Kerron oman tarinani tänne. Olen tässä muutaman päivän itkenyt sitä miksi minulle kävi näin??
Mut palaan hiukan menneeseen:
Noin kolme vuotta sitten olin hyvin masentunut ja elämän haluton. Kävin mielenterveys keskuksessa ja suunnittelin jopaa omaa kuolemaani. Ajattelin, etten tule koskaan saamaan tyttöystävää tai mitään muutakaan.
No aika kuitenkin kului ja tutustui tyttöön mua noin kolme vuotta vanhempaan, jonka kanssa autoimme toisiamme, koska me kumpikin oltiin masentuneita. Oltuamme noin puolivuotta etäsuhteessa (300 km matka ero) niin päädyimme asumaan yhteen. Suhde tuntui rullaavan hyvin ja kaikki toimi normaalisti, kunnes hännen isänsä kuoli, joka tuntui siltä, että musta huppu oisi laskettu päällemme. Ei tuntunut oikein löytyvän valoa mistään. Tyttöystäväni puhui koko ajan kuolemasta ja siitä kuinka hän tappaa itsensä, koska hänellä ei ole mitään. Yritin lohduttaa ja auttaa. Neuvoin hänet terapeutille missä itse olin käynyt, mutta tästä huolimatta aina puhuttiin kuolemasta ja muusta, että ei ole toivoa. Sanoin että olen sun tukenasi ja rakastan sua, mutta silti ei mitään apua.
Tämän jälkeen rupesin itse myös pelkäämään, että masennun myös. Siihen samaan joka kesti mulla vuoden ja kaikki sen mukanaan tulevat ajatukset. Olin niin pulassa. Ajattelin, että en halua masentua nyt. Juuri kun mua eniten tarvittaisiin tukena. En osannut enää lähteä puhumaan kenellekkään kuten ennen. Rupesin juomaan. Ajattelin, että alkoholi helpottaa ainakin hetkeksi. No tässä tilanteessa räpäisteltyä. Törmäsin naiseen, joka kysyi mikä mulla on. Avauduin hänelle, mikä oli ja miksi juon. No siinä jotenkin tuli sellainen tunne, että nyt joku välittää susta, niin se oli jotenkin hetkeksi niin helpottavaa. Sain puhua, mutta kuitenkin tää tunne latuas aiheutti sen, että menin sänkyyn hänen kanssaan kaksi kertaa ja varsinainen suhteeni jatkui samaa rataa.
Myöhemmin jotenkin kaikki sittenkin kuitenkin muuttui. Suhteemme alkoi luistaa ja pimeys alkoi hellittää tyttöystävälläni. Kun taas mulla jotenkin pimeni taas. En voinut antaa anteeksi itselleni sitä että petin, en ollut suhteen arvoinen. En kuitenkaan uskaltanut sanoa totuutta suoraan, niinpä sanoin, että ehkä meidän olisi aika erota. Tämän kuultuaan hän meni aivan suunniltaan, jotenkin alkoi masnetumaan taas. En kestänyt, kun hän itki ajattelin, että kyllä tämä tästä. Yritettään vielä, että hänellä olisi paha olla.
No taas aika kului. Näin ensimmäisiä merkkejä siitä, että masennus olisi poissa. Tyttöystäviäni alkoi mietimään mitä haluaisi tulevalta ja mitä tekisi tulevaisuudessa. Sitä miten hän opiskelisi ja kaikkea. No jostain syystä päätin antaa itselleni edes jotenkin anteeksi sen mitä tein. Ajattelin, että parempi näin olla onnellinen kuin itkeä menneitä. Kerrankin asiat olisivat jotenkin hyvin.
Silloin mäkin aloin pitkästä aikaa haaveilla tulevaa. Siitä miten opiskelisin ja kouluttautuisin vielä. Ja haluaisin vielä viettää nuoruttaa, koska varsinaisessa teiniisässä en osannut sellaista viettää kiusaamisen ja masennuksen takia. Niin mä ajattelin, että teen sen nyt mitä en aiemmin osannut tai saannut. Saman suuntaiset haaveet olivat myös kumppanilani. Emme tiennee tulevaa, siitä, että olemmmeko enää vielä yhdessä pitkään. Halusimme kumpikin elää ja opiskella.
Kaikki tuntui silloin hyvin selkeältä, kunnes tuli uusi ongelma eteen. Mulle selvisi, että tyttöystäväni odottaa lasta. Meille ilmeisesti kondomi petti, koska mitään tallaista emme vielä olisi halunneet ja kauemman aikaa sitten olimme puhuneet, että tehdään abortti jos niin käy.
Sitten kumppani kuitenkin alkoi epäröidä sanoi, että ei ole varma haluaisiko aborttia. Mä sanoin tehdään vaan, koska meillä on vielä niin päljon kesken opiskelut ja ei omaa asuntoa. Ei oikein mitään ja vielä mulla armeijakin edessä. Kuitenkin koin niin vääräksi painostaa aborttiin oman mukavuuden halun takia. Se ei käynyt. Samalla mua alkoi kummitella menneet mitä olin tehnyt. Itkin, että miten kertoisin hänelle pettämisestäni. En salli sitä, että hän synnytäisi lapsen siinä uskossa kuinka paska olen ollut. Niinpä kerroin kaiken aivan kaiken. Tämän kuultuaan hän sanoi, että haluan silti pitää lapsen vaikka minä olisin kuinka paskasti tehnyt.
Tuli kuitenkin helpottunut olo siitä, että hän tietää, mutta samalla surullinen. Mieitin mielessäni "lapsi pettäjän kanssa" sairasta ajattelin. No kuitenkin tuntuu siltä, että se pitää vain hyväksyä. Nyt tuntuu siltä, että en itsekkään halua aborttia, vaan pitää lapsen. Välillä taas toisin. Olisin niin toivonut, että hän olisi vielä saannut kokeilla siipiään mistä unelmoi ja jakaa elämän sellaisen kanssa, joka ansaitsee hänet. Eikä pakottaa itseään olemaan yhdessä sellaisen kanssa, joka lankesi.
Mua pelottaa vain tuntuu kun olisin pilannut, jonkun elämän lopullisesti. Petän ja toinen haluaa elää vielä pettäjän kanssa.
Meillä kummallakin oli unelmia, joita oltaisiin haluttu vielä toteuttaa. Itsekkin aloin tuntea sitä, että miten mun pitäisi elää. Ensimmäistä kertaa opin pitämään itsestäni ihmisenä ja että elämä on hieno juttu. Haluaisin kokea vielä niin paljon, en ole elänyt koskaan nuorutta, jossa olisin onnellinen ja nyt kun sen tajusin, niin mulle onkin tullossa lapsi kondomin puhkeamisen takia. Juuri kun vasta muutaman viikon tajusin kuinka mun itse pitäisi elää ja nyt mun pitäisi tietää miten toisen. En ole vielä valmis kaikki on niin kesken siis kaikki.
Luulenpa, että kumppanini olisi halunnut samaa, mutta ei salli abortiakaan. Sanoo vain, että "keikkeen tottuu".
Mä tiedän tein väärin ja hyvin pahasti, enkä anna sitä itselleni anteeksi. Siksi kai koen, että tämä on jotenkin rankaisu siitä mitä tein ja mun pitää kantaa siitä vastuu, mutta miksi rakkaan pitää kärsiä mun takia!!
Kyllä. Mä kannan vastuun. Mutta en tiedä olisiko tämä ollut sitten se oikea suhde meille kummallekkaan. Meillä kummallakaan ei ollut aikaisempia serustelu suhteita.
En tiedä osaanko olla isä vai olenko katkera sellainen. Siitä mitä tein ja mitä jäi elämättä.
Ajattelen nyt niin, että mun on pakko yrittää ja luopua jostain ja ei mulla ole paljon varaa vaatia, koska tein väärin, niinpä kärsin seuraukset.
Kuitenkin musta tuntuu siltä, että tää suhde päätyy joskus eroon. Vaikka silloin kun tajuamme mitä jäi elämältä kokematta, mutta silloin on jo lapsi.
En halua jättää toista yksin nyt pelkän mukavuuden halun takia. Haluan kantaa vastuun siitä mitä tein. En salli sitä että toisen pitää olla yksinhuoltaja ja jos ero tulee.
Kai tää oli suunniteltua, kun näin käy. Unelmista on luovuttava joskus isoistakin. En haluaisi jättää toista yksin, sitä ei omatuntoni salli. Haluan auttaa jotenkin aina. Vaikka multa jäi elämä elämättä, niin tuntuu jotenkin edes sairaalta ajatella omaa mukavuutta, koska on tehnyt niin isot virheet.
Toistan vain miksi kelloja ei voi kääntää taakse päin.
Niin itse olen siis 19 vuotta ja kumppani 23 vuotta. Kumpikin valmistuu kohta ammattikoulusta. Ja armeijaan vielä mun pitäisi mennä.
Mutta kaipa tämä tästä. Asiat järjestyy aina. Toivottavasti tämä palkitsee vielä joskus, vaikka teinkin väärin. En haluaisi tulla olemaan koskaan katkera vaikka nyt tunnen niin.
En ole valmis isäksi?
14
1626
Vastaukset
- poika19vuotta
Anteeksi kirjoitus virheet. Jotenkin tuntuu, että ei sellaisiin jaksa nyt kiinnittää huomiota. Yksi kohta tuolla on sellainen, missä piti lukea "Yritetään, ettei hänellä olisi paha olla" Mut toivon, että jotenkin saisitte selvää.
Anteeksi- hghghghhghg
Hei, lohdutuksen sanoja sinulle. Teit todella aikuismaisesti ja viisaasti kun kerroit kuitenkin totuuden pettämisestä. Ja kadut sitä AIDOSTI! Se kertoo ihmisestä todella paljon. Tuskin tulet sitä uudelleen tekemään, koska sinulla näyttäisi olevan omatunto.
Kuulostat muutenkin hyvin paljon älykkäämmältä ja kypsemmältä kuin suurin osa ikäisistäsi tai edes vanhemmista! Ei lapsi tarkoita sitä, että pitää luopua kaikesta. Tottakai asiat muuttuu, pitää ottaa vastuuta toisesta ihmisestä ja koko perheestäsi. On hyvä että pohdiskelet asioita.
Jos olet todella sitä mieltä, että tämä suhde ei ole se, missä haluat olla, sinun pitää se naisellesi kertoa. Kuinka monella viikolla hän on? 12. viikkoon asti voi tehdä abortin vielä ilman lääkärin suostumusta. Tärkeintä on että mitä tahansa yhdessä päätätte, olet kuitenkin hänen tukenaan, vaikka ette olisikaan yhdessä.
Jaksamisia sinulle! - poika19vuotta
hghghghhghg kirjoitti:
Hei, lohdutuksen sanoja sinulle. Teit todella aikuismaisesti ja viisaasti kun kerroit kuitenkin totuuden pettämisestä. Ja kadut sitä AIDOSTI! Se kertoo ihmisestä todella paljon. Tuskin tulet sitä uudelleen tekemään, koska sinulla näyttäisi olevan omatunto.
Kuulostat muutenkin hyvin paljon älykkäämmältä ja kypsemmältä kuin suurin osa ikäisistäsi tai edes vanhemmista! Ei lapsi tarkoita sitä, että pitää luopua kaikesta. Tottakai asiat muuttuu, pitää ottaa vastuuta toisesta ihmisestä ja koko perheestäsi. On hyvä että pohdiskelet asioita.
Jos olet todella sitä mieltä, että tämä suhde ei ole se, missä haluat olla, sinun pitää se naisellesi kertoa. Kuinka monella viikolla hän on? 12. viikkoon asti voi tehdä abortin vielä ilman lääkärin suostumusta. Tärkeintä on että mitä tahansa yhdessä päätätte, olet kuitenkin hänen tukenaan, vaikka ette olisikaan yhdessä.
Jaksamisia sinulle!Mä olen niin kahden vaheilla. Pelkään, että elämä jää kesken, mutta en halua, että abortti tulisi sen takia, kun minä haluan niin.
Toisaalta sitä, jos ja kun se mielestäni oikea
h-hetki koittaa, niin voisin olla sitä mieltä, että oliko nämä eletyt vuodet abortin arvoisia??
Lapsen syy ei ole se mitä minä olen tehnyt. Mutta en haluaisi pitää tyttöystävääni siinä toivossa, että olen koko elämän hänen kanssaa. Pelkään, että loru voi loppua jo hyvin lyhyeen. Olen sanonut sen, että mitä jos tulee ero, niin jaksammeko silloin? Kun on lapsia ja kaikkea. Tähän en oikein saa vain vastausta. En haluaisi rakentaa mitään pilvilinnoja, että elettäisiin yhdessä ja lapsi kasvaisi siinä. Haluan ottaa myös sen riskin, että ero saattaa tulla. Varustautuminen kaikista pahimpaan.
Koska nytkin tämä suhde on välillä ollut niin epävakaa. Pelottaa vain niin. Tämä lapsi voi yhdistää meidät tai sitten erottaa. Itse tunnen vahvasti, että tuon jälkimmäisellä tavalla niin käy. Mutta niin....
Niin ja hän on nyt neljännellä viikolla. - eroa
poika19vuotta kirjoitti:
Mä olen niin kahden vaheilla. Pelkään, että elämä jää kesken, mutta en halua, että abortti tulisi sen takia, kun minä haluan niin.
Toisaalta sitä, jos ja kun se mielestäni oikea
h-hetki koittaa, niin voisin olla sitä mieltä, että oliko nämä eletyt vuodet abortin arvoisia??
Lapsen syy ei ole se mitä minä olen tehnyt. Mutta en haluaisi pitää tyttöystävääni siinä toivossa, että olen koko elämän hänen kanssaa. Pelkään, että loru voi loppua jo hyvin lyhyeen. Olen sanonut sen, että mitä jos tulee ero, niin jaksammeko silloin? Kun on lapsia ja kaikkea. Tähän en oikein saa vain vastausta. En haluaisi rakentaa mitään pilvilinnoja, että elettäisiin yhdessä ja lapsi kasvaisi siinä. Haluan ottaa myös sen riskin, että ero saattaa tulla. Varustautuminen kaikista pahimpaan.
Koska nytkin tämä suhde on välillä ollut niin epävakaa. Pelottaa vain niin. Tämä lapsi voi yhdistää meidät tai sitten erottaa. Itse tunnen vahvasti, että tuon jälkimmäisellä tavalla niin käy. Mutta niin....
Niin ja hän on nyt neljännellä viikolla.jos sinusta tuntuu jo nyt tuolta kannatta erota ja antaa toiselle mahdollisuus harkita asiaa, abortin mahdollisuutta näin.
Lapsesta sinun kuitenkin kunnon ihmisenä tulee kantaa vastuu. Riitainen epävakaa suhde on pahempi lapselle kuin ero jossa isä kuitenkin kantaa vastuun.
Tietenkin voit löytää myös itsesi tilanteesta jossa lapsen äiti niin masentunut ettei hoida itseään eikä kykene äitiyttä.
Mutta siis toisen mieliksi ei hyvää suhdetta rakenneta. Mutta et ole mitenkään paha ja siksi sinun tulisi lähteä...siis se pettäminen.
Mutta jos koet että ihmisenä ette tule toimeen on parempi erota.
- hdfdshfdhs
Selkeästi kadut tekoasi, et vaikuta sellaiselta paatuneelta pettäjä tyypiltä.
Olet pyytänyt anteeksi tyttöystävältä?
Jos hän antaa anteeksi sinulle niin anna itsellesi anteeksi.
Lapsi ei ole rankaisu mistään. Älä missään nimessä syytä viatonta ihmisalkua tästä.
Ulkopuolisena tässä ajattelee todellakin, että abortti olisi hyvä ratkaisu, mutta tosiaankin se ei ole helppo ratkaisu. Jos teillä kummallakin menee huonosti se voisi olla lasta ajatellen paras jutttu. Mutta naisena tiedän, että abortti on äärimmäisen rankka päätös. Olet toiminut viisaasti kun et ole painostanut. Ainoa asia on se, että voit kertoa tyttöystävälle näistä peloistasi. Mutta tiedätkös sinulla ja teillä on yksi etu puolellanne. te tiedostatte ongelmanne. On paljon ihmisiä jotka eivät näe mitään syytä hakea apua ja kaikki menee metsään.
Voitte vielä selvitä, eikä elämä menetetty jos haette itsellenne vertaistukea ja keskustelu/terapia apua. Pelkät masennus lääkkeet eivät auta. Jos otatte tosissanne sen, että haette itsellenne tukea voitte jaksaa olla vanhempia vaikka se on raskasta.
Ja koska olette nuoria ehditte vielä elää vanhempanakin vapaammin.
Mutta ehdottomasti ei kannata jäädä yksin perheen sisälle kärsimään ja mahdolisesti romahtamaan.- poika19vuotta
Pyysin anteeksi, mutta olen käyttäytynyt muutenkin häntä kohtaan pahasti. Sen, jonka kanssa petin ei tiennyt suhteestamme ja anoin jopa kuvitella, että meillä olisi suhde siis kaksi suhdetta samaan aikaan.
Tuntuu pahalta miksi tien noin? Ajattelin, että en saisi koskaan tyttöystävää tai olen niin ruma, niin testasin itseäni. Itken sitä mitä tein. Tuntuu kuin olisi parempi kuolla. Kai mä halusin kokeilla millaista olisi elää nuoruttaa, mutta nyt se tuntuu tois arvoiselta. Enkä salli sitä että abortti tehdään sen takia mitä mä tein. Silloinhan minä olen murhaaja ja oikein paha sellainen.
Haluan auttaa kumpaniani synnytyksessä ja kokeilla vielä yhdessä ja hän antoi anteeksi. Mutta tuntuu pahalta. Miksi en kertonut aiemmin? Hän olisi saanut valita miehensä paremmin. Mutta tein mitä tein, niin lapsesta tulen aina kantamaan vastuun ja jos tyttöystäväni haluaa erota, kun on päässyt synmytys vaiheesta ja kaikesta niin hän saa sillä se on minulle silloin oikein.
Haluaisin olla hyvä. Lapsen arvoinen. En ehkä koskaan voi olla sitä, mutta yritän hyvittää edes jotenkin. En salli, että kumpanistani tulisi yksinhuoltaja. Silloihan karkaan vastutta ja kaikkea muuta. Varsinkin nyt kun olen tehnyt väärin.
Peläkään lakeavani uudestaan. En halua, että lankean en halua!!! Tämä syyllisyys on niin kauhea tunne, mitä sisällään saa kantaa ja se olisi kova hinta pettämisestä. En kestäisi tallaista tuskaa ellen sitä saisi hyvittää. Joten en halua koskaan pettää.
Tein hänelle pahaa, mutta hän ei koskaan minulle. En halua enää tehdä virheitä koskaan!! - elämää nähnyt
poika19vuotta kirjoitti:
Pyysin anteeksi, mutta olen käyttäytynyt muutenkin häntä kohtaan pahasti. Sen, jonka kanssa petin ei tiennyt suhteestamme ja anoin jopa kuvitella, että meillä olisi suhde siis kaksi suhdetta samaan aikaan.
Tuntuu pahalta miksi tien noin? Ajattelin, että en saisi koskaan tyttöystävää tai olen niin ruma, niin testasin itseäni. Itken sitä mitä tein. Tuntuu kuin olisi parempi kuolla. Kai mä halusin kokeilla millaista olisi elää nuoruttaa, mutta nyt se tuntuu tois arvoiselta. Enkä salli sitä että abortti tehdään sen takia mitä mä tein. Silloinhan minä olen murhaaja ja oikein paha sellainen.
Haluan auttaa kumpaniani synnytyksessä ja kokeilla vielä yhdessä ja hän antoi anteeksi. Mutta tuntuu pahalta. Miksi en kertonut aiemmin? Hän olisi saanut valita miehensä paremmin. Mutta tein mitä tein, niin lapsesta tulen aina kantamaan vastuun ja jos tyttöystäväni haluaa erota, kun on päässyt synmytys vaiheesta ja kaikesta niin hän saa sillä se on minulle silloin oikein.
Haluaisin olla hyvä. Lapsen arvoinen. En ehkä koskaan voi olla sitä, mutta yritän hyvittää edes jotenkin. En salli, että kumpanistani tulisi yksinhuoltaja. Silloihan karkaan vastutta ja kaikkea muuta. Varsinkin nyt kun olen tehnyt väärin.
Peläkään lakeavani uudestaan. En halua, että lankean en halua!!! Tämä syyllisyys on niin kauhea tunne, mitä sisällään saa kantaa ja se olisi kova hinta pettämisestä. En kestäisi tallaista tuskaa ellen sitä saisi hyvittää. Joten en halua koskaan pettää.
Tein hänelle pahaa, mutta hän ei koskaan minulle. En halua enää tehdä virheitä koskaan!!Jos haluat oikeasti hyvittää tekosi ajattelet nyt muuta kuin rypemistä syyllisyydessä. Se EI auta ketään. Ei nainen aborttiin päädy sinun tekosi takia. Mieti tarkkaan mitä kestät. On pahempi aloittaa perhe elämä ja olla siinä ja sitten lähteä riitojen saattelemana. Silloin paikalla on myös se lapsi joka kärsii riidoista sun muusta.
Äiti on väsynyt valvomisesta ja loppu silloin. Nyt hänellä on enemmän voimaa laittaa elämäänsä kuntoon ilman sinua. Hänelle jää myös realistinen tilaisuus miettiä haluaako tehdä lapsen vaikka ei seurustele.
Ongelmasi tuntuu olevan ääripäihin meneminen.
Täydellisen hyvyyden yrityksestä toiseen äärilaitaan heilahtaminen. Keksitie lienee paras.
Jos siis aliatjunnassa tiedät ettet halua tätä suhdetta lähde nyt annat tytölle paremman mahdollisuuden miettiä elämää kuin sillä tavalla, että esität tukijaa ja sitten kun tilanne pahin häivyt kun et jaksa. Sen jälkeen saat sitten taas möyriä katumuksessa. Mieti oikeita motiiveitasi ja sitä mihin kytkenet oikeasti. On parempi miettiä hiukan inhorealistisesti tilannetta.
Jos taas haaveilet suhteesta jossa toinen ei koskaan alamaissa niin se on harhaa.
Vakka kantensa valitsee...elikkä kannattaa aloittaa oman pään hoitaminen ja sitäkautta suhdekin on parempi joko nyt taikka myöhemmin.
Jos lapsi sitten saapuu tähän maailmaan niin suojaa hänet noilta ääriheilahduksiltasi.
On mahdollista myös yhteishuoltajuus, vaikka eroaisitte niin ei se tarkoita ettet voisi tukea lasta.
Jos taas eron motiivi on se, että etsit iloista tyttöä joka auttaisi sinua olet harhapoluilla.
Sitä jotenkin etsiytyy juuri niiden ihmisten luo jotka ovat samalla tasolla henkisessä tasapainossa. - kirjoitus virheitä täälläkin
elämää nähnyt kirjoitti:
Jos haluat oikeasti hyvittää tekosi ajattelet nyt muuta kuin rypemistä syyllisyydessä. Se EI auta ketään. Ei nainen aborttiin päädy sinun tekosi takia. Mieti tarkkaan mitä kestät. On pahempi aloittaa perhe elämä ja olla siinä ja sitten lähteä riitojen saattelemana. Silloin paikalla on myös se lapsi joka kärsii riidoista sun muusta.
Äiti on väsynyt valvomisesta ja loppu silloin. Nyt hänellä on enemmän voimaa laittaa elämäänsä kuntoon ilman sinua. Hänelle jää myös realistinen tilaisuus miettiä haluaako tehdä lapsen vaikka ei seurustele.
Ongelmasi tuntuu olevan ääripäihin meneminen.
Täydellisen hyvyyden yrityksestä toiseen äärilaitaan heilahtaminen. Keksitie lienee paras.
Jos siis aliatjunnassa tiedät ettet halua tätä suhdetta lähde nyt annat tytölle paremman mahdollisuuden miettiä elämää kuin sillä tavalla, että esität tukijaa ja sitten kun tilanne pahin häivyt kun et jaksa. Sen jälkeen saat sitten taas möyriä katumuksessa. Mieti oikeita motiiveitasi ja sitä mihin kytkenet oikeasti. On parempi miettiä hiukan inhorealistisesti tilannetta.
Jos taas haaveilet suhteesta jossa toinen ei koskaan alamaissa niin se on harhaa.
Vakka kantensa valitsee...elikkä kannattaa aloittaa oman pään hoitaminen ja sitäkautta suhdekin on parempi joko nyt taikka myöhemmin.
Jos lapsi sitten saapuu tähän maailmaan niin suojaa hänet noilta ääriheilahduksiltasi.
On mahdollista myös yhteishuoltajuus, vaikka eroaisitte niin ei se tarkoita ettet voisi tukea lasta.
Jos taas eron motiivi on se, että etsit iloista tyttöä joka auttaisi sinua olet harhapoluilla.
Sitä jotenkin etsiytyy juuri niiden ihmisten luo jotka ovat samalla tasolla henkisessä tasapainossa.Toivon teille hyvää jatkoa.
- dfövw
kirjoitus virheitä täälläkin kirjoitti:
Toivon teille hyvää jatkoa.
Ei lapsi tarkoita sitä että teidän olisi pakko olla loppuelämä yhdessä:o
Voittehan jakaa yhteishuoltajuuden, muutat häntä lähelle niin voit olla hänen ja lapsenne tukena.
En suosittele jäämistä suhteeseen tyttöystäväsi kans sillä luultavasti stressaannut ja ehkä katkeroidut ja saatat purkaa pahaa oloasi tyttöön sekä vauvaan.
Mielestäni teidän olisi paras pitää vauva, erota hyvissä väleissä, kannat vastuusi, tuet äitiä taloudellissti sekä henkisesti.
Ja kyllä, se voi onnistua!
eräs tuttavani myöskin tuli raskaaksi vahingossa, erosi miehestä joka on lapsen isä mutta ketä tuttavani ei rakasta.
He tulevat hyvin juttuun, isä on mukana kuvioissa aina kun haluaa, eli aikast usein:) asuvat muutaman kilometrin päässä toisistaan jne.
kumpikaan ei ole tietääkseni mustasukkainen uusista kumppaneista.
ehkä he jo tiesivät että eivät ole toisilleen luodut.
Älä kuitenkaan missään nimessä niin hulllaannu opiskelijaelämään että unohdat lapsen ja äidin.
Näen valoa teijän tunnelin päässä:)
Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin:) - poika19vuotta
dfövw kirjoitti:
Ei lapsi tarkoita sitä että teidän olisi pakko olla loppuelämä yhdessä:o
Voittehan jakaa yhteishuoltajuuden, muutat häntä lähelle niin voit olla hänen ja lapsenne tukena.
En suosittele jäämistä suhteeseen tyttöystäväsi kans sillä luultavasti stressaannut ja ehkä katkeroidut ja saatat purkaa pahaa oloasi tyttöön sekä vauvaan.
Mielestäni teidän olisi paras pitää vauva, erota hyvissä väleissä, kannat vastuusi, tuet äitiä taloudellissti sekä henkisesti.
Ja kyllä, se voi onnistua!
eräs tuttavani myöskin tuli raskaaksi vahingossa, erosi miehestä joka on lapsen isä mutta ketä tuttavani ei rakasta.
He tulevat hyvin juttuun, isä on mukana kuvioissa aina kun haluaa, eli aikast usein:) asuvat muutaman kilometrin päässä toisistaan jne.
kumpikaan ei ole tietääkseni mustasukkainen uusista kumppaneista.
ehkä he jo tiesivät että eivät ole toisilleen luodut.
Älä kuitenkaan missään nimessä niin hulllaannu opiskelijaelämään että unohdat lapsen ja äidin.
Näen valoa teijän tunnelin päässä:)
Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin:)Panokset ovat sellaiset, että suhde ja lapsi tai sitten ei mitään.
- äiti_22
Siis sä et ansaitse saada lasta jos kerran vastuuntunto ei riitä sen kasvattamiseen!!Käy vain sääliiks tällä hetkellä sitä beibiä mikä saa tollasen isän!!Vanhemmuus ei oo mistään vitun iästä kiinni vain aikuisuudesta ja sitä sulta ei taida löytyä yhtään vaik oot jo 19v kummiskin!!
- jos tuo on tosi
mitä ajattelet, olet henkisesti sairas. Tarvitset apua. Ja nimimerkistä päätellen jonkun raukan äiti. Olet pelottava. Ainakin hivenen jälkeen jäänyt kun kommenttisi oli tuota luokkaa.
Ihanaa lukea ap:n "tarina". Se on kirjoitettu sydämellä ja rehellisesti. Tulet varmasti pärjäämään elämässäsi kadehdittavan hyvin. huolimatta lukuisista vastoinkäymisistäsi.
Älä painosta tyttöystävääsi aborttiin. Kadut sitä varmasi myöhemmin ja sitä on vaikea antaa anteeksi. Jos pettminen aiheutti hirveät tuskat niin mietipä aborttia...
Rakastat varmasti omaa lastasi, älä nyt anna periksi!
Äitiysneuvolassa annetaan kaikenlaista apua niin isille kuin äideillekin. Siellä tuetaan mahdollisiman hyvin vanhempia.
Jos harkitset eroa niin ole silti läsnä isänä ja yritä silti tukea lapsesi äitiä. Elämä muttuu,mutta kaikki on varmasti sen arvoista.:)
- Äippä
Luin tarinasin ja tuli sellainen olo että sinulle on pakko vastata ja toivon että tästä olisi sinulle apua tai teille.
Lapsi on lahja joten ei kannata tehdä mitään ajattelematonta.Itse olen nuorena tehnyt abortin ja vaikka olen nyt äiti ajattelen monesti sitä syntymätöntä lasta ja miksi tein mitä tein ja jopa kadun tekemääni vaikka elämäni olisi toisin ja minulla ei olisi näitä lapsia. Vaikka lapsi syntyisi elämäsi ja kumppanisi elämä ei mitenkään olisi ohi vaikka olette nuoria. Lapsi kyllä vaatii paljon rakkautta ja läsnäoloa, mutta se antaa myös paljon se kasvattaa ja antaa elämään jotakin mitä ei rahalla osteta tai muuten saisi.
kun luin tätä sinun tarinaasi mietin kuinka jos jompikumpi tai molemmat teistä masentuu onko teillä turvaverkkoa joka auttaa lapsen hoidossa ja muutenkin on hyvä olla omat vanhemmat tai tädit auttamassa että jaksatte.
itselläni on myös siitä kokemusta kuinka tärkeää on mummot ja muut sukulaiset.Sain heiltä eroni aikaan korvaamatonta apua lasten hoidossa kun tuntui että kaikki kaatui päälle.
Toivon että mietitte yhdessä tätä ja kerro kumppanillesi ajatuksesi. Parempi puhua kun jättää sanomatta. En tiedä auttaako tämä mutta ajattele positiivisesti ja jokainen päivä on lahja ja sitä mitä elämältä saa on ihanaa vaikka elämässä on ajoittain vaikeaa tulee niitä hetkiä kun miettii kuinka ihanaa on elää nyt.- AINA LÄÄKÄRIN
suostumus! Tuolla aiemmin on kirjoitettu ihan puppua, totta kai ennen 12 viikkoakin tapahtunut keskeytys VAATII lääkärin puollon=) Yli 12 viikkosen sitten taas jo muualta!
t. kätilö
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p475505Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "612436Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella181900Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1461773- 171635
No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol361622Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v5141881-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome181125Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy771098Joutuuko Suomi24-palvelu taas oikeuteen ?
Nämä Purraa ja Perussuomalaista johtoa pedofiilian suojeliana pitävän kirjoittajan viestit eivät vain poistu täältä. Se2281089