Minulle, joka syntynyt vapaaseen maahan ja saanut elää kaikin puolin ihmisarvoista elämää, hyväksytyksi tuleminen on itsestäänselvä asia. Tuntuisi aika oudolta, että joku asettaisi kyseenalaiseksi oikeuteni olla se mikä olen. On toki ymmärrettävää sekin, että mahdollisesti joillakuilla on minua vastaan jotakin. Enhän itsekään tule aina toimeen kaikkien kanssa. Vielä senkin voi käsittää, ettei jokainen kaveriporukka ja seura ole minua varten, vaikka kuinka haluaisin olla siinä mukana ... ei voi odottaa kelpaavansa kaikkeen, ellei ole näihin juttuihin vaadittavia taitoja ja ominaisuuksia.
Mutta kenellä voi olla oikeus olla hyväksymättä minua ihmisenä? Millä perusteella kukaan voi koskaan väittää, etten kelpaisi tähän maailmaan juuri tälläisena, kuin olen?
Suljenko vain silmäni kiistattomilta tosiasioilta? Pitääkö minun kamppailla tullakseni hyväksytyksi?
Tietenkään kukaan meistä ei kelpaa sellaisena, kuin on - ellei sitten satu olemaan jo valmiiksi ympäristön odotusten ja toiveiden mukainen.
***********************
Laitoin nyt itseni alttiiksi aloituksessani, vaikka olisin voinut sen helposti kirjoittaa myös me-muotoon ... toisaalta se taas olisi silloin ollut liian johdattelevaa ja harhauttanut kuvittelemaan sen olevan yleisen mielipiteen kyseisen asian tiimoilta:) ...
Mutta kenellä voi olla oikeus olla hyväksymättä minua ihmisenä? Millä perusteella kukaan voi koskaan väittää, etten kelpaisi tähän maailmaan juuri tälläisena, kuin olen?
Suljenko vain silmäni kiistattomilta tosiasioilta? Pitääkö minun kamppailla tullakseni hyväksytyksi?
Tietenkään kukaan meistä ei kelpaa sellaisena, kuin on - ellei sitten satu olemaan jo valmiiksi ympäristön odotusten ja toiveiden mukainen.
***********************
Laitoin nyt itseni alttiiksi aloituksessani, vaikka olisin voinut sen helposti kirjoittaa myös me-muotoon ... toisaalta se taas olisi silloin ollut liian johdattelevaa ja harhauttanut kuvittelemaan sen olevan yleisen mielipiteen kyseisen asian tiimoilta:) ...
Vastaukset 46
Vanhimmat
Miksi kysyt oikeuttasi olla sellainen kuin olet jos olet tätä mieltä:
"Tietenkään kukaan meistä ei kelpaa sellaisena, kuin on - ellei sitten satu olemaan jo valmiiksi ympäristön odotusten ja toiveiden mukainen."
jatkokeskusteluun asian tiimoilta:).
juuri sellaisena, kuin olemme?
Sitä mieltä minä olen. Suurin osa ei taida olla samaa mieltä kanssani.
Minusta tuntuu, että vastasyntyneitten vanhemmat kyllä jaksavat vähän aikaa ihailla ja ihmetellä uutta tulokasta, mutta sitten kokevat jonkin ihme herätyksen ... lapsihan tarvitsee kasvatusta!:) Eikä saa millään muotoa jäädä sellaiseksi, kuin on. Pitää kasvaa ja kehittyä ... tulla enemmäksi.
aina lapsuudesta lähtien meitä yritetään muuttaa,koskaan emme ole täydellisiä. On jotain poikkeus hetkiä,kun jotkut näkevät toisen todella hyvänä,mutta ihanteetkin muuttuvat kokoajan.
Jokaisessa kehitysvaiheessa ihminen on mitä on. Ei sitä voi väkisin muuttaa vaan pitää hyväksyä ihminen sellaisena kuin just nyt on.
Jos et kehity normien edellyttämällä tahdilla, saat otsaasi jonkun w**** leiman ja jos taas olet erilaisempi kuin muut, eli kehitytkin paljon nopeampaa tahtia ikäistesi suhteen, olet silloinkin joku kummajainen, eikä sinua hyväksytä. Ei vaan hyväksytä ...
Näinhän se on suurimmalla osalla. Se ei kuitenkaan poista sitä että parasta olisi oppia ymmärtämään se että jokainen on tärkeä ja oikeutettu hyväksymään itsensä ja muut sellaisena kuin he nyt ovat.
Se voima olemassaoloon pitää antaa itselleenkin, vaikkei aina kykene siihen mitä muut odottavat ja vaativat.
se, että ihminen tulisi koskaan hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on ... vielä vanhainkodissakaan. Pitäisi kyetä syömään omin avuin ja ottaa osaa aktiivisesti johonkin tuolijumppiin ja muihin talon rientoihin, jos mieli välttää siirtämisen kunnallisen sairaalan kroonikko-osastolle kuolemaa odottamaan ...
Miksi?
vain jotain enemmän?
Ihan sama mitä sulle sanon. Kaivat jotain ikävää koko ajan etkä halua olla samaa mieltä mistään.
Hyväksyn silti sinut sellaisena kuin olet ;)
Vänkäystuulella?
Se on inhimillistä ja ihan normaalia että haluaa kehittyä. Joskus vain ei siihen kykene ja silloin pitää riittää se että on vain olemassa sellaisena kuin on. Ja sen pitää riittää kaikille muillekin. Kuten myös se että menee kehityksessä taaksepäin...
Minusta vaan alkaa tuntumaan, että olen ollut monen asian suhteen vain ihan älyttömän naiivin idealistinen. Ja pieni osa haluaisi vaan luovuttaa ...
riittäisi itselle, ei vaan riitäkään muille.
Mitäs mieltä sinä olet asioista joista olemme keskustelleet? Vai tulitko ihan sattumalta väliin herjaamaan?
että hyväksyntä ei kuulu ihmisten hyveisiin.
Pääasia on se että se riittää itselle. Sekin riittää että on vain olemassa jos ihan pahasti menee.
vaikea yrittää olla vain olemassa, jos ei ole ketään ketä itseä tukisi ja olisi lähellä ...
Onko hyväksyntä pahe vai eivätkö ihmiset kykene siihen?
siihen. Pelko estää sen.
Joo, se voi pitää paikkansa. Hyvyys koetaan varmaan jotenkin liian täydelliseksi tai jotenkin vaativaksi ...
Siitä huolimatta jokaisella on oikeus elämään. Jos ei riitä muille, riittää että on itselleen.
ettei tule hyväksytyksi omana itsenä.
Kyllä ihmiset siihen kykenevät. Niin myös sinäkin. Jos on olemassa niin se riittää ja se on totuus.
Ihmiset eivät vain ihan helpolla tule sanomaan kenellekään että olet tärkeä jos muita "parempia" on olemassa.
ei tarkoita sitä, että muut kykenevät. Älä viitti jauhaa paskaa.
En kai minä voi olla ainoa?
Oletko alistunut lammas laumassa?
kuin sinä luulet. Niin kauan kuin ihmiset on laumaeläimiä, ne ei kykene hyväksymään. Näetkö sellaista aikaa, että ihmiset ei olisi laumaeläimiä? Sitähän minäkin.
Miksi muuten yrität kaunistella todellisuutta. Ihmiset on paskoja. Ei niistä oikeasti ole siihen. Elämänkokemukseni puhuu hyvin vahvasti sen puolesta. Ei ole viitteitä päinvastaiseen. Muutamaa poikkeavaa yksilöä lukuunottamatta.
Tiedän kyllä mitä se on. Sen takia sanonkin että jokaisen pitää ymmärtää se että pelkkä olemassaolo riittää hyväksymiseen.
Muutama poikkeava yksilö voi tehdä paljon.
on hyvin haluton tekemään mitään. Ei helmiä sioille. Ei ne kuitenkaan tietäis mitä niillä helmillä tekis. Pysyköön vaan niissä ahtaissa raameissa, jos niin valitsevat.
seurustelin miehenkaa,jonka kaverit ei vaan pitänyt/hyväksyny mua,ja se oli niin perseestä. Itse ainakin olin alusta -loppuun kaikille ihan vitun jees/normaali,vaikka ne olikin aika vittumaisia mulle. Osittain sikskin laitoin suhteen poikki,siihen ne kai pyrkikin..mut teinit on typeriä ja kateellisia,minkäs teet.
Jollakin on aina jotain naputettavaa vähemmistöön kuuluvista mielipiteistä. Ateismi ja vegetarismi taitavat olla Suomessa yleisesti siedettyjä, mutta Avoin suhde-palstalla joku piti minua uhkana yhteiskuntarauhalle???
oletko yksiavioinen:D?
Ehkä eivät vain tiedä tarpeeksi asiasta tai sitten ei vain oikein sovi yhteen heidän oman maailmankuviensa kanssa.
Jotkut sekoittavat polyamorian promiskuiteettiin eli seksuaaliseen holtittomuuteen. Polyamoristit ovat niin marginaalisen pieni yhteisö, että moni kuvittelee tavanomaista uskottomuutta avoimeksi suhteeksi jne.
aika vaikea osoittaa vääriksi? Vai onko? Millaiset kokemukset sinulla sen suhteen on?
en viitsi alkaa täällä suhteitani selittämään ja tarinasta tulisi aika pitkä...parhaat ystävät tietävät suuntautumiseni, ja puolisokin tiesi asiasta, ennen kuin aloimme seurustella ja hyväksyy minut omana itsenäni. Olen ollut nuoresta lähtien varma mielipiteistäni.
tarkoittanutkaan:). Ei suhteesi minulle kuulu. Kaikki uusi vain tuntuu mielenkiintoiselta, eikä minulla ole mitään halua viestittää kenellekään, että heidän tapansa elää elämäänsä olisi mitenkään väärä. Päinvastoin.
puskasta?????
kirjoitellut. Ei riitä mielenkiinto sellaiseen. Miksen voisi esittää asiaani rekattuna yhtä hyvin?
sellaisena kuin olet? Jos hyväksyt on asia ok. Mitä väliä sillä sitten on hyväksyvätkö toisinajattelijat sinut. Sinun elämästäsihän on kyse. Omasta hyvinvoinnistasi ja onnellisuudestasi. Tee elämästäsi juuri itsesi näköinen niin olet tasapainoinen ja onnellinen. Miksi juuri niitä ihmisiä jotka ovat hieman erilaisia ja joilla on omiakin mielipiteitä, yleisestä ajattelutavasta poikkeavia, vierastetaan ja karsastetaan? Annahan olla jos satut olemaan vieläpä herkkä ja outokin tälle maailmalle, niin johan viisaita neuvojia ja keskisormen heristäjiä ympärillesi ilmaantuu. Entäs sitten kun et täytä vaikkapa suvun tai yhteisön kriteerejä. Johan alkaa opetusta ja viisaita ohjeita tulla tuutin täydeltä. Nämä kaiken tietävät ja viisaat jakelevat elämisen/käyttäytymisen ohjeitaan pyytämättä. Onnellinen hän, joka on poikkeavuutensa kanssa sinut. Hän osaa erottaa jyvät akanoista. Jäljelle jää vain tosiystävät:)
Tuntuu vaan, ettei se riitä muille. Pitäisi olla aina vaan jotain enemmän. Vai onko sittenkin vain sitä perfektionismia?
Mikä saa sinut tuntemaan ettet riitä muille tai paremminkin miksi välität siitä riitätkö muille. Perfektionismiin en ota kantaa sen kummemmin. Oiskohan jotain samaa kuin itselläni vanhurskautumis haaveeni:)
olevansa jotain itseriittoistakin ... se ei ole kuitenkaan totta. Pitäisi oppia tunnustamaan sekin tosiasia, että tarvitsenhan minäkin muita ... en pärjää yksin, vaikka niin kuinka yritän kuvitella:).
Minun pitää kyllä nyt mennä nukkumaan, vaikka miten tekisi mieli tätä keskustelua jatkaa ... aikainen herätys näet!:)
Hyvää yötä!
kovin janoinenkin. Jatka etsimistä edelleen:)
Hyvää yötä.