Niin... Noin 3792874239 tuntia on tullut käytettyä naisen löytämiseksi netistä. Kaikki keinot ja konstit jo käytetty. Tuloksena ei mitään. Ei yhtään mitään. Ei edes kevyttä poskisuudelmaa.
Olen siis tällä hetkellä niin turhautunut, että tekisi mieleni huutaa.
Olen isokokoinen mies, joten kun huudan, niin ääntä todellakin lähtee.
Mutta koska asun kerrostalossa ja naapurit varmaan soittaisivat poliisille kuullessaan eläimellisen tuskaisen huutoni...
Niin miten oikein voisin purkaa tämän turhautumiseni huutamatta?
Olen siis tällä hetkellä niin turhautunut, että tekisi mieleni huutaa.
Olen isokokoinen mies, joten kun huudan, niin ääntä todellakin lähtee.
Mutta koska asun kerrostalossa ja naapurit varmaan soittaisivat poliisille kuullessaan eläimellisen tuskaisen huutoni...
Niin miten oikein voisin purkaa tämän turhautumiseni huutamatta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
täällä netissä vuodattele murheitasi, ei se kannata. Onko pakko netistä etsiä seuraa?
saa tänne purkaa murheitansa, ja parempi vaihtoehto tunteiden purkamiselle nettiin kirjoittaminen on kuin moni muu keino. Tuollahan on tuo "viha" -palsta, ehkä jos sinne kirjoittaisi oikein vihaisen viestin niin se voisi helpottaa? Tai kokeile vaikka urheilua. Huutaminen ei ikävä kyllä naapureille taida sopia..
Jos laitat jonkun vaatekappaleen kunnon mytyks naaman eteen niin sit voit huutaa niin kovaa ku lähtee.
Itse tapasin tuottaa itselleni sopivasti tuskaa hakkaamalla rystyseni auki seinään, mutta se oli vähän huono tapa. Vaikka nimittäin pääosin parantuivatkin toki parissa päivässä, niin iho sen rääkin jäljiltä kutisi kuitenkin pitkään raivostuttavasti.
Sittemmin olen vain koettanut miettiä asioita ja vellonut ahdistuksessa, joka aina välillä jonkun ajatusläpimurron myötä helpottaa hetkeksi alkaakseen uudestaan kun löydän uuden näkökulman siihen, mitä vikaa minussa ehkä on siihen nähden mikä on naisen tavallinen tosiluonne.
Parasta olisi kai ANTAA OLLA ja opetella olemaan yksin. Jokainen noista läpimurroistani on ollut jotenkin tämänkaltainen - siis sisältänyt näkemyksen siitä että pärjään hyvin yksinkin, ja että en tarvitse mitään vitun naisia. Sitten saan hetken rauhan, kunnes taas iskee läheisyydenkaipuu ja tarve olla sellainen mitä naiset odottavat mieheltä - ja sitä vastaan kaikki periaatteet ja ylpeys sotivat, ja ahdistussoppa on valmis.
Täälläkin avautuminen on kyllä auttanut, mutta koko ajan vähennän näiden foorumien seuraamista. Täällä luetun myötä katkeruus kohoaa välillä aivan uusiin multihuipentumiin.
vaikka salilla enimpiä energioita purkamassa. Itselläni toimii todella hyvin. Sekin on totta että mitä enmpi näitä sonta palstoja lukee niin sitä mukaa vitutus käyrä nousee. Nykyisin lähinnä huvittaa nämä palstat kun on salilla käynyt enimpiä energioita purkamassa. Mitä enmmän luulet miellyttäväsi naisia niin sitä enemmän tulet pettymään jos et kelpaakaan. Elikkä ole vain oma itsesi eläkä yritä olla mitä et oikeasti ole, eipähän vituta niin paljon jos et kelpaakaan.
Viime aikoina olenkin tosiaan purkanut angsteja vähäsen raivokkaaseen liikuntaankin, ja kyllähän se on jotenkin toiminut myös.
Viimeisin pettymykseni siis on mulla nyt ollut sitä, että nimenomaan EN ole yrittänyt miellyttää, koska se on vastoin periaatteitani, ja ehkä juuri SIKSI en ole kelvannut. Se on sitäkin enemmän perseestä. Nimittäin sitä että jos yrittämällä yrittäisi miellyttää, niin sitten olisi tavallaan helpotuskin todeta, että ei sellaista hyödytä tehdä.
Mutta kun ongelmani on siis päinvastainen. Tuntuu siltä että lähes kaikille pitäisi olla jotain muuta kuin mitä olen, että kelpaisin! Saaaatana.
Noh, onneksi löysin ehkä yhden vähän samanhenkisen ihmisen jolle kelpaan tällaisena. En tiedä toisaalta tuleeko siitä mitään kaveruutta enempää, mutta sekin olisi jo paljon. Ja eritoten helpottavaa.
elämästä.