Ihme kipuilua

Sain tänään tietää ex-kihlattuni saavan vauvan nykyisensä kanssa, meidän erosta aikaa melkein 5v, eli ei enää tunteita varmasti minulla häntä kohtaan. Olen onnellinen miehen puolesta, mutta samalla kuitenki sattuu tavallaan, meillä keskenmeno aikanaan ja se suurena syynä eroon, ei ainut, mutta iso.
Edellinen entiseni sattui soittamaan tämän puhelun jälkeen ja kerroin vauvasta, hän ymmärsi sanomatta mun tunteet, tietää taustat ja mun vauvankaipuun, vaikka elämäntilanne ei todellakaan ole sopiva vauvalle. Tän miehen kans erosta on aikaa vuosi, suhde oli vaikea, rankka ja satuttava, mutta niin pitkä kaveruus oli takana, että välit ei varmasti katkea ikinä ja kavereina meillä menee hyvin. Ja puolin ja toisin ei varmasti olla päästy kokonaan eroon toisistamme, tai luulin päässeeni hänestä ihan viime aikoina kunnolla yli, ennen tämän päiväm tapahtumia, kun tajusin taas kuka ymmärtää puolesta sanasta mitä tarkoitan ja miltä tuntuu.
Yhteen palaamisen mahdollisuudet ovat olemattomat, halutaan niin eri asioita elämältä ja arvot on taysin erit.
En ymmärrä oikeestaan miks kirjotan tänne tai edes miks eksyin näille sivuille, koska asiat on melko selvät, ensimmäistä miestä en halua takaisin ja toisen kanssa en varmasti pystyis elämään, vaikka tunteita on ja paljon ja molemmin puolisia.