joskus tänä syksynä. (takana oli yht'äkkinen ero tulevasta aviomiehestä ja tunteiden sekamelska.) nyt syksyllä olin taas onnellinen, kun huomasin taas omistavani tunteet... kylmyys sydämestä oli hävinnyt.
tämä uusi ihana mies on yksinhuoltaja ja minulle parhaimmalla tavalla sopiva mies, reilusti minua vanhempi eli kokenut jo monen moista. elämistä arvostava ihminen. minua itseäni ymmärtävä. ja herkkä mieheksi.
minulta meni sydän...
hänen mielestään olen mitä ihastuttavin naisihminen, mutta hän ei omien sanojensa mukaan kykene rakastamaan ketään naista. takana joitakin häntä loukanneita suhteita ja yhteen sellaiseen on hänen sydämensä jäänyt.
järkevästi kun ajattelen, niin ilmeisesti hän ei ole käsitellyt vanhoja asioita tarpeeksi ja myöntänyt, että uusi rakkaus löytyy edestä päin.
mutta sydän sanoo toista. en ole ikinä ennen tuijottanut puhelinta yhtä tiiviisti...
joka päivä (eritoten nämä vapaapäivät) on yhtä helvettiä. käy töissä, menee yksinäiseen kotiin, tekee kaiken yksin. kun asiat voisivat olla toisin.
sydän sanoo, että kaipuu on "nallen" kainaloon.
miksi ihminen kiusaa itseään näin? keväällä läpi käyty ero oli tarpeeksi rankka... ja sitten pitää rakastua uudelleen... vaikeaan tapaukseen.
eikä tilannetta todellakaan helpota työpäivät.. olemme samassa työpaikassa!
kertokaa ihmiset mitä tässä voi tehdä? unohtaako hänet vai yrittää sinnitellä? järki sanoo ensimmäistä ja sydän jälkimmäistä.
tunnen, että tämä mies pitää minusta. on huolissaan, mustasukkainenkin. ja soittelee/ tekstailee/ meilailee.
ja hänelle pitää koko ajan vakuutella, kuinka ihana ihminen hän on. että muut naiset joskus haukkuessaan ovat olleet itsekeskeisiä.
olen aivan onneton. :-(
vaikkakin rakastunut.
tämä uusi ihana mies on yksinhuoltaja ja minulle parhaimmalla tavalla sopiva mies, reilusti minua vanhempi eli kokenut jo monen moista. elämistä arvostava ihminen. minua itseäni ymmärtävä. ja herkkä mieheksi.
minulta meni sydän...
hänen mielestään olen mitä ihastuttavin naisihminen, mutta hän ei omien sanojensa mukaan kykene rakastamaan ketään naista. takana joitakin häntä loukanneita suhteita ja yhteen sellaiseen on hänen sydämensä jäänyt.
järkevästi kun ajattelen, niin ilmeisesti hän ei ole käsitellyt vanhoja asioita tarpeeksi ja myöntänyt, että uusi rakkaus löytyy edestä päin.
mutta sydän sanoo toista. en ole ikinä ennen tuijottanut puhelinta yhtä tiiviisti...
joka päivä (eritoten nämä vapaapäivät) on yhtä helvettiä. käy töissä, menee yksinäiseen kotiin, tekee kaiken yksin. kun asiat voisivat olla toisin.
sydän sanoo, että kaipuu on "nallen" kainaloon.
miksi ihminen kiusaa itseään näin? keväällä läpi käyty ero oli tarpeeksi rankka... ja sitten pitää rakastua uudelleen... vaikeaan tapaukseen.
eikä tilannetta todellakaan helpota työpäivät.. olemme samassa työpaikassa!
kertokaa ihmiset mitä tässä voi tehdä? unohtaako hänet vai yrittää sinnitellä? järki sanoo ensimmäistä ja sydän jälkimmäistä.
tunnen, että tämä mies pitää minusta. on huolissaan, mustasukkainenkin. ja soittelee/ tekstailee/ meilailee.
ja hänelle pitää koko ajan vakuutella, kuinka ihana ihminen hän on. että muut naiset joskus haukkuessaan ovat olleet itsekeskeisiä.
olen aivan onneton. :-(
vaikkakin rakastunut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei.
Eikös ole kaikesta huolimatta ihania tunteita, vatsanpohjasta kutkuttavia tunteita. Itse olen myös tällä hetkellä rakastunut ja koska en ole 100% varma hänen tunteistaan, lähes varma kylläkin, niin koen ihan samanlaisia puhelimeen tuijottamisjuttuja jne. ja tiedän todellakin miltä tuntuu istua yksin kotona kun tekisi mieli olla siellä toisen kainalossa.
Itse en halua pilata tätä orastavaa rakkautta liialla hätäilemisellä vaikka sydän koko ajan sanoo ihan muuta, ajattelen, että antaa nyt mennä eteenpäin ihan rauhassa, pikkuhiljaa.
Sinun tapauksessa, koska miehellä on takana mitä onkaan, niin suosittelisin sinua kanssa etenemään ihan todella rauhassa, älä painosta mitenkään, luulisin kyllä että olet miehelle rakas ja tärkeä. Anna ajan tehdä tehtävänsä ja kohta mies huomaakin, ettei voikkaan elää ilman sinua.
Tsemppiä meille molemmille.
kiitos kaunis!
onneksi on muitakin yhtälailla ajattelevia...
on vain niin tuskaa olla ja odottaa. tiedän, että pitää antaa tilaa hänenkin ajatella tunteitaan.
mut kun itse haluaisi vaan painaa kaasua........
Etkö nää mitä se mies tekee?
Sehän käyttää sun henkistä epäväkaisuuden tilaasi törkesäti hyväkseen pönkittääkseen omaa huonoa itsetuntoasi.
Sinulla on takana raastava ero, ja "ihastumalla" uuteen mieheen pakenet omia ongelmiasi koska rakkaudenkaipuussasi halaut tuhlata tunteesi mieheen joka vain leikkii heikkoa jotta saisi sinulta sitä mitä ei kykene sinulle antamaan.
Hän ammentaa sut tyhjiin tyttö.
Tuollainen välivaiheen ihastus on ihan normaalia eron jälkeen, tosin sun pitää tunnistaa silloin mikä on aitoa tunnetta ja mikä ei. Jos tuo mies olisi sinuun ihastunut/rakastunut, hän olisi huolissaan sinusta.
Eikä kiristäisi sinulta kohteliaisuuksia.
Näin on.
"Jos tuo mies olisi sinuun ihastunut/rakastunut, hän olisi huolissaan sinusta."
Kuukuu nyt lukee rakastuneen tekstin uudelleen ja tarkemmin kiinnittääkseen huomiota siihen, että alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti miehen olevan hänestä huolissaan.
Älä nyt alkuperäinen kirjoittaja ihan kaikkea ota tosissaan mitä Kuukuu kirjoitti. Se kyllä on totta yleensä, että jos omasta erostasi on hyvinkin vähän aikaa ja silti rakastut uuteen mieheen niin siinä voi olla ongelma, tai sitten ei. Aika näyttää, mutta kaikessahan aina on riski, ja jos nyt luovutat, niin jossain vaiheessa voit katua katkerasti. Tulevaisuutta kun ei voi ennustaa.
"ja hänelle pitää koko ajan vakuutella, kuinka ihana ihminen hän on. että muut naiset joskus haukkuessaan ovat olleet itsekeskeisiä. "
Hänelle pitää kokoajan vakuutella?
On todella huolissaan tuo mies joo... ja vielä mustasukkainenkin...
Että silleen...
tunnen, että tämä mies pitää minusta. on huolissaan, mustasukkainenkin. ja soittelee/ tekstailee/ meilailee.
ja hänelle pitää koko ajan vakuutella, kuinka ihana ihminen hän on. että muut naiset joskus haukkuessaan ovat olleet itsekeskeisiä.
Kun nyt meni tämmöiseksi pilkuksi, niin tässä alkuperäisen kirjoitus mistä kopioit osan, juuri tässä kohtaa tulee ilmi, että mies on kirjoittajasta huolissaan. Sinähän kirjoitit, että kun mies ei ole hänestä edes huolissaan. Ehkäpä alkuperäinen kirjoittaja kumminkin tietää meitä paremmin miehen käytöksen häntä kohtaan.
Menee ihan oudoksi... Ei tämä ole kilpailu, eikä kukaan ole tässä ehdottomasti oikeassa.
Minun mielipiteeni on:
mustasukkainen mies joka kaipaa omaa itsetunnon pönkittäjää eron kokeneesta naisesta, EI todellakaan ole huolissaan kuin itsestään.
Mustasukkaisuus kun ei ole empatiaa/sympatiaa saati myötäelämistä , mustasukkaisuus on luottamuksen puutetta. Se on sairaus...
Läheisriippuvuuskaan ei ole välittämistä, tosin monet uusavuttomat saattavat niin kuvitella yksinäisyydenpelossaan.
Mutta jokainen meistä loppuviimein uskoo siihen mihin itse haluaa uskoa. Kukaan ulkopuolinen ei siihen voi vaikuttaa.
Ajatuksen ja sanojen vapaus, nääs.