onko toivoakaan,,,,

Mistä alkaisin,,no, olen kauan aikaa jo n, 8kk,,tuntenu yhen tyypin,miehen,jonka kans ollaan viestitty ja soiteltu,,alussa usein, välillä oli pitkä tauko ja nyt taas,,hän lupailee mulle että hän on musta kiinnostunu,,EHKÄ saattaisin olla loppuelämän nainen hänelle,, mut sittenkin epäröi tavata mua,Olemme vaihtaneet kuvatkin,,ettei se olisi mikään yllätys enää,,, Olen kolme kertaa yrittänyt treffata, mutta aina on tullu jotain esteitä,,Väittää mulle olevansa eronnut,, ja kai onkin,,tai en tiijä,,soittelen joskus iltamyöhään hänelle,,ja hänkin soittanut mulle myöhään,,ei kai hällä silloin ole ketään.Mikä tässä mättää,,että hän vitkastelee nähä mua,,Mä kyl tiijän,ku hän on kuulema puheittensa mukaan pettyny niin pahasti,ettei uskalla enää alkaa kenenkään kanssa.Mutta jotenkin olen saanu hänet vähän muuttumaan niin, että pientä toivonkipinää on ollut.Mutta miksi hän vieläkin miettii siellä.En jaksa enää kauaa miettiä.Itse olisin ollu valmis ajat sitten kaikkeen.Olen jo tarpeeksi antanut hälle aikaa.Joko olisi aika kysyä suoraan, että onko tää turhaa märehtiä.En enää itse jaksa uskoa tähän juttuun.Mutta niin silti haluaisin,kun sen miehen kans jutut luistaa hyvin puhelimessa.,mä en jaksa,,,kertokaa mielipiteitä..Asiallisia vain ,,kiitos!!!