hukassa parisuhteen kanssa

Tilatkaa nopeasti aika perheterapeutille, muijasi kärsii jonkinasteisesta masennuksesta ja silloin kaikki on nurinpäin eikä sille voi mitään. Terapeuttikaan ei voi sille pahalle ololle mitään, mutta voi auttaa eukkoasi hallitsemaan käytöstään ehkä jonkin verran.

Ja lopeta turha anteeksipyytely, auta vaimosi näkemään tapahtumat realistisesti, se voi vaatia turhalta tuntuvaa yksinkertaisten asioiden selittämistä, mutta se voi saada eukkosi näkemään tapahtumat oikassa valossa, ja hän häiriköi vähemmän.

Kun luin kirjoitustasi, ajattelin että voi naisreppanaa kun on joutunut narsistin käsittelyyn.. Silloin on syytä ottaa vaan jalat alleen koska mikään ei muutu. Mutta taidatkin olla mies.. Onko lapsesi äiti työelämässä tai onko hän lapsen kanssa kotona? Jos enne mukava ihminen muuttuu lapsen saannin jälkeen, voi kyse olla pitkittyneestä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai kotona oleminen lapsen kanssa ahdistaa häntä kovastikin. Ja kuinka yllättävää, että se paha olo täytyy purkaa puolisoon, joka kuitenkin on suhteellisen syytön pahaanoloon. Joku ammattiauttaja voisi olla ratkaisu tilanteeseen, en usko että puolisollasikaan on hyvä olla itsensä kanssa..
Ja tärkein kuitenkin on se lapsi, joka tarvitsee onnnelliset ja tasapainoiset vanhemmat.. jo hänen takiaan olisi syytä tehdä jotain tilanteen parantamiseksi.

apua! Niinkuin eka vastaaja sanoi, epäilen myös että vaimollasi on synnytyksen jälkeistä masennusta. Se on yleistä.

Kiitoksia neuvoista. Täytyy vielä sen verran lisätä, että vaimon ja lapsen välinen parisuhde on kyllä ihan hyvällä tolalla ja hyvä osa meidän kolmenkeskisestä ajasta toimii ihan hyvin. Synnytyksen jälkeinen masennus on tosiaan aika tavallista, mutta eikö se yleensä kohdistu lapseen? Tai omaan elämään yleensäottaen? MInusta tuntuu useimmiten siltä, että kaikki oilsi ihan hyvin jos vain minut saataisiin pois kuvioista tai korjattua toimimaan paremmin.

No, pitää yrittää tuoda asia esille selvemmin ja ehdottaa vaikka kolmannen osapuolen kanssa keskustelua. Ehkä näihin riitoihinkin saisi jotain järkeä, kun ei aina tarvi olla väärässä.

poikkeuksena niiltä osin että meillä ei ole yhteisiä lapsia ja minä olen nainen...

Oletko kertonut naiselle miltä sinusta tuntuu? Ehkä hän ei ole tajunnut, kuinka paljon sinulta vaatii? Väsymyksellä ja ahdistuksella on taipumus kohdistua puolisoon vaikka syytön olisikin.. Viekää lapsi jonnekin vaikka yökylään, istukaa alas ja puhukaa ihan reilusti, kunnolla, riitelemättä siitä, miltä kummastakin tuntuu ja minkä asioiden pitäisi muuttua että kummallakin olisi parempi olla.

Omasta kokemuksesta voi sanoa, että naisena ei välttämättä aina edes huomaa että mies pahoittaa mielensä. Aiemmin minäkin purin pahaa oloa mieheeni enkä tajunnut kuinka se häntä loukkasi. Sitten kun asia otettiin esille, niin pystyimme puhumaan rakentavasti siitä mitä kumpikin tuntee, ja parisuhde muuttui huomattavasti paremmaksi! Kumpikaan ei enää oleta, että toinen telepaattisesti tajuaa mistä kenkä puristaa.