Asuin n. vuoden mieheni kanssa,heitin hänet viikko sitten pihalle koska sain ekan kerran nyrkistä,pahaa jälkeä,yleensähän se ei jää viimeiseksi kerraksi...siitä muutama päivä piti alkaa menkat,vaan ei alkanut!ehkäisy jotenkin petti,testasin eilen plussaa...
Mies on kyllä vinkunut takaisin ja ollaan tehty sovintoa,mutta voinko koskaan asua hänen kanssaan?
ja lyökö ennen kuin lapsi syntyy?
vai onko ainoa vaihtoehto keskeytys......
Mies on kyllä vinkunut takaisin ja ollaan tehty sovintoa,mutta voinko koskaan asua hänen kanssaan?
ja lyökö ennen kuin lapsi syntyy?
vai onko ainoa vaihtoehto keskeytys......
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se muutu, vaikka takaisin otat. Päätät itse, pidätkö lapsen vai et, mutta väkivaltaista miestä älä ota. Jos todella haluaa muuttua, menköön hoitoon tahollaan, sit myöhemmin päätät. Kamalinta on elää pelossa ja raskaana...
mies saa sinut lapsen avulla sidottua itseensä! Turvallisinta tuossa tilanteessa olisi sinun tehdä abortti, niin itsesi kuin myös lapsen kannalta.
Olen itse elänyt perhehelvelttiä niin väkivaltaisessa suhteessa kuin myös lapset pelinappuloina. Vielä on 8 vuotta siihen, että lapseni on täysi-ikäinen!!
Älä missään nimessä mene takaisin! Väkivalta pahenee aina! Ja todella, harkitse tarkkaan minkälaisen tulevaisuuden olisit antamassa lapsellenne.
tai uhkaavasti käyttäytyvää miestä ainakaan asumaan samaan asuntoon. Parisuhdeterapiaa on saatavilla monesta eri paikasta. Koska olet raskaana pääsisitte luultavasti jonon ohi. Jos päätät pitää lapsen, mutta et miestä avun hakeminen on vielä enemmän tarpeen. Lapsella on kuitenkin oikeus isäänsä ja se asia pitäisi hoitaa tavalla tai toisella. Vaikka jonkun sukulaisen avulla jos et itse voi olla tapaamisissa paikalla. Viranomaisten avulla valvottuja tapaamisia voi olla vaikea saada, tarve on sen verran suuri.
Hei. Olin aviossa väkivaltaisen miehen kanssa ja tulin (osittain kyllä toivotusti) raskaaksi. Raskaus päättyi keskenmenoon rv 13. Keskenmenosta toivuttuani päätin ottaa eron, sillä jotenkin silmäni avautuivat ja tajusin ettei kyseisen miehen kanssa ikinä ole turvallista, saatikka pienen vauvan kanssa joka saattaa pahimmassa tapauksessa itkä öisin usean kuukauden ajan. Erosimme katkerissa merkeissä.
Nykyään olen aviossa ihanan miehen kanssa ja meillä on 2v ihana terve tytär.
Olimme exän kanssa yhdessä yhteensä reilu 3v, ei sen kauempaa. Avioiduimme vuonna x heinäkuussa, keskenmeno tuli saman vuoden joulukuussa ja mies lähti omistamastani kodista tammikuun lopulla.
Tekoni/päätökseni oli itselleni äärimmäisen häpeällinen avioliiton lyhyyden vuoksi, sillä meillä oli suhteellisen näyttävät häät. Nykyään ihmettelen itseäni, että katsoinkaan koko miestä edes kahta viikkoa pidempään, sillä jo niin alussa oli merkkejä oudosta käytöksestä varsinkin humalassa.
Ulkopuolisen on helppo sanoa ettei kannata palata yhteen ja nyt ihanan terveen lapsen äitinä en neuvoisi aborttiinkaan. Vähän riippuu iästäsi vaikkei sekään saisi olla keskeytyksen syy. Itse olin keskenmenon aikaan 31v, joten en ihan nuori.
En tiedä missä olisin jos vauva olisi saanut kasvaa masussani ja emme ehkä olisi eronneet ainakaan niin pian..... En halua edes ajatella! Syntymätöntä vauvaa ja eka raskauttani mietin usein. Tässä toisen raskauden aikana mietin ja surin menetettyä vauvaa paljonkin.