En tiedä, mitä pitäisi ajatella siitä, että en koe pitkäaikaisessa suhteessani olevan vikaa ja seksikin toimii hienosti. En edes kuvittele, että pitäisin seksistä jonkun ulkopuolisen kanssa enemmän. Avoin avioliitto tuntuisi kuitenkin hyvin houkuttelevalta ajatukselta. Onkohan tämä jotenkin poikkeuksellista?
Enkä edes tarkoita, että alkaisin etsiä ketään ulkopuolista aktiivisesti eikä ketään tiettyä ole mielessä. Olen ottanut asian esiin kumppanini kansssa ja ainakin ensimmäinen reaktio oli ei. Mielipiteitä, kokemuksia kiitos!
Enkä edes tarkoita, että alkaisin etsiä ketään ulkopuolista aktiivisesti eikä ketään tiettyä ole mielessä. Olen ottanut asian esiin kumppanini kansssa ja ainakin ensimmäinen reaktio oli ei. Mielipiteitä, kokemuksia kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kohta sulla ei ole parisuhdetta ollenkaan on vain pari suhdetta.
Kumma juttu miten se on joillakin noin vaikeata, ei tyydytä siihen mitä on vaan pitää "kurkotella kuuseen".
Jos tunnet, että liitossasi on kaikki ok ja seksi toimii hienosti, niin miksi harkitset edes avointa liittoa? En usko, ettei ketään tiettyä ole mielessä, jos moista edes harkitset. Suothan sitten kumppanillesi saman vapaudun, jos tuohon ratkaisuun päädytte?
Mielessäni ei tosiaan ole ketään erityistä, mutta maailmahan on täynnä puoleensavetäviä miehiä. On selvä, että soisin kumppanilleni saman vapauden enkä kyllä ihannoi mitään jatkuvaa ympäriinsä juoksemistakaan (sehän olisi ikävästi pois parisuhteesta ja harrastuksista).
On kuitenkin vaikea eläytyä siihen, miksi kukaan katsoo jonkun ihmisenä melko samantekevän ulkopuolisen niin suureksi uhaksi parisuhteelle. En ymmärrä kumppaniani, mutta en missään tapauksessa haluaisi hänestä eroon, pientä vaihtelua vain. Kuulostaa pinnalliselta, on pinnallista, mutta en olisi mustasukkainen pelkästä seksistä. Ajattelen niin, että houkuttelevan tilaisuuden voisi käyttää, jos sellainen eteen tulee. Olisi mukavampi sopia asiasta yhteistuumin kuin huomata kuitenkin sortuneensa houkutukseen.
Minustakin joskus tuntui tuolta. Mutta olisiko se kuitenkin ollut jonkinlainen varoitusmerkki siitä, mitä sitten myöhemmin tuli - eli nyt ei ole yhteistä seksiä ja ollaan etäännytty toisistamme. Vieläkään emme ole kuitenkaan avoimesta suhteesta sopineet, koska mies ei halua puhua näistä asioista ollenkaan. Mutta yritän siis sanoa, että olisitko sitten kuitenkin vähitellen kyllästymässä nykyiseen kumppaniisi, vaikka toistaiseksi seksielämänne onkin hyvää? Voiko olla liiton lopun alkua? En tiedä.
Sinänsä minä ymmärrän ihan hyvin, että liiton ulkopuolella voisi harrastaa sinänsä merkityksetöntä seksiä.
HIV tilastoihin kun katselee, niin en antaisi oman akkani paneskella suhteen ulkopuolla. Hyi helvetti.
miksi tämän palstan keskusteluja edes luet, herää kysymys... vai ajattelitko yksipuolista avointa suhdetta, jossa sä paneskelet ympäriinsä ja muijas joutuu tyytymään suhun?
Uskollisuudenvalat parisuhteessa ovat oikeasti kliseitä. - Siis mitä on uskollisuus? Sitäkö, että ei mene kenenkään muun kanssa sänkyyn (- kaikki muu on sallittua)? vai sitä, että ei katsokaan muihin ihmisiin, eikä ainakaan ystävysty kenenkään kanssaan? - Rakastuminen on kemiaa, ei siinä tahtoa kysytä! – Se sitten, muodostuuko joku toinen kumppani uhaksi avioliitolle, se onkin sitten toinen juttu.
Minusta todellinen ystävyys (rakkaus) sallii puolison muut ihmissuhteet, toki mieluiten yhteisinä (-jaettuina, en tarkoita sängyssä ;-) Kyllä sellainen vanha viisaus on totta: - Se mikä ei pysy pitämättä, ei pysy pitämälläkään!
Mustasukkaisuus on omistamisen halua, eikä hyvä parisuhde voi perustua toisen ihmisen omistamiseen, kumminkaan puolin. Eikä toista voi omistaa, orjuus on kiellettyä! Jos parisuhteen ”koossapitävä voima” on menettämisen pelko ja mustasukkaisuus, ei parisuhde oikeasti voi olla toimiva, tasa-arvoisuuteen ja ystävyyteen perustuva.
Olemme edelleen onnellisina aviossa, yli 30 vuoden jälkeen, vaikka teimme kihlautuessamme sopimuksen, että vieraissa saa käydä! – Luultavasti ilman tuota sopimusta emme olisi enää yhdessä!
Miksi ihmiset eivät voi koskaan olla tyytyväisiä siihen mitä heillä on??
Toiset kärsivät siitä, kun ei ole sitä kunnollista parisuhdetta ja sitten taas kun sellainen on niin siihenkään ei olla tyytyväisiä, vaan pitäisi päästä paneskelemaan vieraitten ihmisten kanssa. Ihme touhua.
Ehkä kirjoittaja ajattelee, että mitä siitä nyt jos käy paneskelemassa muutaman kerran jonkun toisen kanssa, mutta ehkä kannattaa kuitenkin ajatella asia loppuun asti. Mitäpä jos se nykyinen suhde ei sen jälkeen olekkaan enää koskaan entisensä? Niinpä, sitä kannattaa miettiä jo etukäteen, ennenkuin tahallaan rikkoo hyvän parisuhteen!!