Oon naisten mielestä fiksu ja hyvän näköinenkin, mutta mua vaan ei oikein huvita nuo seurustelusysteemit. Itse asiassa mä olen naisten mielestä kai sen verran tasokas mies, että pääasiassa mua iskee ne parhaimman näköiset muijat. Siis ne todelliset rotunaiset, joissa on älyä, kokoa ja tahtoa. Mutta niitä minä vasta inhoankin ja siitä ne naiset loukkaantuvat ja alkavat vihaamaan mua.
Oon miettiny syytä sille, miks seurusteluasiat ei nappaa. Yksi asia on varmaan se, että mulla on aika vaikea viha-rakkaus suhde äitiini. Tosi ikäviä asioita olen hänen taholtaan kohdannut ja sen takia koen jollain tasolla, että jotakin on mennyt mussa rikki naisten suhteen. Joku sisäinen motivaatio ja "palo" naisen saamiseksi puuttuu. Se on monilla rumemmilla kavereillani ja he menevät ja ottavat naisen itselleen kerta toisensa jälkeen. Minä en edes halua ja siksipä monet (äitini mm.) luulevat, että olen homppeli-poika.
Olen huomannut sen, että naiset vaistoavat minussa sen kivun ja torjunnan, joka minussa on naisia kohtaan. Se hämmentää heitä ja monesti myös loukkaa. En pyri käytökselläni olemaan loukkaava, mutta torjuntani tulee ilmeisesti niin kokonaisvaltaisella tavalla esiin, että sitä ei oikein voi kätkeä. Naiset myös ajattelevat aika usein, että sellainen mies, joka ei naisia iske, on "epämies" ja tosiaan... homo. Epämieheys on naisille melkeinpä kauheimpia asioita miehessä, koska se on loukkaus naisen naiseutta kohtaan. Epämiehellä ei nainen oikein tee mitään ja sen takia minunlaiset miehet joutuvatkin kahnauksiin naisten kanssa kaikkialla minne menemme. Ja se ei auta asiaa, että luonnostamme karsastamme naisia, koska jokin asia on sammuttanut sisimmästämme sen "kipinän", joka kaipaa naisen länsäoloa ja nauttii siitä.
Oon miettiny syytä sille, miks seurusteluasiat ei nappaa. Yksi asia on varmaan se, että mulla on aika vaikea viha-rakkaus suhde äitiini. Tosi ikäviä asioita olen hänen taholtaan kohdannut ja sen takia koen jollain tasolla, että jotakin on mennyt mussa rikki naisten suhteen. Joku sisäinen motivaatio ja "palo" naisen saamiseksi puuttuu. Se on monilla rumemmilla kavereillani ja he menevät ja ottavat naisen itselleen kerta toisensa jälkeen. Minä en edes halua ja siksipä monet (äitini mm.) luulevat, että olen homppeli-poika.
Olen huomannut sen, että naiset vaistoavat minussa sen kivun ja torjunnan, joka minussa on naisia kohtaan. Se hämmentää heitä ja monesti myös loukkaa. En pyri käytökselläni olemaan loukkaava, mutta torjuntani tulee ilmeisesti niin kokonaisvaltaisella tavalla esiin, että sitä ei oikein voi kätkeä. Naiset myös ajattelevat aika usein, että sellainen mies, joka ei naisia iske, on "epämies" ja tosiaan... homo. Epämieheys on naisille melkeinpä kauheimpia asioita miehessä, koska se on loukkaus naisen naiseutta kohtaan. Epämiehellä ei nainen oikein tee mitään ja sen takia minunlaiset miehet joutuvatkin kahnauksiin naisten kanssa kaikkialla minne menemme. Ja se ei auta asiaa, että luonnostamme karsastamme naisia, koska jokin asia on sammuttanut sisimmästämme sen "kipinän", joka kaipaa naisen länsäoloa ja nauttii siitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aina luulevat että jos ei naiset kiinnosta niin sitten on homo? Eikö kenellekään juolahda mieleen että ehkä se parisuhdepaska ei ole kaikille niin tärkeää?
...että naiset haluavat tuntea itsensä halutuiksi. Jos joku mies ei haluakaan heitä,
naisen ego kokee kolauksen. Silloin naisen täytyy uskotella itsellen (ja muille),
että vika ei ole hänessä, vaan että mies on homo. Siinä itsepetoksessa
naisen on mukavempi elää, kun hän voi edelleen kuvitella että kaikki
(hetero)miehet palvovat juuri häntä. Hän voi edelleen uskotella, ettei
häntä oikeasti torjuttu, koska mies ei ollut mikään "oikea mies".
Miesten kuuluu haluta itselleen nainen, koska naiset pitävät itseään
niin älyttömän tärkeinä ja ihanina. Jos mies ei kiinnostu naisesta, hän
ei myöskään ole naisen ohjailtavissa ja pompotelavissa. Sellaiselta
mieheltä ei voi edes pummata mitään naiseuden varjolla. Sellainen mies on
vaarallinen, koska muutkin miehet voivat tajuta ettei naisia tarvitsekaan palvoa
ja palvella.