yhdessä on asuttu vuosi,seurusteltu melkein kaksi vuotta.seksi ei paljon kiinnosta,enkä muutenkaan tunne kovin suurta intohimoa enää.
poika on ihana muuten luonteeltaan,eikä riidellä useinkaan mistään mistä parit yleensä riitelee(raha,kotityöt..) jos riidellään,niin se on sitä että minä valitan miten kyllästynyt ja tylsistynyt olen yhteiseen elämään.
tiedän,että tähän vaikuttaa se, kun muutama kuukausi sitten muutimme vieraalle paikkakunnalle, emmekä tunne täältä oikeen ketään. ikävöin hirveesti ystäviäni ja vanhaa sosiaalista elämääni!
harmittaa,kun en haluaisi suhteen kariutuvan, koska rakastan todella poikaa ja muutama kuukausi sitten meillä meni loistavasti.onko kellään neuvoja? kiitos pienistäkin vinkeistä!
poika on ihana muuten luonteeltaan,eikä riidellä useinkaan mistään mistä parit yleensä riitelee(raha,kotityöt..) jos riidellään,niin se on sitä että minä valitan miten kyllästynyt ja tylsistynyt olen yhteiseen elämään.
tiedän,että tähän vaikuttaa se, kun muutama kuukausi sitten muutimme vieraalle paikkakunnalle, emmekä tunne täältä oikeen ketään. ikävöin hirveesti ystäviäni ja vanhaa sosiaalista elämääni!
harmittaa,kun en haluaisi suhteen kariutuvan, koska rakastan todella poikaa ja muutama kuukausi sitten meillä meni loistavasti.onko kellään neuvoja? kiitos pienistäkin vinkeistä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
meidän arki ja vloput on lähinnä sitä,että poika istuu koneella ja minä katson telkkaria.ei siis läheisyyttä ollenkaan,paitsi ehkä öisin nukkuessa vähän.
Yhdessä on asuttu vuosi,seurusteltu melkein kaksi vuotta.seksi ei paljon kiinnosta,enkä muutenkaan tunne kovin suurta intohimoa enää.
- Kyllä se nyt vaan niin on kuten tuo fiksumpi illan iloksi virkkoi, jotta se kemia ei häviä mihinkään jos se puoliso on oikeaa sorttia.
Poika on ihana muuten luonteeltaan,eikä riidellä useinkaan mistään mistä parit yleensä riitelee(raha,kotityöt..) jos riidellään,niin se on sitä että minä valitan miten kyllästynyt ja tylsistynyt olen yhteiseen elämään.
- Ääh kuullostaa siltä, että poitsu on pikemminkin perässä vedettävää mallia, joka ei saa suutansa auki :( Kaikki parit jupisevat kuka milloin mistäkin eli jos ei ikinä rutista tai toinen on aina ja iankaikkisesti yhtä tasaisen seesteinen niin silloin on jotain pielessä!
Tiedän,että tähän vaikuttaa se, kun muutama kuukausi sitten muutimme vieraalle paikkakunnalle, emmekä tunne täältä oikeen ketään. ikävöin hirveesti ystäviäni ja vanhaa sosiaalista elämääni!
- Sopeutuminen on avainsana! Muutto pois tutuista ympyröistä on rankkaa, tiedän sen kokemuksen syvällä rintaäänellä vaan siinä on kasvamisen paikka ;) Kehittyminen ja kasvaminen kun eivät sitten taas ikinä ole pahitteeksi, kenellekään! Anna itsellesi aikaa sopeutua. Ala vaikka harrastamaan jotain, hakeudu ihmisten pariin vaikka erilaisiin tapahtumiin.. Älä sälyytä kaikkea sen ukon harteille. Kyllä niitä ystäviä löytyy ihan varmasti!
Harmittaa,kun en haluaisi suhteen kariutuvan, koska rakastan todella poikaa ja muutama kuukausi sitten meillä meni loistavasti.onko kellään neuvoja? kiitos pienistäkin vinkeistä!
- Eipä kait tässä tuon ihmeempiä :)
Onko sulla siellä uudella paikkakunnalla muuta sosiaalista yhteisösä? Työpaikka tai opiskelupaikka? Sanoisin että yritä tutustua muihinkin ihmisiisn. Ja siinä ei kukaan tule tukemaan ovesta sisään, vaan pitää itse olla aktiivinen. Minä tukehtuisin, jos mies olisi ainoa ihmiskontakti päivästä toiseeen.