Olen 34-vuotias mies eikä minulla koskaan ole ollut naisystävää.Luulen, että olen pelännyt rakkautta ja olen pelannut varman päälle. Olen paennut sitä opiskeluun, työntekemiseen enkä ole halunnut näyttää sisimpiä tunteitani kenellekään haavoittumisen pelosta.
Toisaalta olen moniinkin ryhmiin vain sen takia, että löytäisin tyttöystävän.Varatut naiset ovat flirttailleet minulle ja toisaalta olen myös itse luonut jonkun hymystä kuvan, että hän haluaisi seurustella kanssani ja aina pettynyt pahemman kerran.
Tuntuu, etten koskaan löydä ketään sellaista, jolla olisi miellyttävä luonne, ulkonäköä ja söpöyttä, jotain sellaista mitä naisessa todella
rakastaisin.Mitään korviketta en myöskään halua- mielummin olen yksin.
Pystyn tulemaan naisten kanssa ystävinä toimeen kun mitään tunteita ei ole pelissä.Mutta kaiken seurustelun aloittaminen on minulle liian vaikeaa.
Luultavasti pelkään sitä,että minut hylätään kun suhde on alkanut eikä minusta ole kolmiodraa-moihin. Niinpä olen huomannut, että elämä on paljon helpompaa kun ei tunne kehenkään mitään. Mutta ei se toisaalta myös annakaan mitään !
Toisaalta olen moniinkin ryhmiin vain sen takia, että löytäisin tyttöystävän.Varatut naiset ovat flirttailleet minulle ja toisaalta olen myös itse luonut jonkun hymystä kuvan, että hän haluaisi seurustella kanssani ja aina pettynyt pahemman kerran.
Tuntuu, etten koskaan löydä ketään sellaista, jolla olisi miellyttävä luonne, ulkonäköä ja söpöyttä, jotain sellaista mitä naisessa todella
rakastaisin.Mitään korviketta en myöskään halua- mielummin olen yksin.
Pystyn tulemaan naisten kanssa ystävinä toimeen kun mitään tunteita ei ole pelissä.Mutta kaiken seurustelun aloittaminen on minulle liian vaikeaa.
Luultavasti pelkään sitä,että minut hylätään kun suhde on alkanut eikä minusta ole kolmiodraa-moihin. Niinpä olen huomannut, että elämä on paljon helpompaa kun ei tunne kehenkään mitään. Mutta ei se toisaalta myös annakaan mitään !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vähän samoilla urilla menen tällä hetkellä :D. Olen itse kyllä vasta 22 vuotta nuori.
Pleijeri on aina pleijeri. Et tartte naista mihinkään. Sä et niistä hae muutakun panoseuraa vai mitä? SItten kun sä joskus löydät haluamasi, niin huomaatkin kuin vaikea se on. Pysyttele vaan yhdenillan jutuissa!
Sä pelkäät räkästua vaikka haluat häntä.
ota askel kerrallaan, rauhassa. Ei itseään voi pakottaa mihinkään jos ei ole valmis. Itselläni oli joskus tuo sama ongelma. En halunnut pästää ketän lähelleni juuri sen takia että pelkäsin että minua haavoitetaan. itsensä suojelua.
aivan sellaisia ootte kun ette päästä ketään teidän lähelle, vaan sen takia ette halua tulla hylätysti, just näin kävi mun kanssa, kun ensi kaveri ihastui ja oli innolla mukana, sitten pikkuhiljaa vetäytyi, eikä selitä miksi!!! alkä olko niin ennkkoluuloja, kokeilkaa vähan aikaa miltä se tuntuu suhde, mistä voisitte tietää että se nainen hylkää sut?? olette välillä raivostuttavia kyllä:))
eiköhän tuota pelkoa ilmene molemmilla sukupuolilla. itsekin olen nainen ja sama ongelma.. kaveri pystyn miesten kanssa olemaan, mutta heti kun tulee isompi kortti käteen niin alkaa pelottaa.. ei uskalla enää puhua tunteistaan jos oikeasti kiinnostaa ja koko homma menee pelailuksi. yleensä nämä "kiinnostavammat" miehet ovat kyllä itsekin vaikeita tapauksia. yksin on helppoa. kai.