jonnekin on pakko purkaa

On pakko kirjoittaa.. ja purkaa jonnekin sydäntään. Tuntuu monien puolesta niin hirveältä kun lukee tekstejänne. Tulee olo, etten saisi valittaa, koska monilla on varmasti paljon rankempaa. Pitää vaan pysähtyä ja sanoa että kyllä jaksan. Mutta en pysty siihen.

Olen nimittäin edelleen avoliitossa. Mutta mietin eroa päivittäin, ajattelen koko ajan miten pääsisin tästä tilanteesta. Olen nimittäin loukussa, enkä tiedä mitä tehdä. Hän tietää, että olen loukussa. Joten kun hän loukkaa, hän tietää ettei minulla ole paikkaa minne mennä, minne paeta. Hän on muuttunut viimeiseen kolmeen vuoteen. Hän on alkanut käyttää pahempia sanoja, ilkeimpiä katseita, hallitsemattomia liikkeitä. Menin kihloihin miehen kanssa joka välitti, oli vieressä ja tuki. Muutin yhteen miehen kanssa joka helli, ajatteli ja rakasti. Nyt hän loukkaa, satuttaa eikä koske minuun.

Olin ennen hauska, nätti, rakastava. Nyt en enää tunnista itseäni. Tiedän olevani nuori, vielä on elämää jäljellä. Mutta en pääse pois. Olen täysin rikki. Haluan pois, seinä tulee kohta vastaan.
81679
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Miekin kuvittelin nuorena ettei ole paikkaa mihin mennä...Mutta ON! Kävele paikka kuntasi sosiaalitoimeen ja sanot että olet asunnoton.TaKuuvuokran maksaa sosiaali toimi.Ei ole pakko kenenkään jäädä henkistä väkivaltaa kokemaan,jos ei sitten itse halua erota.Usko pois suunta ei ole kun ylöspäin viellä kun uskallat lähteä.

Äänestä

Mulla oli samantapainen tilanne, mutta olin tarpeeksi typerä ja tyydyin tilnteeseen vaikka kärsinkin siitä. Lopulta mies päätti itse lähteä.
Oudointa on se, että vaikka suhteen tiesi loppuvan ja joskus toivoikin sitä, niin silti se sattui. Vielä viikkojenkin jälkeen sattuu, vaikka nyt ei ole ketään ilkeilemässä tai arvostelemassa.
Aina löytyy paikkoja ja vuokra-asuntoja joihin voi mennä Älä ole yhtä samaton nahjus kuin minä.
Mitä pidemmälle tilanteen päästää, niin sitä vaikeammaksi se muuttuu.

Äänestä
  • Muistan kun noin kolme vuotta sitten vaimo sanoi..ei vihaa mutta ei rakastakkaan.Rakensin talon ja nyt ei ole suhde parempi kuin silloin kolme vuotta sitten.Eilen illalla kysyi täytätkö sinä vai täytänkö minä avioerohakemuksen.
    En jaksa setviä ja keskustella ym.Sattuu se vain aina niin kovasti..

    Äänestä

  • Milloin hauskaa.. kirjoitti:

    Muistan kun noin kolme vuotta sitten vaimo sanoi..ei vihaa mutta ei rakastakkaan.Rakensin talon ja nyt ei ole suhde parempi kuin silloin kolme vuotta sitten.Eilen illalla kysyi täytätkö sinä vai täytänkö minä avioerohakemuksen.
    En jaksa setviä ja keskustella ym.Sattuu se vain aina niin kovasti..

    niinpä,joutuu naisetkin kipua kärsimään niin ku minäkin ei ole ollu helppoa viime päivinä ku äijä otti ja lähti vaikkei mitään riitaa ollukkaa eikä erostakaa puhuttu mut hän oliki hulivili et raha vaan kelpas eikä vaimo,niin yksin kertaasta jättää toinen oman onnensa nojaan ja hoitamaan kaikki asiat,suaraansanottuna jätti mun kuseen mut kyllä minä selviän ja takaasi en sitä paskiaasta ota.

    Äänestä

  • minäkin vaan jäin suhteeseen ja uskottelin itselleni, että miehellä nyt on vaan tällainen vaihe elämässä tai jotain...
    mies sitten lopulta lähti enne kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu ja minä hajosin.
    nyt on mennyt puoli vuotta. olen ihan onnellinen ja tyytyvänen. olen rakentanut uuden elämän itselleni. silti ei ole ollut päivääkään ettenkö olis ajatellut häntä.
    vieläkin haikailen sen miehenperään, mikä hän joskus oli. tai mitä luulin hänen olevan. kauanko tässä oikein menee??

    Äänestä

jos mies loukkaa minä olen vaikka ulkona pakkasessa yön kun menen hänen luokseen koska en anna hänen minulle miten vain puhua. Kaverin saunarakennukseen menin myös kerran yöksi. Kaverille kyläileen en tietenkään kertonut että on riitaa kotona. Rautatieasemalla annetaan nukkua jos sanoo että juna lähtee aamulla eikä oo muuta paikkaa.

aina on paikkoja älä alistu tuollaiselle.

VOIMIA!

Äänestä
  • on sinänsä mullakin,erottiin vaan jo vuosi sitten..vaikka se koittaa mua satuttaa ja lyödä maahan koska oli mun syytä että hieno suhde kaatui(en pettänyt)niin silti rakastan vaan sitä....
    Mutta tää on ihan hirveää,ajattelen sitä jokainen minuutti kun olen hereillä ja se mies tulee uniinkin..en olis sitä satuttaa halunnut mutta niin vaan kävi...muistan aina kuinka se itki..kuinka paska lehmä olin kun menin sitä satuttamaan henkisesti.

    Äänestä

olen vanhempi jo ja kärsinyt paljon,itselläni on lapsia ja ne antaa voimia mulle sattui nyt näin et puolisoni otti ja lähti sanomatta tai kirjoittamatta mitään ja vei minun rahatkin mennessään ja puhelimeni jolla se ei voi enää soitella,muutimme yhteiseen asuntoon kuukausi sitten,hänellä piti olla työpaikka mut ei sit ollukkaan,kaiken uskoin ja kaikkeen luotin siinä miehes,itse elätin häntä kokoajan ja kun tuli rahasta puhe ja työpaikasta heti tuli riita,onko se suhde silloin hyvin ei ole kun toinen ei kunahdakkaan perheen turvaamiseksi nyt olen työtön mut selviän elämäs en periksi tuu koskaan antamaan ja vaikka kuinka huonosti menis aina tuun nousemaan ja taistelemaan,luottamus on ainakin mennyt miehiin,mielummin olen lasten kanssa ku kattelen paskoja.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


he loves me not kirjoitti:

On pakko kirjoittaa.. ja purkaa jonnekin sydäntään. Tuntuu monien puolesta niin hirveältä kun lukee tekstejänne. Tulee olo, etten saisi valittaa, koska monilla on varmasti paljon rankempaa. Pitää vaan pysähtyä ja sanoa että kyllä jaksan. Mutta en pysty siihen.

Olen nimittäin edelleen avoliitossa. Mutta mietin eroa päivittäin, ajattelen koko ajan miten pääsisin tästä tilanteesta. Olen nimittäin loukussa, enkä tiedä mitä tehdä. Hän tietää, että olen loukussa. Joten kun hän loukkaa, hän tietää ettei minulla ole paikkaa minne mennä, minne paeta. Hän on muuttunut viimeiseen kolmeen vuoteen. Hän on alkanut käyttää pahempia sanoja, ilkeimpiä katseita, hallitsemattomia liikkeitä. Menin kihloihin miehen kanssa joka välitti, oli vieressä ja tuki. Muutin yhteen miehen kanssa joka helli, ajatteli ja rakasti. Nyt hän loukkaa, satuttaa eikä koske minuun.

Olin ennen hauska, nätti, rakastava. Nyt en enää tunnista itseäni. Tiedän olevani nuori, vielä on elämää jäljellä. Mutta en pääse pois. Olen täysin rikki. Haluan pois, seinä tulee kohta vastaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu