Tiedän olevani pelkkä tylsä suomitavis vaaleilla hiuksilla ja sinisillä silmillä, perushoikalla kropalla sekä niillä kauheilla keskiverto b-rinnoilla! Todellakin kaukana tämän palstan ihanteista vieläpä persoonattomalla avoinkohteliasfiksu luonteella, ja mitä ilmeisestikkin aivan liian pinnallinen ranskalaisen manikyyrini kanssa sillä en syntynyt luonnotäydelliseksi ja kynteni lohkeilevat! Mutta mitä väliä?
Minulle ainakin se että tosielämässä kaikkine virheineni pärjään asioissa joista pidän, tai että saan kuulla olevani mukavaa seuraa, fiksu, nätti...tai että joku sanoo ihan puhtaasti rakastavansa minua on paljon tärkeämpää kuin että saisin kuulla olevani joku ihanne... Ehkä sitten olen katkera; saatte päättä ihan omakätisesti.
Minulle ainakin se että tosielämässä kaikkine virheineni pärjään asioissa joista pidän, tai että saan kuulla olevani mukavaa seuraa, fiksu, nätti...tai että joku sanoo ihan puhtaasti rakastavansa minua on paljon tärkeämpää kuin että saisin kuulla olevani joku ihanne... Ehkä sitten olen katkera; saatte päättä ihan omakätisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta ainakin elämänarvosi ovat kohdallaan! :)
Arvosta itseäsi enemmän, itsetunto hyväksi jollain tavalla.
Kerrankin järkipuhetta.
Näin sen pitää ollakin.
Jollekin olet täydellinen ja paras juuri tuollaisena, toiselle täysi kauhu.
...on todella monen mielestä kaunis. Se on ongelmani. Miehet, jotka uskaltavat lähestyä, ovat itseään täynnä olevia paskiaisia: olen vain jatke heidän täydellisyydelleen. Sen olen karvaasti saanut kokea, kun olen ensin "ihana, kaunis, seksikäs, upea..." Ihminen tämän ulkokuoren alla ei heitä kiinnosta. Siitä on vaikea alkaa rakentaa minkäänlaista parisuhdetta...
Hyvin taitavasti kirjoitettu. Melkein saisi käsityksen jostakin muusta mutta se, että luettelet omat hyvät puolesi puolihuolimattomasti ja muka-vähättelevästi ja tosiasiassa et kerro yhtään vikojasi, joista muka-kirjoitat, paljastaa vain sen tyypillisen totuuden täältä; kehukaa mua hei, edes vähän!