G:Tavarat, joille olet mustasukkainen?

olen sen verran itsevarma ettei menneisyys ole uhka. Meillä kaikilla on menneisyys enkä ainakaan itse edes muistele vanhoja heiloja kun vierellä on nyt niin ihana mies..
yleensäkin tuollaisten tavaroiden "symbolinen" tuhoaminen on mielestäni tosi lapsellista..

Okei, okei....tavarat on tavaroita, mutta niiden hävitys tuottaa suuuuuuuuuuuuurta nautintoa, ja höpöhöpö, että näiden muistojen tuhoaminen ois lapsellista. Me naiset vaan ollaan tällaisia.

Minä olen tuhonnut mieheni seuraavat muistot: Valokuvat exän kanssa tehdyltä etelänmatkalta. Kortit, jotka oli lähetety miehelle ja exälle ja lisäksi saneerasin yhteisestä kodista nojatuolin ja pölyimurin, jotka olivat kuuluneet miehen entiseen kotiin.

Niissä tavaroissa oli paha karma. Mitään entiseen elämään viittaavaa ei kenenkään kannata katsella nurkissaan.

Kun aloin seurustelemaan poikaystäväni kanssa, hänen asunnossaan oli vielä aika paljon hänen exänsä tavaroita. Kun puolen vuoden seurustelun jälkeen muutin hänen luokseen käskin hänen viedä tavarat tälle exälle, tämä on kyllä vähän eri asia kun ne tavarat olivat tosiaan tämän naisen omia tavaroita, silloin kyllä pisti vihaksi kun niitä oli ympäriinsä. Yksi kukka meillä on vielä joka on ilmeisesti tämän naisen, mutta en ole vielä ainakaan sitä hävittänyt.

En kyllä vaatisi mitään lahjoja tai muuta hävittämään, omat valokuvat joissa olen exien olen hävittänyt tai ottanut pois albumeista.. jokaisella on menneisyys ja sen kanssa pitää pystyä elämään..

Entisellä poikaystävällä oli seinällä eksän valokuva. Ihan sellainen tavallinen kasvokuva, ja muitten kuvien joukkossa (paljon postikortteja, julisteita yms.). Se mua jonkin aikaa ärsytti, varsinkin kun poikaystävä oli samaan aikaan mustis mun kuvitelluista miessuhteistani.

Nykyisenkin suhteen alussa tuntui, että pitääks esim. eksän antamien kirjojen olla esillä. Päädyin sitten kantamaan omat eksältä saadut opukset samaan hyllyyn, ja siellä ne ovat olleet kaikki nämä vuodet sulassa sovussa. Järki siis voitti mustasukkaisuuden - tai tarkkaan ottaen epävarmuuden - ja hyvä niin.

Miehellä on ollut eräs koru jonka todennäköisesti on saanut aikoinaan lahjaksi eksältään. Koru on sittemmin "kadonnut" mysteerisesti. Onneksi ei ollut mikää sinänsä arvokas, vaan lähinnä rihkamaa, niin sen pystyi hävittämään "vahingossa". Joka kerta teki pahaa nähdä se hänellä, vaikka hän ei varmasti ajatellut millään tavalla eksäänsä.

Avokkini oli ehtinyt olla sinkkuna vuoden päivät kun tavattiin, mutta ennen sitä oli kymmenen vuotta ollut yhdessä nuoruudenrakkautensa kanssa.

Mies oli ihailtavasti itse hävittänyt kaikki eksän lahjat ja romppeet omasta kämpästään, mutta shokki odottikin sitten anoppilassa.Eka vierailulla anopin kirjahyllystä pompahti silmille miehen ja eksän kihlajaiskuva kullanvärisissä kehyksissä...ja taisi anoppi mainita, että pullalautanenkin on "entisen miniän" ostama.

Vaikka se kuva ei enää ole anopin hyllyssä, niin edelleenkin joskus mietin kyläillessämme siellä, että mitkä kaikki tavarat ovat "ex-miniän" ostamia.

No en oo mistään pitkän parisuhteen jälkeisestä tavarasta mustis. Tiedän kyllä, millanen akka on tämä ollut.

Mutta joskus olen mustis tietokoneen käytöstä, kun haluaisin että vietetään aikaa yhdessä =D Tähän onki keksitty kyllä jo onneksi ratkaisu, mukavaa tekemistä =)

Mut jos ois jonku panon kuvia tai jotain, niin semmonen ei mun mielestä olisi enää soveliasta. Ja aika erikoista kyllä. Mutta pitkän suhteen jälkeen..ei mies/nainen sieltä mitään kaipaa. Se on nähty.

Hyväksyn avomieheni ex-tyttöystävien valokuvat, asialliset kasvokuvat. Tosin en niihinkään välittäisi törmätä..
Sen sijaan alastonkuva eräästä miehen hyöläämästä naisesta kummittelee mielessä...sen olisin toivonut häviävän tietokoneelta :(

Voi kuullostaa naurettavalta, mutta miehelläni on jotain pornokuvia mitkä on saanut exältään joskus! Ja yks sellanen seksiin liittyvä juttu.. väline.. Olen vaan miettinyt, että minkälainen nainen on okein mahtanut olla kyseessä ja onko heidän seksielämänsä ollut paljon parempaa kuin meillä?!

Poikaystävälläni on moottoripyörä, ja seurustelun alussa lähdimme ajelulle. Mies kaivoi kaapista minulle naisten kypärän, jolloin enempää miettimättä laitoin sen päähäni. Ajon aikana vasta tajusin, että se oli tietenkin hänen ex-naisensa.

Hyvä kypärä sinänsä, mutta vaadin itselleni aivan oman seuraavaksi kerraksi. Entinen kypärä taisi lentää roskiin.

Tientenkin tyhmää olla tavaroille mustasukkainen, mutta miksi niitä pitäisi olla muistuttamassa menneistä? En itsekään voisi käyttää jotain eksän ostamia koruja kaulassani tai katsella kuvia ja hymistellä niiden perään.