Kyllä ärsyttää jo vähitellen. Koko elämä tuntuu ihan turhalta ja junnaavan vaan paikallaan. Olen seurustellut kolme kertaa pidemmässä suhteessa, aina 18-vuotiaasta saakka nyt jo yhteensä yli kymmenen vuotta. Yksikään suhde ei ole johtanut siihen, että olisin saanut lopulta miehen ja perheen. Nyt alkaa olla jo masennus ovilla kolkuttelemassa kun tuntuu ettei vaan onnistu mikään.
Ensimmäinen kaatui miehen uskottomuuteen ja siihen,että lähti toisen naisen matkaan, jonka kanssa hyvin nopeasti kihlautui, meni naimisiin ja perusti perheen.
Toinen oli ikuinen pikkupoika, joka huusi karjui ja kapinoi kaikkea suhteen etenemistä vastaan. Aikani jaksoin antaa hänelle aikaa, odottaa että hän olisi valmis, yhteensä siinä meni neljä vuotta kunnes tajusin lähteä pois. Suhteen lopussa olin alkanut toivoa jo omaa onnea ja perhettä niin paljon että iltaisin rukoilin ja itkin itseni uneen. Olisin varmaan perustanut perheen vaikka tämän väärän miehen kanssa, vain saadakseni asiat etenemään ja oman oloni rauhoittumaan.
Nyt olen kolmannessa suhteessa, toista vuotta. Lapsentekoasiaa on nyt käännelty pöydällä puolitoista vuotta. Olen suunnitellut kaikki käytännön asiat siten, että kaikki olisi mahdollista, jos vain onni sitten tärppää lapsentekohommissa. Tilillä olisi tarpeeksi rahaa säästössä, työpaikka kohdillaan eli rahantulo taattu, asunto uusi ja laitettu, ei olisi kuin edetä ja uskaltaa. Mutta taas kohtaan sitä yhtä ja samaa ärsyttävää kommenttia, kun yritän puhua, kysellä, vihjailla ja lopulta huudan ja itken yhdestä ja samasta asiasta. Mies ei halua. Vielä. Ei osaa sanoa. Katsotaan nyt. APUA!!!
Mikä helvata minut saa aina päätymään tällaiseen suhteeseen, ettei se sitten etene mihinkään? Ymmärtäisin jos olisin jokin ihan kaamea hirvitys, kenen kanssa on ihan mahdoton elää, mutta kun ei. Päinvastoin ottajia varmaan olisi, olen kuitenkin nuori ja nätti, urheilullinen, toimeentuleva ja blablablaa, mukavakin, lempeä, varmasti omiensa puolta pitävä, luotettava ja ihan mukavaa seuraa ihmisille...mutta en halua tietenkään ketä tahansa. Miksi hitossa nämä asiat ei voisi vaan edetä vähän nätimmin, omalla painollaan ilman hirveää itkua ja hampaidenkiristystä? Miten sen miehen saa suostuteltua mukaan? Miten hitossa lapsia edes syntyy tälle pallolle kun ainakaan minun kanssani yksikään mies ei ole halunnut perhettä perustaa.
Olen niiin kateellinen niille, ketkä menevät ilman suurempia suunnitelmia kihloihin, naimisiin ja hups pian siinä onkin jo söpö pikku perhe koossa. En tiedä mitään siitä maailmasta, en mitään. Tiedän vaan kädenväännöstä, riidasta ja eroamisesta.
Nyt olis hyvät neuvot kalliit, alkaa masennus jo vähitellen ottaa valtaa ja itkua tulee melkein joka ilta. Rukoillut olen ihan sormet kohmeessa, mutta taitaa olla minun asiat pitkän jonon päässä odottelemassa kuuntelijaa. Olisin niin valmis satsaamaan omaan perheeseen, omaan aikaan, valvottuihin öihin, huutoon ja kitinään, haluaisin kaiken sen karmeudessaan ja ihanuudessaan kokonaisuutena osaksi elämääni. Haluaisin vihdoin hukuttautua äitiyteen, vaimouteen, naiseuteen sen kaikkein syvimmältä olemukselta ja kokea maailmaa jo nyt hiukan eri näkökulmasta kuin aiemmin.
Koskee ihan V*****i. On alkanut mennä jo niin huonosti, että kaikki raskaana olevat ällöttää ja perheen perustaneet kaverit tipahtelee pois tapaamiskalentereista, kun en vaan pysty kohtaamaan sellaista mitä itselläni ei ole. Alhaista mutta totta.
Miten saa miehen haluamaan perhettä?
31
5037
Vastaukset
- oppeliini
Voisitko yksin ajatella adoptiota?
Kuvailemasi miehet eivät todellakaan ole olleet avIomies tai isä-ainesta. Tehdä lapsi perheeseen jossa vain 50% vanhemmista häntä haluaa, on väärin. Lasta täytyy kummankin haluta 100% tai ei ollenkaan.
Joten onko sinun mahdollista yksin adoptoida lapsi? Siinä säästyisit niin monelta tarpeettomalta mielipahalta ja ristiriitaisuudelta. Samalla voisit luoda pienokaiselle rakastavan, rauhallisen ja turvallisen kodin.
äiti ei suinkaan (välttämättä ) ole nainen joka vain synnyttää lapsen. Lähes kuka tahaansa nainen, valitettavasti, pystyy siihen. äiti on nainen joka hoitaa, kasvattaa, rakastaa ja ohjaa avutonta pientä ihmistä. Sijoittaa aikansa, energiansa, tietonsa ja taitonsa tuottaakseen itsevarman, täysipainoisen ja yhteiskuntaa (tietenkin itseään ja äitiään) hyodyttävän jäsenen. - ...
Tuota.. et pysty manipuloimaan miestäsi mitenkään että hän yhtäkkiä haluaisi lapsen. Ja jos onnistuisitkin siinä, niin olisiko se sinusta reilua häntä kohtaan? Hän ei ole vielä lyönyt rukkasia tiskiin lasenteko asiassa eikä halua kiirehtiä. Mikä kiire sinulla on? Kyllä suhde voi aivan hyvin edetä vaikkei niitä lapsia koskaan tekisikään. Suhde on se kun siinä on 2 osapuolta jotka sen suhteen muodostavat. Tai sitten sinun pitäisi jo suhteen alussa puhua nämä lapsi asiat selviksi, ja ottaa sellainen mies joka haluaa lasta yhtä paljon kuin sinä.
"Olen niiin kateellinen niille, ketkä menevät ilman suurempia suunnitelmia kihloihin, naimisiin ja hups pian siinä onkin jo söpö pikku perhe koossa. En tiedä mitään siitä maailmasta, en mitään."
No siinähän se onkin kun et tiedä lapsiperheen elämästä mitään. No on helppo olla kateellinen koska et näe heidän arkea. Kaikki näyttää niin ruusuiselta kun katselee pitkän matkan päästä ja vain vähän aikaa.
"On alkanut mennä jo niin huonosti, että kaikki raskaana olevat ällöttää ja perheen perustaneet kaverit tipahtelee pois tapaamiskalentereista, kun en vaan pysty kohtaamaan sellaista mitä itselläni ei ole. Alhaista mutta totta."
Niin, tuntuu kyllä aika alhaiselta. Ihminen on siitä jännä otus, että se haluaa kaikkea mitä muilla on, jota ei ole itsellä.- ...
vielä kysyä, että miksei miehesi ole valmis lapselle? Kannattaa jutella että mitkä asiat mietityttää tai pelottaa häntä tässä asiassa.
- Biologiaa ei voi väistää
"Mikä kiire sinulla on?"
Naisen keho ei odota!
Kirjoittaja on jo kolmekymmentä tai hyvin lähellä sitä. - ...
Biologiaa ei voi väistää kirjoitti:
"Mikä kiire sinulla on?"
Naisen keho ei odota!
Kirjoittaja on jo kolmekymmentä tai hyvin lähellä sitä.Nainen sa hyvinkin lapsia aina 35 ja jopa 40 v. asti :D
- fisutt
... kirjoitti:
Nainen sa hyvinkin lapsia aina 35 ja jopa 40 v. asti :D
Etkö todellakaan ole tietoinen siitä kuinka paljon Suomessakin on tällä hetkellä lapsettomuutta? Ei voi todellakaan olettaa, että nainen saa lapsia enää 30 vuotiaana.. Oletko kuullut koskaan esim. endometrioosista. Tämän kyseisen taudin vuoksi sukulaiseni ei voinut saada lapsia enää sen jälkeen kun oli n.27 vuotias..
- ...
fisutt kirjoitti:
Etkö todellakaan ole tietoinen siitä kuinka paljon Suomessakin on tällä hetkellä lapsettomuutta? Ei voi todellakaan olettaa, että nainen saa lapsia enää 30 vuotiaana.. Oletko kuullut koskaan esim. endometrioosista. Tämän kyseisen taudin vuoksi sukulaiseni ei voinut saada lapsia enää sen jälkeen kun oli n.27 vuotias..
Eipä sitä noin hiiltyä tarvi. Ei tietenkään naiset saa aina lapsia, enkä ole missään niin väittänytkään. Nainen ei välttämättä saa lapsia vaikka olisi kuinka nuori. Mutta huomattavasti yleisempää on se että saa lapsia kuin että ei saisi.
- ...
fisutt kirjoitti:
Etkö todellakaan ole tietoinen siitä kuinka paljon Suomessakin on tällä hetkellä lapsettomuutta? Ei voi todellakaan olettaa, että nainen saa lapsia enää 30 vuotiaana.. Oletko kuullut koskaan esim. endometrioosista. Tämän kyseisen taudin vuoksi sukulaiseni ei voinut saada lapsia enää sen jälkeen kun oli n.27 vuotias..
"Nainen sa hyvinkin lapsia aina 35 ja jopa 40 v. asti :D"
Tarkoitin tuossa että nainen saa lapsia "aina siihen ja siihen ikään asti", en sitä että nainen saa AINA lapsen... Tämä suomenkieli on tämmöistä :D - fisutt
... kirjoitti:
"Nainen sa hyvinkin lapsia aina 35 ja jopa 40 v. asti :D"
Tarkoitin tuossa että nainen saa lapsia "aina siihen ja siihen ikään asti", en sitä että nainen saa AINA lapsen... Tämä suomenkieli on tämmöistä :DItse kiinnitin huomioni tekstiin näin:
"Nainen SAA hyvinkin lapsia aina 35 ja jopa 40 v. asti :D "
Siinä tapauksessa olisi ollut aika karkea yleistys :)
- naisen perustamaan
perheen???
Voisin esittää samat tarinat miehen näkövinkkelistä.
Eli on ollut suhteita pidempiä ja lyhyempiä.
Yleensä tuuri on ollut huonompaa naisten kanssa. On ollut jos jonkinlaista diivaa ja bilettäjää joita ei koko perhe elämä kiinnosta yhtään. Mennään hillutaan ja lopuksi ovat aina pettäneet.
Sitten on ollu yksinhuoltaja virityksiä jotka ei enään lapsia halua. Itsellä olisi hinku jo jälkikasvuun tässä kolmenkympin hujakoilla.
Sitten löysin "elämäni" naisen joka on minua yhdeksän vuotta vanhempi. Hänellä oli jo isot lapset jotka kohta lentävät pesästä. Kaikki eteni niin että mentiin naimisiin kunnes (siis oltiin jo kuukausia puhuttu perheen lisäyksestä että jossain vaiheessa...) sanoi hänen äitinsä ettei hän voi lapsia saada kun hänet on sterilisoitu.
Siis tä??
Kyllä ja siitä alko meidän avioliiton ongelmat ja valheet. Vaimolla oli jo ennen tämän julki tuloa kovat masennuskaudet itsemurha yrityksineen yms ja lapsi on ollutkin vaimo itse jota hoitaa.
Eli se siitä.
Joo tiedetään että voimme saada lapsen lääketieteellisin menetelmin mutta jotenkin on into lopahtanut kun ei sitten millään.
No hommaan sitten sen myös haaveilemani ajokoiran jonka kanssa kulkea syksyt ja talvet metällä. Olkoon se minun lapseni sitten kun tää on niin vaikeaa. - samankaltaisessa tilanteessa
..että miehesi on ehkä saanut sen (oikean?) käsityksen että sinua kiinnostaa paljon enemmän se lapsi ja mielikuvasi "täydellisestä perheidyllistä" kuin itseasiassa parisuhde hänen kanssaan?
Onko se mielestäsi sitten hyvä pohja alkaa rakentaa oikeasti kestävää kotia, perhettä ja parisuhdetta?
Ja oikeasti, lapsiako hankkimaan kun on vasta toista vuotta tuntenut kumppaninsa? Eikö nyt kuitenkin ole kyse niin isosta asiasta että haluaisit itsekin olla varma siitä että lapsella olisi hyvä paikka ja ympätistö kasvaa onnellisena? Eikö se lapsen kannalta asioiden katsominen kuitenkin voittaisi sen itsekkään minäminäminähaluun itkupotkuraivaroinnin?
Huhhuh.- Naikkosnen
Totta, en toki halua että mieheni olisi vain siittäjän roolissa. Uskonkin että tässä puhutaan myös siitä pelosta, että hän menettää meidät, eli kahdenkeskisen aikamme olla ja tehdä asioita vain kaksin. Jotenkin tuntuu vaan siltä, että ei ole aikaa odottaa ikuisuuksiin. Eikä vain tunnu, vaan tosiasioitakin on hyvä välillä katsoa silmiin niiden oikeilla nimillä, jokainen meistä varmaan tuntee biologian rajoitteet ja puitteet.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ideaalimaailmassa ideaalitilanteessa olisi varmasti mahtavaa jos pystyisi seurustelemaan saman kumppanin kanssa pitkään ennekuin haluaa hänen kanssaan perhettä. Minun kohdallani se ei ole kuitenkaan toteutunut, ei kihlaus eikä naimisiinmenokaan nuorena. Näitä en ole aiemmin edes osannut kaivata taikka vaatia, nyt vasta ymmärrän, että niin vain on käynyt.
Itkupotku tunne tulee siitä, että lähinnä pelottaa se, etten pystykään täyttämään omaa henkilökohtaista unelmaani, eli omaa perhettä. Mieshän kuuleman mukaan minua rakastaa, miksi siis pitäisi vielä odotella? Pahoja päiviäkö, että kaiken saisi perua ja aloittaa taas alusta jonkun kanssa. Ei.
Itsekkyydestä en tiedä onko tämä sitä, lähinnä koen että olisin varmasti rakastava ja välittävä äiti. Siksi huumaava pakottava polttava tunne kipuilee vaan vuodesta toiseen odotuksena rinnassa, turha varmaan mainita sitä että toiset tuntuvat minun odotellessani vain iloisesti lisääntyvän.
Sana "vauvakuume" saa minut kauhusta kalpeaksi, niin yksinkertaisena en sentään edes itseäni pidä. Ikäänkuin potisin jotakin pelkkiin vauvoihin kohdistuvaa "vauvakuumetta", joka katoaa lapsen kasvettua isommaksi, ja sitten olisi taas uuden kuumeen aika.. hohhoi. Haluan perheen, oman yksikön, yhteisen turvallisen pesän meille kaikille... mutta kun ei vaan onnistu.
Olen kokenut elämässäni jo monenlaista vastuuta ja mahdottomia tilanteita, en toki vielä samanlaista kuin lapsesta, mutta monia muita mahdottomia paikkoja olen käynyt läpi, joten otan asiat suhteellisen realistisesti vastaan. Haaveita ja mahdottomia odotuksia ei ole..Odotan siis innolla jo kaikkea lapsen kanssa elämiseen liittyvää "kurjuutta" ja kaikkea sitä epämukavaa valvomista, sotkua yms. mitä mahdollisesti siitä sitten seuraakaan, sillä monien kokemuksieni kautta olen oppinut sen, että elämän makuinen elämä on sitä kaikkein täyteläisintä ja ihaninta onnea.
- onko niitä edes
vaihda mies toiseen kysymällä uudelta HETI alkuunsa, että haluaako perheen ja millä aikataululla.
TAI
tule raskaaksi nykyiselle ilman kyselyjä
TAI
Odota vuosia, ehkä se siitä
TAI
tee niinkuin kaverini: sanoo ja riitelee miestensä kanssa AINA siitä, kun hän ei halua lapsia. paatuneinkin mies alkaa haluamaan lapsia kun vastassa on nainen jota se ei kiinnosta. kaverini suhteissa asiat ovat täysin eripäin mitä yleensä, miehet alkavat haluta lapsia aivan SAIRAASTI (yhtä sairaasti kuin sinä) kun tajuavat, että ehkä eivät saakkaan.
Olen muuten samassa tilanteessa kun sinä. pitkiä suhteita takana, yksikään ei edennyt perheen perustamiseen tai kihlaukseen, ja nykyinen antaa odotuttaa. kyllä vituttaa. - nainen.
Ei naiseus ole sama asia kuin äitiys.
Itse ainakin pidän itseäni erittäin naisellisena, vaikkei ole vielä(kään) lapsia.
Ja ikää tosiaan ihan "tarpeeksi". - leenu.
No täähän on kai vanha "trikki", mutta jos noin TAJUTON vauvakuume on ja sopivaa "isukkia" ei vaan löydy, niin voithan käydä "hakemassa" sen PELKÄN LAPSEN ihan "lähibaarista"...
Tajusit varmaan, mitä tarkoitin?
Sinulla on omien sanojesi mukaan raha-asiat kunnossa, niin että pärjäät varmaan tarvittaessa ilman mitään miehen elareitakin jne... - SAS.
Eli jonkun rääkyvän ja haisevan sinappitykin hoivaaminen omakotitalossa olisi sitten sitä sun unelma elämää? Onko sulla edes geenit kohdallaan? Terveys ja ulkonäkö kohdallaan?
- Naikkosnen
Kyllä! Unelma on ja sinappitykkejä saisi tulla vaikka useampia!
Geenit on kohdillaan ainakin ottajien kommenttien perusteella, että eikun vaan pullaa uuniin siltä osin. Entinen kilpaurheilija joten terveyttäkin piisaa. - äidiiiii
Naikkosnen kirjoitti:
Kyllä! Unelma on ja sinappitykkejä saisi tulla vaikka useampia!
Geenit on kohdillaan ainakin ottajien kommenttien perusteella, että eikun vaan pullaa uuniin siltä osin. Entinen kilpaurheilija joten terveyttäkin piisaa.Minkälainen suhde teillä muuten on - onko aikuinen suhde, jossa voi asioista puhua niiden oikeilla nimillä? Mielestäni tärkeää olisi nyt selvittää, haluaako miehesi lapsia ylipäänsä vai onko nyt hänen mielestään vain liian aikaista. Isompi työsarka sinulla on, jos mies ei lapsia halua ollenkaan, mutta jos haluaa "joskus", koita vain kertoa hänelle tuntemuksistasi ja siitä, että nyt olisi oikea aika. Anna tulla faktaa siitä, että vanhemmalla iällä raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot lisääntyvät, ja kerrot siitä, että nyt olisi sinulla itselläsi motivaatiota ja resursseja pienokaisia hoivailla. Sano, että jos kovin paljon myöhemmäksi jää, et ole asiasta kiinnostunut ollenkaan. Ei tarvitse kiristää tai uhkailla, mutta on oikein, että kertoo, mitä asioista ajattelee. Kerro, että olet sen ikäinen, että lasten hankkiminen on ajankohtaista NYT.
- kysy mitään?
Siis ennenkuin alat seukkaamaan jonkun kanssa.
Kannattais kysellä että mikä on kanta lasten tekemiseen ja jos tulee että ei kiinnosta tai emmätiä, jatka matkaa seuraavan miehen luo.
Ketään ei voi pakottaa vanhemmaksi, tai siis voi, mutta se ei yleensä kannata jos ihmisellä ei siihen ole omaa mielenkiintoa.
Neuvoni sinulle on, etsi mies joka haluaa lapsia.
Ja kysy jo eka treffeillä että mikä on kanta lapsiin.- fisutt
Itse olen kohta samassa tilanteessa kun alkuperäinen kirjoittaja, eli valmistun koulusta keväällä ja työpaikka on jo hankittuna. Kohta alkaa siis olla hyvä aika perheen perustamiselle, mutta poikaystäväni onkin yhtäkkiä muuttanut mieltään lapsien hankinnasta. Alusta alkaen on puhuttu, että molemmat halutaan lapsia ja minä vielä puoliksi leikilläni sanonut että lapset pitää olla tehty ennen kuin olen 30v, toisin sanoen haluan tehdä lapset mahdollisimman nuorena. Kuinka joku voi kahden vuoden jälkeen muuttaa mieltään tuosta lapsiasiasta? Ehkä hänelle on tullut paniikki, kun olen alkanut puhumaan, että kohta niitä lapsia voisi alkaa tekemään, tiedä häntä. Harmittaa kyllä jos monen vuoden suhde menee hukkaan sen vuoksi, että hän päättääkin ettei halua lapsia.
- ...
fisutt kirjoitti:
Itse olen kohta samassa tilanteessa kun alkuperäinen kirjoittaja, eli valmistun koulusta keväällä ja työpaikka on jo hankittuna. Kohta alkaa siis olla hyvä aika perheen perustamiselle, mutta poikaystäväni onkin yhtäkkiä muuttanut mieltään lapsien hankinnasta. Alusta alkaen on puhuttu, että molemmat halutaan lapsia ja minä vielä puoliksi leikilläni sanonut että lapset pitää olla tehty ennen kuin olen 30v, toisin sanoen haluan tehdä lapset mahdollisimman nuorena. Kuinka joku voi kahden vuoden jälkeen muuttaa mieltään tuosta lapsiasiasta? Ehkä hänelle on tullut paniikki, kun olen alkanut puhumaan, että kohta niitä lapsia voisi alkaa tekemään, tiedä häntä. Harmittaa kyllä jos monen vuoden suhde menee hukkaan sen vuoksi, että hän päättääkin ettei halua lapsia.
"minä vielä puoliksi leikilläni sanonut että lapset pitää olla tehty ennen kuin olen 30v"
Ymmärrän että olet sanonut sen puoliksi leikillä, mutta se tarkoittaa että olet ollut yhtä paljon myös tosissasi. Miksi ne lapset pitää olla hankittuna juuri tuohon määrättyyn ikään mennessä? Eikö olisi parempi katsoa koska on kaikella tavalla sopiva aika, eikä tuijottaa sitä ikää?
"Kuinka joku voi kahden vuoden jälkeen muuttaa mieltään tuosta lapsiasiasta?"
Ihmisillä on taipumus ja oikeus muuttaa mieltään asioista. Ehkä hän haluaa lapsia mutta ei vielä? Vai onko hän sanonut ettei halua lapsia ikinä? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
"Ehkä hänelle on tullut paniikki, kun olen alkanut puhumaan, että kohta niitä lapsia voisi alkaa tekemään, tiedä häntä."
Onko teidän oma suhde kuinka vakaalla pohjalla? Ei millään pahalla, mutta kun toista kutsutaan sanalla "poikakaveri", niin ei tule sellainen olo että olisitte valmiita perheen perustamiselle. Oletteko sitoutuneita? Oletteko kihloissa, menettekö naimisiin?
"Harmittaa kyllä jos monen vuoden suhde menee hukkaan sen vuoksi, että hän päättääkin ettei halua lapsia"
No kyllähän se varmasti harmittaa jos ei toinen suostu lapsia tekemään jos on antanut niin ymmärtää. Mutta oletko ollut tässä suhteessa vain sen takia että hän tekee sinulle ne lapset, vai sen takia että haluat olla hänen kanssaan? - fisutt
... kirjoitti:
"minä vielä puoliksi leikilläni sanonut että lapset pitää olla tehty ennen kuin olen 30v"
Ymmärrän että olet sanonut sen puoliksi leikillä, mutta se tarkoittaa että olet ollut yhtä paljon myös tosissasi. Miksi ne lapset pitää olla hankittuna juuri tuohon määrättyyn ikään mennessä? Eikö olisi parempi katsoa koska on kaikella tavalla sopiva aika, eikä tuijottaa sitä ikää?
"Kuinka joku voi kahden vuoden jälkeen muuttaa mieltään tuosta lapsiasiasta?"
Ihmisillä on taipumus ja oikeus muuttaa mieltään asioista. Ehkä hän haluaa lapsia mutta ei vielä? Vai onko hän sanonut ettei halua lapsia ikinä? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
"Ehkä hänelle on tullut paniikki, kun olen alkanut puhumaan, että kohta niitä lapsia voisi alkaa tekemään, tiedä häntä."
Onko teidän oma suhde kuinka vakaalla pohjalla? Ei millään pahalla, mutta kun toista kutsutaan sanalla "poikakaveri", niin ei tule sellainen olo että olisitte valmiita perheen perustamiselle. Oletteko sitoutuneita? Oletteko kihloissa, menettekö naimisiin?
"Harmittaa kyllä jos monen vuoden suhde menee hukkaan sen vuoksi, että hän päättääkin ettei halua lapsia"
No kyllähän se varmasti harmittaa jos ei toinen suostu lapsia tekemään jos on antanut niin ymmärtää. Mutta oletko ollut tässä suhteessa vain sen takia että hän tekee sinulle ne lapset, vai sen takia että haluat olla hänen kanssaan?En ajattele, että lapset pitäisi olla tehty tiettyyn päivämäärään mennessä, mutta haluan tehdä lapset kuitenkin nuorena. Ensinnäkin siksi, että haluan olla "nuori" vielä sittenkin kun lapset ovat isoja ja muuttavat pois kotoa. Haluan elää elämääni vielä sittenkin ja matkustella jne. Toinen syy on se että pelkään lapsettomuutta, suvussani on endometrioosia. Haluan tehdä lapsia vielä kun pystyn, enkä huomata vanhempana että on liian myöhäistä.
Nyt on myös tosiaan juuri se sopiva aika, valmistun nyt ja saan toivottavasti pian vakituisen työpaikan, poikaystäväni on vakituisessa työssä ja ostimme vuosi sitten talon.
Hän on nyt sanonut ettei halua KOSKAAN lapsia tai naimisiin, aiemmin hän halusi molempia jossain vaiheessa.. olemme olleet yhdessä yli 2 vuotta ja olemme 24 vuotiaita.
Suhteemme on mielestäni vakaalla pohjalla (mikäänhän ei koskaan ole varmaa) sama se millä nimellä häntä tässä kutsu, voisin sanoa myös puoliso tai avomies, mutta ne vain eivät sovi oikein suuhuni :) Emme ole kihloissa, mutta kumminkin vakavassa mielessä seurustelemme ja haluaisin olla hänen kanssaan loppu elämäni ja myös perheen hänen kanssaan. Naimisiin tahtoisin ehkä sitten kun on lapsia, mutta se ei ole minulle tärkeää.
Perhe on aina ollut minulle todella tärkeä asia, tulen aika isosta perheestä ja olen muunkin lähisuvun kanssa läheinen. Jos hän päättää ettei halua lapsia kanssani, on minun mietittävä olenko valmis luopumaan perheestä, vai onko minun lähdettävä sitä vielä tavoittelemaan. - ...
fisutt kirjoitti:
En ajattele, että lapset pitäisi olla tehty tiettyyn päivämäärään mennessä, mutta haluan tehdä lapset kuitenkin nuorena. Ensinnäkin siksi, että haluan olla "nuori" vielä sittenkin kun lapset ovat isoja ja muuttavat pois kotoa. Haluan elää elämääni vielä sittenkin ja matkustella jne. Toinen syy on se että pelkään lapsettomuutta, suvussani on endometrioosia. Haluan tehdä lapsia vielä kun pystyn, enkä huomata vanhempana että on liian myöhäistä.
Nyt on myös tosiaan juuri se sopiva aika, valmistun nyt ja saan toivottavasti pian vakituisen työpaikan, poikaystäväni on vakituisessa työssä ja ostimme vuosi sitten talon.
Hän on nyt sanonut ettei halua KOSKAAN lapsia tai naimisiin, aiemmin hän halusi molempia jossain vaiheessa.. olemme olleet yhdessä yli 2 vuotta ja olemme 24 vuotiaita.
Suhteemme on mielestäni vakaalla pohjalla (mikäänhän ei koskaan ole varmaa) sama se millä nimellä häntä tässä kutsu, voisin sanoa myös puoliso tai avomies, mutta ne vain eivät sovi oikein suuhuni :) Emme ole kihloissa, mutta kumminkin vakavassa mielessä seurustelemme ja haluaisin olla hänen kanssaan loppu elämäni ja myös perheen hänen kanssaan. Naimisiin tahtoisin ehkä sitten kun on lapsia, mutta se ei ole minulle tärkeää.
Perhe on aina ollut minulle todella tärkeä asia, tulen aika isosta perheestä ja olen muunkin lähisuvun kanssa läheinen. Jos hän päättää ettei halua lapsia kanssani, on minun mietittävä olenko valmis luopumaan perheestä, vai onko minun lähdettävä sitä vielä tavoittelemaan.Miksei hän halua naimisiin jos on ennen halunnut? Tuntuu oudolta että joku on "vakaassa" suhteessa muttei halua naimisiin. Ehkä se on yleistä nykyään, mutta silti.
- yleensä
Mielestäni miehet yleensä eivät halua lapsia ihan samalla lailla kuin naiset. Heille lapsi oikeastaan konkretisoituu vasta sitten kun lapsi on syntynyt. Näin ainakin minun miehelleni. Olemme olleet yhdessä kohta kolmekymmentä vuotta joista naimisissa 16 vuotta ja lapsemme on myös 16-vuotias. Kun aikanamme alettiin perhettä "perustamaan" niin sitä tehtiin vähän tyylillä katsotaan jos tulee. Olinhan kanssa jo 30-vuotias. Kun lapsemme syntyi hän muuttui miehelleni äärettömän tärkeäski ja on sitä edelleen. Tuntuu että tyttäremme pystyy kietomaan mieheni pikkurillinsä ympärille ja he ovat todella hyvissä väleissä.
Mitenkään miehiä ei oikeastaan voi pakottaa haluamaan lapsia mutta ehkä voisit jotenkin pehmitellä nykyistä miestäsi jos olet varma että hän olisi sopiva lastesi isäksi. Sitäpaitsi minullakin kesti tämän ainoan saaminen yhteensä kolme vuotta että ei ole lainkaan edes varmaa että saat lapsen. Mutta jos kaikki on kohdallaan niin kannattaa ainakin edes yrittää. Onnea matkaan- rvaFF
Miehet (eivät kaikki, vaan yleisesti) ehkä kypsyvät lapsi-ideaan vähän naisia hitaammin, eli eivät sillä tavalla halua vauvaa/lasta hoivattavakseen, kuten jotkut naiset. Jossain vaiheessa miehet sitten saattavat alkaa ajatella, että olisi mukava saada jälkikasvua, nimelle jatkaja, siirtää geenejä eteenpäin tms. Kyllä se isäksi tulo sitten loppujen lopuksi on aika monelle upea juttu, vaikkei ennen lapsia sitä oikein osannut ajatellakaan.
- miehen näkökulmasta
Tässä sinulle muutamia vinkkejä:
1. vaihtoehto: Uusi mies:
* Huolehdi, että mies haluaa yhtä paljon lapsia kuin sinä
* Joku, joka ei ole niin seikkailullinen (joko nähnyt riittävästi, tai muuten vaan vähän tylsempi tapaus)
* Yhteensopiva omien arvojen, ja tapojen kanssa (erityisesti siisteys, harrastukset, tienaaminen, elämänarvot jne)
Tämä on vähän tylsää, ja voi myös mennä katastrofaalisesti pieleenkin, mutta jos biologinen kello tikittää ihan tosissaan niin ehkä kannattaa miettiä asiaa pragmaattisesti.
2. vaihtoehto: Vanhan poikaystävän aivopeseminen:
* Miehet ovat suht yksinkertaisia; sanot sille poikakaverille, että nyt olisi sinun mielestä oikea aika lapselle, ja sinusta sitä voitaisiin ruveta kokeilemaan (mahdollisimman suoraan)
* Jos tämä ei toimi niin on muutama mahdollisuus: a) joko poikaystävääsi pelottaa niin mahdottomasti, tai b) sitten se on vaan niin itsekeskeinen että ei halua jakaa elämäänsä ylimääräisen velvollisuuden kanssa
* Näitä asioita voidaan kompensoida a) kehumalla miten hieno isä hänestä tulisi, ja miten se ei muuta hirveästi mitään (käydä vaikka jossain lapsellisissä perheissä kylässä) ja ei ole kauhean vaikeaa b) muistuttamalla että elämä on rajallinen, ja jos ikinä haluaa lapsia niin jossain vaiheessa niitä pitää myös tehdä
* MIssään tapauksessa ei kannata kiristää "nyt tehdään lapsi, tai jätän sut" - tyyliin, vaan saada oikeasti selville haluaa poikaystäväsi sitä vai ei. Väärän henkilön kanssa et halua ruveta perhettä perustamaan, koska lapsen kasvattaminen on hyvin raskasta (sekä parisuhteelle, että ihan oikeasti fyysisestikin raskasta) - realistinenkin
En voi käsittää miten et tiedä miehesi kantaa lapsiin jo heti alusta, jos se on itsellesi niin tärkeää.
En tiedä auttaako asiaa, mutta yleensä kun miehen saa sitoutumaan, tulee myös kiinnostus lapsiin. Eli kosi, jos vastaa kieltävästi, tiedätkin jo vastauksen. Toki naimisiinmenokaan ei takaa mitään, jos mies vain ei halua lapsia.
Ja älä todellakaan elä harhakäsityksessä, että sitä vaan löydetään mies, mennään naimisiin ja hups syntyy lapsia. Missään tuntemassani myöhemmällä iällä aloitetussa suhteessa ei ole käynyt noin iisisti. Tähän vaikuttaa nykyään juuri vuosien e-pilllereiden napsiminen, ja sitten vielä ihmetellään kun ei tulla raskaaksi heti kun halutaan...huah! Joten älä luule että kaikki on selvää heti kun vaan mies suostuu isäksi.
Elämä on monimutkainen kudoelma, ja siinä taiteilu ei omine haaveineen ole aina helppoa. Koita nähdä elämässäsi jotain muutakin kuin äitiyden. Hyvää kevättä!- Naikkosnen
Aika moni on tuntunut kommentoivan sitä, miten en tiedä mieheni kantaa lasten haluamiseen jo heti alusta alkaen.
Siinähän se, kun luulin tietäväni. Mieheni vaikutti aluksi olevan todella rohkea ja eteenpäinpyrkivä nuorimies, jota ei elämän eläminen paljoa jännittänyt. Alusta asti oli selvää, että hän haluaa perhettä (toki ajankohtaa ei lähdetty sopimaan parin kuukauden treffailun perään...) ja niin siinä mentiin sitten suhteessa eteenpäin sinne asti, kunnes välittäminen muuttui rakkaudeksi ja oma oloni niin turvalliseksi että aloin haluamaan perhettä hänen kanssaan.
Sittenpä loppu onkin tätä jupinaa siitä, että mitään ei tapahdu. Eli tiesin hänen kantansa asiaan ja siksipä tähän suhteeseen lähdinkin. Toteutusvuotta asialle en vain silloin tajunnut kiristää ulos miehestäni. - ...
Naikkosnen kirjoitti:
Aika moni on tuntunut kommentoivan sitä, miten en tiedä mieheni kantaa lasten haluamiseen jo heti alusta alkaen.
Siinähän se, kun luulin tietäväni. Mieheni vaikutti aluksi olevan todella rohkea ja eteenpäinpyrkivä nuorimies, jota ei elämän eläminen paljoa jännittänyt. Alusta asti oli selvää, että hän haluaa perhettä (toki ajankohtaa ei lähdetty sopimaan parin kuukauden treffailun perään...) ja niin siinä mentiin sitten suhteessa eteenpäin sinne asti, kunnes välittäminen muuttui rakkaudeksi ja oma oloni niin turvalliseksi että aloin haluamaan perhettä hänen kanssaan.
Sittenpä loppu onkin tätä jupinaa siitä, että mitään ei tapahdu. Eli tiesin hänen kantansa asiaan ja siksipä tähän suhteeseen lähdinkin. Toteutusvuotta asialle en vain silloin tajunnut kiristää ulos miehestäni.Eli alussa hän sanoi että haluaa perheen? Ok. Voi olla etten muista kaikkea lukemaani niin kysyn tässä nyt vielä. Eli, onko hän nyt sanonut ettei halua lapsia ollenkaan, vai onko sanonut että myöhemmin? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
- viestissä lukee
... kirjoitti:
Eli alussa hän sanoi että haluaa perheen? Ok. Voi olla etten muista kaikkea lukemaani niin kysyn tässä nyt vielä. Eli, onko hän nyt sanonut ettei halua lapsia ollenkaan, vai onko sanonut että myöhemmin? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
että ovat olleet 2 vuotta yhdessä.
- Miksu77777
2 vuotta ei ole aika eikä mikään. Lapset ovat hirveän suuri ja elinikäinen vastuu - ei sitä 2 vuodessa vielä toista niin hyvin tunne että lapsia pitäisi lähteä tekemään. Helppoahan se on naiselle tietysti suunnitella; mahdollisen eron tullessa (n. viides vuosi on yleensä aika kriittinen pointti avioliitossa) nainen on oikeutettu kaikenlaisiin älyttömiin tukiin ja mies on taloudellisesti kusessa loppuikäänsä.
Oletteko edes ylipäätään naimisissa? Ehdota naimisiin mennessä avioehtoa, jossa luovut kaikenlaisista elatustuista sun muista, ehkä se rauhoittaa miehen mieltä.
Toinen pointti on se, että aika monelle miehelle lapset merkitsevät seksin kuolemaa. Tarpeeksi monet ystäväpiirin isät ovat manailleet sitä miten se lapsi on vaimolle kaikki kaikessa ja mies pelkkä rahamylly jolle ei edes persettä jakseta antaa kun kaikki energia menee sinappitykkiä hoivatessa.
Tarinasi keskipiste näyttää olevan täysin sinun halusi ja sinun tarpeesi. Entä miehen halut ja tarpeet? Mitkä ne ovat? Vai mahtavatko kiinnostaa ollenkaan? Suhde tarvitsee yleensä vähintään kaksi ihmistä, ja molemmilla on omat aikataulunsa, toiveensa, ja tarpeensa.
Ja jos olet kaikkia aikaisempia miehiä painostanut samalla tavalla kuin tätä nykyistä, niin aika selkeähän syy sille on miksi olet monta suhdetta läpi käynyt.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874028Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242891No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341311
- 10899
- 131875
- 6844
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12811Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756- 11750