Poikaystävä ei ole isä.

Niin ja siis tämä biologinen isä asuu toisella paikkakunnalla, ettei se voikaan olla muuta kuin viikonloppu isä, jos sitäkään. Ja tämän nykysen miehen kanssa ollaan tosiaan nuori pari, silti kovasti toisista välitetään ja päätettiin harkinta ajan jälkeen jatkaa yhessä ja nyt asutaan yhessä myös. Meillä menee todella hyvin nämä olosuhteet huomioon ottaen, paremmin kun aluksi luulin! Ja eihän tämä nykyinen hyvin kyllä varmastikaan tätä odotusaikaa kestä, enkä ihmettele. En osaa kuvitella itteäni sen paikalle.

Nykyisestä miehestä tälle lapselle enemmän isä tulee entä biologisesta, sehän on selvää. ja minun puolesta saa niin ollakin. Biologista minun seurustelu ei häiritte, ja vaikka häiritsis niin täytyyhän sen joskus sekin asia kohdata että joskus jossain vaiheessa olisin miehen tavannu ja alkanut seurustelemaan, nyt tai myöhemmin. Sillai on asiat selvitetty ja sovittu biologisen isän kanssa, semmoset mihin sillä on päätösvaltaa ja jne. Nyt vain tämän nykyisen kultani oloa helpottaakseni tänne kirjotin että jos sekin jotain apua tästä sais jos ihmiset tänne vastaa.

Mukava kuulla että teillä asiat toimii ! :)

Toivottavasti meilläkin tästä lähtee systeemit rullaamaan. Nykyinen mies sanoi että sopeutuu siihen paremmin kun se lapsi on sitten täällä maailmassa, odotus aika on sille vaikeaa. Nyt on taas paremmin menny kun olemme käyny sukulaisten luona paljon ja tutustuttu molempien lähimpiin ystäviin ja sukulaisiin ja kaikki hyväksyy ja tukee tosi paljon! Ja sitäkin tämä nykyinen mies pelkää etten halua sitten tän lapsen jälkeen enää muita lapsia, vaikka haluan kuitenki ja ollaan asiasta puhuttu. Onhan tämä pirun raskasta tässä tilanteessa olla raskaana ja koittaa iloita lapsesta ku toisella on paha olla välillä. Mutta selvitty on jo pahimmasta :)

moi49 kirjoitti:

Mukava kuulla että teillä asiat toimii ! :)

Toivottavasti meilläkin tästä lähtee systeemit rullaamaan. Nykyinen mies sanoi että sopeutuu siihen paremmin kun se lapsi on sitten täällä maailmassa, odotus aika on sille vaikeaa. Nyt on taas paremmin menny kun olemme käyny sukulaisten luona paljon ja tutustuttu molempien lähimpiin ystäviin ja sukulaisiin ja kaikki hyväksyy ja tukee tosi paljon! Ja sitäkin tämä nykyinen mies pelkää etten halua sitten tän lapsen jälkeen enää muita lapsia, vaikka haluan kuitenki ja ollaan asiasta puhuttu. Onhan tämä pirun raskasta tässä tilanteessa olla raskaana ja koittaa iloita lapsesta ku toisella on paha olla välillä. Mutta selvitty on jo pahimmasta :)

Lue lisää

Ollaan nuori pari, mut asia on hoidettu näin. tapasin ihana mieheni raskauden alkuvaiheessa. kerroin toki ensimmäisenä päivänä olevani raskaana mun entiselle, jonkan kanssa tuli loppu ennen noita pahoja vointeja jne.. kerroin entsille ja harmitti et loppu tuli ja paksuksi jäin. asialle ei pahemmin voinu mitää kun entine muutti juuri ulkomaill " sen takia päätimme eroaki". Uus mies oli vähän sekasin alussa, mutta näytti et minua se halus niin mun kanssa pysyy. muutimme yhteen.. välillä hormoonit sekasin ja riittelimme paljon, mut koko raskaus meni hyvin. synnytyksessä nykynen oli mukana ja pääsi tutustua pikkuseen kuin minäkin. pääsimme kotiin ja vauva arki pyörii. keskustelimme asioista että tää ei helppo tule olemaan, kun kumpikaa ei saa nukuttu, minä kun en imettänyt kauan niin yöllä piti heretä lämmittämään maitoa muksulle kun heräs 2-4 krt yöllä niin kumpikin sai nousta sängystä lämmittämään maitoa ja kaikki toimii erittäin hyvin.. toki oli niitä väsyneitä päiviä kun kaikki on niin ärtyneet ja tahtoo vaan levätä mut vauva ei antanu päivisinkään kotihommia piti tehdä. teimme selkeät jaot ja hommat alkoi pyöriä niin että kumpikin teki hommansta ja yhessä ollaan enemmän kun muksu lähtee nukkumaan eli 8 aikaa illalla. seksiä oli koko raskauden aikana ja nyttenkin noin 2krt viikossa. parhaista parhain miestä sain joka rakastaa mua ja lasta. lapsi kiintyi häneen niin paljon ettei se lopeta itkua kun miehen sylissä, he leikkivät paljon yhdessä ja viettävät noin 80% aikaa yhdessä kuin minun kansani. lapsen ensimmäinen sana oli "papa" ja ottelee nyt ensimmäisiä askeleitä. kiitään miestäni kaikista koska ilman en olisi koskaan pärjäny. kun mietin hänen asemaa välillä tuntuu niin pahalta ja varma päästäisin lähtemään jos tää vaan ei enää jaksais meitä, mutta hän on antanut minulle selkeät todisteet että hän on täällä pysyäkseen eikä lähde minnekään. viettää kans paljon aikaa sen kavereiten kanssa nytten ja minä tapailen mun tyttökavereit. yhteisi menoja esim. leffaan tai baariin on vklsin silloin pikkunen on vanhemmilla tai kummitädillä. hänen kaltaista miestä on kun muutamat.. sen takia hän on minulle ainutlaatuinen ja koskaan en haluaisi menettää. toista lasta ehkä 2vuoden päästä, mut jos sekin ilmoittaa jo tulonsa nytten, mitäs siitä.. annetaan tulla. toivon sullekin parasta.