Olen seurustellut reilu 2v. itseäni 20v. vanhemman miehen kanssa. Ei asuta virallisesti saman katon alla mutta hänen luonaan olen jo reilun vuoden koko ajan ollut. Miehellä on firma ja hänen elämänsä pyörii pitkälti sen ympärillä mutta lisäksi hän käyttää joka päivä alkoholia. Tai ihan kaljaa mutta kuitenkin joka päivä ja usein ottaa pienen humalan sen kanssa. Meillä on ollut hyviä hetkiä mutta silti tiedän että suurimmaksi osaksi tämän suhteen aikana olen ollut surullinen, masentunut, väsynyt jne. Tässä on monta muutakin muttaa ollut. Ikäero tietysti vaikuttaa muutamissa asioissa mutta se ei todellakaan ole pahin asia. Miehellä on lapsia ja heidän kanssa tulen hyvin toimeen. Mutta mie´hellä ei ole aikaa jutella kanssani minun huolistani/asioistani juuri koskaan paitsi joskus kännissä. Häneltä ei saa läheisyyttä enää, kohta tulee vuosi täyteen kun kaikki on pikku hiljaa vähentynyt. Seksielämäkään ei kiinnosta. Kun yritän jutella asioista hän joko hermostuu heti tai sanoo kuinka paljon välittää ja rakastaa minua ja minussa ei ole vikaa. Tiedän että hänellä on työ huolia mutta minun järkeni ei riitä siihen että seksi ei kiinnosta. Aina on huono hetki jutella. On niin monta asiaa. Olen mielessäni päättänyt että erottava on tai menen kokonaan rikki mutta en osaa päästää irti, välitän ja rakastan liikaa. En ole ollut onnellinen aikoihin. Perus asiat suhteessa eivät ole kunnossa. Alkoholin käytöstä ollaan puhuttu varmaan 100 kertaa ja aina tulee lupaus että vähentää mutta ei ole tapahtunut. Tätä on jatkunut aivan liian pitkään...
Miten päästää irti?
Rikki sisältä
111849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sellaisiakin olemassa, jotka eivät juo ja joille sinä kelpaisit muutakin kuin piiaksi ja kynnysmatoksi. Arvelisin, että ilmeisesti on mennyt ns. halut.
Kiitos kannustuksesta, olet varmasti oikeassa..
Jos kalja vie voiton, silloin suhde on lopussa. Jos hän rakastaisi sinua, hän olisi valmis siitä luopumaan.
Voihan sitä kavereiden kanssa joskus maistella, mutta jos hän vain kotona tursottaa mieluummin kaljoissaan kuin on sinun kanssa, en näe mitään mahdollisuutta. Kun häntä ei kiinnosta niin ei kiinnosta eikä siinä auta mikään hoito. Ei se kiinnostus siitä herää vaikka se alkoholi jäisikin pois, vaikka kylähän se sinun olotilaasi varmaan näennäisesti parantaisi.
olet jo aika lopussa, ja tilanne ei ole helpottunut.
Jos et saa suhteelta mitään niin miksi olet hänen kanssaan?
Miksi rakastat häntä?
Ja rakastatko vai luotatko vaan että kaikki paranee?
Ymmärrät varmaan että hänen alkoholin käyttönsä ei auta hänen stressiään vaan pahentaa teidän kaikkien elämää.
Ymmärrän jos olet vastuuntuntoinen mutta ole sitä myös itsellesi.
Käske miehen hakea apua jostain ja pidä vaikka itsesi vuoksi tauko suhteesta.
Jos mies hakee apua ja haluaa sinut vielä niin kyllä hän sen tuo sitten ilmi,mutta mitään ei tapahdu, jos et aseta häntä selkä seinää vasten.
Todennäköisesti toimit nytkin hänen kotihengettärenään ja lastenkaitsijana.
Se ei ole huono jos saa itselleenkin sen minkä ansaitsee.
Olen aina ollut ihminen joka ajattele aina toisia ja toisten parasta, huolehtii toisten asioista ja murehdin niitä ehkä vielä enemmän kuin omiani. Ainakin ystävät sanoo että murehdin liikaa.
Miettiny paljon et miksi rakastan häntä... onhan kaikissa hyvät puolet ja niiden takia varmaan... mutta pitäis sitä olla itselläkin hyvä olla ja se onnellisuuden tunne on poissa ollut jo niin pitkään... tuntuu et valittaa ihan turhaan, miksei sit vaan tee asialle jotain mutta olen vaan jotenki ihan hemmetin heikko.
Joo ja tosta alkoholin käytöstä ollaan puhuttu just ettei se auta hänen asioitaan vaan pahentaa ja tietää itsekin sen mutta asia taitaa olla niin että se alkoholi on liian suuren vallan saanut... olen pari kertaa asiasta sanonu ja sotahan siitä sytty. aina pitää huutaa ja sitä en jaksa kuunnella. ite herkkä ihminen, aina meinaa itku päästä ja mies ei siedä itkemistä. Sitäkin oon miettiny et minä kuitenki haluun lapsen/lapsii joku päivä ja vaikka hän on sanonu et haluu myös vielä lapsen niin enpä tiiä onko hän valmis siihen enää ku lähestyy 50v.? ja haluunko minä tuollaisen isän lapsilleni....
olen itse ollut samanlainen että miettinyt vain muiden parasta ja nyt olenkin saanut eron jälkeen oikein opetella ajattelemaan itseäni.
Ei se helppoa ole nytkään, mutta olen tullut siihen tulokseen että, en ole enää kiltti sellaisille miehille,jotka eivät käytöksellään sitä näytä ansaitsevan..
Paljon ne lupaa ja puhuu mutta teot ihan muuta.
Ja jotkut käyttää "heikkouksiaan" tahallaan tekosyynä,että saa jatkaa ko.elämää.
Nyt ajattelen vain itseäni ja lapsiani,että pääsen eteenpäin.
Ei se haittaa jos täällä valittaa eikä tee mitään,koska huomaan kyllä että olet kyllästynyt, mutta et vielä varma miten haluat jatkaa eteenpäin
Koska sä olet ajatellut tähän asti niitä ystäviäsi ja ollut tukena, niin tällä kertaa he saisivat olla myös sinun tukenasi. Kerro tilanne heille ja sano, että haluat päästä miehestä eroon. Tuskinpa sulla tulee mitään tulevaisuutta olemaan jonkun viittäkymppiä lähestyvän alkoholistin kanssa, jonka kanssa et pysty edes kommunikoimaan normaalisti.
Tuo on totta että jatkossa minäkään en ole kiltti miehelle joka ei sitä ansaitse... kunhan pääsen tästä ensin jotenki eroon, en haluis riidoissa erota...
asia on niin että hänellä on tunteita toista naista kohtaan, ja sen takia valehdellut sinulle ja sen takia olet epävarma ja menettänyt itsetuntosi.
tee ratkaisu, unohda, älä ota yhteyttä koko mieheen.
ja aika näyttää...
Hei!
Päästä hyvä ihminen irti siitä ukosta; se ei välitä ja mitä kauemmin roikut ja kun, siis KUN, juttu kuitenkin loppuu, olet sitä katkerampi mitä pidempään roikut! Säilytät edes omanarvontuntosi; ei se juttu siitä mihinkään muutu, usko pois! Tuossa tilanteessa varmasti ajattelet että joku taikuri saa miehesi pään kääntymään ja huomaamaan miten ihana oletkaan; niin ei käy! Hän ON JO osoittanut, ettei välitä, jos joku välittää niin EI KOHTELE NOIN. Niin se vain yksinkertaisesti on. Sitten kun löydät uuden niin huomaat missä tilanteessa olet ollut ja olet todella onnellinen ettet ole enää. Tsemppiä ja omanarvontuntoa!
Kiitos vastauksesta. kaikki mun ystävätkin samaa sanovat... pakko päästää irti ja jatkaa elämää. teen sen lähi päivinä...