Olen mielenkiinnolla seuraillut, kirjoituksia tällä palstalla. Kiinostavia elämänkohtaloita ja kannanottoja on ollut runsaasti.
Haluaisinkin nyt tietää mitä pidätte pettämisenä. Pettämisen eräs määritelmä on teeskennellä, uskotella, olevansa tai tekeväsä jotakin muuta kuin todellisuudessa on tai toimii.
Uskottomuus on taas toinen kysymys. Onko pornon katselu uskottomuutta, entä masturbointi,uneksiminen vieraasta partnerista?
Promiskuiteetti puhtaasti seksin vuoksi, onkin jo herättänyt kannanottoja runsaasti.
Avasin keskustelun näin lähinnä siksi että kovin tunnepitoiset syyttelyt jäisivät keskustelusta pois.
Haluaisinkin nyt tietää mitä pidätte pettämisenä. Pettämisen eräs määritelmä on teeskennellä, uskotella, olevansa tai tekeväsä jotakin muuta kuin todellisuudessa on tai toimii.
Uskottomuus on taas toinen kysymys. Onko pornon katselu uskottomuutta, entä masturbointi,uneksiminen vieraasta partnerista?
Promiskuiteetti puhtaasti seksin vuoksi, onkin jo herättänyt kannanottoja runsaasti.
Avasin keskustelun näin lähinnä siksi että kovin tunnepitoiset syyttelyt jäisivät keskustelusta pois.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Pettäminen on tavallaan hyvin helppoa rajata. Mielestäni pettäminen on kokonaan tunnekysymys. Olen keskustellut asiasta puolisoni kanssa suhteen alussa. Molemmat olimme samaa mieltä että fyysinen kosketus ei välttämättä ole pettämistä. Pettäminen tapahtuu tunnetasolla!Jokainen tuntee omassa sisimmässään onko pettänyt toista.Joskus kyseessä voi olla pelkkä ajatus.
kun ollaan oltu fyysisessä kosketuksessa, eli tehty äkkipikasyrjähyppy. Siis puolustellaan itselleen että ei se ollut pettämistä.
On se kuitenkin, jos puhutaan asteikosta rankka petollisuus - lievä lankeaminen, niin lähempänä tuota lievää lankeamista.
Sensijaan jos ihan pidetään jatkuvaa seurustelun kaltaista vierasta suhdetta, se onkin jo rankemman puoleista petollisuutta.
Jos noita äkkipikasyrjähyppyjä harrastaa jatkuvasti, on kyseessä kurja petollinen koijari.
Ajatus, jos se on vain tilapäinen, ohimenevä sellainen, on aika lievää, en juuri pettämisestä puhuisi samassa yhteydessä.
Pettäminen merkitsee sitä, että ihminen ei noudata tekemäänsä sopimusta tai hän toimii muuten väärällä ja sopimattomalla tavalla sopimuskumppaniaan kohtaan. Esimerkiksi avioliitossa puolisot ovat todistajien läsnä ollessa luvanneet tahtovansa rakastaa puolisoaan myötä- ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan asti. Tällöin pettämiseksi voidaan tulkita se, että puoliso ei enää tahdo rakastaa kumppaniaan. Yleisten moraalisääntöjen mukaan vieraiden kumppaneiden kanssa suoritettu seksi tulkitaan myös pettämiseksi, vaikka kumppani edelleen tahtoisikin rakastaa puolisoaan.
Avoliitossa pettämisen määrittely on huomattavasti vaikeampaa, sillä mitään virallista sopimusta parisuhteesta todistajien läsnä ollessa ei ole ollenkaan tehty. Parisuhde perustuu vain kumppaneiden keskinäiseen tuntemukseen, mutta ulkopuolisilla ihmisillä ei voi olla mitään tietoa suhteen laadusta. Ulkopuolisen silmin tällaisen avosuhteen sopimuskumppanit ovat siis edelleen "vapaata riistaa", joita voi kuka tahansa lähestyä "siinä mielessä". Eiväthän he ole antaneet mitään julkista vakuutusta keskinäisestä parisuhteestaan, joten juridisesti he eivät voi silloin pettääkään. Avoliitossa pettämistä ei voi tapahtua, joten tälläkin palstalla olleet monet avoliittolaisten nyyhkytarinat kumppanin pettämisestä ovat siis aivan perusteettomia ja suoranaista kumppanin panettelua.
Tästä voisi paljon pohtimalla tehdä vaikka mitä tulkintoja.Jos nyt ajatellaan sitä avioparia,joka
on luvannut rakastaa ja olla uskollinen.He ovat luvanneet sen toisilleen.Samalla tavalla avopari tai kihloissa oleva pari on saattanut luvata toisilleen samat asiat,jolloin sopimuksen rikkominen on väärin sitä toista kohtaan.Molemmat ovat pettämistä ihmissuhteessa.Onhan se naimisissaolo virallisempaa,mutta ei siinä muuten ole eroa jos ajatellaan ihmisen moraalia ja ihan puhdasta logiikkaa.
Avioliitossa lupaus rakastamistahdosta on annettu todistajien läsnä ollessa, ja sopimus kirjataan viralliseen väestörekisteriin, joten se on juridisesti pitävä sopimus. Avoliitossa puolisoiden toisilleen tekemä suullinen lupaus on vain sopimuskumppaneiden tiedossa, joten se ei ole juridisesti pätevä.
Kaikissa virallisissa sopimuksissa ( erilaiset kauppakirjat yms.) vaaditaan paperiin aina myös todistajat, jotka voivat vakuuttaa sopimuksen totuudenmukaisuuden. Avoliitossa parisuhdesopimusta ei laiteta paperille eikä todistajia ole, joten riitatilanteissa on vain puolison sana toista puolisoa vastaan. Kuka pystyy todistamaan, että sopimusta on ollenkaan solmittu? Miten voi jättää noudattamatta sellaista sopimusta, jota ei ole edes olemassa? Juridisesti avoliitossa ei siis voi pettää puolisoaan.
Sitovat lupaukset tunteiden kestävyydestä ovat absurdeja. Eivät tunteet ole kuin tavaratoimituksia joita voi jatkaa äärettömiin, eivät tunteet ole mikään automaatti, jotka syntyvät tietyllä hallitulla, ennustettavissa olevalla periaatteella. Tietenkin lupauksia voi tehdä mutta on ymmärrettävä, että ihmiset ja olosuhteet muuttuvat ajan kuluessa ja tunteetkin muuttuvat. Samoin se, mikä koetaan mielekkääksi muuttuu. Ei välttämättä ole enää mielekästä tahtoa rakastaa.
Uskonnollisperäinen suhtautuminen avioliittoon on ongelma. Ajatellaan, että toimimattomassa liitossa on kituutettava elämän loppuun asti. Miksi? Jos ihminen hankkii esimerkiksi toimimattoman asunnon, hän vaihtaa sen sopivampaan. Ihmisen on mielekkäämpää pyrkiä parantamaan elämänlaatuaan, kuin itsepäisesti kituuttaa huonossa tilanteessa. Parempaan elämäntilanteeseen pyrkiminen on myös luontaista ihmiselle.
Avoliitto on avoliittoa terveempi tilanne. Sen voi halutessaan purkaa helpommin, eikä siihen sisälly uskonnollisia ja sosiaalisia pakotteita. Avoliitossa ja muissa vapaammissa parisuhteissa ihmiset ovat yhdessä koska he haluavat, ei siksi, että heidän olisi pakko olla.
Toisen pettäminen on sama asia, oli toisen kanssa aviossa tai avoliitossa. Näyttää siltä, että olet perusluonteeltasi kiero ja epäluotettava ihminen, jos oikeasti ajattelet, että avopuolisoasi sinun olisi lupa pettää keveimmin perustein kuin aviopuolisoasi. Sinuun ei voi siis ihmisenä luottaa!
Pitääkö sitten solmia suhde pelkästään tunnepohjalta? Tunteet ovat aika holtittomia, mutta olen sitä mieltä että rakkaus ei ole niin heppoinen että se vain loppuisi. Rakastuminen varmaan. Kyllähän ihmiset ovat sisarustensakin kanssa tekemisissä, vaikka heissä kuinka huonoja piirteitä olisi. Välittäminen sisältää paljon enemmän kuin pelkästään positiivisia tunteita. Kenestäkään ei voi pitää sataprosenttisesti.
Tuskallisesta liitosta pääsee myös ulos. Kannattaisi miettiä ennen avioliittoa pitääkö sitä solmia tunnesyistä. Minusta tunteita korostetaan tässä päätöksessä aivan liikaa, nimenomaan rakastumista, joka vuosien päästä saattaa muuttua tylsäksi arjeksi ja jää vain kaipaamaan sitä alkuvuosien huumaa...
elämä ei saisi olla tätä huumetta, pitäisi löytää tukevaa ravintoa!
"Kannattaisi miettiä ennen avioliittoa pitääkö sitä solmia tunnesyistä."
Hui, minkäs takia mennä naimisiin jos ei sen takia, että rakastetaan toisiamme. En tarkoita, että tavattiin kuukausi sitten , rakastuttiin ja kahden kuukauden kuluttua on häät, mutta mitä tarkoitat tuolla lauseellasi, mitä muita syitä on mennä naimisiin. Eikös tunnesyyt juuri kuulu kahden ihmisen välisiin asioihin, eihän nyt kyse ole bisneshommista.
Oletan, että kun rakastat ja menet naimisiin niin siihen sisältyy jo kaikki mitä rakastuminen tuokaan parille tullessaan.
Olen osittain samaa mieltä. Jos ajatellaan vain kahden ihmisen toisilleen tekemää lupausta, niin silloin sen pettäminen tietysti tuntuu heistä aivan samalta riippumatta siitä, ovatko he sitten aviossa vai avoliitossa. Koska avoliitossa ei ole tehty mitään kirjallista sopimusta parisuhteesta eikä mitään todistajia ole ollut, niin ulkopuolisen silmin katsottuna avoliitossa ei voi tapahtua pettämistä eikä muita sopimusrikkomuksia. Miten voi rikkoa sellaisen sopimuksen, jota ei ollenkaan ole? Järki hoiiii!
Väität minua perusluonteeltani kieroksi, mutta väitteesi on täysin väärä. Minä en voi pettää avopuolisoani, sillä olen ollut yli 30 vuotta aviossa saman naisen kanssa, joten voin pettää vain laillisesti vihittyä vaimoani. Eihän se minun elämänikään aivan nuhteetonta ole ollut, mutta kaikki vakavat naisseikkailut on kyllä puolison kanssa tullut käsiteltyä. Tukkapöllyäkin on joidenkin seikkailujen vuoksi tullut, mutta epärehelliseksi minua ei voi kukaan väittää, ei vaimonikaan.
Mikähän Sinun mielestäsi tekee minusta fariseuksen? Enhän minä ole tehnyt muuta kuin lausunut ääneen muutamia kiusallisia totuuksia nykyisin niin suositusta avoliitosta ja sen hatarasta perustasta. Todellisuudessa avoliitto on juridisesti täysin sopimukseton tila kahden ihmisen välillä, mutta tästä yleensä vaietaan visusti. Tämä totuusko Sinua niin suuresti ärsytti.
Taisi tuo edellinen kirjoittaja tarkoittaa sitä, ettei pelkkä rakkaus riitäkään avioliittoon. Vaikka on rakkautta pitää olla myös sitä kuuluisaa tahtoa rakastaa ja jopa aimo annos järkeä siinä rinnalla.
Keskinäinen, sanallinen sopimus on käytännössä täysin yhtä merkityksellinen kuin avioliitto. Tosin pettämisellä ei ole mitään tekemistä juridiikan kanssa.
''Olen osittain samaa mieltä. Jos ajatellaan vain kahden ihmisen toisilleen tekemää lupausta, niin silloin sen pettäminen tietysti tuntuu heistä aivan samalta riippumatta siitä, ovatko he sitten aviossa vai avoliitossa. Koska avoliitossa ei ole tehty mitään kirjallista sopimusta parisuhteesta eikä mitään todistajia ole ollut, niin ulkopuolisen silmin katsottuna avoliitossa ei voi tapahtua pettämistä eikä muita sopimusrikkomuksia. Miten voi rikkoa sellaisen sopimuksen, jota ei ollenkaan ole? Järki hoiiii!''
Avoliitossa kun ollaan, niin mainitsemasi olematon sopimus syntyy parisuhteen muodostuessa. Joten kyllä sopimus löytyy vaikka väitätkin toista.
Avioliitossa olevien ihmisten syrjähyppyjä nimitetään aviorikoksella.
Miksi pettämistä kutsutaan siksi kuin kutsutaan? Mitä silloin tapahtuu kun ''petät''? Silloin petät toisen luottamuksen.
Kyllä kaksi ihmistä voi keskenään tehdä jonkin sopimuksen tai lupauksen, mutta ulkopuolisilla ei tästä ole mitään tietoa. Puolisoiden keskenään tekemä sopimus ei siten ole läheskään yhtä merkityksellinen kuin julkisesti solmittu avioliitto. Vihkimistapahtumassa on yleensä useita todistajia, ja parisuhde merkitään väestörekisteriin, joten jokainen ulkopuolinenkin voi silloin saada tiedon tästä sopimuksesta. Peli on silloin reilua ja avointa.
on tärkeintä PARI ja molempien suhde toisiinsa. Kummankin moraalikäsitys oikeasta, väärästä ja kaikesta niiden väliltä on kehittynyt jo kauan ennen parisuhdetta myös ennen avioliittoa. Uskottomuus ei ole yhtään sen pahempaa tai parempaa onko avioliitossa ja kuinka moni ulkopuolinen tietää tuosta sopimuksesta. Uskottomuus ei kuulu kenellekään muulle kuin parille itselleen ja useissa tapauksissa ei edes kumppanille. Miksi toiselle pitäisi väkisin kertoa asiasta, jonka tietää satuttavan?
aloitit..olen tuota aina sanonut että jos pettämistä oikeen pitkälle venutettais, otettais mukaan pornolehtien lukeminen, pornon katsominen, vähäpukeisille naisille viheltely ja silmän nikkaaminen, sängyssä silmät kiinni uneksiminen fiilikseen pääsemiseksi tai masturbaatio villeine seksifantasioineen niin eihän kukaan meistä olisin uskollinen. Kaikki olisimme pettäjiä! No ihan tuohon linjalle en lähde, mutta venutan kuitenkin yleistä käsitystä..en koe itseäni pettäjäksi, vaikka tosin myönnän että sen pettäjän aktin suoritan sillointällöin eli harrastan seksiä toisen miehen kanssa. Mutta koska itse rakastan aviomiestäni ja pidän häntä rakkaudella hyvin myös sängyssä, en näe että hänellä on mitään valittamisen aihetta, vaikka joskus livahdan toisen rakkaani syliin ja pidän hyvänä häntäkin.En siis ajattele omaa nautintoani vaan saan sen siinä sivussa antaessani nautintoa kahdelle miehelle! Joo tiedän nyt joku moralisti nostaa haloon, mutta silti en osaa tuntea huonoa omaatuntoa! sitä paitsi mieheni tietää tilanteen, mutta ei puutu siihen..
Et näe aviomiehelläsi mitään valittamisen aihetta. Näkeekö hän mitään valittamisen aihetta, jos tietäisi (et ole kertonut, olet vain katsonut asioiden olevan tällaisenaan OK). Kysy keskustelun teeman mukaisesti hänen käsitystään pettämisestä.
nyt sit kirjoitan.. hän kuikasi korvaani viime viikon lauantaiaamuna että kunhan olet hyvä vaimo eikä ne kerrat vähene kun me harrastamme seksiä niin asia ei kuulu minulle, siis miehelleni (olin edellisenä päivänä ollut just rakastajani käsivarsilla kun mieheni oli poissa) Joten jos luulit ettei me asiasta yleisellä tasolla ole keskusteltu, olet väärässä, mutta kuuluu toisen kunnioittamiseen ettei liikoja lörpöttele jutuistaan..en kerro enkä halua tietää on molempien mottona!
Kirkollisesti valat vannotaan samalta pohjalta kuin 10-käskyä alun alkaen sanoo: "Älä tee huorin", ja myöhemmin Uudessa Testamentissa: "Joka himoitsee lähimmäisensä puolisoa on jo ajatuksissaan tehnyt huorin tämän kanssa". Huorin sana on aika onneton johtuen suomenkielen rajallisesta kuvaamiskyvystä. Meillähän huora taas tarkoittaa ehkä enemmin maksullista naista.
Lain kannalta taas pettäminen lienee juuri sopimuksen rikkomista, joka vaikkakin minne kirjattaisiin, on veteen piirretty viiva, jota nyky lainsäädäntö ei enää pidä aviorikoksena, koska se poistettiin rikosoikeudellisesta lainsäädännöstä olisko kymmenisen vuotta sitten.
Moraalisesti (ajatus oikeasta ja väärästä joka perustuu käsitykseen omatunto) pettäminen on taas hyvin subjetiivinen käsitys, eli jos ihminen ei koe syyllisyyttä pettämisessä, ei hän myöskään mielestään tee väärin.
Mutta jos ajatellaan kahden ihmisen alttarilla tekemää lupausta avioliittokaavassa, on kyse kahden ihmisen todistajien läsnäollessa toisilleen tekemästä uskollisuuslupauksesta. Eli jos jonkikumpi heistä pettää aviossa toistaan, on hän pettänyt toisen.
Uskollisuus ja sen pettäminen on mielestäni niin toisaan sivuavia ja tukevia asioita, ettei niitä kannata toisistaan erottaa filosofisen keskustelun yhteydessä. Jos on uskollisuus, silloin ei ole tapahdu pettämistä, jos on pettämistä, silloin ei ole uskollísuutta.
Mutta noin arkielämää ajatellen voisko rajan vetää fyysisyyteen, koska ajatuksilleen harvempi voi mitään. Ajatellaanpa nyt vaikka seksiunia, joita molemmat sukupuolet näkevät, ja niissä tapahtuu mitä huimempia seksiorgioita ja fantasioita etc. Se tuskin on pettämistä, mutta kertoo kyllä seksuaalisista tyydyttymättömistä tarpeista.
Siksi. että keskustelussa tulisi myös mukaan sellaisten ihmisten näkökulma, jotka ovat sopineet irtosuhteiden hyväksymisestä keskinäisessä suhteessä. Pettäminen ei silloin olisi oikea termi, uskottomuutta kyllä voi olla mukana? Riippuu tietenkin tehdystä sopimuksesta.
Toisaalta jos oltaisi hyväksytty yhdenillansuhteet olisiko pidempi seksisuhde pettämistä? Aihepiiri on varsin monitahoinen, ja totuuksia on lukuisia.
Aivan, olet oikeassa. Tämä aihe on nippu pieniä säiketä, joista jokaisesta erikseen vois keskustella loputtomiin. Itse pyrinkin löytämään sen eron, en syitä. Eli lähestyimmepä kumpaa tahansa, uskottumuutta tai pettämistä, miltä tahansa käytettävissä olevalta taholat; moraali, laki, uskonto, uskonnot, kulttuurit (vrt. eskimot), jne. emme löydä yhtä ainoaa totuutta. Senpä takia ainakin minä ajattelen, että kahden ihmisen yhdistävä tekijä on fyysisessä puolessa. Eli jos ylittää rajan joka liittyy toisen fyysiseen puoleen, liikku jo alueella, jonka toinen osapuoli voi kokea pettämisenä, ja uskottomuutena. Joku voi sellaiseksi kokea suutelun, toinen posken silittämisen, kolmas sanoo että sisään saa työntää kunhan ei liikuta :-)etc.
Oma x:ni oli aivan huippu: suihinotto ei ollut kuulemma seksiä, ja koska se ei sitä hänen mielestään ollut, se ei myöskään ollut pettämistä. Kuitenkin jälkeen päin hän pyysi tekoaan anteeksi. No, mitä hänen olisi pitänyt minulta pyytää anteeksi, koska eihän hän ollut tämän teorian mukaan pettänyt? Silti koin hänen olleen uskoton, ja silti hän koki syyllisyyttä.
Jos hän olisi esim. kadulla sanonut jonkun miehen nähdessään, että toltapa olisi kiva ottaa suihin, se toki olisi saattanut herättää kotona hiukka keskustelua, mutta ei se silti olisi ollut pettämistä minun mielestäni. Ja hyvällä huumorilla varustetussa parisuhteesa en olisi moista kokenut myöskään uskottomuutena. Tosin rehellisyyden nimissä olisin asettanut hänen kykynsä uskollisuuteen hieman kyseenalaiseksi.
Pulmia aiheutta myös, ettei puolisolle sallita samanlaisia vapauksia kuin itse on valmis ottamaan.
Toisaalta kysymys on myös ns. omantunnonkysymys. Olisi kuitenkin hyvä saada aikaiseksi jonkinlaiset 'pelisäännöt' ettei pariskunnat törmäisi toistuvasti esm. sinun mainitsemaasi ongelmaan.
Ehkä suhteen alussa olisi käytävä näiden asioiden tarkka rajoja luova keskutelu, mutta pidemmissä parisuhteissa tilanteet muuttuvat vuosien varrella, joskus jopa huomaamattomana erilleen kasvamisena, ja sellaisestahan kaikki juontaa, ainakin avioliitossa uskoisin. Ja uskonkin että parisuhteissa joissa ns. vieraissa käymisestä on sovittu, on myöskin asiasta keskusteltu enemmin kuin avioliitoissa, ja molemmat ovat sen sitten hyväksyneet. Avioliitoissa vaan usein tuo uskollisuus on peruspohja koko yhteen menemiselle.
Keskustelua on käytävä, mieluumin vielä niin että puhuttaisiin samasta asiasta. Yllätyksiä tulee jos toisen osapuolen mielestä esm. masturbaatio on jo pettämistä. Tulee ikäviä yllätyksiä jos termistö keskustelussa on erilainen. Toisaalta hyvin yksityiskohtainen asioiden läpikäyminen on kiusallista. Kuinka vaikeaa olisi, suhteen alkuvaiheessa, tiedustella toiselta hänen suhtautumistaan vaikka homoeroottiseen suhteeseen. Pettämistäkö ?