Oon nuori tyttö joka ei oo koskaan seurustellu. Olen todella outo. Nyt ois mahis seurustella erittäin mukavan pojan kanssa, hän on todella ihastunut muhun, mutta... Mun tunteet ailahtelee miten sattuu. Joskus pari kk sitten olin ihan että "Ihanaa, tästä tulee varmasti jotain!" ja nyt on pitkään ollut sellainen olo että "ei vaan jaksa kiinnostaa." Pahinta tässä on se että silloin aiemmin menin sanomaan sille että "et tule pettymään, eiköhän tästä jotain tuu kunhan ollaan tutustuttu paremmin." VOI VITTU!!! Pitäiskö nyt sanoo sille että olin sillon jotenkin ihan sekasin, en todellakaan voi luvata mitään... Nyt kun se olettaa että hiljalleen aletaan seukkaamaan niin mua ahdistaa niin maan perkeleesti. Se on tosi mukava mutta se ei kyllä mua ainakaan vielä oo sytyttäny seurustelumielessä... Oon ihan kamala ihminen, miks menin antamaan sille turhia toivoja!!?? Sekin tässä on outoa että mua ei kiinnosta seurustelu, haluun olla vaan rauhassa.
Todella outo ihminen...
en tajuu itteeni
122402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos olet tuota mieltä, niin asiahan on silloin varsin selkeä, eikö totta? Vaikka poika joutuukin pettymään, voit kertoa asian kauniisti ja vähemmän satuttavasti.
Seurustelun ei tarvitse olla sopimus eikä mikään kurssi, se on vain nimitys sille, kun tyttö ja poika viihtyvät toistensa seurassa ja haluavat pitää toisiaan hyvänä. Jos et siis tunne tarvetta jakaa elämääsi ja tuntoasi läheisesti tämän pojan kanssa, ei sinun sitä kannata väkisin tehdä. Se ei sinusta outoa tee, se tarkoittaa vain sitä, että uskallat kuunnella itseäsi.
Niin teen. Eniten inhottaa vain se mitä silloin sanoin... Ihan kuin olisin valehdellut. :/ Ja tää poika on sanonut ettei kestäisi taas uutta pettymystä... :< Jos se tekee jotain itelleen??
Turhia lupauksia tulisi välttää. Mutta mikään ei tässä maailmassa ole varmaa ja vastoinkäymiset pettymysten muodossakin kuuluvat elämään.
Ihmiset kokevat asiat omalla tavallaan ja ehkä tämä poikakin voi kokea suuren kolauksen, kun asian hänelle kerrot. Voit kaiketi kuvitella miltä itsestäsi tuntuisi hänen sijassaan.
Uhittelu nyt taitaa kuulua ikävaiheeseen ja samaan taudinkuvaan liittyy kestämättömyyden draama. Mutta nämä ovat nuoruuden ensimmäisiä tuskaisia tunnekuohuja, ei niistä oikein voi helpolla selvitäkään. Mutta koska selvästi olet empaattinen, osaat varmasti selventää asian hänelle.
Tietenki sulla on oikeus muuttaa mieltäsi, siis se on ihan normaalia. Aina joskus niin käy. Mutta mietin sitten vaan, että pelästyitkö sä? keksitkö sä nyt vaan heti syitä, kyllästyt, välttelet jjne. ettet vaan joutuisi liian lähelle? Jos se poika on kauheen riippuvainen, että on realistinen pelko, että se riippuis niin, että eron tullen ehkä tekisi jotain ittelleen, niin älä sitten semmoisen pojan kanssa ole, koska se voi mennä liian vaikeaksi. Ihminen joka on niin pulassa ja särkenyt sydämensä niin pahasti, tarvitsee ehkä ammattiapua, ja ainakin aikaa, ja ystäviä, eikä vastoin kaikkia luuloja, parisuhdetta. Parisuhde voi ja onkin aina, myös raastavaa ja täynnä ristiriitoja, eikä mikään pelastuslautta automaattisesti. Ja riskejä täynnä.
Kaikkien tunteet ailahtelee, täytyy vaan miettiä mitä haluaa valita ja kokeilla, haluaako edetä seurusteluun vai ei. Kaikki lupaa joskus hetken huumassa jotain, mitä ei sitten ehkä pysty pitämään, ja totta: sitä pitäisi yrittää välttää, turhat lupaukset ovat ikäviä, mutta... inhimillisiä.
Mä en usko, että sä olet outo, vaan ihan varmaan mukava nuori nainen, joka miettii vaihtoehtojaan, ja sehän on hemmetin fiksua, että miettii, miksi pitäisi aina sysyä suin päin joka suhteeseenkaan? Ja sä ajattelet myös sen pojan tunteita, mikä kertoo, että sä osaat ajatella muitakin, eli olet hyvä tyyppi. Ja koska se poika onkuitenkin mukava, niin niin olet silloin sinäkin, tuskin se ois tykästynyt kehenkään joka ei ole.
Sitä säikähtämisjuttua mä miettisin vielä, pelkäätkö ehkä pettymyksiä? Haluat vaan olla rauhassa, niin tunteet sotkee hallinnan tunteen myöskin, ja ihastumista ja rakkautta ei voi hallita, eikä lopputulosta taata. Se voi siis hyvinkin olla myös sitä, ja sitten vielä, että ehkä se kuitenkin on väärä. Mutta! Mieti sitä asiaa, ettet ainakaan sitten menetä kivaa poikaa ja sen kanssa hengailua ns. turhien pelkojen takia. Ei teidän sänkyynkään tarvii heti hypätä, aikaa on maailma täynnä. Ihan hyvin voi tapailla ja harkita asiaa kauemminkin kun 2 kuukautta, eikä tässä maailmassa oikeesti ole minnekään kiire. Aina tulee uusiakin, mutta ei miettimisessä mitään häviä.
Onnea mietintään, tee niinkun sydän sanoo, nyt ja aina. Ja kaiken tärkeän, mitä teet, tee selvinpäin. Sillon sä ainakin tiedät, että valitset sen täydesti, koska itse haluat ja valitset ja tiiät mitä haluat valita!
Toivottavasti en törmää kaltaiseesi naiseen sitä oikeaa etsiessäni.
Käsitit väärin! En todellakaan ole tunteeton: pidän tästä pojasta paljon ystävänä, mutta vain olen ajan kuluessa huomannut etten tunne häntä kohtaan mitään romanttista/seksuaalista. Hänen läsnäolonsa ei saa minussa mitään "seurusteluun kuuluvia" tunteita aikaan. Mukavaa seuraa hän on. Joskus itse ehkä tunsin että tästä voisi tulla jotakin, mutta nimenomaan tässä ajan myötä olen huomannut että ei ehkä kuitenkaan... tiedän, kuulostaa oikuukkaalta ja törkeältä, mutten halua valehdellakaan. :( Eniten ahdistaa juuri se että nyt sitten oletetaan että tästä kehkeytyy jotakin... Jos voisi vaan olla hyviä ja läheisiä ystäviä ilman mitään paineita...
Niin ja voi olla, että pelkään. Kokemusta kun ei hirveästi ole...
Ehkä tämä tästä selkiytyy...
Eli tiedät että toinen on kiinnostunu susta oikeesti ja ite vaan kaverimielessä. Mut hei ei sen välii kun se on niin mukavaa seuraa SULLE. Elättele vaan turhaa toivoa sillä ja pidä itse mukavia hetkiä sen seurassa. Älä vaan kerro sille koska sitten menetät mukavat hetkes. Sähän ja sun mukavat hetkes on tärkeempiä kun toisen tunteet.
Ja SINUSTA olisi sitten tosi kivaa jos vastapuoli ei olisi täysillä mukana vaan SINUN mieliksesi esittäisi 2 vuotta rakastavaa seurustelukumppania?
Ihan miten tykkäät tietty.
on pitkässä juoksussa parasta. Silloin on mahdollista elää hetkessä, ja täysillä muissakin hetkissä.
sano että tarkoitit sitä "ettei tuu pettyyn" ku jättää sut rauhaan :)
kannattaisi mennä terkan kanssa puhumaan jos pitää itseään outona. Puhuminen asiantuntijan kanssa voisi selvittää tilannettasi ja ajatuksiasi ettet pilaa nuoruuttasi turhanaikaisessa itsesyyttelyssä.
Hei, kuulostaa tutulta! Jotenkin seurustelun aloittaminen on niin vaikeaa, ahdistaa ja pelottaa menettäen tietyn vapautensa. Tahtoo kuitenkin säilyttää omaa rauhaa. Mutta sellaista sen ei kuuluisi olla, sen kuuluisi olla juuri päinvastoin. Jos haluat jutella enemmän niin voit laittaa vaikka s-postiosoitteen, johon voisi kirjoitella?