Ollaan seurusteltu vähän yli vuoden.Kaikki on muuten ihanaa,mutta riidellään tosi usein.
Ja sitten kun toinen suuttuu niin toinenkin hermostuu ja suuttuu ja alkaa lennellä sanat ja usein nyrkitkin.
Riidat alkaa ihan pienestä ja paisuu oikein isoiksi.Joskus olen sanonut et nyt lopetetaan tai mies sanoo että nyt ei sanaakaan enää.Sit tilanne rauhoittuu mutta ei aina.
Alussa emme riidelleet yhtään,varmaan alkuhuumaa,mutta nykyään melkein joka toinen päivä tulee jostain riitaa.Asumme kummatkin vielä kotona.Emme ole vielä harkinneet muuttamista yhteen.
Mies haukkuu minua milloin miksikin,olen kuullut sanat huora,tyhmä,hullu,idiootti,paskapää,kusipää ja ym..
Kyllähän minäkin haukun juuri idiootiksi,tyhmäksi,kusipääksi ym..ja jos oikein hermostutaan niin silloin aletaan muksimaan toisiamme ja repimään ja potkimaan.joskus se loppuu vasta kun makaan itkuisena lattialla.
Nyt taas tapahtui hirveä riita ja pelkään että tämä on viimeinen riitamme.Olemme olleet eroamassa monen monta kertaa.varmaan 15 mutta emme ole.Olemme aina antaneet anteeksi toisillemme kaikki asiat.Nyt en tiedä,minä olisin ehkä valmis antamaan anteeksi mutta poikaystävästäni en tiedä.Hän ei vastaa puheluihini.
Minua pelottaa,jos hän jättää minut.Olen sitten aivan yksin.
Meille on tapahtunut paljon ihania asioita vuoden aikana.Uskon rakkauteen..että rakkaus kestää.
Olemme hyvin samanlaisia mutta silti riitoja syntyy koko ajan.
Vietämme aika paljon aikaa yhdessä,mutta kummallakin on tietysti omaakin aikaa mutta silti hermostutaan pienistä asioista.
Olen aika tasapainoton ihminen.Olen kokenut paljon tuskaa ja kuolemista tässä lähiaikoina.Minulla ei ole edes yhtään ystäviä,hyviä ystäviä.paitsi tietysti poikaystäväni.Olen harkinnut jo vaikka mitä jos hän jättää minut.En jaksa yksin täällä.
Rakastan häntä aivan liikaa ja tiedän sen.
Poikaystäväni mielestä olen mustasukkainen liikaa,mutta en ole itse ainakaan huomannut tälläistä.
En ole ikinä epäillyt häntä pettämisestä enkä kyttää häntä muutenkaan.
Auttakaa joku?Mitä tehdä?Tuntuu että olen aivan yksin ja kukaan ei ymmärrä.
Ja sitten kun toinen suuttuu niin toinenkin hermostuu ja suuttuu ja alkaa lennellä sanat ja usein nyrkitkin.
Riidat alkaa ihan pienestä ja paisuu oikein isoiksi.Joskus olen sanonut et nyt lopetetaan tai mies sanoo että nyt ei sanaakaan enää.Sit tilanne rauhoittuu mutta ei aina.
Alussa emme riidelleet yhtään,varmaan alkuhuumaa,mutta nykyään melkein joka toinen päivä tulee jostain riitaa.Asumme kummatkin vielä kotona.Emme ole vielä harkinneet muuttamista yhteen.
Mies haukkuu minua milloin miksikin,olen kuullut sanat huora,tyhmä,hullu,idiootti,paskapää,kusipää ja ym..
Kyllähän minäkin haukun juuri idiootiksi,tyhmäksi,kusipääksi ym..ja jos oikein hermostutaan niin silloin aletaan muksimaan toisiamme ja repimään ja potkimaan.joskus se loppuu vasta kun makaan itkuisena lattialla.
Nyt taas tapahtui hirveä riita ja pelkään että tämä on viimeinen riitamme.Olemme olleet eroamassa monen monta kertaa.varmaan 15 mutta emme ole.Olemme aina antaneet anteeksi toisillemme kaikki asiat.Nyt en tiedä,minä olisin ehkä valmis antamaan anteeksi mutta poikaystävästäni en tiedä.Hän ei vastaa puheluihini.
Minua pelottaa,jos hän jättää minut.Olen sitten aivan yksin.
Meille on tapahtunut paljon ihania asioita vuoden aikana.Uskon rakkauteen..että rakkaus kestää.
Olemme hyvin samanlaisia mutta silti riitoja syntyy koko ajan.
Vietämme aika paljon aikaa yhdessä,mutta kummallakin on tietysti omaakin aikaa mutta silti hermostutaan pienistä asioista.
Olen aika tasapainoton ihminen.Olen kokenut paljon tuskaa ja kuolemista tässä lähiaikoina.Minulla ei ole edes yhtään ystäviä,hyviä ystäviä.paitsi tietysti poikaystäväni.Olen harkinnut jo vaikka mitä jos hän jättää minut.En jaksa yksin täällä.
Rakastan häntä aivan liikaa ja tiedän sen.
Poikaystäväni mielestä olen mustasukkainen liikaa,mutta en ole itse ainakaan huomannut tälläistä.
En ole ikinä epäillyt häntä pettämisestä enkä kyttää häntä muutenkaan.
Auttakaa joku?Mitä tehdä?Tuntuu että olen aivan yksin ja kukaan ei ymmärrä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teillä on tosi ikävää. Se mitä luulet rakkaudeksi, on vain läheisriippuvuutta. Erotkaa.
Aika vaikea on suhteestanne rakkautta löytää, jos riitelette paljon ja sinäkin olet siinä kiinni lähinnä menettämisen pelon takia. Onko poikaystäväsi sen arvoinen vai voitko koettaa miettiä sitä, mitä todella haluat ja sen jälkeen katsastella onko se juuri tämä suhde.
Tiedostat elämäntilanteesi ja vastoinkäymisistä aiheutuneet tunteet (suru, pettymys yms), mutta onko kyse jo niin isoista asioista, ettei poikaystäväsi parhaalla tahdollakaan voi sinua nyt auttaa ja tarvitsisit jonkun, joka elämänkokemukseensa nojaten osaisi vähän auttaa tai ohjailla sinua itsesi kanssa eteenpäin. Et voi tehdä poikaystävästäsi tunteittesi likasankoa.
Tiettyyn rajaan asti riitely on yksi tapa tutustua toisiin, mutta lyöminen on erittäin typerää ja ajattelematonta. Se teidän pitäisi osata lopettaa ennen kuin sattuu jotakin, jota kadutte molemmat. Osaatko lähteä pois, jos tilanne riistäytyy käsistänne? Juokse ulos ja kierrä taloa ympäri kunnes tajuat, ettet saa nyrkin heiluttamisella muuta kuin lisää pahaa mieltä väleihinne. Ehkäpä poikaystäväsi liittyy samaan kierrokseen ;)
Jos siis todella haluat, että suhteenne olisi hyvä ja jatkuisi, niin sinun on aloitettava ensin itsestäsi. Hae joku muu, joka pystyy kuuntelemaan ja auttamaan. Terveydenhoitaja, lääkäri, terapeutti tms? Joskus jo yksinkin tapaaminen jonkun kanssa voi olla iso helpotus.
Kuulostat kovin nuorelta. Voin kertoa sinulle että elelen myös hyvin riitaisassa suhteessa. Nyrkkejä emme käytä mutta sanan säilä heiluu sitäkin useammin. Jokainen riita tappaa jotakin suhteessa ja syö palan rakkautta, lopulta huomaat ettei sitä enää ole.
Voi melko varmasti sanoa ettei teidän suhteenne tule kestämään eikä sellaista suhdetta kannata vaalia jossa saa toiselta useasti pahaa mieltä.
Muista että sinulla on vain yksi elämä ja miehiä tulee ja menee, sinä pysyt. Et voi rakentaa elämääsi ja hyvinvointiasi toisen ihmisen varaan, omasta itsestä se on kummuttava ja toivottavasti opit tämän asian.
Toivon. että luet tämän kirjoitukseni ajatuksella ja saat siitä eväitä eteenpäin. Olen kokenut saman ja olen hengissä ja onnellinenkin. En olisi tässä, ellen olisi ymmärtänyt että minulla ja minun hyvinvoinnillani on suurin merkitys.
Kommnetoisin ihan joihinkin kohtiin vaan tekstissäsi..
Ensinnäkin kun alussa sanot, että kaikki on muuten aivan ihanaa, MUTTA.. Ja sit kerrot kuinka riitelette usein jne. En tiedä kuinka sä käsität asiat, mut mun mielestä se, et kaikki on ihanaa ja suhde on hyvä ei sisällä tollasta jatkuvaa riitelyä ja erojen pohtimista.
Sit toinen minkä neuvon mä antasin niin älä nyt hyvä ihminen takerru tuolla tavalla keneenkään. Jos teille tulee ero niin pää pystyssä vaan. Tärkeintä on että muistat et ainoo ihminen johon tässä maailmassa voit 100% luottaa ja turvautua et se tekee sut onnelliseks oot sä itse! Sekin on totta, et rakkaus kestää, tosin kohde vain vaihtuu...
Ja tapahtuipa miten tahansa niin olemalla itselleen ja toisellee rehellinen ja antamalla asioiden mennä niinkuin ne menee kaikki sujuu onnellisesti. Aivan varmasti!
Ei vuodenkaan seurustelun jälkeen vielä kannata alkaa vuosisadan rakkaustarinaa julistamaan vaan katso rauhassa asioita ja jos te ette kuulu yhteen niin ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.
Tää maailma on miehiä puolillaan ja hyvin monet ovat jopa tutustumisen arvoisia :)
Tsemppiä!
paitsi,että me ollaan oltu mieheni kanssa jo 10v yhdessä joista pari viimesintä on ollut samanlaista "vääntöä".Olen joka toinen päivä lähtemässä,mutta en vain sitten kuitenkaan osaa.Sitä ajattelee,että "kyllä tää tästä",vaikka järki sanoo,että ei se ainakaan parempaan muutu!meillä on 2 lastakin niin se tekee lähdön entistä vaikeammaksi.Minne ihmeeseen menisin niiden kanssa??Ei ole mitään paikkaa.Asuntoa olen kyllä hakenut,mutta kiven alla tuntuu sekin olevan.
Mä olen kyllä monien vastanneiden kanssa eri mieltä. Ei se riitely kumppania vaihtamalla lopu, todistettu on. Jotkut ihmiset ovat vain taipuvaisempia riitelemään,harmi vain. Minä ja poikaystäväni (oltu yhdessä kaksi vuotta) riidellään ja paljon,näin oli edellisessä suhteessanikin (se oli kyllä pelkkä erehdys koko suhde). Olemme eronneet kolme kertaa ihan konkreettisesti eikä vain sanoissa. Kaksi kuukautta on pisin aika erossa.. Kun nyt kesällä palasimme taas yhteen kaikki sujui ihanasti,mutta PAM! Siitä se taas lähti. Minulla itselläni on myös se ongelma, etten omista ainoatakaan ystävää poikaystäväni lisäksi. Joitain ns.kavereita on,jotka puukottavat selkään minkä kerkeävät.Minun ja poikaystäväni ongelmat johtuvat luultavasti suurimmaksi osaksi minusta. Itsekin olen menettänyt monia läheisiäni ja joutunut kestämään kaikenlaista..VAikka olenkin vielä nuori niin myös paljon kokenut.En taida olla oikein sinut itseni kanssa. Sä kuulostat Mira todella samanlaiselta kuin mä. Ja annan sulle saman neuvon kun oon antanut itsellenikin. Yritä miettiä,mistä ne riidat alkaa? Se että riidellään ei ole paha asia vaan se että riidat pääsevät paisumaan liian suuriksi. Keksi itsellesi joku keino,jota käytä sitten riidan alkaessa. Puhu miehellesi,käsitelkää tunteitanne ja sinunkin asioita,joita viime aikoina olet joutunut kokemaan..
minkäs ikäsiä ootte?