Keinot vai lopputulos?

ei siitä mihinkään pääse.
eikös parisuhteet ole juuri suvun jatkamista varten,jos jotain on paranneltu, niin sehän on ikään kuin valehtelisi geeneistään.

ja rakentamattomista. Mulla on sama tuossa, että arvostan miehillä enemmän ahkeraa lihasta kuin esim. mömmöillä saavutettua. Selkeästi myös paremman näköistä.

Lisäosat esim. silikonit tai huulet ei miellytä mun esteettistä silmää kuin todella harvoin. Jos ihmiselle esim. vaihdetaan toinen nenä, se äärimmäisen harvoin näyttää hyvältä naamassa, johon on kasvanut toisenlainen nenä. Ei välttämättä pahemmalta muttei hyvältä kuitenkaan. Jos liian sirossa ja hentoisessa vartalossa on silikonit, se usein vain näyttää kuva-arvoitukselta: etsi kuvasta virhe.

Aika vähänhän täydellisen au naturelleja enää lienee, niin naisissa kuin miehissäkään. Tarkoitan, että nykypolvista erittäin suuri osa naisista ja suuri osa miehistäkin nyt ainakin käy kampaajalla/ parturissa muuttamassa luonnollista hiusten väriään, sekä käyttää ainakin jonkinlaista kosmetiikkaa, joten siinä mielessä "rakennetuksi" voisi kyllä sanoa vähän itse kutakin tänä päivänä.

En nyt oikein osaa sanoa, että onko sillä miten suurta merkitystä, että miten se kauneus/komeus itsekullakin on tehty ( riippuu yksilöllisesti vähän siitä, mistä roikkuu) mutta itse arvostan luonnollista kauneutta ja komeutta ehdottomasti korkeammalle, kuin kauneusleikkauksilla muokattua naamavärkkiä. Leikellyn nyt vain tunnistaa usein, ainakin jos operaatioita on enemmänkin tehty. Hyvä esimerkki asiasta on vaikkapa Ruotsin kuningatar Silvia. Tyylikäs aikoinaan, mutta tiedä sitten, että onko se enää miten kaunista, kun naama ei taivu juuri kuin yhteen tai kahteen ilmeeseen.

Ja äärimmäisen surkeaa katseltavaa ovat nämä jotkut Hollowood-staratkin, jotka alkujaankin ovat olleet kauniita, mutta ahneuksissaan menneet pilaamaan kauneutensa. Esimerkkeinä vaikkapa Meg Ryan, Melanie Griffith tai tämä Bold and Pompeli-tähti Hunter Tylo. Nuo tosin ovat niitä ääriesimerkkejä, eli varmasti valtaosalla kauneusleikkauksia teettävistä järki pysyy hommassa paremmin kasassa.

En erityisesti tuomitse kauneusleikkauksia, mutta uskon kauneuden niin vahvasti lähtevän pikemminkin ihmisen sisältä ja oikeanlaisesta suhtautumisesta omaan kehoonsa, etten usko ainakaan huonosta itsetunnosta ja kovin vahvasti negatiivisesta kehonkuvasta kärsivän ihmisen siitä loppujen lopuksi paljoa onnellisemmaksi tulevan, vaikka teettäisi itselleen minkälaisia operaatioita. Tosin mun on melko vaikeaa käsittää sitä, että jollakin olisi syvällinen ongelma jostakin kehonkohdastaan, kosken itse kärsi minkäänlaisista ainakaan syvällisistä ulkonäkökomplekseista. Nuorempana mulla oli itsetunto-ongelma jaloistani, jotka olivat mielestäni liian lyhyet ja liian paksut. Nykyisin olen tuuletellut sitä, ettei asia enää vaivaa ja käytänkin paljon esim. polvimittaisia hameita.
Ikä tuo myös sallivuutta ja jos kokonaisuus on kunnossa, eivät pienet kauneusvirheet haittaa menoa yhtään. Suurempiakin ongelmia maailmassa on kuin se, että mitä joku esimerkiksi mun reisistäni ja sääristäni ajattelisi. Suvi Koposen tai Kate Mossin sääriä en kuitenkaan saisi, vaikka tekisin mitä.