Tää on valitettavaa, leidit. Luulette lähes poikkeuksetta itsestänne liikoja, silti ravaatte tukka putkella ja rillit huurussa buustaamassa egoanne, etenette melkeinpä kyynärpäätaktiikalla, eka masennuskausi iskee yleensä viimestään ekan opiskeluvuoden keväällä. Sitten ootte katkeria myöhemmin "tällaistako tää nyt oli? miks opiskelukavereilla menee paremmin ku mulla?"
Koko oikea aito elämä jää teiltä näkemättä kun kilpailette toistenne kanssa ja luulette itsestänne liikoja yliopisto-opiskelijastatuksen perusteella.
Mielenkiintoisempi on nainen, joka ei vaadi liikoja itseltään eikä toisilta, ei ole äärimmäisen kunnianhimoinen vaan pikemminkin lämpimän utelias asenne elämää kohtaan. Taito nauttia elämästä on puoleensavetävä, sellainen ei-äärimmäisyyksiä välttävä. Nainen joka kuluttaa kaiken aikansa täydellisyyteen pyrkien joko opiskelun, työn, urasuunnittelun, orjallisen liikunnan harrastamisen parissa on lähinnä säälittävä. Koulutuksellakaan ei ole niin väliä, tärkeämpi on nöyrä asenne työntekoa kohtaan, tyyliin "tyvestä puuhun noustaan".
Koko oikea aito elämä jää teiltä näkemättä kun kilpailette toistenne kanssa ja luulette itsestänne liikoja yliopisto-opiskelijastatuksen perusteella.
Mielenkiintoisempi on nainen, joka ei vaadi liikoja itseltään eikä toisilta, ei ole äärimmäisen kunnianhimoinen vaan pikemminkin lämpimän utelias asenne elämää kohtaan. Taito nauttia elämästä on puoleensavetävä, sellainen ei-äärimmäisyyksiä välttävä. Nainen joka kuluttaa kaiken aikansa täydellisyyteen pyrkien joko opiskelun, työn, urasuunnittelun, orjallisen liikunnan harrastamisen parissa on lähinnä säälittävä. Koulutuksellakaan ei ole niin väliä, tärkeämpi on nöyrä asenne työntekoa kohtaan, tyyliin "tyvestä puuhun noustaan".
Vastaukset 12
Vanhimmat
uteliaisuuden suuri kohde, oma unelma-ammatti mistä on haaveillut pikkutytöstä asti on saavutettavissa vain yliopistotutkinnolla niin???
Pitäisikö olla seuraamatta omia unelmiaan?
..mutta tiedätkö sinä vielä parikymppisenä yliopistoon mennessäsi unelmistasi yhtään mitään naiveja kuvitelmiasi lukuunottamatta? Kuvitteletko että kuljet esim. kaksikymppisestä kolmikymppiseen täysin muuttumattomana? Ihminen kun nimittäin muuttuu juuri sinä aikana aika lailla.
Yliopisto on nimittäin aika rankkaa työtä ja se maailma on raadollinen. Se raadollisuus tappaa tietynlaisen elämänilon ja terveen suhtautumisen toisiin ihmisiin, juuri raadollisuutensa ja paineiden takia. Tämä aiheuttaa epätasapainoisen tunne-elämän ja häiriintyneet vuorovaikutussuhteet. Harvempi opiskelijaneiti on tasapainoinen, vai oletko itse? Olen havainnut että tällaiset gimmat ovat monesti niin pinna kireällä (vähintäänkin alitajuisesti) että kahdenkeskinen rento ajanvietto on mahdotonta luontevalla tavalla. Onhan se arvostettavaa jos tekee asioiden eteen töitä saadakseen ammatin jossa voi toimia yhteiskunnassa, mutta valitettavasti se ei lisää naisen kiinnostavuutta.
En sanoisi myöskään että mitääntekemätön pullamössö-lähiötyttö olisi ihannenaiseni, mutta heistä löytyy vielä rentoja ja elämäniloisia ihmisiä
jotenkin on sellainen "perstuntuma" että miehet kestämme helpommin tätä rankkaa opiskelijamaailmaa.. anteeksi vaan jos nyt suututin jonkun feministin;)
yliopisto-opiskelija? No sehän onkin sitten loogista, sama tietenkin pätee sinuun :D
Suurin osa yliopisto-opiskelijoista, jotka ovat tehneet itsemurhan ovat miehiä.
Mites yliopiston kesken jättäneiden tilastot..?
Hassua muuten, että minun mielestä yliopisto-opiskelu on rentoa ja verkkaista.
näytä mulle yliopisto-opiskelijatyttö, joka on tasapainoinen.. löytöpalkkio luvassa! niinpä niin, täällähän ne yliopisto-opiskelijat näyttävät olevan ku jokainen vastaaja on sanojensa mukaan akateeminen ! laatupaikkahan tämä on viettää aikaa ja provosoitua kaiken maailman viesteistä eiks nii likat?
aaaargh kauppa on auki, lähden mieluummin katsomaan tästä lidlin kassaa, just ku pääsin yhdestä hiton pirttihirmusta eroon, saa joku toinen ny kuunnella kiukuttelua päivästä toiseen kuinka yks proffa teki sitä ja kuinka tentit ei mee läpi ja sitä kuinka ala ei taida sittenkään olla oikee ja kuinka kaveripariskunta käy syömässä niin ja niin hienossa ravintolassa, miks ei mekin käydä, adios!
Itse ainakin suhtaudun intohimoisesti uuden tiedon oppimiseen. En olisi onnellinen ilman päämääriä ja älyllisiä haasteita, minkä takia yliopisto on oikea paikka minulle. Jos miehet pitävät minua sen takia vähemmän viehättävänä, se on valitettavaa - en voi kuitenkaan luopua iloa elämään tuovasta asiasta vain miellyttääkseni muita.
Monet korkeasti koulutetut naiset (ja toisaalta matalasti koulutetut miehet) jäävät ilman kumppania, mikä on melko surullista. Ehkä syynä on juuri esille tuomasi asia: miehet pitävät maanläheisistä, ei-akateemisista naisista, jotka tykkäävät arkisista asioista. Kaikki naiset eivät kuitenkaan ole sellaisia. Jotkut ovat päämäärätietoisia, uteliaita ja tiedonhaluisia. Toivottavasti jossain on vielä miehiä, joiden mielestä fiksu ja koulutettu nainen ei ole uhka vaan mahdollisuus :)
Hävettää ihan meidän yliopisto-opiskelijoiden puolesta että siellä käy tällaisia lahoaivoja...
sää oot?
joku amis kirjotellu taas vähän tuntojaan... :D on tainnu omat yliopistohaaveet jäädä saavuttamatta!
sitten on laita yliopistosta valmistuneiden naisten, jotka elävät rauhallista ja iloista elämää yhtälöllä paljon palkkaa, vähän työtunteja? ;D
Nimimerkillä leppoisaa elämää viettävä yliopistosta valmistunut :)
fiksumpien naisten pelon noinkin purkaa. Kukin tavallaan. Minkä mallin kotona oppii. Esim. yleistämisen, nimittelyn jne.
Toivottavasti kirjoitit provosoivasti lähinnä herättääksesi keskustelua, muuten lähinnä säälittävää. Oon itse ainakin älyttömän onnellinen opiskelupaikastani ja toistaiseksi on jäänyt sitä aikaa myös rentoutua. Ihminen on onnellinen, sillon kun saa puuhailla mielenkiintosia asioita ja mun tapauksessa opiskelu on just sitä. :) mutta minkäs sille mahtaa, toiset tykkää muhkummasta.