Olen jo pitempään (huolestuneenakin) seurannut mihin on suomimies menossa nykypäivän maailmassa. Miehet voivat huonosti, ovat masentuneita, uupuneita jne. Myytti kaiken kestävästä teräksisestä miehisestä luonteesta estää(kö?) hakemasta apua, kun sille olisi tarvis. Lohtua haetaan sieltä mistä sitä helpoiten saa, pullosta tai vieraista naisista (perheelliset sellaiset siis). Em. seurauksena on ajautuminen vielä pahempaan tilanteeseen, alkoholismiin, avioeroihin, perheen/työpaikan menetyksiin, jne. Missä on terve itseluottanus, vastuuntunto ja selkäranka? Ovatko suomalaiset selviytyjiksi elämänkoulimat naiset vahvuudellaan jyränneet miehet tähän huolestuttavaan asemaan? Vai onko työelämän/yhteiskunnan vaatimukset miehiä kohtaan vain nykyään yksinkertaisesti liikaa?
Ketään syyttelemättä, ajattelin vain herättää keskustelua. Mitä mieltä olet itse, miehen logiikalla, sinä suomimies?
Ketään syyttelemättä, ajattelin vain herättää keskustelua. Mitä mieltä olet itse, miehen logiikalla, sinä suomimies?
Vastaukset 5
Vanhimmat
vasta kun hän jää orvoksi. Miehen vanhemmat kuitenkin elävät nykyään pitempään kuin ennen. Paha tilanne.
Jos pojan äiti kohtelee poikaansa huonosti, voi vain todeta että sitä saa mitä tilaa.
a) Poika mieheksi tultuaan kapinoi koko naissukukuntaa kohtaa tai
b) Poika taistelee ennen koettua äidin ylivaltaa vastaa vaimonsa kanssa tai
c) Poika kohtelee naisia kuten näki isän kohtelevan äitiä. Jos äiti aina alistui, on luonnollista että antoi naisen mallin omalla käytöksellään pojalleen. Mitenpä poika vanhemmiten osaisi edellyttää naiseltaan vahvuutta?
Näitä ajatuksia heitteli muuan äiti, joka on kasvattanut 2 poikaa heidän ihmisyyttään ja miehisyyttään arvostaen ja kannustaen. Tyytyväiset miniät tai valittavat miniät; heistä näkyy miten olen onnistunut.
Eiköhän se oo vähän niinkun kaiken yhteenlaskettu summa se miks suomimies kärsii... menee huonoon kuntoon, masentuu ja kuolee.
Enää ei oo paikkaa missä vois olla tyytyväinen ja onnellinen. Ei pysty iskemään hanskoja tiskiin ja kaatua vaan siihen paikkaan ettei tuntis huonoa omaatuntoa tekemättömyydestään. Töissä pitäs ylittää itsensä, joka tyypillisimmillään on vain istumista ja napin painamista. Tämän ohella, pitäisi pitää huolta itsestään ja sit vielä olla jotain annettavaa puolisolleen.
Ihmettelen suuresti sitä kuvaa mitä etelänmaissa näkee. Miehet istuvat iltapäivällä baarissa pelaamassa shakkia keskenään, työpäivän päätteeksi.
Ehkä tuo huonovointisuus johtuu siitä että työ ei tuo enää tyydytystä, se on vain olemista eikä mieli saa siinä samalla tavalla lepoa kuin fyysisessä työssä. Toisaalta suoritustaso on moninkertaistunut joten tuotantopaineet yksilölle on asetettu paljon suuremmiksi. Tuntuu kuin omasta itsestä huolehtiminen jää miehillä sivuseikaksi. Ei pidetä yhteyttä ystäviin eikä ole oikeastaan harrastuksiakaan...
Se vastuu jota sille rangalle kasataan, antamatta kuitenkaan ylimääräistä tukea, katkaisee sen lopulta kuin tulitikun. Ongelmia ei haluta ratkaista, koska kukaan ei osaa auttaa. Ne yritetään unohtaa, joko viinalla tai sit vierailla naisilla.
Aiemmin yhteiskunta välitti muustakin kuin tuloksista, mies ei ollut pelkkä tulosyksikkö, jota ilmankin tulis toimeen... Se oli keino selviytyä...
Miksi viinasta ja vieraista naisista on tehty niin iso numero? Tuskin täs paljon mikää muu on muuttunut. Ennen vaan ymmärrettiin ja hyväksyttiin se, että raskas työ vaatii raskaa huvit.
Pistä heti linkki!