Toivoisin että tekisi edes kotihommia siellä oleskellessaan, mutta ei. Minä teen kotihommat kun menen töistä kotiin, leikin pojan kanssa ja hoidan koirat. Mies makaa illat sohvalla tai humpustaa kavereiden kanssa.
Viikonloppuna sain miehelle raivarin hänen saamattomuudestaan ihan jokaisessa asiassa ja hän sanoi siihen, että minä voisin lakata vaatimasta liikoja (!?) ja rajoittamasta hänen elämäänsä. Ei kuulemma pääse minnekään kavereiden kanssa eikä viitsi edes kysyä kun en kuitenkaan päästä. Ikinä en ole miestä kieltänyt viettämästä myös vapaa-aikaa. Vain silloin kun on mennyt joka viikonloppu ja perjantai-lauantai niin olen pyytänyt että voitaisiinko olla kotona ihan kahdestaan. Mies sitten lähti raivoamisen päälle kahden päivän ryyppyreissulle ja tuli kotiin vasta sunnuntai-iltana, vaikka piti tulla jo lauantai yöllä. Tiedän että oli kaverilla pelaamassa korttia ja "vähän venyi", muttei edes vaivaantunut ilmoittamaan minulle asiasta... Eikä ollut ensimmäinen kerta. Siksi en pidäkään siitä että lähtee mihinkään, kun ei tule takaisin silloin kun lupaa.
Parisuhteen kanssa mies on myös "saamaton". Tällähetkellä tilanne on se, että ei seksiä, ei puhuta... Mies ei lähde parisuhdeterapiaan, kun me kuulemma voidaan selvittää nämä mun kuvittelemat ongelmat ihan itsekin. Mies lupaa puhua aina huomenna, mutta koskaan ei aloita puhumista. Seksiä ei ole, eikä mies tee aloitetta tai osoita kiinnostustaan vaikka hyvin suoraan vihjaisen asiasta. Mies ei koske, halaa, pussaa. Ei kerro asioistaan minulle vaan kuulen ne aina muualta. Meillä ei keskustella, vaan minä yritän jutella ja mies tapittaa televisiota suu auki eikä edes vilkaise minuun. Illalla mies jää katsomaan televisiota ja tulee nukkumaan monta tuntia sen jälkeen kun minä jo nukun.
Mikä ihme sitä vaivaa?! En enää jaksa tätä työelämää, kodinhoitoa, lapsen hoitoa ja miehen eteenpäin potkimista...
Olen sanonut miehelle että tilanne on niin jumissa, että kohta lähden. Mies on lupaillut tehdä asialle jotain ja sanoo aina että keskustellaan myöhemmin, huomenna jne. Ikinä ei mitään tapahdu.
Toivoisin että tekisi edes kotihommia siellä oleskellessaan, mutta ei. Minä teen kotihommat kun menen töistä kotiin, leikin pojan kanssa ja hoidan koirat. Mies makaa illat sohvalla tai humpustaa kavereiden kanssa.
Viikonloppuna sain miehelle raivarin hänen saamattomuudestaan ihan jokaisessa asiassa ja hän sanoi siihen, että minä voisin lakata vaatimasta liikoja (!?) ja rajoittamasta hänen elämäänsä. Ei kuulemma pääse minnekään kavereiden kanssa eikä viitsi edes kysyä kun en kuitenkaan päästä. Ikinä en ole miestä kieltänyt viettämästä myös vapaa-aikaa. Vain silloin kun on mennyt joka viikonloppu ja perjantai-lauantai niin olen pyytänyt että voitaisiinko olla kotona ihan kahdestaan. Mies sitten lähti raivoamisen päälle kahden päivän ryyppyreissulle ja tuli kotiin vasta sunnuntai-iltana, vaikka piti tulla jo lauantai yöllä. Tiedän että oli kaverilla pelaamassa korttia ja "vähän venyi", muttei edes vaivaantunut ilmoittamaan minulle asiasta... Eikä ollut ensimmäinen kerta. Siksi en pidäkään siitä että lähtee mihinkään, kun ei tule takaisin silloin kun lupaa.
Parisuhteen kanssa mies on myös "saamaton". Tällähetkellä tilanne on se, että ei seksiä, ei puhuta... Mies ei lähde parisuhdeterapiaan, kun me kuulemma voidaan selvittää nämä mun kuvittelemat ongelmat ihan itsekin. Mies lupaa puhua aina huomenna, mutta koskaan ei aloita puhumista. Seksiä ei ole, eikä mies tee aloitetta tai osoita kiinnostustaan vaikka hyvin suoraan vihjaisen asiasta. Mies ei koske, halaa, pussaa. Ei kerro asioistaan minulle vaan kuulen ne aina muualta. Meillä ei keskustella, vaan minä yritän jutella ja mies tapittaa televisiota suu auki eikä edes vilkaise minuun. Illalla mies jää katsomaan televisiota ja tulee nukkumaan monta tuntia sen jälkeen kun minä jo nukun.
Mikä ihme sitä vaivaa?! En enää jaksa tätä työelämää, kodinhoitoa, lapsen hoitoa ja miehen eteenpäin potkimista...
Olen sanonut miehelle että tilanne on niin jumissa, että kohta lähden. Mies on lupaillut tehdä asialle jotain ja sanoo aina että keskustellaan myöhemmin, huomenna jne. Ikinä ei mitään tapahdu.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Annappa miehelle todellista miettimisen aihetta ja tee jo aloitetta lähdöstä tai/ja lähde! sinä olet jo yrittänyt puhua tms monta kertaa ja ei se näytä puhumisella tajuavan ;) ..osa miehen olemuksesta oli vähän samanlaisia kuin välillä minunkin miehellä mutta mun äijä tulee kyllä yöksi kotiin ellei ole joku sovittu juttu :o ..seksissä on myös välillä vähän tai tosi hiljaista ja meilläkin mies aina jää joko nettiin tai töllöö kattomaan kun minä jo olen nukkumassa.. tai sitten ota itsekkin vapaa viikonloppu niin mahtaako sitten tajuta miltä sinusta tuntuu?..sanotaan vaan että koston reitti ei ole paras reitti kun yleensä seuraa aina uusi kosto ja lopuksi noidankehä ja viha.,mutta eikai se ole kostoa jos relaat viikonlopun omien kavereidesi kanssa, katso suostuuko sitten jo vähän keskustelemaan ja tuleeko edes ikävä :)
Mies on selvästi alamaissa ja masentunut.Älä hengi-
tä niskaan ja patistele koko ajan.Ahdistuksestahan
tuo kertoo.Anna hakea rauhassa itselleen työpaikka
sitä kautta itsetuntokin nousee ja aktiivinen mies
putkahtaa esiin.Hiljaa hyvää tulee,kyllä se työpaik-
ka koko ajan mielessä pyörii.
kenenkään ei mielestäni tarvitse sietää epäkunnioittavaa käytöstä ja kohdella toista "ei minään" vaikka kuinka alamaissa olisi, tukea ja kannustaa pitää niinkuin hän mielestäni on tehnyt ja yrittänyt jo jonkin aikaa mutta raja se jossakin.
En ole jatkuvasti miestäni patistamassa. Olen kohta vuoden odotellut että saisi hoidettua työkuvionsa. Kysyn mieheltäni ihan ystävällisesti noin kerran viikossa että mites työkuviot. Noita työpaikkailmoituksiakin hänelle tarjoan ihan vaan jos haluaisi katsella ja kysyn mitä mieltä niistä on. En pakota niihin hakemaan tai niitä ottamaan. Asenne minun kyselyitäni ja huoltani kohtaan on vain kovin alentava... Mielstäni en painosta, mutta rajansa kaikella lorvailulla. Alkaa omat rahat loppua kun makselen hänenkin menojaan. Ja tiedä nyt sitten masentuneesta miehestä kun kovin iloisena viettää aikaa kavereiden kanssa...
mistään masennuksesta ole kyse, ihan puhdasta saamattomuutta!
Älä jää kynnysmatoksi!
Nainen kotona ja ei töitä, masentunut eikä jaksa seksiä...
Tavallista. Ja se, että mies hiostaa vieressä ja muuta. Tässä on sekä naisessa vikaa että miehessä.
Naisessa koska luulee, että se todellakin on nykypäivänä se työnsaanti helppoa ja että tuollainen aliarviointi muka auttaisi. Miehessä koska pakenee lapsellisiin juttuihin kun pitäisi sanoa mikä mättää ja tehdä sitten vaikka omalla tyylillä ne työnhaut.
Mies vain " on".
Miten lastenhoito sujuu kun olet töissä?
Tuijottaako silloinkin telkkaria ja laiminlyö lasta?
Jos ei niin hänhän tekee jotain ja arvokasta vielä. Hän hoitaa lastanne kotona. Alle kolmivuotiaan on parempi kotona kuin päiväkodissa.
Miksei siis voisi selkeästi olla vaikka vuoden isänä. Tuon ikäisen lapsen hoitaminen on aikaa vievää ei siinä kaikkia kodin töitä tehdä, mutta jotain kuitenkin. Tekeekö lapselle ruokaa?
Ja kotona olevana äitinä minulle on tuttua tuo, että sitä haluaisi muutakin kuin kotona olemista. Jos kummallekkin voisi sopia etukäteen vapaa illat.
Jos siis mies on vastuuntuntoinen lapsen hoidossa miksei olisi koti-isänä selkeästi.
Jos on päivisinkin jotenkin masennuksesta kärsivä tai lapsi jää vaille hoivaa niin sitten asiaan puututtava.
Kyllähän mies lasta "hoitaa". Purkkiruokaahan saa kaupasta ja leikkiihän tuo lapsi lattialla. Mies ei paljonkaan lapsen kanssa leiki, ei käy ulkoilemassa jne. Suurimmaksi osaksi makaa päivisin sohvalla tai on koneella ja lapsi leikkii yksinään. Selkeästi lapsi kaipaisi enemmän seuraa, sillä kun minä pääsen töistä kotiin renkkuu lapsi heti puntissa ja on todella onnessaan kun istun hänen kanssaan lattialle leikkimään. Kun olen lapsen kanssa viikonloppuisin kotona, nukkuu lapsi yönsä heräilemättä ja on paljon iloisempi.
"Alle kolmivuotiaan on parempi kotona kuin päiväkodissa". Lapsi on menossa hoitoon perhepäivähoitajalle jolla on kerrallaan maks 4 lasta. Ja jos joku tietää keinon saada riittävä määrä rahaa kasaan jotta voisi olla lapsen kanssa kolme vuotta kotona niin kertokaa ihmeessä! Ja minun piti saada olla kotona lapsen kanssa, mutta mies omasta päätöksestään jäi pois töistä ja rahat eivät olisi riittäneet suurien lainojen maksuun ja elämiseen jos en olisi töihin mennyt.
Ja lapsi nukkuu päivisin kahdet yli tunnin päiväunet. Sinä aikana kaiketi ehtisi tehdä kotihommiakin. Ja kun itse vielä olin lapsen kanssa kotona niin sain kyllä kotiaskareet tehtyä, otin pojan mukaan kotitöihin. Nytkin teen viikonloppuisin ja iltaisin pojan kanssa kaiken sen, mitä mies ei "ehdi".
Asia tietenkin eri jos mies ei huomioi lasta.
Itse en kaikkia kotitöitä tee siksi koska haluan lapsellemme lapsuuden jossa hänen kanssaan leikittiin ja oltiin läsnä. Kotihommat teemme niin , että toinen katsoo lasta sinäaikana.
Tiedän, että mieheni haluaisi olla myös kotona, mutta tloudellisesti se on mahdotonta. Itsekkin olisin tyytyväinen ratkaisuun jossa minä olisin ensin kotona kunnes lapsi on 1, 5 ja sitten mies jonkinaikaa. Lapselle se olisi hienoa jos isä olisi kotona, siis siinä tapauksessa, että isä itse olisi motivoituntu kotona oloon eikä olisi masentuntu kokoajan.
Koska meillä noin ajattelin, että ehkä miehesi haluaisi olle kotona rehdisti.
Mutta tuo kuullostaa masennukselta ja miehen joiltakin omilta ongelmilta.
Itse olisin eniten huolissani siitä miten hän on lapsen kanssa päivät.
Viikonloppuisin ryyppääminen ei toivottavasti siirry viikolla tissutteluksi. Toista on hankalaa pakottaa hakemaan apua, mutta se nyt mieleen tulee. Erolla uhkaaminen on tietenkin yksi vaihtoehto.
Mies voi tietää, että teki mokan kun lähti työpaikasta, nyt töiden saanti voi olla oikeasti vaikeaa.
Eihän tietenkään täältä käsin näe totuutta, mutta itse tuossa tilanteessa eroaisin.
Se että oikeasti alat tehdä eron eteen ratkaisuja saa hänet ehkä herätettyä puhumaan kanssasi. Minusta mies pakenee tekemäänsä virhettä/virheitä.
Tuo pokeriammattilais juttu kuullostaa lapselliselta. Mäkättäminen ei auta vaan toiminta.
Toivottavasti ei ole kehittämässä itseleen peliriippuvaisuutta.
Luin viestisi ja kuulosti ihan minun ex-mieheltäni... Meillä ei kuitenkaan ollut lasta, ja muutettiinkiin ennen lopullista eroa erilleen, kun en jaksanut katsella.
Ihmiset on tietenkin erilaisia, mutta nyt, kun itse intensiivisessä psykoterapiassa selvitän asioitani olen huomannut, että suhteessa yritin pitää meitä molempia pinnalla, kun oli työttymyyttä, vaikeuksia opiskeluissa, masennusta, alkoholi- ja peliriippuvuutta ja meinasin itse siihen kaikkeen lopulta hukkua!
Lapsenne hoitajana mies ei kuulosta kovin loistavalta ja itse en tuollaiselle miehelle lastani jättäisi, mutta vaikea tietysti sanoa, kun en ole sinä, eikä ole lapsia muutenkaan.
Itsesi takia, harkitse vakavasti eroa!
Jos miehesi on masentunut tai vain saamaton saa erosi ja lähtösi hänet todella ajattelemaan ja ehkä sen sysäyksen, mitä et puhumalla pysty antamaan. Ketään ei kukaan toinen saa maaniteltua töihin! Itse pitää haluta, kun sielä pitää itse jaksaa käydäkin!!!
Tsemppiä sulle!
on suurta tyytymättömyyttä tilanteeseenne.
Herää heti kysymys, onko lapsenne hyvä olla tosiaan kotona? Saako hän täysipainoisen kehityskensä kannalta tärkeän kasvun kodissanne olemalla isän kanssa ja kuuntelemalla teitä?
Kuvittele itsesi miehesi asemaan. Olisitko itse tyytyväinen?
Eikä sellainenkaan toimi jos äiti päivät töissä ja sitten tulee kotiin hoitamaan lasta ja kotiaskareita. Lisäksi joudut katsomaan miestäsi johon et ole tyytyväinen.
Teillä on selkeästi tilanne tosi huono. Et saa tilannetta korjattua huolehtimalla miehesi työn hakua tai vaatimalla puhumista. Ette pääse tilanteestanne myöskään parisuhdeterapialla.
Lapsi hoitoon, jätät vaatimukset miestä kohtaan muuten kuin tietyt kotiaskareet tehdyksi kun tulet kotiin töistä ja hoitamaan oman osuutensa myös viikonlopulle. Samoin talousasioissa, juoskoon sen jälkeen niillä varoilla mitä on. Käyt itse tuulettumassa viikonloppuisin eli tekemässä kaikkea mistä pidät ja rentoudut. Ilmoitat miehellesi päivämäärän mihin mennessä hänen pitää olla selvillä siitä mitä suhteeltanne haluaa ja miten aikoo korjata tilnteensa samoin mietit itse sitä. Päivämäärä kannattaa asettaa niin että olette eläneet uutta arkeanne ainakin kuukauden. Tämän jälkeen voitte punnita elämäänne kannattaako näin jatkaa, toiko muutokset jotain positiivista suhteeseenne.
on mitään vastata kun ei kuule toisen osapuolen kertomusta.
ainakin. Itselläni on takana 5 liittoa ja tiedän kokemuksesta millaisia tunteita/käytöksiä tulee
eteen. Jos mies on noin välinpitämätön ja keskustelu
ei auta, EROA! Sinulla on oma elämäsi edessä jonkun
paremman miehen kanssa, älä tuhlaa elämääsi luuseriin, vuodet kuluvat ja sinäkin vanhenet, älä
vanhene turhuudelle! Onnea tulevaan elämääsi! Tee oikea päätös vaikka kuinka kirpaisisi. JA JOS luuserisi herää siitä ja muuttuu, niin lääke todella
tepsi, mutta älä luota siihen liikaa.
On se kumma että et älyä viedä miestäsi lääkärin juttusille.
Tuo on selvää masennusta, eikä ihmekään jos työkuviot on menneet vituralleen.
Kun en älyä viedä miestäni lääkärin juttusille???
Milläs sinne aikuinen mies pakotetaan? Jos omasta mielestään ei ole mitään ongelmia niin sitten niitä ei ole. Ketään ei voi pakottaa.
Ja toiseksi, näitä masennus-diagnooseja on täällä viljelty, mutta itse olen sitä mieltä että mies EI ole masentunut. Haluaa vain elää helppoa elämää eikä kanna aikuisten ihmisten vastuuta asioistaan. Masentunut ihminen ei kaiketi jaksa käydä viihteellä kavereiden kanssa ja harrastaa. Eikä mies kotonakaan vaikuta masentuneelta, vain saamattomalta. Onhan mies ihan tyytyväisen oloinen, iloinen jne.
Ei siinä kuule enää muut jutut oikein auta. Olet puhunut, vihjaillut, maanitellut jne.
Nyt on aika siirtyä tekoihin ja lopettaa netissä itkeminen!
Jätä ukkos, tai parempi, heitä se pihalle!
Mies selvästi kammosi miehen roolia jossa joutuisi elättäjän rooliin ( sinähän halusit jäädä kotiin) ja teki tämän pienen ratkaisun.
Itse irrottautuisin miehestä.
Kun ei hoida lasta kunnolla on turha olla kotona.
sitten aikuinen ja halua ottaa vastuuta parisuhteesta ja on tullut toisiin ajatuksiin. Tai ehkä hän on tosiaan vaan ahdistunut ja hänen henkireikänsä on nämä kaverit ja viihteellä käyminen, se on hänen masennuslääkkeensä. Toivottavasti siihen ei liity mukaan liika alkoholi,se ei ole oikea lääke ahdistukseen. Ehkä se olisi sittenkin sen sijaan lääkärin juttusille meno. Pidä se tauko parisuhteessa ainakin, ehkä miehesi tajuaa sitten mikä hänelle on tärkeintä elämässä, onko se perhe-elämä vai poikamieselämä.
on tärkeää ja "miehenmitta". Nyt kun hän on sen menettänyt, kokee todennäköisesti ettei kelpaa muuhunkaan. Sitä seuraa noidankehä, jossa kaikki heitetään lekkeriksi. Moni tajuaa vasta vuosia myöhemmin menettäneensä perheensä.
Olisiko mitenkään mahdollista kannustaa miestä, esim. kehumalla miten mukavaa on kun hän on lapsen kanssa kotona ja hoitaa. Voisi vaikka huomioida positiivisia asioita, esim. että "lapsihan näyttää voivan paljon paremmin kun on sinun kanssasi kotona" ja kannustaa positiivisen ajatuksen kautta esim. "oletteko paljonkin ulkoilleet kun on lapsikin näin reipas" tms. Ja jos tekee jotakin kotona, niin kehu että "ihanaa kun tuokin on hoidettu niin ei minun tarvitse ja että onpa mukavaa kun olet kotona".
Saisiko miehen siitä sohvalta jotenkin houkuteltua vaikka kävelylle? Vaikka "minusta tuntuu että on alkanut tuo pakki vähän meikäläisellä kasvaa, tulisitko seuraksi kävelylle"? Voisitteko sopia kavereiden kanssa humpusteluun tietyt illat ja myös sinulle omat sekä yhdessä olo illat?
Tiedän on vaikeaa, mutta kokeile, et mitään menetä.
aika piakkoin ero, helppo tietysti oli lähteä, kun ei ole lapsia, mutta ihan samanlaista touhua. Se oli huono juttu, että kummallakaan ei varmasti ollut voimia alkaa setvimään kunnolla suhteemme ongelmia, eikä edes älytty parisuhdeterapiaan mennä, olisi hienoa joskus jälkeenpäin jutella yhdessä ja puida oikein kunnolla, mutta onko siinä sitten enää mitään mieltä. Me emme edes kokeilleet sitä vaihtoehtoa, että pidetään parisuhteessa tauko, että kumpikin omissa oloissaan miettii ja katselee tilannetta, jatkaako suhdetta vai ei, ja yrittää löytää ratkaisuja siihen yhteiseen jatkamiseen. Joskus toinen vaan on liian lähellä ymmärtääkseen mitä toinen tarkoittaa, sen ymmärtää vasta kun toista ei ole enää siinä vierellä. Kirjoituksesi perusteella itselleni tulee mieleen ja niin kuin ajattelin omassakin parisuhteessa, että toinen on jollain lailla masentunut. En tiedä johtuiko se masentuminen jotenkin minusta, kun itselläni meni kumminkin töiden suhteen hyvin, ja opiskelinkin siinä ohessa, ja oli parempi palkka työstä ym. Ehkä hän ei jaksanut katsella sitä, että toinen etenee urallaan ja hän junnaa paikoillaan, monta kertaa häntä kyllä yritin kannustaa ja esitellä myöskin hänelle eri vaihtoehtoja, mutta ? En tiedä kokiko hän tämänkin jonkilaisena painostuksena? Ehkä on hyvä, että hän löytää itse ne ratkaisut elämäänsä nyt kun saa ihan yksin asioista päättää. Itselläni on henkisesti stressaava työ ja parisuhde ei siedä paljonkaan mutkia matkaan, ehkä itsekin tein virheen siinä, että upottauduin tähän työelämään eli tavallaan pakenin ongelmia sinne.Ymmärrän nyt, että joskus myös voi valita siten, että etsii toisenlaisen työn ja vähentää omaa stressiä siten, että jaksaa enemmän myös parisuhteessa.Ymmärrän myös, että kaipaan rinnalleni itsenäistä ja tasavertaista kumppania ja sellaista joka ottaa myös vastuuta, ei yksin jaksaisi huushollia pyörittää, jos lapsiakin olisi.
on haussa työtätekevä opportunisti??
Sitä "kyrpättää" ja masentaa...siis tilanne kyrpättää.
Sit se haaveilee pokeriammattilaisen "urasta", kun sillä sais äkkiä paljon rahaa ja suht "helposti".
Nii.
Miksi nyt ihmiset esim. lottoaa...?
Varsinaista toheloa siedät, anna nyt jo periksi. Kyllä liika on liikaa ja tuo vähintään riittää, mitä olet tehnyt. Ei se parisuhteen hoito ole naisen asia pelkästään. Pieni lapsi sopeutuu eroon, isompi ei.. vinkkinä vaan.