oon seurustellu nyt 3kk ja haluttais mennä poikaystävän kans kihloihin jo. Mut mietin sit että onko liian aikasta kun mä oon 14 ja poikaystävä 15.. ja ollaan oltu aika vähän aikaan yhessä. mut me kummatkin haluttais sitä tosi paljon.
kihlat?
drghjfh
18
3255
Vastaukset
- Chetwynde
Muistakaa nyt lapset, että kihlaus = lupaus avioliitosta. Ei siitä, että nyt sitten seukataan vakituisesti.
- VanhaTäti
se on. Selvittäkääpä, nuoret, toisiaan itsellenne ja toisillen kihlauksen "ajatus" - ei se ole merkki siitä, että tässä sitä nyt seukkaillaan! En ole vielä tavannut sitä 14-15-vuotiasta, joka sata varmasti tietää sen ekan seukkailukaverinsa kanssa papin eteen menevänsä. Ostakaa vaikka samanlaiset t-paidat, jos haluatte näyttää muille olevanne "me".
- nnnimetönn
VanhaTäti kirjoitti:
se on. Selvittäkääpä, nuoret, toisiaan itsellenne ja toisillen kihlauksen "ajatus" - ei se ole merkki siitä, että tässä sitä nyt seukkaillaan! En ole vielä tavannut sitä 14-15-vuotiasta, joka sata varmasti tietää sen ekan seukkailukaverinsa kanssa papin eteen menevänsä. Ostakaa vaikka samanlaiset t-paidat, jos haluatte näyttää muille olevanne "me".
se on. Selvittäkääpä, nuoret, toisiaan itsellenne ja toisillen kihlauksen "ajatus" - ei se ole merkki siitä, että tässä sitä nyt seukkaillaan! En ole vielä tavannut sitä 14-15-vuotiasta, joka sata varmasti tietää sen ekan seukkailukaverinsa kanssa papin eteen menevänsä. Ostakaa vaikka samanlaiset t-paidat, jos haluatte näyttää muille olevanne "me".
- Rinsessampila
nnnimetönn kirjoitti:
se on. Selvittäkääpä, nuoret, toisiaan itsellenne ja toisillen kihlauksen "ajatus" - ei se ole merkki siitä, että tässä sitä nyt seukkaillaan! En ole vielä tavannut sitä 14-15-vuotiasta, joka sata varmasti tietää sen ekan seukkailukaverinsa kanssa papin eteen menevänsä. Ostakaa vaikka samanlaiset t-paidat, jos haluatte näyttää muille olevanne "me".
Itsekin teinarina teinikihloja haavelleena ei voi vastustaa olla kirjoittamatta tähän viestiin.
Kukaan ei väitä, etteikö teini-ikäiset voisi rakastaa toisiaan, siitä tässä ei ole kyse.
Ei ole myöskään kyse siitä, etteikö teini-ikäiset kihlautuvat tosissaan haluaisi olla toistensa kanssa loppuelämän, tottahan toki haluavat.
Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että elämä on raadollista ja jossain vaiheessa se ensirakkaus, oli sitten kihlattu tai ei, ei enää vetoa samalla lailla.
Toki poikkeuksiakin on, mutta yleensä se vain on niin, että kun koti- ja kouluympyröistä kuvioihin tulee baarit ja muut "aikuisten jutut", huomaakin, että "just minusta" kiinnostuneita miehiä parveileekin ympärillä enemmän.
Siinä sitten punnitaan ensirakkauden ja uusien tuulien välillä. Ruvetaankin miettimään uudelleen, että onko tämä sittenkään sitä, mitä haluan loppuelämän.
Kiintymystä ja vastavuoroista rakkautta voi osoittaa niin monella muullakin tapaa kuin kihlautumalla. Sormuksien vaihtaminen vaikka keskisormiin tai samanlaisten ketjujen vaihtaminen ajatuksella "olet minulle suurin ensirakkauteni", on myös todella tärkeetä ja koskettavaa.
Ensikihlaus tuntuu parhaimmalta, kun sen tekee täysi-ikäisenä yhteisen arjen jälkeen, johon kuuluu myös ikäviä asioita. - sinä...
nnnimetönn kirjoitti:
se on. Selvittäkääpä, nuoret, toisiaan itsellenne ja toisillen kihlauksen "ajatus" - ei se ole merkki siitä, että tässä sitä nyt seukkaillaan! En ole vielä tavannut sitä 14-15-vuotiasta, joka sata varmasti tietää sen ekan seukkailukaverinsa kanssa papin eteen menevänsä. Ostakaa vaikka samanlaiset t-paidat, jos haluatte näyttää muille olevanne "me".
sitten oma ikäsi?
Ja perustelepa sitten perään vielä tämä lauseesi:
"Ja sanotaan ns" teinikihlat " ei todellakaan ole mitään teinikihlat jos 14-15 vuotiaat menee kihloihin." Siis eikö 14-15-vuotiaat ole teinejä? Jos eivät, niin valaisepa vähäsen, ketkä sitten ovat?
Hienoahan se on, että nuorella iällä rakastuu ja löytää Sen Oikean - mutta haloo: kolme kuukautta on aikuisenakin suht harvoin sellainen seukkausaika, että kihlakaupoille mennään... - nnnimeton
sinä... kirjoitti:
sitten oma ikäsi?
Ja perustelepa sitten perään vielä tämä lauseesi:
"Ja sanotaan ns" teinikihlat " ei todellakaan ole mitään teinikihlat jos 14-15 vuotiaat menee kihloihin." Siis eikö 14-15-vuotiaat ole teinejä? Jos eivät, niin valaisepa vähäsen, ketkä sitten ovat?
Hienoahan se on, että nuorella iällä rakastuu ja löytää Sen Oikean - mutta haloo: kolme kuukautta on aikuisenakin suht harvoin sellainen seukkausaika, että kihlakaupoille mennään...No kyllä ovat, mutta siis en ymmärrä miksi pitää just sillä nimellä niitä kutsua? Tätä on vaikea selittää miten haluisin tämän sanoa. Sama asia vaikka 14-15 vuotiaat menevät kihloihin ja vaikka 22-25 vuotiaat menevät.
nnnimeton kirjoitti:
No kyllä ovat, mutta siis en ymmärrä miksi pitää just sillä nimellä niitä kutsua? Tätä on vaikea selittää miten haluisin tämän sanoa. Sama asia vaikka 14-15 vuotiaat menevät kihloihin ja vaikka 22-25 vuotiaat menevät.
22-25-vuotiaana kihloihin meneminen on realistista koska silloin on mahdollista ja muutenkin hyvä sauma mennä kohtapuoliin naimisiin! 14-15-vuotiaat "kihlautujat" harvemmin edes tajuavat että tulipa juuri tehtyä lupaus avioliitosta. Kihloissa ollaan silloin kun on päätetty mennä naimisiin, joko kosinnan tai yhteisen keskustelun kautta. Sormus ei ole kihlaus vaan se on kihlauksen merkki. Voinhan minäkin laittaa luokkasormukseni vasempaan nimettömään, mutta ei se silti tarkoita, että olen menossa luokkani kanssa naimisiin.
Suomeksi: 14-15-vuotiaiden "kihlaus" ei todellakaan ole kihlaus.- :'(
Körttityttö kirjoitti:
22-25-vuotiaana kihloihin meneminen on realistista koska silloin on mahdollista ja muutenkin hyvä sauma mennä kohtapuoliin naimisiin! 14-15-vuotiaat "kihlautujat" harvemmin edes tajuavat että tulipa juuri tehtyä lupaus avioliitosta. Kihloissa ollaan silloin kun on päätetty mennä naimisiin, joko kosinnan tai yhteisen keskustelun kautta. Sormus ei ole kihlaus vaan se on kihlauksen merkki. Voinhan minäkin laittaa luokkasormukseni vasempaan nimettömään, mutta ei se silti tarkoita, että olen menossa luokkani kanssa naimisiin.
Suomeksi: 14-15-vuotiaiden "kihlaus" ei todellakaan ole kihlaus."Suomeksi: 14-15-vuotiaiden "kihlaus" ei todellakaan ole kihlaus."
Menin kihloihin 15 -vuotiaana, muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Miehenpuoli oli kaksi vuotta vanhempi. Nyt, vuosia myöhemmin, yhä yhdessä ja saman sormuksen omaavana, joudunko toteamaan, etten ole koskaan kihloissa ollutkaan, kun omat kihlani juuri tuollaiset "teinikihlat" olivat?
Surkuparku.
Ei vaiteskaan.
Kihlaus on tasan sitä, minä sitä itse pitää. Jos haluaa pitää kihlausta vakavana seurustelun merkkinä, voi kihlaus olla ihan ok. Jos pitää kihlausta sitovana, irtipääsemättömänä lupauksena, lähes pakotteena naimisiin menolle, vaikkakin "sitten joskus", voi olla vielä aihetta pähkäillä toiseen kertaan, mihin ryhtyy.
Ja vielä sananen jos toinenkin sormuksista:
Omamme ovat juuri sitä halvinta mahdollista mallia. Ei siksi, ettei rahaa olisi ollut, ei siksi, ettemme uskoneet olevamme kihloissa kauan. Minä itse HALUSIN hopeisen (huom. nimenomaan hopeisen, en valkokultaista tms.), kapean ja mahdollisimman yksinkertaisen sormuksen. Ja se sattui olemaan se halvin, kympin kipale -sormus. Näin myöhemmin olen tutkaillut sormusta ja huomannut sen kuluneen aika ikävästi: kiilto on pois ja naarmuja on aika paljon. Toisaalta olen myös miettinyt, että mikä ihme meitä estää jokin kaunis päivä, kun siltä tuntuu, hankkimasta uudet, kenties hintavammat tai vaikkapa ihan _kullanväriset_, sormukset? Vanhat voi silti säilyttää.
Ihmiset joskus hukkaavat tai muuten menettävät sormuksiaan. Silloin ainakin osa heistä hankkii uuden tilalle.
Ja se sormuksella ylpeily... Kerroimme tasan miehenpuoleni äidille, koska hän sitä niin pakottavasti halusi. Kaikki muut ovat hoksanneet ihan itse, tai kuulleet joltakulta, joka on hoksannut. Miehenpuolen isä esimerkiksi sai tietää vasta vajaan kaksi vuotta kihlauksen jälkeen asiasta.
Kun joku kysyi, punastuin - en olisi halunnut minkäänlaista huomiota. Mieluiten olisin halunnut pitää koko asian vain ja ainoastaan meidän tietonamme - kaiken kaikkiaan, onhan asia vain meidän asiamme. Sormus tosin näytti niin suloiselta sormessa, että eihän sitä voinut olla pitämättä. :) Että se siitä ylpeilystä. - SJ
:'( kirjoitti:
"Suomeksi: 14-15-vuotiaiden "kihlaus" ei todellakaan ole kihlaus."
Menin kihloihin 15 -vuotiaana, muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Miehenpuoli oli kaksi vuotta vanhempi. Nyt, vuosia myöhemmin, yhä yhdessä ja saman sormuksen omaavana, joudunko toteamaan, etten ole koskaan kihloissa ollutkaan, kun omat kihlani juuri tuollaiset "teinikihlat" olivat?
Surkuparku.
Ei vaiteskaan.
Kihlaus on tasan sitä, minä sitä itse pitää. Jos haluaa pitää kihlausta vakavana seurustelun merkkinä, voi kihlaus olla ihan ok. Jos pitää kihlausta sitovana, irtipääsemättömänä lupauksena, lähes pakotteena naimisiin menolle, vaikkakin "sitten joskus", voi olla vielä aihetta pähkäillä toiseen kertaan, mihin ryhtyy.
Ja vielä sananen jos toinenkin sormuksista:
Omamme ovat juuri sitä halvinta mahdollista mallia. Ei siksi, ettei rahaa olisi ollut, ei siksi, ettemme uskoneet olevamme kihloissa kauan. Minä itse HALUSIN hopeisen (huom. nimenomaan hopeisen, en valkokultaista tms.), kapean ja mahdollisimman yksinkertaisen sormuksen. Ja se sattui olemaan se halvin, kympin kipale -sormus. Näin myöhemmin olen tutkaillut sormusta ja huomannut sen kuluneen aika ikävästi: kiilto on pois ja naarmuja on aika paljon. Toisaalta olen myös miettinyt, että mikä ihme meitä estää jokin kaunis päivä, kun siltä tuntuu, hankkimasta uudet, kenties hintavammat tai vaikkapa ihan _kullanväriset_, sormukset? Vanhat voi silti säilyttää.
Ihmiset joskus hukkaavat tai muuten menettävät sormuksiaan. Silloin ainakin osa heistä hankkii uuden tilalle.
Ja se sormuksella ylpeily... Kerroimme tasan miehenpuoleni äidille, koska hän sitä niin pakottavasti halusi. Kaikki muut ovat hoksanneet ihan itse, tai kuulleet joltakulta, joka on hoksannut. Miehenpuolen isä esimerkiksi sai tietää vasta vajaan kaksi vuotta kihlauksen jälkeen asiasta.
Kun joku kysyi, punastuin - en olisi halunnut minkäänlaista huomiota. Mieluiten olisin halunnut pitää koko asian vain ja ainoastaan meidän tietonamme - kaiken kaikkiaan, onhan asia vain meidän asiamme. Sormus tosin näytti niin suloiselta sormessa, että eihän sitä voinut olla pitämättä. :) Että se siitä ylpeilystä.Olen tässä asiassa samaa mieltä!
Menimme tyttöystäväni kanssa kihloihin reilu viikko sitten, enkä olisi parempaa ratkaisua voinut tehdä. Olimme olleet yhdessä vasta reilut 2 kk, mutta molemmat sitä halusimme. Olemme kuitenkin 19 ja 20 vuotiaita.
Emme pidä sitä minään papin eteen menon lupauksena (vaikka sitä tulevaisuudeltamme toivommekin) vaan osoituksena luottamuksesta, uskollisuudesta ja siitä suuresta palavasta ja sokaisevasta rakkaudesta jonka me molemmat tunnemme. Enkä näe siinä mitään pahaa.
Nämä "teinikihlat" jotka tulevat yläasteikäisten (enimmäkseen 7lk.) keskuudessa viikon yhdessä olon jälkeen ovat mielestäni aivan naurettavia. Silloin ei oikeasti vielä kunnolla käsitetä mitä ollaan tekemässä. Tyttöystäväni tai oikeastaan "kihlattuni" kanssa puhumme omasta kihlauksestamme ns. esikihloina jolloin samaan aikaan nautimme toisistamme ja tutkimme olisiko tässä se "oikea" tulevaisuuden kannalta ja olisiko tämä JOSKUS mahdollista viedä vielä pidemmälle.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja päättää omista asioistaan. En kumminkaan tuomitse ketään ja toivon ettei kukaan minun ratkaisuani tuomitse. - dfsakdsakl
nnnimetönn kirjoitti:
se on. Selvittäkääpä, nuoret, toisiaan itsellenne ja toisillen kihlauksen "ajatus" - ei se ole merkki siitä, että tässä sitä nyt seukkaillaan! En ole vielä tavannut sitä 14-15-vuotiasta, joka sata varmasti tietää sen ekan seukkailukaverinsa kanssa papin eteen menevänsä. Ostakaa vaikka samanlaiset t-paidat, jos haluatte näyttää muille olevanne "me".
Kyllä nämä yläasteikäiset, 14-15-vuotiaat teinit varmasti toisistaan tykkäävät ja kihloihin haluavat. Mutta aika pieni prosentti kasiluokalla solmituista parisuhteista tulee kestämään naimisiinmenoon asti.....
Itselläni on tuttu, joka meni kihloihin ensimmäisen kerran juuri 14-vuotiaana. No, kyllähän se suhde puolisen vuotta kesti. Sen jälkeen hän on ehtinyt olla kihloissa kolmen eri miehenalun kanssa, jokaisen kanssa seurusteli varmaankin vuoden verran. Tällä hetkellä hän on 19-vuotias eikä ole kihloissa. Tulee väkisinkin mieleen, että jos hän joskus OIKEASTI haluaa mennä kihloihin, joilla on muutakin merkitystä kuin vain rinkulat sormissa, niin eikö kihlaus ole isolta osin jo menettänyt merkityksensä!? Jos menee kihloihin jokaisen yläastepoikaystävänsä kanssa, niin eihän kukaan ota enää tosissaan sitä OIKEAA kihlausta vähän vanhempana. Vai haluatko itse mennä naimisiin seitsemännen kihlattusi kanssa? Hänellä on varmasti tosi uniikki ja spesiaali olo...
Sitä paitsi, jos unohdetaan tuo ikäkysymys hetkeksi... Aika harva pari- tai kolmekymppinen aikuinenkaan menee kihloihin 3 kuukauden seurustelun jälkeen. Siinä vaiheessa vasta tutustutaan. Toki jos muuttaa vaikka viikon tuntemisen jälkeen yhteen, saattaa pari jo tuntea toisensa hieman paremmin 3 kuukauden seurustelun kohdalla. Mutta omasta mielestäni kihlaukseen vaaditaan pitempi tuntemisaika, mieluiten vielä muutetaan ensin yhteen, jotta varmasti tiedetään mitä ollaan tekemässä. - ei oo totta
Körttityttö kirjoitti:
22-25-vuotiaana kihloihin meneminen on realistista koska silloin on mahdollista ja muutenkin hyvä sauma mennä kohtapuoliin naimisiin! 14-15-vuotiaat "kihlautujat" harvemmin edes tajuavat että tulipa juuri tehtyä lupaus avioliitosta. Kihloissa ollaan silloin kun on päätetty mennä naimisiin, joko kosinnan tai yhteisen keskustelun kautta. Sormus ei ole kihlaus vaan se on kihlauksen merkki. Voinhan minäkin laittaa luokkasormukseni vasempaan nimettömään, mutta ei se silti tarkoita, että olen menossa luokkani kanssa naimisiin.
Suomeksi: 14-15-vuotiaiden "kihlaus" ei todellakaan ole kihlaus.Mitä ihmettä selität oikein? Ite oon 18 vuotias, ollu kihloissa jo pari vuotta ja kolmen kuukauden päästä juhlitaan häitä. Ei se ikä siinä merkitse. Itekkään en ehkä noin nuorten kihlautumista hyväksy, mutta kuinka moneen pariin oon törmänny ite, ketkä on sen 22 vuotta, ollu kihloissa monta vuotta, eikä mitää puhettakaan naimisiin menosta ees.. ei se ikä siinä mitää merkitse jos ymmärtää sen tarkotuksen, toisin kun nämä 22-30 vuotiaat nuoret aikuiset jolle se ei merkitse mitään... Että mietippä sitä vaikka yöllä ku et saa unta..
- !"#¤%
VanhaTäti kirjoitti:
se on. Selvittäkääpä, nuoret, toisiaan itsellenne ja toisillen kihlauksen "ajatus" - ei se ole merkki siitä, että tässä sitä nyt seukkaillaan! En ole vielä tavannut sitä 14-15-vuotiasta, joka sata varmasti tietää sen ekan seukkailukaverinsa kanssa papin eteen menevänsä. Ostakaa vaikka samanlaiset t-paidat, jos haluatte näyttää muille olevanne "me".
Kuules VanhaTäti! Rakkaus on vahva tunne myös hyvin nuorena! Itse olen tosin myös sitä mieltä, että kannattaa kuitenkin odottaa ja tarkastella itseään ennenkuin on täysin varma kihloihin menosta. Ja varmasti näiden nuorten vanhemmat hoitavat myös oman osansa lastensa "jarruttelussa", jos vain suinkin pystyvät ja tietävät asiasta. Ettei suntartte täällä huudella sitä ettei varmasti muka voisi olla varma! Oma isäni sanoi mulle ensirakkaudestani että " Tää on sun eka poikaystävä, mutta ei se viimeiseksi jää." Tiedän, että isä oli aivan oikeassa, mutta sillä hetkellä se tuntui sydäntäraastavalta! Ymmärrät varmaan pointtini.
- jabadabaduuuuu
VanhaTäti kirjoitti:
se on. Selvittäkääpä, nuoret, toisiaan itsellenne ja toisillen kihlauksen "ajatus" - ei se ole merkki siitä, että tässä sitä nyt seukkaillaan! En ole vielä tavannut sitä 14-15-vuotiasta, joka sata varmasti tietää sen ekan seukkailukaverinsa kanssa papin eteen menevänsä. Ostakaa vaikka samanlaiset t-paidat, jos haluatte näyttää muille olevanne "me".
voisiko 14v jätkä seurustella 15v tytön kanssa? vaikka olenkin ihastunut tähän 15v tyttöön mutta en voi hänen kanssaan seurustella koska hän on varattu ja olen seurustellut hänen siskonsa kanssa joskus ala asteen kutos luokalla miten pystyn unohtamaan hänet koska hän on kokoajan mun mielessä ja aina kun nään hänet ihastun aina uudelleen ja näämme usein koska ollaan samassa koulussa ja hän ei tiedä että olen ollut ihastunut häneen melkein vuoden ajan miten unohdan hänet????
- Yhdessä 5v, kihloissa 2kk
Malttakaa mielenne, ei teillä ole mikään kiire. Koko elämä edessä ja nuoruus vasta menossa. Voihan olla, että olette luodut toisillenne, mutta miettikääpäs sitä, että oletteko esim. itse valmiita maksamaan kihlasormukset? Itse ainakin halusin laadukkaat sormukset molemmille, en mitään muutaman kymmenen euron halppiksia. Sormukset kun kuitenkin tulevat olemaan sormissa koko loppu elämän. Voittehan ostaa toisillenne jotkin muutkin korut tai tehdä toisillenne lahjat jotka symboloivat yhteenkuuluvuuttanne. Sormukset eivät kuitenkaan muuta suhdettanne mitenkään.
- jeppistäjee
Mun mielestä kannattais harkita vielä vakavasti tuota kihlausta. Olettehan todella nuoria vielä ettekä edes tunne toisianne kunnolla. Itse olen kihloissa ja olen 21 vuotias. Oltiin seurusteltu vuosi kun mentiin kihloihin ja parin vuoden päästä olisi tarkoitus naimisiin mennä. Meinasin mennä 16 vuotiaana kihloihin sen aikaisen poikaystäväni kanssa ja olin mielestäni aivan korviani myöten rakastunut häneen mutta näin kävi eli siis hyvä ettei kihlauduttu. Mutta en siis sano että ettekö olisi loppuelämän yhdessä mutta miettikääs hetki ja olkaa vaikka pari vuotta yhdessä lisää ja katsokaa sitten uudestaan.
- ghdskfj
pikkasen liian aikasta kolmen kuukauen jälkeen ees harkita sitä, ensinnäkään sitä toista ei tunne vielä kunnolla siinä ajassa, ihmiset on erilaisia kun menevät parisuhteeseen ja muuttuvat. teinikihlat, niitä sanotaan siksi, koska ne ei yleensä kestä ja niitä toteutetaan teini-iässä. teinikihlat on yleensä semmosia, että ostetaampa kalliit sormukset, että kaverit näkee ku on "kihloissa" ja on sormukset, että voi näytellä ja leveillä niillä. onhan se naurettavan näköstäki ku joku just teini-ikään tullu pitää kihlasormusta ja suunnittelee pamahtavan vielä paksuksi. huh huh. oonhan mäki ite kihloissa ollu jo kaks vuotta, mut mä oon miettiny sitä tarkkaan ja ollaan ukon kanssa seurusteltu kuutisen vuotta. sama juttu pätee "minä rakastan sinua"- lauseeseen, sitä nykyään huuellaan vaan sen takia ku se kuulostaa hyvälle, merkitys kavonnu ajan mittaan siitäki. sitä satelee tuolla millon lystää..
- KIHLAUS ON LUPAUS AVIOLIITOSTA
Siis oikeesti miettikää ny TODELLAKI moneen kertaan! Ei pelkkä sormus tuo onnea siihen tarvitaan muutakin!!! Ja miettikää otte vasta 14 ja 15v ajatelkaa asioota eteenpäin..Missä ootta vaikka 5 taiko 7 vuoren päästä? ootteko vielä yhdessä? vai käykö toren näköisesti niin että tienne eroaa ja molemmat löytää ainaki kerran tai kaksikin kertaa elämäänsä rakkauden. Mutta jos vielä oikiasti 5-7 vuoden päästä olette yhdessä ja olette onnellisia niin harkitkaa sitten vasta kulta sepällä käyntiä:) Kihloihin mennään vain sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa oikiasti haluaa olla ja elää ja rakastaa
- Ei pahalla. :)
ON! Kihloihin meno on avioliitto lupaus, eikä 14 ja 15 vuotiaana voi olla siitä vielä niin varma....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)765715Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu242506- 261997
- 601738
- 121601
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51398- 91307
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141301"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71249- 141203