Vaikka olen pian (vasta) 24v. Suhteita minulla on vain 3 takana, eikä yhtään näy edessä.
Toisaalta voiko yksinäisyyteen tottua? Itsestäni alkaa päivä päivältä tuntumaan, että voi.
Ehkä tämä on mun kohtalo ja pitää yksin elää kunnes kuolema korjaa? Ehkä en vain kelpaa kellekään, ainakaan kovin pitkäksi aikaa.
Toisaalta voiko yksinäisyyteen tottua? Itsestäni alkaa päivä päivältä tuntumaan, että voi.
Ehkä tämä on mun kohtalo ja pitää yksin elää kunnes kuolema korjaa? Ehkä en vain kelpaa kellekään, ainakaan kovin pitkäksi aikaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anna mennä.... Se on oikeastaan aika kivutonta.... Luovuta..... Jos luovut näistä epämääräisistä jutuista niin itseasiassa sinusta tulee vahvempi....
Kerran se vain kirpaisee.... sen jälkeen olet vapaa...
Anna mennä....
Luovuttamalla saavutat ikuisuuden!
Olen 22-vuotias,olen ollut sinkkuna jo 2 vuotta,vihaan helsinkiä,täällä ihmiset ovat kylmiä(ja sit ne ihmettelee miks ne on niin yksinäisiä ja masentuneita,vitun huorat).Missä vitussa kaikki tytöt ovat,ku niitä ei näy missään?.
En ole yksinäinen,mut en vaan onnistu löytämään sellaista tyttöä jota haluan,mulla oli ennen sellainen unelmatyttö,mut se on mennyttä nyt. Oon saannut kauniita mimmejä elämäni aikana,mä haluan lisää! Miks vitussa tytöt ovat niin ilkeitä?,vaikka lähestyn niku normaali ihminen ja heitän jonkun mukavan vitun vitsin? SELVINPÄIN!
Kyllä siihen tottuu aina hetkellisesti, mutta niitä heikkoja hetkiä tulee aika ajoin, jolloin kaipaa jonkun siihen vierelle kuin odottaisi kuuta nousevaa.
En nyt sanoisi, että siitä vaan luovuttamaan, joskus on hyvä pohdiskella sitä omaa oloa ja eloa monelta kantilta, yleensä ei suhteessa se tunnu onnistuvan, kun ei ajatuksia sinne saa suunnattua.
Ja hyvä on muistaa, kyllä se aurinko silloin tällöin tänne risukasaankin paistaa. ;)
Olet todellakin VASTA 24v. eli sinulla on monen monta vuotta aikaa löytää seurustelu kumppani!!!
Itse olen 40v. enkä ole heittänyt kirvestä kaivoon vieläKÄÄN...
Varmasti kelpaat monellekin, ehkä sinusta nyt vaan tuntuu pahalta olla yksin, mutta yleensä se rakkaus kohtaa silloin kuin sitä ei odota...
Nauti nuoruudestasi, tee asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi ja lakkaa odottamasta että se elämän suurin rakkaus koputtaa oveasi. Mene ja koe ja elä omaa elämääsi, ei sitä sinun puolesta kukaan tee.
Suhteet tulevat ja menevät, keskity ystäviin, harrastuksiin ja työntekoon.
Liiallisella etsimisellä et löydä kuin seiniä toisensa jälkeen.
tee asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi ja lakkaa odottamasta että se elämän suurin rakkaus koputtaa oveasi. Mene ja koe ja elä omaa elämääsi!
Liiallisella etsimisellä et löydä kuin seiniä toisensa jälkeen. Elä!!
Itse täytän kohta 25 enkä ole koskaan seurustellut. Minulla ei ole juuri mitään yhteistä yhdenkään tytön kanssa. Saakelin bilehileet ja ronkelit nirppanokat.
Elämästä on noin muuten vaikea nauttia, kun kavereita ei ole enkä viihdy ihmisten parissa. Ahdistaa, masentaa. Harrastuksia ei ole eikä mikään kiinnosta. Tästä on eläminen kaukana.
kokeilla jotakin harrastusta vaikka aluksi saattaa tuntua väkinäiseltä, voit vaikka innostuakin siitä.
"kun kavereita ei ole enkä viihdy ihmisten parissa."
Eiks kukaan muu näe tässä selvää syy-yhteyttä? Kaverisuhteet nyt yleensä vaan vaatii jonkinverran sosiaalisuutta kuitenkin.. ;)
"Ahdistaa, masentaa. Harrastuksia ei ole eikä mikään kiinnosta. Tästä on eläminen kaukana. "
Onks käynyt mielessä, että oisit oikeesti sairastunut masennukseen?
Minullapa onkin vain 1 suhde takana, sekin 10 vuotta sitten (!), ja olen itse 24v. Yhden yön kuvioita olen saanut silloin tällöin, mutta liian tiheäksi tahtia ei voi kehua. Mahdollisuuteni seurusteluun ryssin omilla mielenkiintoisilla tavoilla.
Sanoisin kuitenkin että olen tottunut yksinäisyyteen. Jos asiat parisuhteiden rintamalla tulevat muuttumaan niin epäilen että se tapahtuu minun puoleltani.
Ei yksinäisyys ole kuitenkaan niin kamala asia kuin uskottelet itsellesi sen olevan, ja sinun tulisikin etsiä jotain muuta mieleistä tehtävää päivien varalle, suhteet ovat vain yksi osa tätä suurta kokonaisuutta jota elämäksi kutsutaan.