poikakaverini lähti armeijaan tammikuussa ja nyt on 2 kk jo takana hän pääsee heinäkuussa jo pois. Olemme seurustelleet 2 vuotta. Ongelma on siinä että ikävä ei tunnu loppuvan. nytkin hän tulee seuraaville lomille vasta kahden ja puolen viikon kuluttua menen kyllä katsomaan häntä kahdesti tänä aikana. Rakastan ja arvostan häntä enemmän kuin koskaan ennen niinkuin hänkin minua. Mutta mitä voin tehdä että jaksan vielä.. tuntuu niin turhalta kuulla aina että keksi jokin oma harrastus tai tee jotain muuta jolloin saat ajatuksesi pois mutta minun kohdalla se ei ole helppoa koska ihan sama minne menen tai missä olen hän on koko ajan ajatuksissani. Ikävä puuduttaa todella paljon....
kulta armeijassa
typy::::
1532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voiii kuuuleee. Vuoden päästä yksi puolivuotta ei tunnu missään. Elä nyt elämääsi kun voit yksin tehä mitä haluat. Sinulla on koko loppuelämä aikaa viettää aikaa miehesi kanssa jos häntä niin palavasti rakastat.
Oma ukkoni on vuoden armeijassa ja aloitti myös tammikuussa kurkkusalaattijengissä. On myös nyt kolme viikkoa kiinni. Kaipuu ja ikävä tässä tietty välillä tulee, mutta mulla on parempaakin tekemistä kuin itkeä iltaisin ukon perään, joka ei ikävälle mitään voi. Keskityn täysillä kouluun, olen kavereiden kanssa, vietän vkl porukoiden luona, nautin yksinolosta.
Jos murheena ei ole muuta kuin jatkuva ikävä, niin onneksi olkoon. Olisinpa itsekin yhtä murheeton.
Nauti nyt. Kyllä ehdit siihen ukkoon kyllästyä niin paljon, että toivot sen lähtevän takaisin armeijaan.