Yleensähän sitä kait kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen edustajia tavataan yhteisten ystävien ja tuttavien kautta ja parisuhteita solmitaan voisiko sanoa samoista piireistä olevien ihmisten kesken.
Mutta mitäs kun niitä ystäviä ja tuttavia ei kerta kaikkiaan ole. Entiset ovat jääneet matkan varrelle, perustaneet esimerkiksi perheitä ja keskittyvät nyt perheasioihinsa ja muuta sellaista, eikä uusia ystäviä ja tuttavia sitten tunnu näin kolmekymppisenä löytävän mistään.
No sanotaan suoraan; minua suorastaan pelottaa yrittää tutustua/mennä iskemään ketään (enkä ole kauheasti edes yrittänyt) kun sen yrityksen joutuu tilanteessani tekemään täysin arvaamalla. Ei yksinkertaisesti rohkeus riitä siihen, että koittaisin mennä esimerkiksi jossain baarissa vääntämään juttua jonkun täysin tuntemattoman miehen kanssa. Tulee vaan jotenkin vaivautunut olo, kun yrittää tyhjästä keksiä jotain kiinnostavaa sanottavaa. (Tai korjataan edellistä jonkinverran. Kyllähän minulla rohkeutta riittää joskus; mutta silloin olen juonut liikaa, eikä humalassa oleminen ole mikään hyvä aloitus kun koittaa tutustua. Tulee vain helposti mentyä liian nopeasti liian pitkälle.)
Joskus olen kiinnostuksella katsellut joitain nettideittiprofiileja, mutta en ole uskaltanut vastata niihin. Kun en tiedä, että kuinka luotettavia ihmiset niissä ilmoituksissaan yleensä ovat. Tietysti jokainen tuo esille niitä omia hyviä puoliaan, se on selvää, mutta tiedä sitten ovatko jutut niissä yleisesti ottaen aina täyttä potaskaa.
Mutta mitäs kun niitä ystäviä ja tuttavia ei kerta kaikkiaan ole. Entiset ovat jääneet matkan varrelle, perustaneet esimerkiksi perheitä ja keskittyvät nyt perheasioihinsa ja muuta sellaista, eikä uusia ystäviä ja tuttavia sitten tunnu näin kolmekymppisenä löytävän mistään.
No sanotaan suoraan; minua suorastaan pelottaa yrittää tutustua/mennä iskemään ketään (enkä ole kauheasti edes yrittänyt) kun sen yrityksen joutuu tilanteessani tekemään täysin arvaamalla. Ei yksinkertaisesti rohkeus riitä siihen, että koittaisin mennä esimerkiksi jossain baarissa vääntämään juttua jonkun täysin tuntemattoman miehen kanssa. Tulee vaan jotenkin vaivautunut olo, kun yrittää tyhjästä keksiä jotain kiinnostavaa sanottavaa. (Tai korjataan edellistä jonkinverran. Kyllähän minulla rohkeutta riittää joskus; mutta silloin olen juonut liikaa, eikä humalassa oleminen ole mikään hyvä aloitus kun koittaa tutustua. Tulee vain helposti mentyä liian nopeasti liian pitkälle.)
Joskus olen kiinnostuksella katsellut joitain nettideittiprofiileja, mutta en ole uskaltanut vastata niihin. Kun en tiedä, että kuinka luotettavia ihmiset niissä ilmoituksissaan yleensä ovat. Tietysti jokainen tuo esille niitä omia hyviä puoliaan, se on selvää, mutta tiedä sitten ovatko jutut niissä yleisesti ottaen aina täyttä potaskaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ujous on kyllä aika yleistä, et ole yksin. jos sinulla on kuvaton profiili, niin sillä on ainakin matalampi kynnys ottaa yhteyttä kiinnostavan oloiseen mieheen. laita viestiä rohkesti vain, vaikkei vastausta tulisikaan, taikka se ei olisi kovin hyvä, niin ei siinä juuri mitään menetäkkään, uutta viestiä vaan seuraavalle miehelle. eka kerta jännitti itseäkin, mutt rohkeus on kasvanut ja varmaan harvalla ensimmäisen kanssa onnistuu! niin ja profiilin voi aina piilotta tai poistaa jos ei enään halua jatkella, mutta yrittää kannattaa aina!
Huomaa, että voit myös madaltaa miesten kynnystä tutustua sinuun baarien ulkopuolella yksinkertaisilla pienillä tempuilla: Hymyile ystävällisesti silmiin katsoen vastaantuleville kivannäköisille miehille, voit jopa tervehtiä, vaikket tuntisikaan (luultavimmin mies tervehtii takaisin ja yrittää keksiä, missä olette tavanneet - tulee ehkä jopa juttelemaan). Lenkkipolulla voit yrittää haastaa miestä juoksemaan leikkimielisesti kilpaa (tähän ei välttämättä tarvita sanoja - juokse yksin lenkkeilevän miehen rinnalle, juokse siinä kunnes mies kääntyy katsomaan, hymyile silmiin katsoen ja lähde juoksemaan nopeammin - toimisi ainakin minuun - jos olet nopeampi, voit pysähtyä jonkin matkan päähän hengähtämään ja katsoa, tuleeko mies juttelemaan, tai jos mies kirii ohi ja pysähtyy, voit pysähtyä samaan kohtaan vetämään henkeä).
Mielikuvitusta kehiin, ja voit keksiä lisää hauskoja tapoja tutustua miehiin sen kummemmin iskemättä :)
Sanon sulle ystäväni lyhyen ja ytimekkään totuuden ja neuvon,älä loukkaannu tästä,vaikka puhun suoraan.Sen tarkoituksena on vain auttaa sinua:)
Luin kirjoituksesi läpi ja heti viestistäsi paistaa läpi se että olet liian negatiivinen,epäilevä,harkitseva.ja se on pahin mitä ihminen voi tehdä.Pitää uskaltaa heittäytyä,uskaltaa mokata/onnistua,jutella,olla avoin,spontaani.Ei ole sattumaa että jos ihminen toimii neuvomallani tavalla,niin suurella todennäköisyydellä lopputulos on hyvä ja positiivinen.
Nopea esimerkki.itselläni tuttavapiirissäni ihmisiä jotka suhtautuvat kaikkeen valmiiksi alistuneina,negatiivisina"ei tästä kuitenkaan mitään tule"-asenteella.sanomattakin selvää että kenelläkään ei ole olut kivaa ja lopputulos on ollut negatiivinen.
kun taas ystäväni jotka suhtautuvat asioihin,elämään,ihmisiin,uuteen positiivisesti,hetkeen tarttuen,onnistuvat ja kokevat ilonhetkiä useimmin:)
Tajusit varmasti pointtini,joten ota siitä mallia ja hämmästyt.Miehet nimittäin vaistoavat kauas sellaisen negatiivisen masentuneen naisen.kun taas vapautuneesti leppoisasti iloisesti hymyilevä nainen on vastustamaton,riippumatta ulkonäöstä.
kaikkea hyvää sulle!:)
Täytyy myöntää että tunnistin tuossa itseäni ainakin osaksi. Ainakin tuon -ehkä liian pitkälle menevän- harkitsevuuden osalta.
Syynä nykyiseen harkitsevuuteeni on se, että aikaisemmin olen onnistunut möhlimään aika tavalla olemalla hieman liiankin impulsiivinen ja innokas ja mennyt eteenpäin liian nopeasti.
Nyt kait sitten harkitsen vähän liikaakin, ja pitäisi sitten löytää se kultainen keskitie.
Hyvä:)
ja se positiivisuus,hetkeen tarttuminen ei myöskään tarkoita mitään typerää, että pitäisi jokaisen vastaantulevan henkilön kanssa touhuta ties mitä;)tai hyppäillä kerrostalon katolta alas;)vaan ihan arkipäiväistä iloisuutta,positiivisutta,toisin sanoen,antaa mahdollisuuden asioille tapahtua.
hienoa kun sulla on itsetuntoa myöntää että tunnistit itseäsi edes hiukan viestistäni:)ymmärrän myös pointtisi miksi sinusta on tullut arempi,sulkeutuneempi,se on ihan ymmärrettävää..mutta niin se vaan menee tässä elämässä että kaikkea voi sattua,ikäviä ja mukavia juttuja,mutta ne pitää vaan unohtaa ja ottaa opiksi niistä ja jatkaa taas matkaa hymy huulilla:)!
kirjotelkaa vähän,siit sitten vaik vaan kahveille,ja jos viel mies innostaa niin seuraavaan kertaan. Ja jos ei niin ei mitään,ja eti uus:).. Kannattaa yrittää,ei ne miehet nyt niin hirveesti loppujenlopuks väritä kuvaa itsestään,itekkin oon käynyt muutamilla nettitreffeillä,ja oli mukavia perusmiehiä:).
Jos et ole vielä huomannut, kaikki paikat pursua miehiä chat,treffipalstat,ravintolat :)ongelmana lähinnä on löytää vapaa nainen.
Mie löysin vaimon Vapaakirkon kirjekerhon
kautta, minä säälin erästä miestä, joka oli
niin yksinäinen, Clear Water järven rannalla.
Niin minä tahdoin auttaa häntä, kun hän ei ollut
mikään kirjoittelija, niin minä luin tietokoneella Vapaakirkon palstaa, ja löysin
sieltä erään neitosen joka olisi sopinut hyvin
tälle ystävälleni, ja niin minä kirjoitin tälle
neitoselle kirjeen tämän ystäväni puolesta.
Mutta tämä neitonen sanoikin, että minä haluan kirjoitella sinun kanssasi, eikä tuon miehen kanssa, joka ei osaa tietokonetta käyttää eikä
kirjoittaa, ja niin alkoi minulle seurustelu
tämän neitosen kanssa. Ja kun olimme olleet kirjeenvaihdossa aika pitkään, ja opimme tuntemaan toisiamme, niin minä menin matkatoimistoon, ja ostin sieltä lentolipun
Helsinki - Montreal. Ja tämä tyttö kun sai tämän
lentolipun, hän kysyi niiltä toisilta toimistovirkailijoilta, että mitä te tekisitte
tässä tapauksessa, niin he sanoivat yksimielisesti
että ainakin he lähtisivät Kanadaan, kun on lentoliputkin valmiina. Ja niin tämä neitonen sai
rohkeutta, ja tuli tänne Kanadaan, ja me menimme
heti kihlan ostoon, ja sitten vasta läksimme minun kotiini.
Ja sitten muutaman kuukauden perästä pidimme häät,
ja nyt olemme olleet onnellisessa avioliitossa
jo noin 15 vuotta.
Olavi
Olisipa niin yksinkertaista löytää sopiva kumppani itselle.Enimäkseen tapaa vääriä ihmisiä,sen käsityksen olen monelta saanut.
Ei se ollut yksinkertaista,
sillä minä paastosin > noin 40 vuorokautta,
ja sitten läksin Suomeen etsimään itselleni vaimoa. Oliko se silloin yksinkertaista olla
syömättä niin kauan, ja rukoilla yötä päivää,
sillä olin niin yksinäinen Kanadan pohjoisessa.
Intiaanien maassa. Intiaani naisia olisi ollut
paljonkin, mutta minä päätin että se pitää olla
Suomalainen, sillä Suomalaiset naiset osaavat
tehdä kaikkea, mutta intiaani naiset ei osaa
tehdä muuta kuin ruokaa, ja mokkasiineja.
Suomalainen nainen on paras.
Olavi