Olen nainen "ns.parhaassa iässä". On isot lapset, eronnut vuosia sitten, elän tasapainoista elämää, mutta yksi puuttuu, en ole tavannut sitä ns.uutta oikeaa miestä.
Onhan niitä miehiä, en vain harrasta yhden illan juttuja.
Käyn harvoin ravintoloissa jossa heitä kyllä tapaa, tai yleensä viihteellä.
Joo,o eivät he kotiovelle tule koputtelemaan, tiedän.
Huomaa kun ikää tulee enemmän, vaikea luoda uusia suhteita.
Olen ihan kivan näköinen, tulen toimeen hyvin ihmisten kanssa.
Elämä on muutenkin tasapainoista.
Kuka taas kiinnostaisi minua, hän on tietenkin varattu, tottakai, niinhän normaalisti...
Mikä on normaalia...
Usein todellakin kaipaa sitä toista, saa pitää hyvänä, jutella kaikkea mukavaa, nauttia toisen seurasta sekä tietää, että on ihminen ketä rakastaa.
Onhan minulla lapset, tottakai lapset, mutta he ovat jo isoja ja rakkaus on erilaista.
Vika varmaan siinä, kun viihdyn liikaa kotona.
Sinkkuna tietysti on ollut ihan kiva olla, aika aikaansa kutakin.
Uskon kuitenkin vielä löytäväni, ehkä joskus jonain päivänä sen oman ihanan rakastettavan miehen.
Onhan niitä miehiä, en vain harrasta yhden illan juttuja.
Käyn harvoin ravintoloissa jossa heitä kyllä tapaa, tai yleensä viihteellä.
Joo,o eivät he kotiovelle tule koputtelemaan, tiedän.
Huomaa kun ikää tulee enemmän, vaikea luoda uusia suhteita.
Olen ihan kivan näköinen, tulen toimeen hyvin ihmisten kanssa.
Elämä on muutenkin tasapainoista.
Kuka taas kiinnostaisi minua, hän on tietenkin varattu, tottakai, niinhän normaalisti...
Mikä on normaalia...
Usein todellakin kaipaa sitä toista, saa pitää hyvänä, jutella kaikkea mukavaa, nauttia toisen seurasta sekä tietää, että on ihminen ketä rakastaa.
Onhan minulla lapset, tottakai lapset, mutta he ovat jo isoja ja rakkaus on erilaista.
Vika varmaan siinä, kun viihdyn liikaa kotona.
Sinkkuna tietysti on ollut ihan kiva olla, aika aikaansa kutakin.
Uskon kuitenkin vielä löytäväni, ehkä joskus jonain päivänä sen oman ihanan rakastettavan miehen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
se minullakin oli erosin vuosia sit ja lapset isoja elin muutaman vuoden oikeistaan yksin ja samoja asioita mietin minäkin.Sit tapasin netin kautta yhden naisen ja kirjoiteltiin lähes vuoden koska meillä oli välimatkaan toisiin ja siksi ei tullut mieleenkään että voisimme joskus olla yhdessä.Mut sit tuli se päivä jolloin päätin lähteä tapaamaan kyseistä naista ja rakastuttiin toisiimme ja en ole sitä matkaa katunnut.Kyllä se oikea sinullekin tulee vastaan että löydät sellaisen kunnollisen miehen joka sinua rakastaa todella ja huomaat että sen eteen kannattaa tehdä hommia se on sen arvoista.Hyvää jatkoa ja kyllä se oikea sinulle varmaan löytyy kun jaksat vaan etsiä rauhassa.
..kun ei paljon enää viitsisi kulkea ulkona, se kyllästyttää, eikä lapset vielä ole kauhean isojakaan, että ei voi keskenään illaksi jättää..
Kokeilehan nettiä, kuten edellinenkin kirjoittelija. Voit vastailla/laittaa oman ilmoituksen. Oikeaa nimeä ei kannata/saakaan monesti laittaa, siellä sivuilla kyllä ohjaavat!
Ota jostakin anonyymi postilaatikko, vaikka ihan sitä varten.
Sinkut.net on kaiketi yksi asiallisimmista. Sitten löytyy sokkotreffiä(suomi24.fi), msn-nettitreffiä, sinkut.com;ia ja vaikka mitä muuta muitakin varmaan..
On sieltä moni löytänyt, mutta on siellä montaa huuhailijaakin, pelimiehiä ja huijareita,
mutta maalaisjärki käteen vain, niin heistä selviää =)
Sini,
Kyllä se niin on, ettei kotoa sitä löydy, jollei sitä siellä jo ole. Itse (m-reilu40) olen aktiivisesti kiertänyt lavoja ja ravintoloita ja vieläpä selvinpäin - olen hyvä tanssija ja pystyn puhumaan muistakin asioista kuin säästä enkä edes hae 1yönsuhteita.
- Mutta silti vaikeelta tuntuu -
Välillä tulee sellainen fiilis, että sinunlaisesi (tarkoitan näitä taustoja) naiset eivät ole enää halukkaita sitoutumaan.
Muissa kommenteissa kannustettiin käyttämään näitä netti-palstoja. Mielenkiinnosta itsekin kokeilin kahtakin kanavaa - soittelin muutaman kanssa (ei kyllä kauheesti iskenyt) ja tapasin kerran jopa ihka elävän ihmisen mutta se kuva (myös sisäinen) oli aivan erilainen mitä oli annettu ymmärtää - näistä voi oppia tietenkin nolojen tilanteiden mestariksi.
Joten edelleen olen sitä mieltä, että on sama missä siihen ihmiseen törmää mutta kyllä se *kolahtaminen* on ensiarvoisen tärkeää eikä sitä millään muulla tule kuin näkemisellä ja kokemisella.
Nyt on taas tosi yritys meneillään mutta antaas katsoa... (enkä häntä löytänyt mistään netistä ja itse asiassa hän löysi minut)
saati jostain kapakasta.
Nyt on vain tullut aika, jolloin voisin todellakin antaa aikaa ja rakkautta toiselle ihmiselle.
Tähän asti koti, lapset, työ jne.. ovat olleeet etusijalla.
Silmät ovat auenneet nyt vähän eritavalla, olen kasvanut henkisesti.
Mikään rakkaus ei kukoista ilman sen hoitamista.
Olen laittanut kerran ilmoituksen sinkut.nettiin, tulos oli surkea.
Muutama oli kiinnostunut vain seksistä, muutama halusi "piian" itselleen jne..
Silloin ei iskenyt mikään.
Laitan vielä ilmoituksen, katsotaan tarttuuko kukaan "pyydykseen". Vitsi, vitsi...
Tosiaankin kunnon miehiä tuntuu olevan tosi vähän...
Kunnollisuudella tarkoitan ns.normaalia elämää..
Ei jaksa enää mennä kissa-hiirileikkiä.
Ehkä itselläkin rima noussut, elämä opettaa.
Onko se paljon vaadittu jos ns.toivoo miehestä, luotettavaa, rakastavaa, toista kunnioittavaa, arvot kohdallaan, luotettavaa ym..
Minusta se ei ole paljoa vaadittu.
Luulen myös se "kolahtaminen". Sen näkee ja tuntee..
Vanhempana sitä tulee aremmaksi tekemään erinäisiä päätöksiä. Pettymykset pulpahtaa pintaan ym.
Mutta elämme vain kerran, miksi en nauttisi täysillä.
Minulle lapset, koti ja ystävät ovat tärkeitä.
Toivon myös löytävän sen oman rakkaani =)
... mistä sitten ajattelit etsiä? Ei kaikki rafloissa liiku kännäämässä - on siellä ihan vakavalla mielellä liikkeellä olevia (enkä tarkoita tällä mitään henkistä). Tiedän sen omasta kokemuksesta. Aikansa kun näissä paikoissa pyörii, mieluummin vielä viikolla, jolloin porukka on paremmassa kunnossa, niin varmasti vastaan tulee ihan varteenotettavia vaihtoehtoja - eikä niitä tarvi olla kuin YKSI.
Ja sen riman yli voisit yrittää päästä, että ehdotat itse uudelleentapaamista - ei siinä ole mitään hävettävää.
Nimimerkillä "Onnensa kukkuloille tähyävä"
...elämänkumppanin löytäminen, mutta jo uusien ystävien löytäminen on vaikeaa. Jos ei käy ravintoloissa, harrastaa mieluummin luonnossa liikkumista ja lukemista, missä ihmeessä voisi tavata ihmisiä, jotka haluaisivat uusia ystäviä?
Itse käyn paljon myös kirjastossa, konserteissa, elokuvissa, näyttelyissä. Ei sieltä uusia ystäviä saa, en minä ainakaan! Joskus saan hymyn, joskus harvoin tulee keskusteltua jonkun kanssa. Mutta siinä se. Nuo olivat kai sitten niitä tilaisuuksia, jotka olisi pitänyt osata hyödyntää.
Mummot ymmärtäkää nyt -- sukkaa kutoa pitää tms harrasteeita etsiä.
Ne miehet eivät ole teistä kiinnostuneita enäää.
tietää mistä puhut. Nainen on parhaimmillaan neli-viisikymppisenä. Näillä ei ole enää mitään turhia kuvitelmia elämästä ja ovat valmiita panostamaan suhteen eteen paljon enemmän kuin mitä te "nuoret" kuvittelette osaavanne.
Joten annetaan näille naisille se arvo mikä heille kuuluu ja mitä heidän ex-miehensä eivät ole osanneet antaa.
- ja tämä oli miehen kirjoittama -
"Näillä ei ole enää mitään turhia kuvitelmia elämästä ja ovat valmiita panostamaan suhteen eteen paljon enemmän kuin mitä te "nuoret" kuvittelette osaavanne."
Omien havaintojeni mukaan nämä nelikymppiset naiset ne vasta turhia kuvittelevatkin. Siinä haaveiden huumassa sitten jätetään erohakemuksia niin, että jonottaa täytyy. Suhteeseen panostamisesta ei tietoakaan, vaan paria kierrätetään ahkerammin kuin sukkia pesuun. Ihme kohellusta! :(
Vai nämä "nelikymppiset naiset ne vasta turhia kuvittelevatkin" Taidat olla vähän tyhmä.
Ei tarvitse jättää erohakemuksia, on nuorena lapsellisena ja kokemattona vailla henkistä, ruumiillista kasvua mennyt naimisiin ja erohan siitä tuli.
Nyt on aikaa, myös ymmärrystä suhteen panostamiseen.
Suhde ei toimi ilman sen hoitamista, siihen on panostettava.
En tiedä mitä sinulle on tapahtunut, mutta mikään ei ole niin kuluttavaa, kun riitely tai jatkuva suhteen vaihtuminen.
Itse kyllä olen virheistäni oppinut ja tulen myös suhdettani hoitamaan täysillä.
Olet näköjään lukenut naistenlehtiä sitten oikein urakalla. Häpeä, aikuinen mies. Totuushan on, että paras tavara viedään käsistä jo (alle) kaksikymppisenä. Lopullisesti. Puolin ja toisin.
"Joten annetaan näille naisille se arvo mikä heille kuuluu ja mitä heidän ex-miehensä eivät ole osanneet antaa." Heh heh... Joo-o, kyllä se nainen edelleen vaan on jumala, ja exä saatana. Yritätkö samalla kaavalla iskeä vähän vanhempaa lihaa humppadiskossa?
...pienenä luulin, että elämä on ohi kun täyttää 20 mutta asiasta on nyt parempaa tietoa...
nuoret ovat jo liian nuorina kulutustavaraa..Liian nuorina hypitään sängystä sänkyyn...
todella katkeroitunut ihminen DrE, luettuani tekstiäsi näiltä palstoilta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Parasta ennen päiväys tulee niin nopeasti.
Jo monet 3-kymppiset ovat mummoja.
Kai se luonto hoitaa asian.
Sitten kun ikääntyy, pitäisi älytä poistua keittiöhommiin ja pois häiritsemästä miehiä ravintoloissa.
Kauheaa kun nuo vanhat naiset terrorisoi - kai puutteessa - meitä miehiä !
Itse olen 4-kymppinen ja saan karkotella jatkuvasti 4-kymppisiä naisia ehdotuksineen.
En kehtaa mennä ravintolaan, aina sama kuvio.
Minua kiinnostaa vain nuoret naiset, joilla
naisellisuus on vielä tallella.
4 ja 5 - kymppinen nainen on kaluttu luu.
Ei siinä ole mitään kiinnostavaa.
Ei naisellisuutta enää. Melkein kuin mies se on....
Ei miestä kiinnosta jo naisellisuutensa menettänyt nainen.
Turha kuvitelma on tuo parhain ikä ... se on jo mennyt kauan sitten...
Olen myös näitä "nelikymppisiä" naisia ja todella vaikea on löytää
mukavaa miestä. Vähänkin kiinnostava jos jostain löytyy, niin on kuitenkin
naimisissa. Olen myös kokeillut näitä sinkkupalstoja, muutamaa tapailinkin,
mutta ne loppuivat lyhyeen, toisella psyykeongelmia ja toiselle ilmaantui
tyttöystävä... Mitä mieltä naiset olette siitä, että jos tapaatte jonkun tai
vaikka vain deittailette, lähetätte tx-viestejä ja soittelette, niin miltä tuntuu
kun mies alkaakin soittaa ja tekstata monta kertaa päivässä. Mulla on ongelmana
että mä "ahdistun" noista monista soitoista päivän mittaan. Tietäähän siitä,
että toinen on kiinnostunut, mutta eikö liika ole liikaa? Ja miten osata sanoa
kauniisti,että voisitko vähän rajoittaa, toista loukkaamatta???
Melkein on ennen ilman, kuin tapailee ikänaisia. Ei niistä ole huvia miehelle.
Ne valittavat ja kärsivät ja ovat menettäneet sen naisellisuuden.
Ei siis kiinnosta fyysisesti eikä henkisesti.
Itämaalla miehet ottavat nuoria vaimoja ja vanhat vaimot menee keittiötöihin, jotka ovatkin soveltuvia ja tärkeitä tehtäviä ikääntyville naisille.
Naisten tulisi osata muuttua iän myötä.
Mikään ei ole niin luontaantyötävää, kuin ikääntynyt nainen teinivaatteissa/napapaidassa vonkaamassa miestä ravintolassa. SÄÄLIKSI KÄY !
Mummot mummojen tehtäviin.