Tässä yksinkertainen ja karu totuus laihduttamisesta tieteellisiin faktoihin pohjautuen.
1. ihmedieetit eivät auta. piste.
2. laihtuminen ei toimi kuureina. vain pysyvä elintapojen muutos johtaa terveeseen, pysyvään laihtumiseen.
3. syö vähemmän kuin kulutat niin laihdut.
4. kun laihdut, myös energiantarpeesi vähenee, joten laihduttuasi et enää voi palata entiseen ruokavalioosi jos haluat säilyttää uuden hoikemman ulkonäkösi.
5. ylipainosta eroon pääseminen on todella hyvä päätös: vähentää sydän- ja verisuonitautiriskiä, syöpäriskiä, 2-tyypin diabetesriskiä sekä vähentää tuki-ja liikuntaelimistöön kohdistuvaa rasitusta
6. jojolaihdutus on todella vaarallista.
7. liikakiiloista pääsee eroon ruokavaliolla, mutta kiinteytys onnistuu vain liikunnan avulla. Etsi, kunnes löydät oman lajisi äläkä anna menneiden huonojen liikuntakokemusten toimia tekosyynä luovuttamiseen. Eri liikuntalajeja on satoja.
Onnea matkaan!
1. ihmedieetit eivät auta. piste.
2. laihtuminen ei toimi kuureina. vain pysyvä elintapojen muutos johtaa terveeseen, pysyvään laihtumiseen.
3. syö vähemmän kuin kulutat niin laihdut.
4. kun laihdut, myös energiantarpeesi vähenee, joten laihduttuasi et enää voi palata entiseen ruokavalioosi jos haluat säilyttää uuden hoikemman ulkonäkösi.
5. ylipainosta eroon pääseminen on todella hyvä päätös: vähentää sydän- ja verisuonitautiriskiä, syöpäriskiä, 2-tyypin diabetesriskiä sekä vähentää tuki-ja liikuntaelimistöön kohdistuvaa rasitusta
6. jojolaihdutus on todella vaarallista.
7. liikakiiloista pääsee eroon ruokavaliolla, mutta kiinteytys onnistuu vain liikunnan avulla. Etsi, kunnes löydät oman lajisi äläkä anna menneiden huonojen liikuntakokemusten toimia tekosyynä luovuttamiseen. Eri liikuntalajeja on satoja.
Onnea matkaan!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Suurin osa kaikenlaisista dieeteistä, myös ihmedieeteistä, perustuu lopulta siihen, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Muut esittämäsi totuudet ovat myös itsestäänselvyyksiä - ainakin suurimmalle osalle laihduttajista.
Voisitko kuitenkin perustella, miksi jojolaihduttaminen on todella vaarallista? Kun ei ole riittävästi selkärankaa pysyvään muutokseen, niin eihän sitä laihdu. Muutaman kuukauden tai vuoden jaksan itsekin olla kiinnostunut kaikesta epämiellyttävästä eli pahanmakuisesta ruoasta, nälästä ja liikunnasta, josta en nauti. Mutta lopulta kuitenkin aina repsahdan. Se on nähty niin moneen kertaan, että olen päättänyt olla enää koskaan laiduttamatta. Tuskin tämäkään on hyvä päätös? Eikö kuitenkin ole hyvä, jos edes joskus yrittää elintapamuutoksia silläkin uhalla, että jojoilee? Ei sitä dieetin alussa voi mitenkään tietää, jaksanko tällä kertaa noudattaa tätä lopun elämäni ajan.
>Muutaman kuukauden tai vuoden jaksan itsekin >olla kiinnostunut kaikesta epämiellyttävästä eli >pahanmakuisesta ruoasta, nälästä ja liikunnasta, >josta en nauti.
Tämä on se juttu, jota jojoilijat eivät oivalla ja siksi juuri jojoilevat.
1. terveellinen, vähärasvainen ruoka on hyvin valmistettuna aivan yhtä hyvää kuin rasvainen. Opettele. Haluatko vinkkejä? Suurin osa omista lempiruuistani sopii mainiosti lootaan "laihdutusruokaa".
2. terveellinen syöminen ei tarkoita nälässä elämistä. todellakaan.
3. etsi oma liikuntamuotosi! jos et tykkää juosta kieli hampaiden välissä läähättäen, kokeile vaikkapa aikidoa, kiipeilyä, ratsastusta, uppopalloa tai melontaa. Etsi laji, joka on kivaa ja jonka harrastamiseen siksi sinulla on muutakin motivaatiota kuin vain lahtuminen!
>Ei sitä dieetin alussa voi mitenkään
>tietää, jaksanko tällä kertaa noudattaa tätä >lopun elämäni ajan.
Unohda sana dieetti. Se ob täysin tyhjä käsite. Aloita pienillä jutuilla; jätä vaikka levite pois leivän päältä (kun tämän teet alkaa koko ajatus laittaa silkkaa rasvaa leivän päälle täysin absurdilta)ja korvaa se juustolla ka kasviksilla. Tällä tavalla säästät monta kaloria. Korvaa suklaa hedelmäkarkilla. Vähitellen huomaat olevasi et dieetillä, vaan muuttanut elintapasi. Ja laihtunut.
Et vastannut, miksi jojoilu on vaarallista! Vastaisitko?
Lääkiksessä tuntuu vallitsevan edelleen käsitys "olet mitä syöt". Koska olet läski, syöt liikaa rasvaa. Itse en enää tiedä, mistä vähentää. En ole vuosiin käyttänyt minkäänlaista margariinia, en juustoa vaan leivän päällä pelkästään vähärasvaista leikkelettä. Yliopistolla syön kalaa, kotona laitan kanaa tai kalkkunaa ilman kastiketta tai syön vähäkalorisia (290-415) valmisruokia, kermaa en ole ostanut koskaan. Maito ja harvoin käyttämäni jugurtit ovat olleet rasvattomia siitä lähtien, kun ne ovat tulleet markkinoille. Okei. Valmisruoassa voi olla tilkka rasvaa, mutta koska annos on muutenkin pieni, kuvittelen saavani siitä sen annoksen rasvaa, jonka ihminen tarvitsee päivässä. Mistä muka vähentäisin?
Syy on siis jossain muualla. Vähähiilihydraattinen on toiminut mutta en jaksanut jatkuvaa ruoanlaittoa ihan alusta asti itse monta kertaa päivässä, joten lopetin sen. Lihoan siis hiilihydraateista, silti ensimmäisena saa aina kuulla rasvasaarnat eikä yleensä uskota, vaikka mainitsisi em. asiat rasvankäytöstä. Ei, koska pidetään tyhmänä tai valehtelijana. Jos menen hoitajan luokse, menen sinne saamaan selkeitä toimivia ohjeita enkä moralisoitavaksi, mutta tämähän en onnistu, koska nykylääketiede on edelleen "olet mitä syöt"-mieltä. Lääketieteen syyllistävä ilmapiiri ei tosiaan ole kannustava.
Sitä paitsi kyllä laihduttaessa on nälkä. Jos ei ole, niin sitten on ainakin heikottava olo kok ajan. Noin puoli vuotta sitten Tiede-lehdessä oli artikkeli, jossa todettiin, että koska ihminen on suunniteltu hengissä selviämiseen, nälkäkeskuksellä menee ainakin neljä vuotta (!) tottua pienempään ravintomäärään kuin aikaisemmin. Itse en ainakaan kestäisi neljää vuotta nälässä tai pahoinvoinnissa. Kun laihdutin vähähiilihydraattisella, olo oli ensimmäiset kolme kuukautta oikein hyvä mutta sen jälkeen tuli näännytyskuurin tapainen pahoinvointi ja nälkä sillä seurauksella, että opiskelut kärsivät pahasti. Laihduin joo kymmenen kiloa mutta sain syksyn aikana kokoon seitsemän opintoviikkoa! Laihduttaminen vaikuttaa minulla ainakin keskittymiskykyyn suuresti. Nyt pitäisi taas yrittää aloittaa mutta en uskalla, koska gradun tekeminen on edessä.
Lisäksi painon pudottamisen jälkeistä elämää on vaikea jaksaa pitkään, koska se pyörii ihan koko ajan ruoan ympärillä: laske kalorit, suunnittele kaikki ateriasi etukäteen (älä siis ikinä tee mitään spontaania muutenkaan, ettei vain siihen liittyisi syömistä), harrasta liikuntaa puolet vapaa-ajasta jne..ettei vain paino tule takaisin, koska se tulee aina vain helpommin, kun on joskus ollut lihava. Minusta tämä on ihan sitä olotilaa, josta esim. anorektikkojen on terveyden nimissä päästävä pois mutta jonka tunnustetaan samalla olevan psyykkisesti rasittavaa. Silti tätä samaa olotilaa mainostetaan lihaville terveyden nimissä uudeksi kevyeksi ja miellyttävämmäksi elämäksi! Kukaan ei koskaan ota puheeksi, että tosiasiassa elämäsi muuttuu helvetiksi, joka pyörii ruoan ympärillä. Helsingin yliopistossa oli pari vuotta sitten tutkimus, jossa tutkittiin laihtuneita entisiä lihavia. Heistä vain
5 % !!!! oli tyytyväisiä uuteen elämäänsä. Loput kuvailivat elämäänsä yhtä helvetilliseksi kuin syömishäiriöiset omaansa. Osa oli tarkoituksella lihottanut takaisin, koska elämä oli onnellisempaa ja vapaampaa lihavana. Onko pienehkö laihuushysteria levinnyt nyt siis jo terveydenhoitoonkin? Yleisestihän tunnustetaan, että kohtalainen ylipaino ei ole terveysriski. Silti lihaville tyrkytetään tätä uutta järisyttävää normaalipainoista elämää. Kukaan ei koskaan sano, että tulet todennäköisesti onnettomammaksi, neuroottisemmaksi ja elämäsi muuttuu rajoittuneemmaksi kuin ennen. - Ei tietenkään, koska normaalipaino on niin terveellistä. Psyykkisellä puolella ei siis tunnu olevan väliä, kunhan keho on kunnossa. -Ei väliä, vaikka kaikenlainen ahdistus lyhentää ilmisen elinikää siinä missä ruumillisetkin ongelmat.
Hyvä lääkisläinen! Jos antamiesi ohjeiden noudattaminen on helppoa, en lihavia enää olisikaan. Jos on addikti ruokaan, karkkiin tms., sitä voi verrata tupakka-addiktioon. Tupakanpolton lopettaminen on vaikeaa. Useat siinä onnistuneet sanovat, että repeäisivät heti, jos ottaisivat yhdenkin tupakan. Ihminen ei kuitenkaan voi lopettaa syömistä, joten lihavan on opeteltava kohtuukäyttäjäksi. Kysy vain paljon polttaneita, kuinka helppoa se on.
Polttamisen lopettamisessa sallitaan repsahduksia yms. mutta et edes antanut ohjeissani mahdollisuutta siihen, ettei laihduttaja ohjeillasi laihtuisi. Siitä hirvee haloo. Joten perustele nyt, miksi jojoilu on vaarallista. Kai ihmisen on edes joskus yritettävä silläkin uhalla että repsahtaa.
Onkohan sinulle myönnetty joku keksijäpalkinto näistä tunnetuista totuuksista? Minulle tässä ei ole mitään uutta ja tuskin monelle muullekaan. Toivotavasti edes itse hyödyt, kun olet noin selkeän asian ymmärtänyt.
Todella hyvä postaus, älä välitä vaikka ihmiset pitää näitä itsestäänselvyyksinä. On kuitenkin kymmeniä lukijoita, jotka eivät tiedä perusasioita.
Yhden korjauksen haluaisin tehdä 4-kohtaan. Kun laihdutat, niin energiantarpeesi vähenee, se on totta. Mutta jos laihduttaessasi teet lihaskuntotreeniä, niin aineenvaihduntasi pysyy tai jopa kasvaa. Joten syödä voi reilusti "laihiksen" jälkeenkin.
Itse asiassa aineenvaihduntasi saattaa laihdutusjakson päätyttyä olla korkeampi kuin alussa, koska:
- menettämäsi rasvakudos ei juurikaan kuluta energiaa
- saamasi lihakset kuluttavat lepotilassakin energiaa
- harrastat säännöllistä liikuntaa toisin kuin ennen ja liikunnastasi on tullut tehokkaampaa, koska kuntosi on noussut kohisten
- tätä eivät kaikki tiedä, mutta olet tiedostamattasi jokapäiväisessä toiminnassasi aktiivisempi hoikempana, koska energiatasosi on noussut.
http://www.kutri.net/
http://www.bodyforlife.com/champion_tips/champion_tips.shtml
Ihan mukava huomautus, mutta perustelusi hajoavat kuin tuhka tuuleen.
>Itse asiassa aineenvaihduntasi saattaa >laihdutusjakson päätyttyä olla korkeampi kuin >alussa, koska:
>- menettämäsi rasvakudos ei juurikaan kuluta >energiaa
Rasvakudos kuluttaa mm. hermo- ja lihaskudokseen verrattuna paljon, paljon vähemmän energiaa, eikä se ole todellakaan rasvakudoksen pääfunktio, vaan rasvan VARASTOINTI.
Sitten suurin korjaus (on muuten todella yleinen harhaluulo!) laihtuessa rasvakudoksen (siis rasvasolujen) määrä ei koskaan vähene, vaan yksittäiset solut pienenevät. Tästä johtuu uudelleenlihomisen helppous; solut ovat jo olemassa. Solujen määräkin voi lisääntyä, muttei vähentyä. (ellei turvaudu rasvaimuun :=)
Perusteluni hajoavat kuin tuhka tuuleen, niinkö? Miksi sitten olet samaa mieltä, eli rasvakudos ei juurikaan kuluta energiaa. Olen itse ja muutama kaverini myös tiputtaneet elopainoamme reilusti ja samalla kohottaneet aineenvaihduntaamme.
En myöskään puhunut rasvasolujen määrästä mitään. Jos et pysty vastaanottamaan kritiikkiä, vaan haluat pelkästään saivarrella, niin voit mennä esimerkiksi tuonne "Uskonto"-osastolle.
Siellä puhutaan semantiikasta ja pidetään kiinni periaatteista.
Hyvät "tekniset ohjeet" sinulla tuohon laihtumiseen. Mutta jos se olisi noin yksinkertaista, ylipainoa tuskin meillä olisi näin paljon kuin tällä hetkellä on.
Muistathan kuitenkin, että ihminen on kokonaisuus, emmekä me kaikki pysty/osaa suhtautua elämäämme (sisältäen ruoka, liikunta ja aineenvaihdunta) kovinkaan teknisesti.
Masennuskaudet tai muut elämässä tapahtuvat asiat voivat vaikuttaa lihomiseen/laihtumiseen.Itse olen tosi herkuttelija ja lisäksi en voisi kuvitellakaan lähteväni salille tai juoksulenkille, kaikille liikunta tai/ja muu itsensä rääkkääminen ei ole nautinto.Vaikka sen oman lajinsa löytäisikin. (niin ja kaikille eivät myös kaikki lajit ole edes mahdollisia... lajiin vaikuttavat talous, harrastusmahdollisuudet, terveys yms. mutta tokihan jo tuon tiesitkin)
Miksi liikuntaa pitäisi HARRASTAA??? Kun se pikemminkin pitäisi sisällyttää arkielämään sisältyväksi osaksi eli arkiliikunnaksi.
Kokeilin vähähiilihydraattista, runsasproteiinista dieettiä ja laihduin viikossa 7 kiloa ja siitä on kaksi, ei vaan nyt, tänä syksynä jo kolme, vuotta.
Osaan nyt syödä oikeammin ja koska syön usein, ei ole koskaan nälkä.
Kakkapuheet rasvan syömisestä voitte unohtaa, sillä en syönyt sitä ennen, enkä syö nytkään.
Jos kilo tai kaksi tulee takaisin, olen vain viikon kovennetulla ja siinä se on:
Olen keksinyt parhaan tavan hallita painoni.
Halvalla.
Lääkkeistä ja lääketieteestä tietävät voisivat pitää sitäpäitsi pienempää ääntä, sillä ravitsemusasioissa olisi parempi olla erikoistunut fysiologiaan ja sen jälkeen olisi kuiva jos olisi todella voinut itse laihtua tai auttaa jotakuta laihtumaan.
Luennoiminen on helppoa, ihan kun poliisit, jotka ajaa kännissä tai kansanedustajat, jotka säätää lakeja, mutta rikkoo niitä itse ekana.
Eläköön kunnon laihdutuskuuri jolla saa tuloksia!!!
olet kateellinen,kun joku tietää enemmän faktaa
kuin sinä...voi ressua.
>Kokeilin vähähiilihydraattista, >runsasproteiinista dieettiä ja laihduin viikossa >7 kiloa ja siitä on kaksi, ei vaan nyt, tänä >syksynä jo kolme, vuotta.
*huokaus* eli ihmedieettiä. Suomalainen perusranvintosuositusohje pitää edelleen kutinsa; ottakaapa selvää. Sillä, että proteiinipitoinen ruokavalio laihduttaa, ei ole paljoakaan tekemistä terveellisen ruuan (runsas määrä kasviksia ym.) kanssa. Vitamiinien ja hivenaineidenkin saannista on hyvä huolehtia - on huono homma laihduttaa oman terveyden kustannuksella.
>Kakkapuheet rasvan syömisestä voitte unohtaa, >sillä en syönyt sitä ennen, enkä syö nytkään.
Fakta: grammasta rasvaa saa kuusinkertaisen määrän energiaa glukoosiin (hiilihydraattien digestiotuote) verrattuna. Rasva on runsasenergisempaa kuin hiilihydraatit, joten sen liikakäyttö on huono homma. Ja kyllä sinäkin syöt rasvaa - ellet sellaisenaan niin osana suurinpiirtein kaikki ruoka-aineita. Rasva on osa kaikkien eliöiden solukalvoa, joten kyllä sitä kaikesta löytyy. Varsinkin mainitsemistasi proteiinipitoisista elintarvikkeista!
>Lääkkeistä ja lääketieteestä tietävät voisivat >pitää sitäpäitsi pienempää ääntä, sillä >ravitsemusasioissa olisi parempi olla >erikoistunut fysiologiaan ja sen jälkeen olisi >kuiva jos olisi todella voinut itse laihtua tai >auttaa jotakuta laihtumaan.
Fysiologia on LÄÄKETIETEEN erikoisala.
Olen itse laihtunut reippaasti aikaisemmin sisäistettyäni nämä perusfaktat ihmisen aineenvaihdunnasta.
Ketogeeninen dieetti ei ole mikään ihmedieetti.
Mitä haittaa runsaasta proteiiniin saannista on?
Runsas proteiinin saanti ei tarkoita sitä, että söisi kasviksia vähän.
kun joku, eli tämä lääkisläinen antoi asiallisen vastauksen/kommentin laihdutukseen,niin suuri joukko kansalaisia pillastuu...Olkoon vaan vaikka
itsestäänselvyyksiä,mutta näin asiat ovat kuin lääkisläinen selitti.Mutta sitähän ei kilojensa kanssa kamppailevat kestä,eli totuutta.Ei ihme että ylipainoisia on niin paljon.
Minä kyllä kestän mainiosti, vaikka ylipainoni kanssa kamppailenkin :) Ehkä se pillastuttaa ihmisä, että kaikki tietävät, tai luulevat tietävänsä nämä asiat. Ihminen nyt vaan on muutakin, kuin pelkkää kemiaa ja fysiikkaa. Jos laihduttaminen olisi noin yksinkertaista (tai siis onhan se periaatteessa) niin ylipainoisia ei maailmassa olisi. Ongelmana useimmilla ylipainoisilla on noiden hyvien neuvojen sisäistäminen ja oikeiden ruokailutottumusten oppiminen. Virallisten ravitsemussuositusten mukaan minäkin laihdutin, ja hyvin meni, kunnes aloin taas lipsua kohti vanhoja mussutus ruokailutottumuksia. Onneksi en kuitenkaan ole antanut mopon karata käsistä, vaan paino on edelleen jatkanut hissuksiin laskemista.
Ja vaikeaa siinä painonhallinnassa ei suinkaan ole se liikkuminen ja oikein syöminen, vaan se että ei taas palaa takaisin entiseen. Suklaan syöminen kun on edelleen meikäläiselle se ensimmäisenä mieleen tuleva stressinpoistokeino. Onneksi määrät sentään pysyvät kohtuudessa, ja välillä tulee liikuntaakin harrastettua sen syömisen sijasta. Onnea kaikille laihtujille :)
http://personal.inet.fi/koti/lotina/index.htm
en mä nyt tarkottanut ketään haukkua.Ihan asialliset ohjeethan tuo lääkisläinen antoi;onhan se tietty totta että ei se selkeistä ohjeista huolimatta ole varmaan helppo pudottaa painoa.Mutta ohjeet oli hyvät,sitä mä lähinnä tarkoitin.
hyvä kun joku laittaa näistä aiheista faktaa, kiitos siitä.
jäin kuitenkin miettimään ohjetta : jätä rasva leivältä pois, laita esim juustoa leivän päälle. itse ajattelen, että me kyllä tarvitsemme hyvänlaatuisia kasvisrasvoja ruokavaliossamme, ja mielestäni hiukan rasvaa ( esim kevyt Becel) leivän päällä on tärkeää. ja kaiketi parempikin kuin korvata se juustoilla, ainakin jos kyseessä runsasrasvaiset juustot. aineenvaihdunnan ja koko kehon hyvinvoinnin kannalta tietty määrä pitää saada ravinnosta rasvaakin. jos ei leivälle, niin sitten hyvälaatuisia kasvisöljyjä salaatteihin jne. rasvoistakin voitanee olla monta mieltä- onhan meillä täällä suomessakin joku "guru" esittänyt, että pitkälle jalostettuja margariineja ei tulisi käyttää, vaan parempi olisi käyttää ehtaa voita kohtuudella.. tiedä sitten??
Hyviä pointteja. Ohjeeksi annetaan usein tämä: rasvaa saa normaalielintarvikkeista sen verran, ettei rasvaa erityisesti sellaisenaan tarvitse syödä.
Monet tuntuvat kohtelevan kevytlevitteitä ym. kuin ne eivät rasva aoikein olisikaan. Jos kokeilee ladata leipäpalan päälle juustoa, vaikkapa kinkkua (vähärasvaista mutta valitettavan suolaista), tomaattia ja paprikaa, ei rasvan puuttumista kyllä huomaa.
Eikä nyt fundamentalistiksi tarvitse ruveta. Kyse on eri ruoka-aineiden saantimääristä, ei siitä, että yksittäinen ruokalaji olisi pahempi kuin toinen. Jos syöt suklaata, jätät puurosta voisilmän pois. Jos syöt munkin, et sirottele sokeria viiliin tai laita voita leivälle. Pari ylimääräistä rasvagrammaa voi saada mistä vain, ei vain näistä tietyistä mm. Painonvartijoiden hornaan kiroamista herkuista kuten suklaasta. Rasvaiset päivällisruuat vaikuttavat kyllä samoin.
On totta, että ihminen tarvitsee tiettyjä rasvoja elääkseen (mieluiten monityydyttämättömiä), mutta kyllä niitä tavallisen terveellisestä kotiruuasta tarpeeksi saa.
(sorry, skandit ei toimi)
Aijaijai! Enpa haluaisi, etta olisit minun laakarini antamassa laihdutusneuvoja. Virheita kaikkialla.
>3. syö vähemmän kuin kulutat niin laihdut.
Yksinkertaista ja totta, mutta silti taysin epapateva lausunto. Nimittain silla mita, missa maarin ja milloin syo, on paljon suurempi vaikutus kuin kokonaiskalorimaaralla. Fysiologiaa lukeneena sinun luulisi tietavan insuliinin ja glukagonin vuorovaikutussuhteista ja siita, miten eri ruoka-aineet vaikuttavat veren insuliinin eritykseen
>4. kun laihdut, myös energiantarpeesi vähenee, joten laihduttuasi et enää voi palata entiseen ruokavalioosi jos haluat säilyttää uuden hoikemman ulkonäkösi.
Tama taas johtuu suurimmaksi osaksi menetetysta lihaskudoksesta. Sen menetysta voi puolestaan ehkaista parhaiten vastusharjoittelulla.
>7. liikakiiloista pääsee eroon ruokavaliolla, mutta kiinteytys onnistuu vain liikunnan avulla. Etsi, kunnes löydät oman lajisi äläkä anna menneiden huonojen liikuntakokemusten toimia tekosyynä luovuttamiseen. Eri liikuntalajeja on satoja.
Jos olisit ollut tarkkana luennoilla, olisit voinut kuulla, etta "kiinteytys" on myytti. Liikunnalla ei voi mitenkaan vaikuttaa siihen, mita rasvakudos poistuu, vaan se maaraytyy sukupuolen ja periman perusteella.
>Nimittain silla mita, missa maarin ja milloin >syo, on paljon suurempi vaikutus kuin >kokonaiskalorimaaralla. Fysiologiaa lukeneena >sinun luulisi tietavan insuliinin ja glukagonin >vuorovaikutussuhteista ja siita, miten eri ruoka->aineet vaikuttavat veren insuliinin eritykseen
Haiman endokriininen toiminta vaihtelee saadun energiamäärän, ja elimistön solujen energiantarpeen mukaan. Insuliini ja glukagoni eivät siis hoopoile itsenäisesti ja yksinään, vaan toimivat viestin välittäjinä.
Eri ruoka-aineista saa eri määriä energiaa, mutta ne hajoavat elimistössä aivan samanlaisiksi perusmolekyyleiksi. Sekä possumunkki että kinkkupala hajoavat samanlaisiksi aminohapoiksi, glukoosiksi, vitamiineiksi & hivenaineiksi sekä rasva-aineksi. Eri ruoka-aineet ja ruokalajit siis vaikuttavat täsmälleen samalla tavalla haiman hormonineritykseen. Tarkista vaikkapa jostakin hyvästä fysiologian tai solubiologian kirjasta. 15 grammaa rasvaa on elimistön kannalta aivan yksi ja sama 15 grammaa rasvaa riippumatta siitä, mistä se tulee.
Ja syömisajasta voi oikaista sen verran, että totta on, että yöllä eli unessä vallalla on hermoston parasympaattinen puoli, jolloin ruuansulatus on hidastunutta eikä aivan top-tehokasta. Päivällä syömisajalla ei kauheasti ole väliä - mitään eliminaatio tms. syklejä ei ole elimistöstä juurikaan löydetty vaikka dieettigurut näin haluaisivatkin antaa ymmärtää.
>Tama taas johtuu suurimmaksi osaksi menetetysta >lihaskudoksesta. Sen menetysta voi puolestaan >ehkaista parhaiten vastusharjoittelulla.
Ellei laihduta Etiopian nälänhätä-menetelmällä, lihaskudosta ei menetetä, vaan rasvasolujen koko pienenee.
>Jos olisit ollut tarkkana luennoilla, olisit >voinut kuulla, etta "kiinteytys" on myytti. >Liikunnalla ei voi mitenkaan vaikuttaa siihen, >mita rasvakudos poistuu, vaan se maaraytyy >sukupuolen ja periman perusteella.
Treenattu lihas on aina kivemman näköinen, oli omistaja laiha tai ei. Ja pieni vatsalihastreeni saa vyötärönseudun näyttämään laihemmalta, kun lihaksen alkavat toimia tehokkaammin. Liikunnallako muka ei ole kroppaa muokkavaa vaikutusta? Mielenkiintoista! Stallonenkin muskelit ovat siis pelkän ruokavalion tulosta...
Ja kyllä se treeni rasvakudostakin häivyttää niistä paikoista joita treenaa.
Yliopistojen luennot ovat kaikille käsittääkseni avoimia, joten olet varmasti tervetullut kuuntelemaan, mitä meille opetataan ja miten nämä jutut oikeastaan menevät.
Tarkoitatko, että possumunkissa ja kinkkupalassa on samat aminohapot ja sama määrä niitä?
Jos on hankkinut itselleen edes kohtuullisen lihasmassan, niin laihduttaessa menettää osan siitä vaikka laihduttaisi ilman nälänhätä menetelmää, jos ei samalla harjoituta lihaksia. Kysy vaikka joltakin kehonrakentajalta.
Stallone muuten noudattaa vähähiilihydraattista dieettiä.
Mistä tiedät, että rasvakudos häviää siitä paikasta mitä treenaa?
>Tarkoitatko, että possumunkissa ja kinkkupalassa >on samat aminohapot ja sama määrä niitä?
En määrässä, mutta kyllä ne ovat samanlaisia. Eri ruoka-aineista saa eri määriä eri aminohappoja, mutta kinkkupalan leusiinilla ja possumunkin leusiinilla (jos näissä välipaloissa nyt sattuu juuri leusiinia vaikka olemaan) ei ole MITÄÄN eroa. Eikä myöskään possumunkin ja vaikkapa mansikan loppuhajoamistuotteella; energiaa antavalla glukoosilla ole mitään eroa.
Karmea totuus siis on: eri ruuista saa vain eri määriä eri perusravintoaineita, joilla itsessään ei ole eroa. Jossakin on vähemmän glukoosiksi muuttuvia aineita, toisessa enemmän.
Eipä varmaan ole leusiineilla eroa, mutta possumunkissa ei ole kaikkia välttämättömiä aminohappoja ainakaan sopivassa suhteessa. Kinkkupalassa on.
Mistä tiedät, että rasvakuodos häviää niistä paikoista mitä treenaa?
Pääsitpäs asiaan "Jossakin on vähemmän glukoosiksi muuttuvia aineita, toisessa enemmän." eli siis ei ole ihan sama mitä syö. Eivätkös juuri tästä syystä diabeetikot vältä niitä ruoka-aineita, joissa on eniten glukoosiksi muuttuvia aineita!
No anyway. Kertoisitko nyt samalla vihdoin myös sen, miksi jojoilu on lääketieteellisesti vaarallista? Mitä vaarallista kehossa se saa aikaiseksi?????????????
Opetetaanko lääkiksessä jotain basal metabolic ratesta? Luin pari kuukautta sitten ekan kerran siitä artikkelin, ja siinä painotettiin nimenomaan liian rasvattoman ruoan johtavan lähes poikkeuksetta jojoiluun. Olen vain mietittinyt, että mistä muusta lihoaminen voi johtua kuin rasvasta. Itse en tosiaan saa edes enää vähennettyä rasvaa ja syön määrällisestikin vähän, mutta mitään ei tapahdu painolle, joten jos tuo BMR-juttu oli totta, niin sen mukaan indeksini olisi vajonnut liian alas tms. Ei sun siis tarvitse nyt tätä ruveta juurta jaksaen selittämään mutta kerro vain, opetetaanko tuosta BMR:stä lääkiksessä. Voin nimittäin perehtyä artikkeliin sitten tarkemmin, jos se kuuluu ns. lääketieteelliseen totuuteen. Luin sen vähän hätäisesti. Luulenpa, että se kuitenkin kuuluu samaan kategoriaan kuin vähähiilihydraattisuus, joka tosin kohdallani on toiminut.
Hyvää joulua sulle!