En ymmärrä, miten miehen ikinä löytäisi. Tähän mennessä jutut on yleensä kaatuneet siihen, että mies haikailee sen nuoruudenvaimonsa perään, johon rakastui 18 vuotiaana. Nyt 40 vuotiaana on vaikea löytää sitä samaa tunnetta. Toinen syy on se, etteivät miehet enää tässä iässä halua yhteistä elämää naisen kanssa...vaan tapailua ja seksiä...ei yhdessäasumista ja perhettä yms.
Ja kaiken kukkuraksi nyt on mennyt jo monta kuukautta siitä, kun olen tavannut yhtään ketään. Joitakin ihan kivan tuntuisia miehiä on tullut netissä vastaan, mutta kaikki jutut on lopahtaneet ennen kuin on alkaneetkaan...siis muutamien viestien jälkeen, eli en ole tavannut yhden yhtäkään miestä kasvoista kasvoihin enää moniin kuukausiin.
Ja kaiken kukkuraksi nyt on mennyt jo monta kuukautta siitä, kun olen tavannut yhtään ketään. Joitakin ihan kivan tuntuisia miehiä on tullut netissä vastaan, mutta kaikki jutut on lopahtaneet ennen kuin on alkaneetkaan...siis muutamien viestien jälkeen, eli en ole tavannut yhden yhtäkään miestä kasvoista kasvoihin enää moniin kuukausiin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jotakin pielessä, en ole huomannut samaa vaikka olenkin 40 nainen.
Miehiä olisin saamassa elämänkumppaniksi milloin vain, vaikeus on vain valinta tai se että kukaan ei iske sitä kuuluisaa kipinää.
No varmaan on pielessä vaikka mitä minussa, mutta en mielestäni ole sen kummempi kuin muutkaan naiset. Kotini ja lapset hoidan, töissä käyn, nuorekas ja ihan kivannäköinen ja jollain tavalla taiteellinenkin olen, en häpeä olla minä enkä haluaisi olla kukaan toinen eli olen ihan tyytyväinen siihen, mitä olen. Rakastaakin osaan eli tunteeton en ole. Sitä paitsi en ainakaan ole huomannut, että naiset yleensä niin ihmeellisiä olisivat. Mutta ehkä he sitten ovat jotain todella erikoislaatuista, mikä minulta vain on mennyt huomaamatta...
Mä olen ihan tavallinen nainen, vähän omituinenkin, hiukan erikoinen... pärjään hirmu hyvin miesten kanssa (työkamut on lähes kaikki miehiä), uskallan pyytää apua jos ja kun sitä tarvin.
Ja mulla on ongelmana se että joudun suurin piirtein hätisteleen miehiä pois, jokainen jonka kanssa olen seurustellut on ollut halukas muuttamaan luokseni tai pyytänyt muuttamaan lapsieni kanssa luokseen.
Minun kokemukset 40 miehistä ovat taas sellaisia, että miehet haluavat nimenomaan tiivistä olemista yhdessä ja yhdessä asumista. Minä taas en ole innostunut uusperhekuvioista vaan haluan elää arkea lasteni kanssa ja viettää kivoja hetkiä silloin tällöin miehen seurassa. Kuitenkin sellaisessa suhteessa jossa luotetaan toisiimme ja ollaan uskollisia. Tällista miestä ei varmaan nykypäivänä enää olekaan.
Olen törmännyt samaan ilmiöön. Miehet jakautuvat "pelureihin" jotka haluavat asua yksinään koska eivät kykene sitoutumaan. Ne jotka ovat tosissaan, haluavat muuttaa saman katon alle ja pahimmassa tapauksessa vielä lapsen/lapsia vaikka ovat nelikymppisiä.
Itse olen 39v enkä halua enää mitään kotileikkiä, mutta kuitenkin vakaan parisuhteen. Ei vaan sellaista miestä löydy joka ei haluaisi muutta pikimmiten yhteen. Rahanko vuoksi? Vai pitää saada nainen joka toimii sitten kotitalouskoneena?
-kyllä niitä on ,siis sellaisia miehiä ,jotka haluavat jakaa vapaa-aikansa jonkun naisen kanssa ,harrastaa-tai vaan viettää aikaa yhdessä.
Ilman kotileikkejä,ja uusia yhteisiä lapsia.
-josko he sitten hukkuvat massaan -niinkuin minä.
Enpä tiedä mihin sellaiset miehet hukkuvat mutta en usko sellaista löytyvän täältä netistä enkä livemaailmastakaan. On tullut mieleen, että miehet todella tarvitsevat sen kodinhoitajan ja ruuanlaittajan itselleen. Ja kun itse etsii vain seuraa jakamaan niitä hyviä hetkiä eikä sitä tylsää arkea.
Tuota en tajua...miksi jos ei ole yhteistä elämää jne...niin pitäisi olla "uskollinen"...eihän siinä ole oikeasti sitoutunut mihinkään...ja eihän sitä läheisyyttä ja seksiäkään saa sitten riittävästi, jos silloin tällöin tavataan ja vietetään niitä kivoja hetkiä...ei ainakaan sitä määrää seksiä, joka minun mielestäni parisuhteeseen kuuluu...
Enkä edes tajua sitä, että jos sinulla on arki lastesi kanssa, niin miten ihmeessä sinulla jää aikaa vielä miehelle erikseen, jos sitä miestä ei voi tuohon arkeen yhdistää. Ihan outoa kaksoiselämää...
Kyllä sen miehen siihen arkeen ja elämään voi yhdistää mutta ei se tarkoita sitä että asutaan saman katon alla jatkuvasti. Jos välimatka sopivan lyhyt, niin voidaan viettää viikollakin yhteisiä öitä ja viikonloput jomman kumman luona. Nämä sitten kun lapsetkin ovat jo kuvioissa mukana.
Suhteeseen voi sitoutua vaikka molemmilla omat asunto. Tässä iässä jokaisella on oma vakiintunut elämänsä ja ei niitä niin vain yhdistetä. Ja toisaalta miksi yhdistääkään koska suhde voi toimia paremmin kun ei olla aina yhdessä.