Mies, 57-vuotias on ihan hurahtanut erilaisiin chat- ja treffisivuihin, istuu kaiken vapaa-aikansa koneella niska jäykkänä. Kotona olisi saman ikäinen vaimo, joka on pitänyt huolen vartalostaan, nauttii seksistä ja olisi halukas harrastamaan miehensä kanssa vaikka mitä, nyt kun on aikaa, lapset jo maailmalla.
Miestä kiinnostaa vain tämä nettimaailma ja sen tarjonta, ilmeisesti on tapaillutkin näitä netin maksullisia (maksullista seksiä ei netissä saa tarjota, uskoo ken tahtoo). Palkka menee puhelimeen, bensoihin yms., ruokarahaa en saa edes pyytämällä. No eipä sillä, olen hyvin toimeen tuleva nainen.
Onko teillä siskot kokemusta, meneekö tämä viiskymppisen villitys koskaan ohi vai paheneeko?
Ei tarvitse sanoa, että jätä se sika. Jos asiat olisi vain mustavalkoisia, niinhän tekisin.
Takana on kolmisenkymmentä yhteistä vuotta ja paljon yhteisiä kokemuksia, hyviä ja huonoja.
Pahin ongelma on, kun mies ei suostu yhtään keskustelemaan meidän elämästämme. Jos aloitan keskustelun asioistamme, hän käyttäytyy aivan kuin minua ei olisi olemassakaan, ei puhu ei katso ei mitään. Raivostuttavaa! Olenkin ajatellut, odottaako hän minun raivostuvan äärirajoille ja tekevän jotain kamalaa ja peruuttamatonta jolla hän sitten saisi todistettua minut mielenvikaiseksi ja saisi kaiken meidän vaikeuksista minun syykseni.
Ja vielä lisämaininta, että erektiovaikeuksia on ollut aina, jo nuoresta lähtien. En ole häntä siitä koskaan moittinut tai sanonut kärsiväni, onhan miehellä kaksi kättä ja mielikuvistusta voi käyttää. Viagraa käytetään, mutta kotona hyvin harvoin, tänä vuonna kerran. Sanoo myyvänsä niitä kavereille. Hah haa! En ole ihan tyhmä.
Mutta kun sitä on vuosikymmenten aikana kiintynyt toiseen ja ajatellut viettävänsä loppuelämänsä toisen kanssa, tuntuu todella vaikealta lähteä luomaan omaa elämää yksin.
Tunteet ja järki ei toimi yhteisymmärryksessä.
Miestä kiinnostaa vain tämä nettimaailma ja sen tarjonta, ilmeisesti on tapaillutkin näitä netin maksullisia (maksullista seksiä ei netissä saa tarjota, uskoo ken tahtoo). Palkka menee puhelimeen, bensoihin yms., ruokarahaa en saa edes pyytämällä. No eipä sillä, olen hyvin toimeen tuleva nainen.
Onko teillä siskot kokemusta, meneekö tämä viiskymppisen villitys koskaan ohi vai paheneeko?
Ei tarvitse sanoa, että jätä se sika. Jos asiat olisi vain mustavalkoisia, niinhän tekisin.
Takana on kolmisenkymmentä yhteistä vuotta ja paljon yhteisiä kokemuksia, hyviä ja huonoja.
Pahin ongelma on, kun mies ei suostu yhtään keskustelemaan meidän elämästämme. Jos aloitan keskustelun asioistamme, hän käyttäytyy aivan kuin minua ei olisi olemassakaan, ei puhu ei katso ei mitään. Raivostuttavaa! Olenkin ajatellut, odottaako hän minun raivostuvan äärirajoille ja tekevän jotain kamalaa ja peruuttamatonta jolla hän sitten saisi todistettua minut mielenvikaiseksi ja saisi kaiken meidän vaikeuksista minun syykseni.
Ja vielä lisämaininta, että erektiovaikeuksia on ollut aina, jo nuoresta lähtien. En ole häntä siitä koskaan moittinut tai sanonut kärsiväni, onhan miehellä kaksi kättä ja mielikuvistusta voi käyttää. Viagraa käytetään, mutta kotona hyvin harvoin, tänä vuonna kerran. Sanoo myyvänsä niitä kavereille. Hah haa! En ole ihan tyhmä.
Mutta kun sitä on vuosikymmenten aikana kiintynyt toiseen ja ajatellut viettävänsä loppuelämänsä toisen kanssa, tuntuu todella vaikealta lähteä luomaan omaa elämää yksin.
Tunteet ja järki ei toimi yhteisymmärryksessä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sitä tarvitse elää yksin. Harrastukset. Harrastusten parista voit löytää ystäviä, kenties miespuolisen. Asut itseksesi, mutta voihan sinulla olla miespuolinen ystävä. Yksin olemisessa on hyvät ja huonot puolet kuten avio-/avoliitossa.
eihän yksin oleminen niin kauheaa ole, yksinhän olen periaatteesa nytkin, ei mies minua kotona huomaa. On vaan tullut elettyä tähän asti liian perhekeskeisesti ja ystävät ovat useimmat yhteisiä. Mies hauskana seuramiehenä osaa hoitaa suhteet niin, että minä jään näistä kuvioista pois.
Toisaalta luulen, että mies yksinäinen on sitten joskus vanhana, meidän yhteiset ystävät tuskin tukevat häntä loputtomiin, pinnallisuus tulee esiin. Nykyisistä "salarakkaista" en usko kenenkään häntä kokonaan huolivan. Enhän toki heitä henkilökohtaisesti tunne, tiedän vain hänen tapailleen samalla paikkakunnalla asuvaa naimisissa olevaa naista pari vuotta ja jos tosissaan olisivat, olisi molemmat jo eronneet ja yhteinen elämä käynnissä mutta ei..
aikana ku ukko on muualla. Viet modeemin, koneen jonnekin evakkoon, niin ei pääse koneelle etsimään seksi seuraa. Metelihän siitä nousee, mutta jos saisit ukkosi kuuntelemaan sinuakin.
Jos alkaa uhkailemaan, niin ilmoitat että laitat eron vireille ja tämän paska loppuu sitten tähän. Ilmoitat myös, että ruokaa et laita, et pese herran pyykkejä, et passaa millään lailla. Sanot myös, että rahoitusta ei tule herran huoriin eikä viagroihin. Jos ei kelpaa niin tuossa on seitsemän hirtä poikki ala kävellä siitä.
Mietin onko 30 vuotta tärkeämpää kuin se että toinen ei arvosta, kunnioita tai rakasta enää? Onko mielekästä tuhlata tunkioon aikaa? Mieti, mikä on tärkeää sinulle, koska miehellesi on tärkeintä kaikki muu kuin sinä.
ei todella ole mielekästä tuhlata tunkioon aikaa ja energiaa, mutta kuten edellä jo sanoin, olisi helpompaa, jos voisi toimia vain tunteella tai järjellä. Jos rupeaa käyttämään molempia, vaikeaa tulee. Lisäksi se olen minä, joka kodistamme lähtee. En nyt ala sitä sen tarkemmin selvittelemään, mutta näin se on tehtävä.
Jos puolison omistaa talon ja on saanut sen vanhemmiltaan suojattuna puolison avio-oikeudelta tai teillä on avio-ehto, on mahdollista hakea osituksen tasaamista kun avioliitto on kestänyt 30 vuotta.
Hanki kaikessa hiljaisuudessa oma asunto, siirrä sinne ne tavarat jotka pysty itse autolla kuljettamaan. Pakkaa muita tavaroita pikku hiljaa kasaan. Tilaat muutto-auton kun tiedät ukkosi olevan varmuudella poissa. Ja muutat kylmän viilleesti omaan asuntoon.
Ajattele itseäsi, koska et tiedä mitä sp tauteja mies näiltä naisiltaan sinulle tuo, jos vielä harrastatte seksiä.
Miehesi ei parannu tuosta villityksestään, ennen kuin karu arki iskee päin naamaa. Sen tiedän kun oma ex ukko sairastui tuohon tautiin. Osti naikkosilleen kallista tavaraa ja matkoja. Sain kiinni ja tutkin tilit. Joutui maksamaan puolet näistä lahjoista, matkoista ynnä muusta osituksessa minulle, koska yhteisiä rahoja oli näihin käyttänyt. Eli tulipa lahjoille hintaa.
ilmeisesti näitä nettijuttuja lukemalla, ettei jätä jälkeensä kuitteja tai muuta todisteita. Maksaa käteisellä hotellit ja kylpylät. Meillä kummallakin oma tili vieläpä eri pankissa. Vitsinä ja totenakin voin sanoa, että annan heti sille henkilölle, joka on nähnyt mieheni ruokaostoksilla, kullitetun papukaijamerkin varren kanssa ja hakaneulan vielä päälle. Asumme aika pienellä paikkakunnalla, joten asunnon hankinta salaa on vaikeaa, aina joku puolituttu näkee ja kuule toiselta puolitutultaan.
Alunperin taisin perätä sitä, onko joku nähnyt sen ihmeen, että tämmöinen yli viisikymppinen villiintynyt mies rauhoittuisi ja huomaisi perheen arvon, ennen kuin on myöhäistä.
katoaa ympäriltä ja jää yksin, eli arki iskee päälle. Siinä vaiheessa voi tulla järki päähän, mutta nyt sanomisillasi tai teit mitä tahansa ei ole merkitystä, koska laskee sen varaan, että sinä ja perhe pysytte siinä vaikka hän tekee ja elää itse kuin poikamies.
Työn vuoksi et varmaankaan voi muuttaa paikkakunnalta pois ja aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ihan kokonaan muualla?
Ota itsellesi panokaveri ja fleppaa äijäs ulapalle.
on, että netti on hyvin addiktoivaa, ja jos siihen koukkuun on joutunut, on siitä hirveän vaikea päästä irti. Toki pääsee, mutta se on kovin pitkä prosessi. Lisäksi irtautumiseen voi liittyä jonkin sortin "depistä". Eli ensin lumoutuu netin tarjoamista mahdollisuuksista, haluaa kokea sitä ihanuutta myös livenä, ja sitten kun syystä tai toisesta alkaa "vieroitus" voi seurata ns. itku pikästä ilosta ja masentunut mieli. Ja siinä onkin sitten uusi pulma.
Kokemukseni perusteella suosittelisin tutkimaan, mitä riippuvuudesta, sen vaiheista ja siitä toipumisesta on kirjoitettu ja katsomaan asiaa ja miehen tilannetta riippuvuuden näkökulmasta.
on, että netti on hyvin addiktoivaa, ja jos siihen koukkuun on joutunut, on siitä hirveän vaikea päästä irti. Toki pääsee, mutta se on kovin pitkä prosessi. Lisäksi irtautumiseen voi liittyä jonkin sortin "depistä". Eli ensin lumoutuu netin tarjoamista mahdollisuuksista, haluaa kokea sitä ihanuutta myös livenä, ja sitten kun syystä tai toisesta alkaa "vieroitus" voi seurata ns. itku pikästä ilosta ja masentunut mieli. Ja siinä onkin sitten uusi pulma.
Kokemukseni perusteella suosittelisin tutkimaan, mitä riippuvuudesta, sen vaiheista ja siitä toipumisesta on kirjoitettu ja katsomaan asiaa ja miehen tilannetta riippuvuuden näkökulmasta.
onkin käsitykseni mukaan sellainen juttu, josta voi päästä vain jos itse ymmärtää tilanteen ja haluaa siitä eroon. Puhun nyt kokemuksesta, olen aiemmassa elämässäni elänyt alkoholistin kanssa, nuorena uskoin parantavani hänet ja kesti monta vuotta ennen kuin ymmärsin luovuttaa.
Eli kun samassa henkilössä yhdistyy nettiriippuvuus ja viisikymppisen villit ajat, on kai parasta siirtyä syrjään ja hoitaa itseään.
No Sirju-kulta,äläpä hötkyile!Miehesi on lähempänä
60:tä kuin viittä."Se"miehuus koetaan vain silmiä
hivelevillä kuvilla.Anna vanhan miehen nauttia.Miksi
haluat hallita häntä kuin holhouksen alle laittaa.
Teillä on pitkä taival takana,varmasti koettu kaikki
onnen hetket.Riittäähän sekin kun on yhteiset ruoka-
hetket ja vähän rupattelua.Nauttikaa molemmat asiois
ta joista pidätte.Ette ole vielä vanhuksia jos ette
niin nuoriakaan.Asioilla on myös tapana muuttua.Myös
avioliitossa tarvitaan "yksityisyyttä"välillä.
Vaikuttaa siltä että olet ihana ja kiltti ihminen. Ongelma voi olla kirjoitustesi perusteella juuri siinä että olet liiankin kiltti miehellesi. Kiltille, kunnolliselle miehelle olisit juuri sopivanlainen mutta kun on tuollainen mies mikä sinulla nyt on, niin voisit tehdä samalla tavalla kuin miehesi. Miksi sinun pitää tyytyä olemaan kiltti ja uskollinen ja ymmärtäväinen kun miehesi hyppää ties missä? Harmi kun näin on käynyt, mutta ei auta sureminen.
Tässä on neljä vaihtoehtoa miten voit toimia:
1. Toimi kuten miehesi
2. Jätä miehesi
3. Jatka kilttinä tyttönä olemista (tai oikeastaan naiivina tyttönä olemista) ja kärsi kaikki miehesi tempaukset. Näin asia ei muutu miksikään.
4. Menkää ammattilaiselle parisuhdeneuvojalle (huono idea jos miehesi ei puhu)tai koita selvittää miksi miehesi on petturi ja toimii sillä tavalla ja miten hän haluaisi parantaa suhdetta. Sinunkin pitää saada kertoa miltä sinusta tuntuu!
Eikö miehesi muista mitä on Jumalan silmien edessä ja papin edessä sinulle joskus luvannut? Sen lupauksen rikkominen on aika suuri asia, vaikka sitä niin usein tapahtuukin. Sen yleisyys ei tee asiasta sen enempää hyväksyttävää.
täällä monia vaihtoehtoja, joista useimmat näemmä ovat lähinnä sotatilaan kannustamisia.
En tiedä miehesi nuoruudesta, sitoutuko hän varhain tai oliko hänellä silloin seikkailuja? Ellei, nyt hän tavallaan ottaa menetettyä takaisin? Eli hänellä on vanhenemiseen liittyvä kriisi, ”tässäkö oli kaikki?”.
Olet tainnut nyt vain seurata miehesi tekemisiä. Tavallaan odotellut, milloin hän havahtuu hereille. Olet samalla luonut miehelle ”turvallisen” tilan hommata omiaan. Ehkä juuri siksi hän ei kuuntele, koska arvelee, ettei siitä mitään sen kummempaa seuraa.
Nyt kuitenkin koet tilanteen jo itsellesi ahdistavana. Olet loukattu mutta yhä välität.
Voit kokeilla sitä, että menet ja kerrot kaiken hänelle, vaikkei hän kuuntelisi. Kerrot, että tiedät/arvaat mitä hän touhuaa. Kerro että tunnet itsesi näkymättömäksi ja olet loukkaantunut. Kerro mitä aiot tehdä, ellei hän ala käsitellä asiaa (puhua, lopeta, lähde vaikka terapiaan jne.). Näin voit samalla itse työstää "tunteitasi ja järkeäsi".
Jos miehesi on ns. kehittänyt jo addiktion itselleen, hän ei välttämättä reagoi yhtään mitenkään (kuuluu vähän sairauden kuvaan). Häntä ei saa havahtumaan kuin kyllin synkkä herätys. Varaudu siihen, mieti kuinka se sinuun vaikuttaa. Mitä esim. aioit tehdä tulevaisuudessa, kun hän ehkä tokeentuu?
Voit myös kokeilla sitä, että muutat hänet näkymättömäksi. Alat siis jo nyt elää niin kuin häntä ei olisikaan.
Älä osta hänelle ruokaa, vain itsellesi. Älä pese hänen pyykkejään, äläkä siivoa hänen elämisen jälkiään, siivoa vain omasi. Maksa sellaiset laskut, jotka turvaavat sinun elämäsi, mutta älä muita. Anna ne miehellesi ja antaa niiden erääntyä. Se tosin voi raivostuttaa itseäsi, mutta pure hammasta.
Mies todennäköisesti suuttuu ja vaatii, mutta sano rauhallisesti että hän on nyt näkymätön ja olet opettelemassa eroa varten itsenäistä elämää – hänenkin tulee opetella sitä. Sulje korvasi tyhjiltä selittelyiltä (aneluilta, sovittelevilta eleiltä), mutta avaa, jos huomaat sen olevan asiaa - tunnet kyllä miehesi!
Voit todella hakea asuntoa, mutta ei sitä kannata salaa tehdä. Kerro ajoissa jo tutuille ja sukulaisille, miksi olet päätynyt tähän. Kerro että sinusta se raskasta etkä haluaisi, muttet tiedä muutakaan keinoa. Kerro miehellesi koko ajan missä mennään. Näytä paha mielesi, sanoin ja ilmein. Saat aikaa itse sopeutumiseen, ja samoin muutkin.
Tällä ajan takaa sitä, että vähän ”pakotat” miehesi eroprosessiin. Pala palalta, arjen pienissä asioissa. Hän voi olla niin itseensä kääntynyt, että ei hahmota todellisuutta kovin tarkasti. Hänelle se todellisuus pitää konkretisoida. Mitä käytännössä tapahtuu jos hän ei muuta käytöstään. Hän joko havahtuu tai ei, se on hänen itsensä päätettävä.
Kysyt: ” …onko joku nähnyt sen ihmeen, että tämmöinen yli viisikymppinen villiintynyt mies rauhoittuisi…”.
Vastaan kyllä. Se vain ei tapahdu kerralla, kuten ei mikään ihmisen käytöksessä. Jotkut jaksavat sinnitellä ja käydä yhdessä tuon prosessin läpi, jotkut eroavat. Näistäkin jotka eroavat saattavat muutaman vuoden kuluttua jatkaa, kunhan molemmat ovat päästäneet ”höyryjä” ensin erikseen toisistaan. Osa taas ei halua olla missään tekemisissä tai ovat löytäneet sen uuden kumppanin. Riippuu niin persoonista!
sinulta tuli monta hyvää ajattelemisen aihetta. Olen yrittänyt kertoa, millaiselta minusta tuntuu hänen touhunsa ja nalkuttamista en mielestäni ole harrastanaut koskaan. Sitä sain kuunnella lapsuuden kodissani tarpeeksi, äitini osaa sen taidon erinomaisesti. Muutama viikko sitten kysyin, haluaako hän minun muuttavan pois kodistamme, vastasi, ettei halua. Eroamisesta olen joskus maininnut, siihen hän ei ole ottanut mitään kantaa.
Siinä mummomuori olet varmasti oikeassa, että salaa ei kannata tehdä mitään, avoimuus on parempi.
Mieheni on 55v. Olemme uusiopari, mutta kuitenkin jo yli 10 yhteistä vuotta takana.
Meillä ei mies onneksi rahaa tuhlaa, aikaa vain. Ja eniten oikeastaan minua käyvät sääliksi ne naiset, jotka luulevat hänen olevan sinkku, niin kuin väittää olevansa. Miehenikään ei alkuun, joskus viisi vuotta sitten kun höyräys alkoi, suostunut puhumaan. Mutta minä vain pakotin. Otin jopa vuokra-asunnon ja muutin 3 kk:ksi pois, jolloin hänelle tuli ikävä niin suureksi, että hänen oli pakko suostua puhumaan kanssani. Sanoin, etten aijo asua ja elää yksin parisuhteessa. Silloin hän oppi keskustelemaan kanssani. Nykyisin hän kertoo minulle kaiken, näyttäisi jopa naisten kanssa käydyt keskustelut ja viestit.
Minun työni vuoksi hänellä on paljon yksinäisiä iltoja ja näistä virtuaalinaisista on hänelle seuraa. On minunkin mieheni tavannut muutaman naisen, harrastanut jopa seksiä ja senkin olemme ennen tapaamista yhdessä sopineet. Ja kerran kun emme olleet sopineet, hän soitti heti kun naisen oven oli sulkenut ja kertoi tekosensa. En ole vaatinut häntä lopettamaan, mutta olemaan rehellinen - ainakin minulle, jos haluaa kanssani elää - ja hän on oppinut olemaan. Tiedän, että hän rakastaa minua, eikä ole uutta naista varsinaisesti hakemassa. Siksi minun on helppo sietää asia. Se ei enää oikeastaan edes vaivaa minua. Jos hän joku ilta istuu koneella ja toivoisin hänen olevan kanssani, niin hän kyllä sulkee tietokoneen heti pyynnöstäni.
Niin, minun neuvoni on, että tavalla tai toisella, pakota hänet puhumaan avoimesti asiasta, olemaan sinulle rehellinen. En todellakaan usko miehesikään etsivän varsinaisesti uutta kumppania, uuden suhteen luominen näillä kymmenillä on aika vaikeaa, kun entisen kanssa on jo hioutuneet särmät toisiinsa sopiviksi. Ja kun hän tietää, että yhteisellä kompromissillä sopivissa rajoissa hyväksyt hänen "harrastuksensa", niin ei sinun tarvitse pelätä edes eroa. Elämä on kompromissejä, myös parisuhde, ei kummankaan sanelupolitiikalla parisuhde toimi.
Olet fiksu nainen Sirju.Miksi haluat "kuulustella"
miestäsi?Eikö pitkään liittoon kuulu pienihengähdys
tauko välillä.Jos puolisoni osittaa "omistajuutta"
erilaisin keinoin,josta minun on valittava,hänen
ehdoillaan,tunnen ahdistuvani,koska hän ilmoittaa
rakastavansa minua vain täytettyäni tietyt ehdot.
Mekaanista.Avioliiton hoitaminen on myös sitä,että
"mies saa välillä vetäytyä luolaansa."Parisuhteessa
yhteenkuuluvuus ilmenee myös ilman sanoja.Ilman sen
kummempia temppuja voit halata häntä!
enkä vahdi miestäni, en pengo taskuja tai puhelinta enkä tietokoneen sivuhistoriaa. Hänellä on työstä paljon päivisin vapaata, en kysele missä on aikansa viettänyt, missä käynyt.
Hänellä nimenomaan on oma yksityisyytensä, mutta ilmeisesti hänen menojaan vahtii joku hänen lukuisista "ystävättäristään" ja koska näille
ystävättärille ei voi näyttää ärsyyntymistään, se näytetään minulle, joka olen siinä aina saatavilla.
Lomat meillä pidetään melkein aina eriaikaan, hän matkustelee yksin tai "kavereidensa" kanssa.
Voi,voi käsitin väärin.Anteeksi?Meilläkin yhteiseloa
33vuotta.Kärsiäkö vai kärvistellä suhteessa jonka
olet todennut epätyydyttäväksi.Onpa vaikea ratkaisu.
Meilläkin lapset lentäneet pesästä.Omakotitalossa
kahden asutaan.Alkuaikojen suloisuutta joskus kai-
paan.Matkustelimme ympäri maailmaa miehen työn vuok-
si ennen.Nyt olemme aina kotona.Nuoruuden kiihkeys
on takana.Roolini vaimona muotoutuu koko ajan kun
jäin virastani eläkkeelle.Itseasiassa nautin kun pa-
risuhde ei ole intensiivinen.Voin taas hengittää!!!