40v ei ikinä seurustellut

itse täytän pian 26, enkä ole koskaan seurustellut.
takana rankka lapsuus ja nuoruus. kai jotain on mennyt lopullisesti rikki, en uskalla olla aloitteellinen enkä uskalla enää luottaa siihen, että joku oikeasti haluaisi jäädä vierelle ja oikeasti välittäisi. vaikea päästää ketään lähelle.
kysyntää olisi, mutta minusta ei vain ole mihinkään näissä asioissa.

>Mulla kans yksi tuttu 44v,eikä ikinä ole ollut
naisten kanssa,mutta omasta mielestä tietää kaiken?
tämä vanhapoika,niin kuin monet samanlaiset ovat
nostaneet riman niin korkealle,ettei semmoisia ihmisiä ole vielä syntynyt.Heillä tuntuu olevan
aivan vääränlainen käsitys seurustelu suhteesta.

He eivät ymmärrä,että kaksi ihmistä,kun seurustelee
tai asuu yhdessä,niin kummankin täytyy joustaa
ja pelata yhteen.Ja lapsien hoidosta heillä on
ihmeelliset käsitykset,neuvovat asioita joista ei
ole mitään käsitystä...

Se saattaa olla just noin. Nuorena vitsa väännettävä?

Toisaalta: luin erään rohkaisevan mielipiteen joka liittyi sinkku- ja parielämään. "Jos pärjää yksin, on hyvät mahdollisuudet pärjätä myös kaksin." Yksikseen elellyt on oppinut hoitamaan asiansa alusta loppuun. Jos kaveri löytyy, niin taakka kevenee ja elämän luulisi helpottuvan.

Kysymyksesi koski tosin yksinolon syitä. Lapsuus ja senaikaiset kokemukset, vanhempien elämäntavat, menetelmät ja heidän suhtautumisensa lapsen ystäviin, itsetunto kaikkine puolineen (mikä laaja kokonaisuus!), henkilön oma luonne ja mahdollisesti hyvinkin tiukat vaatimukset...

Entäs ujous? Luonteenpiirre, joka nykyään on lähes tabu. Sitä ei saa olla, siitä ei saa puhua, siitä pitää päästä eroon jne. Ujous on kuitenkin monien ihmisten todellinen ominaisuus, joka erittäin tehokkaasti estää tutustumiset ja esittäytymiset.

Tässä ihan katsotaan tulevaisuutta silmästä silmään.

Mun tulevaisuuden haave ois et mä oisin Suomen 'The 40 Year Old Virgin'. Aika lähellä tuo saavutus. Enää 16 vuotta niin olen päässyt tavoitteeseni.

Siihen mennessä yritän olla löytämättä ketään ja yritän pysyä uskollisena kädelleni.

on mukava ja nätti. Jos et ole sen näköinen että ensimmäisen sekunnin aikana toisella pyörii sukat jalassa, oli kyseessä sitten mies tai nainen niin ei siitä mitään tule.

Toisilla vaan nyt ei ole sitä seksuaalista vetovoimaa jolle kaikki aikuisten suhteet rakentuu.

Siinäpä se syy todennäköisesti on.

Voi olla, tai sitten voi olla, ettei vaan tunne sellasta tarvetta. Juna voi mennä, ehkä siinä menee mielenkiintokin, uskallus ehkä varmimmin jne. Jos lukee rivien välsitä täällä olijoilta näiltä nuoremmilta pojilta, niin itsetunto, itsevarmuus ja mielenterveyskin saattaa herkemmillä järkkyä jo 2kymppisenä, kun ei koe saavansa sellaista hyväksyntää kun haluaisi ja etenkin jos on yhtään kurjaa kokemusta ihmisistä takana, eikä osa päästää irti.

Joku oli laittanut, ettei varmaan enää 26-vuotiaana uskalla. Ymmärrän hyvin, kun joka tuutista tuutataan vaan, miten nussimalla kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi ja vain se on elämän kokemusta, kuinka jotenkin saadaan, niinkuin muulla ei olisi väliä. Ihan täyttä paskaahan se on, mutta luo järkyttävät paineet. Olihan täälläkin jo heti kymmenen joukossa toitottamassa, miten vanhempi kokematon on lesbo, nirppanokka, ylimielinen siis, ja mitä vielä. Luullaan että pakostikin siinä on jotain vikaa... Eikä tiedä mistään mitään, ei ainakaan ihmissuhteistakaan, vaikka ihmissuhteita on kyllä muutkin, kun seksiin liittyvät.

No, sitten tulee mieleen ne ikävät kokemukset. Itselläni on niitä. Enkä ole seurustellut vuosiin, enkä varmaan osaakaan enää. Ei osaa luottaa, on vaikeaa kuvitella että olisi jonkun kanssa jne. Ja yhä vaikeammaksi käy. Vielä kun pitäisi olla terve ja täydellinen, ja mä olen rikki ja hankala. Mä olen kyllä kokenut ja ollutkin joskus jotain muuta, mutta rikki meni, ei voi mitään ja nyt tuntuu turvallliselta vain yksin. Ahdistaa suhteen vaatimukset. Eikä kukaan tiedä, eikä tajua.

Mutta toisaalta, mitä väliä, jos saa olla nätin ja mukavan ihmisen kaveri ja ystävä, niin hänellä saa olla syynsä.

Kyllä näin on. Jos ei nuorena nappaa niin ei sitä enää keski-ikäisenäkään onnistu. Minulla on yli 50v ystävätär, joka ei ole koskaan seurustellut, eikä ollut ylipäätään minkäänlaisessa suhteessa. On fiksu ja ok näköinen, siitä ei kiinni. En tiedä sitten mistä.

On myös kohta 50v miespuolinen ystävä, joka hänkään ei ole koskaan seurustellut. Hänellä on ollut muutamia lyhyeksi jääneitä suhteen yritelmiä (pisin 2kk) ja nekin vasta neljänkympin jälkeen.

Enpä tiedä mistä mättää, sillä molemmat ovat toki kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta ja olisivat halunneet suhdetta aikoinaan. Ja normaaleja heteroita. Nykyään jo sen verran turhautuneita etteivät välitä enää yrittää.

Kyllä näitä on.

Mulle tulee kohta 30 täyteen ja tässä iässä olisi täysin mahdotonta enää aloittaa. Jo pelkästään siksikin, ettei mulla ole niitä tarvittavia taitoja parisuhdetta ja seksiä ajatellen, mutta myös siksi että olen jo niin tottunut olemaan yksin ja ajatus siitä, että yrittäisin epätoivoisesti olla riittävän hyvä jollekin saa aikaan paniikin jo pelkkänä ajatuksena. :) Lisäksi silloin nuorempana oli niin naiivi käsitys miehistä, että silloin olisi kelvannut melkein kuka tahansa, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä realistisemmaksi tulee ja minä ainakin olen tajunnut jo aikoja sitten, että sellaisia miehiä, joista nuorena haaveilin, ei oikeasti ole edes olemassa.

Mä en olisi ketään saanutkaan, mutta tunnen itsekin muutaman naisen, joissa mun mielestä ei ole mitään vikaa, mutta ei ole koskaan ollut ketään. Syytä siihen en naisena pysty näkemään, koska miehet etsii niin eri asioita kumppanissa kuin naiset. Yksi voisi olla, ettei hän yksinkertaisesti ole halunnut seurustella...

Tai kaikki ei esittele suvullee, edes omille sisaruksilleen tai vanhemmilleen poika/tyttöystävää.
Voi siis olla paljonkin sellaista, mitä et tiedä sukulaistädistäsi.

Mutta se, että ei ole naimisissa tai deittaile, ei tee ketään 'huonommaksi' ihmiseksi.
Elämä voi olla täynnä muita kivoja juttuja ja hyviä ystäviä ilman omaa perhettä tai puolisoa.

Tai sitten tosiaan niin, että epäonnistuneiden suhteiden jälkeen ei enää jaksa etsiä. Jos nainen on yli 35 , markkinat kapenee ja laatu laskee. Ehkä hän on mielummin yksin kun huonossa suhteessa 'väärän looserin' kanssa.

Mitä tässä on vuosien varrella katsellu muita ja omia kokemuksia ajattelen.

Eipä se seurustelun aloittaminen ole muuta kuin auto tai asuntokauppaa ja monille pakkomielle milloin hinnalla ei ole väliä.

Ne mukavat, hyvännäköiset ja salaperäiset saattavat pitää melkoisia salaisuuksia omana tietonaan. Ja miksikä ei, pääasia että nauttivat elämästään.

itse asiassa tiedät tämän naisen elämästä? Itse en ainakaan sukulaisille viitsi tuoda kaikki uudet miesjutut esille vaan vasta sitten kun suhde on jo vaakalla pohjalla. Ja sen oikean löytäminen ei ole helppoa, sen varmaan tietää meistä jokaisen.

Miehenä (poikuus tallella) luulen, että raittius ja ujous estävät tutustumiset. Olisipa sukulaisia ja kavereita, jotka esittelisivät ujoja toisilleen.