Ok, olen nätti kauniiksikin kehuttu nainen (ainahan sitä sanoa voi...), fiksu. Miesten kanssa menen paniikkiin.
Olen aina ollut ujo (omalla tavallaan rohkea tietyissä jutuissa), enkä pysty itseäni muuttamaan. Kaikki suhteet ovat menneet mönkään. On yksi pitempi suhde (5 vuotta).
On päiviä, että saan taistella itseni ihmisten ilmoille. Menen paniikkiin, jos joku on kiinnostunut. Kaipaan rakasta rinnalleni, mutta miten voi voittaa pelon, siinä kysymys.
Olen ollut tosi rakastunut pari kertaa. Toisen kanssa ei syntynyt mitään suhdetta (en uskaltanut kertoa, että olin häneen rakastunut) ja toisella kerralla mies jätti. (Se on ainoa kerta, jolloin olen itse tehnyt aloitteen ja kadun tätä kertaa syvästi) Sitten on ollut lyhyitä säätöjä, jotka eivät olleet vakavia.
No, nyt tilanne menee siihen pisteeseen, että kun en sosiaalisesti pysty luontevasti keskustelemaan miesten kanssa, vedän itseni humalaan ja hortoilen kämpilläni ja itkeskelen. En ole addiktoitunut alkoholiin, koska on paljon kaikkea tekemistä, mutta jos ei olisi, niin varmasti tissuttelisin usein.
En haluaisi elää lopun elämääni yksin. Ja sitten olisi kiva perustaa perhekin. On vain vaikea löytää mukavaa miestä ja voittaa omat pelkonsa. Tai sitten täytyy vaan antaa ajan kulua. Mutta sitten masennun niin pahasti, että en tiedä, kauan sellaista jaksan. Nytkin tekee tiukkaa:(
Olen aina ollut ujo (omalla tavallaan rohkea tietyissä jutuissa), enkä pysty itseäni muuttamaan. Kaikki suhteet ovat menneet mönkään. On yksi pitempi suhde (5 vuotta).
On päiviä, että saan taistella itseni ihmisten ilmoille. Menen paniikkiin, jos joku on kiinnostunut. Kaipaan rakasta rinnalleni, mutta miten voi voittaa pelon, siinä kysymys.
Olen ollut tosi rakastunut pari kertaa. Toisen kanssa ei syntynyt mitään suhdetta (en uskaltanut kertoa, että olin häneen rakastunut) ja toisella kerralla mies jätti. (Se on ainoa kerta, jolloin olen itse tehnyt aloitteen ja kadun tätä kertaa syvästi) Sitten on ollut lyhyitä säätöjä, jotka eivät olleet vakavia.
No, nyt tilanne menee siihen pisteeseen, että kun en sosiaalisesti pysty luontevasti keskustelemaan miesten kanssa, vedän itseni humalaan ja hortoilen kämpilläni ja itkeskelen. En ole addiktoitunut alkoholiin, koska on paljon kaikkea tekemistä, mutta jos ei olisi, niin varmasti tissuttelisin usein.
En haluaisi elää lopun elämääni yksin. Ja sitten olisi kiva perustaa perhekin. On vain vaikea löytää mukavaa miestä ja voittaa omat pelkonsa. Tai sitten täytyy vaan antaa ajan kulua. Mutta sitten masennun niin pahasti, että en tiedä, kauan sellaista jaksan. Nytkin tekee tiukkaa:(
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaikka ystävillesi asiasta? Tai kenties ammattiauttajalle, jos tuo sosiaalinen kohtaaminen (miesten) kanssa tuntuu ylitsepääsemättömälle? En toki tarkoita, että olisit "pöpi" tms., ei missään nimessä. Mutta vaikutat herkälle ja tuo aiempi hylkäys on saattanut traumatisoida sinua, ja sen takia pelkäät uutta vakavampaa kohtaamista kiinnostavan miehen kanssa.
Tiesithän, että apua saa ja kannattaa hakea ajoissa, ennen kuin tilanne mahdollisesti pahenee (masennut tai alko saa isomman osan arjesta).
Tsemppiä sinulle:-)
tosin olen mies ja haluaisin löytää naisen rinnalleni jakamaan tän elämän.. mut huonolle näyttää, koskaan en ole vielä kenellekään kelvannut.. tosin en ole sitä väkisellä edes yrittänyt, mutta koskaan kukaan ei ole ilmaissut kiinnostustaan minulle.. tilanteesi on sinänsä hieman erinlainen, sinä tiedät mitä suhteessa eläminen on, olethan saanut sen kokea jo aiemmin.
Mut osaan kuvitella miltä sinusta tuntuu, et ei muuta kun tsemppiä. Ei me miehet mitään kummallisuuksia olla ;)
Ei tollasia omassa yksinäisyydessään vaikeroivia ja suruunsa ryyppääviä naisia ole olemassakaan. Taidat olla mies joka esiintyy naisena ja testaa suhtaudutaanko samassa tilanteessa olevaan naiseen eri tavalla kuin mieheen.
nainen menee baariin ja humalassa levittää haaransa ja saa miestä voipa löytää parisuhteenkin samalla.
Mies tulee baarista taas juopuneena kotiin yksin itkeskelemään.
Ei tarvi olla kummoisen näköinen nainen, jos vielä taksitolpallakin on valmis kännisten miesten ehdotuksiin. Saattaahan se olla, että se känninen mies aamulla ihastuukin huorahtavaan naiseen.
Miten suruun/masennukseen juovasta naisesta saa hutsun?! Idioottimaista yleistämistä, sama kuin sanoisi kaikkien miehien pettävän tm.
Itse aikoinani join masennukseen ja ahdistukseen, kun sai kaiken paskan unohtumaan edes hetkeksi. Silti en haarojani levitellyt ja pidin järjen päässä. Tuo, antaako nainen ihan jokaiselle on naisen itse päätettävissä; millaisen kuvan haluaa itsestään antaa, tai millaiselta se itsestään tuntuu. Eihän sekään varmasti mahtavalle tunnu, jos itseään jakelee, muttei kykene sitoutumaan- enemmänhän sen luulisi masentavan.
Anyway.. itselläni on tuo sama ongelma, että kaipaan miehen rinnalleni, mutten uskalla sitoutua juuri tuon haavoittumisen pelossa. Jollain tapaa sitä kuitenkin kuvittelee, että on helpompi yksin. Lisäksi itsetuntoni on huono, joten en usko olevani millään tasolla viehättävä, ja vaikka joku tekee selväksi kiinnostuksensa ja itse olisin myös kiinnostunut, en uskalla näyttää sitä. Tuntuu vain, että jos näytän tunteeni/kerron niistä, saan kuulla selän takanani paskaa ja naurua.
Siis kärjistin asian - ylläri pylläri.
Minusta on hieno homma, ettet jakele itseäsi kaupungilla, puskassa tai pikkujouluissa. Ja toivon, että pääset estyneisyydestäsi eroon, mutta en todellakaan toivo, että kusi nousee päähän, kun miehiltä alkaa tulla tarjouksia. Äkkiä on huoran maine, kun tarpeeksi monen kanssa makaa.
Sillä faktahan on, että kyllä nainen seuraa saa, mutta kysymys kuuluu: minkälaista?
jakelemaan itseään tuonne. Mielummin olen yksin kuin huonon kaverin kanssa. Ja on mukavia naiskavereita. Ja miksi pitäisi muuttaa itseään? Se oikea tulee jos on tullakseen.