Miksi vauvan isä loukkaa ja ei ota vastuuta?
Eräskin päivä katsottiin kuvia hänen lapsistaan ja naurettiin ja ihailin heitä vilpittömästi. Kohta vauvan isä sanoo että meidän vauvan naama on kuin norsunvittu. Miten voin jatkaa jatkuvasti loukkaavan miehen kanssa minkäänlaista suhdetta? Hän ei ole liieemmin muutenkaan ottanut vastuuta meistä. Ei ole kietonut minua syliin....En ole mikään pentu enää, ihan vastuullinen aikuinen. Isällä vaan on jäänyt nuoruus ja vastuuttomuus päälle. Voiko hänellä olla joku sairaus, että hän ei ajattele mitä sanoo? Lapsen isää vaan kun ei enää voi vaihtaa.
Eräskin päivä katsottiin kuvia hänen lapsistaan ja naurettiin ja ihailin heitä vilpittömästi. Kohta vauvan isä sanoo että meidän vauvan naama on kuin norsunvittu. Miten voin jatkaa jatkuvasti loukkaavan miehen kanssa minkäänlaista suhdetta? Hän ei ole liieemmin muutenkaan ottanut vastuuta meistä. Ei ole kietonut minua syliin....En ole mikään pentu enää, ihan vastuullinen aikuinen. Isällä vaan on jäänyt nuoruus ja vastuuttomuus päälle. Voiko hänellä olla joku sairaus, että hän ei ajattele mitä sanoo? Lapsen isää vaan kun ei enää voi vaihtaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
" Miten voin jatkaa jatkuvasti loukkaavan miehen kanssa minkäänlaista suhdetta? Hän ei ole liieemmin muutenkaan ottanut vastuuta meistä."
- Miksi sinun pitäisi voida jatkaa?
Miksi sinä et ota itse itsestäsi vastuuta ja lapsestasi?
Toista et voi muuttaa eikä sinulla ole siihen oikeuttakaan.
etpä taida käydä kovin hyvää kurssia kun olet noin epä- empaattinen? Eikö koulussa sitä opeteta tai sympatiaa tai ottaen toisen tunteet huomioon?
Puolustan psyk.opiskelijaa.
Tiedän useita psykologian maistereita joilla todella kylmä asenne työhönsä. Puhtaasti siis alalla vain analyyttisesti ja diskreetisti. On joitakin harvoja, jotka kokevat empatiaa, mutta heillä rikkimeneminen on rutkasti runsaampaa.
Freud ja muut merkittävät ovat olleet vain puhtaasti uteliaita tieteelle. Empatia kuuluu enemmän sairaanhoitajille sekä erityisesti lähihoitajille, jotka ovatkin aika runsaasti läsnä turvakodeissa jne.
Sen sijaan psykoterapiassa lähdetään siitä, että potilas näkee tunteensa terapeutin kautta, jolloinka terapeutin tulisi muodostaa empaattinen suhde potilaaseen.
Mutta yleisesti siis ei ole niin, että joka psykologian opiskelija tai valmistunut psykologi olisi kiinnostunut jokaisen tasapainottoman tunteista.
ps.
ENKÄ OLE VIELÄ EDES ALOITTANUT JUOMAAN TÄNÄÄN. :) Mutta kohta kunhan kanat valmistuu uunista. Terveisiä kuntosalilta! :)
Kirjoittaen monet lauseet ymmärretään myös helpolla väärin. Toisaalta vaakakupissa painaa myös se, ettei ketään voi altistaa tilanteelle, josta hän oman ilmoituksensa mukaan kärsii. Terapeutti ei voi tätä jättää huomioimatta. En siis voi tulevaisuudessa minäkään työssäni kannustaa jäämään tilanteeseen, josta asiakas sanoo kärsivänsä. Sehän olisi kaiken sen vastaista, johon olen sitoutunut. Se ei olisi auttamista. Minun tehtäväni on auttaa löytämään se voima asiakkaasta itsestään, ei esittää helppoa ratkaisua, jossa muutetaan kaikki ne, jotka ovat asiakkaani mielestä hänen kärsimyksiensä lähde!
Hyvä esimerkki on se, kun on kyse lapsiin kohdistuvasta perheväkivallasta, lapset huostaanotetaan, joka kertonee tilanteen vakavuudesta ja yhteiskunnan suhtautumisesta väkivaltaan. Missään tapauksessa ei lähdetä siitä, että väkivaltaisia vanhempia aletaan muuttaa lapsille sopivammiksi. Mutta miksi näin pitäisi tehdä väkivaltaa kohdanneiden naisten/miesten kohdalla? Miksi yhteiskunnan silloin tulisi kohdistaa toimet naisen/miehen asuinympäristön muuttamiseksi hänelle mieluisammaksi? Ei se vaan mene niin. Terapia ei juurikaan auta, jos siihen ei täysin sitoudu - siksi sillä ei voida muuttaa ketään kolmansia.
Tämä on niistä nettipalstoista kieroimpia, joilla olen joskus käväissyt. Mikään muutos parempaan ei kuitenkaan ikinä voi alkaa, jos ei myönnetä tilannetta, jossa ei ole hyvä olla.
Tämä on kaiken terapian ja paranemisen/muutoksen ehdoton edellytys. Maailmaa ei voi pyörittää oman navan kautta, vaikka erittäin suuri joukko tämänkin palstan kirjoittajista niin kuvittelee.
Erittäin totta puhut kyllä kaiken kaikkiaan.
psyk. opisk. Ei sinun tarvitse jatkaa suhteessa jossa voit pahoin.
Toista et voi muuttaa, mutta voit ottaa vastuun itsestäsi ja vauvastasi ja tehdä teidän kahden elämästä hyvän.
Ymmärrän kyllä tunteesi. Olin itse joskus samassa tilanteessa. Jälkeenpäin vasta huomasin, miten hölmö olin kun annoin kohdella itseäni huonosti. En nähnyt tilannettani selkeästi enkä osannut siitä ulos kun elin sen kaiken inhottavuuden keskellä. Onneksi oli ihmisiä, joille saattoi puhua ja jotka saivat silmäni auki.
Sinä itse päätät saako sinua loukata. Lapsen isää et voi vaihtaa, mutta ei sinun ole pakko elää hänen kanssaan jos sinun on paha olla koko ajan.
kyllä ihmisenä kasvattaa kun läheiset ihmiset on tommosia kerron vaan kokemuksesta.
Kaikki muut ovat niin *kauniit ja täydelliset* mutta ei oma perhe:-(.Sitä omaa perhettä kun miehen pitäs suojella naisenkin.Mutta minkäs teet jos halveeraan.Toivottavasti sun lapseesi ei tartu moinen tapa.Meillä tyttölapsia ja ne alistaa minua perheen äitiä koska isän malli on vahvempi.En osaa mitään jne.Huoritellaan ja loukataan.Mutta annetaan elämän jatkua.Napautan takas kun tilaisuus.Tarvitsenko tommosia alistajia enää kun ovat lentäneet pesästä..tuskin.Pitää ajatella itseään ja omaa elämääkin sen vähän mitä jäljellä.
Ei aina tietenkään pysty etsimään ja valikoimaan parempaa ja parempaa. Jos toinen on herkkä ja ajattelevainen ja toinen toisenlainen. Mutta heikkoudet ne on ns.vahvemmallakin. Enkä minäkään nyt niin pakosta ole tilanteessa, mutta tällainen tilanne vain nyt sattui ja en kuitenkaan heti aio juosta karkuun haavojani nuolemaan. Itkut ja pitkät itkut itkinkin, mutta elämä kantaa, tavataan sanoa. En haudo kostoa, enkä odottaa tilaisuutta näpäyttää. Olemme juuri sellaisia, kuin olemme. Kaikki psykologit ei ole aina oikeassa, eikä aina väärässäkään, mutta hän ratkaisee riidat ehkä itse niin, että vaihtaa maisemaa, että itsellä olisi vain hyvä olla, narsistista. Turhimpia ammatteja.
eivät missään tapauksessa ole mitään riidan välittäjiä ja psykologit hoitavat vain omaa asiakastaan - ei ketään kolmatta, josta luulevat vain kuulopuhetta.
Tilanteessa, jossa olet urheasti päättänyt kestää, ei psykologia tarvita. Sinä otat vastaan sen minkä saat ja sillä hyvä. Mutta miksi valitat?
Narsistista on yrittää muita oman mielen mukaiseksi - narsistista on tuomita toisten ammattikin.
ensinnäkin todella sekava, toisaalta et oikein tainnut miettiä kysymystäsi?
”…päivä katsottiin kuvia hänen lapsistaan…” Eli hän on ollut liitossa aiemminkin. Kuinka usein hän tapaa näitä lapsiaan? Ehkä hän ikävöi entistä perhettään?
” Hän ei ole liiemmin muutenkaan ottanut vastuuta meistä.”
Millaisissa merkeissä tapasitte? Millaisessa elämän tilanteessa miehesi oli? Oliko silloin hänellä ”jäänyt nuoruus ja vastuuttomuus päälle” ja ero oli tullut juuri tuon syyn takia. Harkitsitteko ja suunnittelitteko yhteistä elämäänne? Kuinka kauan? Kuinka hän soitti vastuullisuutta tuolloin?
Oliko raskautesi harkittu yhdessä? Voi olla, että miehesi kokee joutuneensa ”ansaan”, eikä sisimmässään halua perhettä. Onhan hän jo jättänyt yhden sellaisen taakseen! Kommentit voivat tulla ihan tämän vuoksi.
Sanot ettet ole ”pentu”, mutta tästä kirjoituksesta syntyi tosiaan tunne, että et ehkä osaa ottaa itsekään vastuuta itsestäsi ja lapsestasi. Voin kyllä olla väärässäkin.
Sinun kai olisi nyt vain alettava ”kasvattamaan” miestä aikuiseksi tai miettiä kuinka jatkat lapsesi huomioon ottaen; eroat tai jatkat tätä samaa. Lapsen isää et voi vaihtaa, mutta sinä voit vaihtaa miestäsi. Tai hyväksyä hänet sellaisena; joskus loukkaavana ja vastuuttomana pikkupoikana.
Tefloniako???? Vai kovanaamoja...Miksi valitat täällä...huh, huh...Teillä on sydän paikallaan.
narsistien piikkiin. Uusimman tutkimuksen mukaan, kaikista ihmisistä löytyy jollain osa-alueella narsismia. Aika leimaavaa, mutta nykypuheessa jo turhaa, itse narsistit, syyttävät toisia narsistikseiksi. Myös puheilla asioitaan selvittelevää haukutaan psykopaatiksi. koska osaa puhua.
Eiköhän jokainen ymmärrä, että olet pahoittanut mielesi.
Oliko kerta ensimmäinen vai käykö näin jatkuvasti? Siksi nämä kommentit ovat täällä sellaisia, että jos itse jäät suhteeseen jossa koet henkistä väkivaltaa, niin miksi siitä pitäisi ”ymmärtää”. Et halua tehdä tilanteelle mitään? Miksi siis kysyt neuvoa?
Kommenteistasi päätellen, kyse oli vain normaalista riidasta? Ongelmasta joka kuuluu parisuhteessa elämiseen ja kasvamiseen, ei väkivallan käyttöön?
Tokihan olet tiennyt hänen luonteensa (että on vähän kovempi suustaan) jo ennen lapsen syntymääkin. Yksi vaihtoehto on opetella olemaan vähemmän herkkänahkainen hänen kanssaan, tai opettaa häntä käyttäytymään kohteliaammin.
Jos etsit jotakuta, jonka kanssa saatte haukkua miestäsi ja tuomita häntä yhdessä, se ei ehkä onnistu. Kommettisi "sairaudesta" oli varsin lapsenomainen ilmaus...
Täällä on ollut hyviä kommentteja. Jos annat hänen käyttäytyä ilkeästi itseäsi kohtaan, sillehän ei kukaan voi mitään. Jos haluat miehesi ottavan vastuuta enemmän, niin menkää ihmeessä perheterapiaan. Täytyyhän sinunkin se oivaltaa, että hänellä on joku syy, miksi vastuunottaminen on niin vaikeaa hänelle.
kasva, lopeta kitinä.
ja olla hiljaa. eiköhän näillä palstoilla ole kasvaneita ihmisiä kuitenkin.