PETTÄJÄT!!!! LUKEKAA TÄÄ

lukenut jostain vastaavan jutun. Mutta mitä vielä, meni ja petti minua työkaverinsa kanssa. Nyt olen kahden vaiheilla, otanko eron vai en.

vaimonikin olisi kirjoitti:

lukenut jostain vastaavan jutun. Mutta mitä vielä, meni ja petti minua työkaverinsa kanssa. Nyt olen kahden vaiheilla, otanko eron vai en.

..ja mikä johti pettämiseen. Jos vaimosi ei ole tehnyt sellaista ennen, katuu tekoaan ja haluaa korjata virheensä, silloin voi harkita. se pätee silloin, kun on jotain, mistä kannattaa taistella. Älä jää vatvomaan menneisyyteen vaan keskity tulevaan. Käykää juttelemassa parisuhdeterapiassa, sekin auttaa usein...pitkä tie on kuitenkin edessä...taistele, jos tunnet, että se on sen arvoista.

...asiat...ja samaa mieltä sinun kanssa...ei mee samoin ehkä justiin, ku alottajalla, mut aika läheltä liippaa...Kyllä meille miehillekki paskoja käy...ja aika useinki..

Vuosien varrella olen tullut siihen päätelmään että on ihmisiä jotka pettävät ja jotka eivät.

Tarkoittaa siis sitä että se joka pettää, tekee sen tilaisuuden tullen uudelleen. Näiden ihmisten mielestä he eivät ole edes varsinaisesti syyllisiä vaan pettämistapahtuma on ollut monien sattumien summa.. Joten HUOMIO! Jos ihminen on "kohtaloon" uskova, kuten moni on, niin takuuvarmajuttu että heti kun tilaisuus koittaa ollaan pettämässä. Se on katsokaas kohtalo joka tuota "viatonta" niin heittelee... Tuohon kohtaloon uskomiseen liittyy myös aina paremman odotus: "Ehkä tämä putkimies tekee elämästäni onnellisen.."
Lapsista nämä alkavat puhua heti suhteen alussa ja seuraavana päivänä saattaa olla ihan eri ääni kellossa.
Kun tällaisen kanssa juttelee, huomaa pian että KAIKKI muut kuin hän itse ovat jollaintapaa paskoja ihmisiä.
Kohtaloihmisten elämä muuttuu vähän väliä. Työ vaihtuu usein , asunto, paikkakunta jopa ystäväpiiri.
Kohtaloihmisellä on myös loputon tarve haalia ympärilleen uusia mies/nais-ystäviä, jotka ovat enemmän kuin "ystäviä". Nämä ovat varalla. Tosin tällaisen puoliso huomaa myös usein olevansakin vain varamies, josta pidetään kiinni vaikka petetään toisen kanssa.

Sitten on ihmisiä jotka eivät petä. Näitä usein petetään koska ovat takuuluotettavia ja antavat paljon anteeksi.
Näillä on kohtaloihmisten vastakohtana sitten tasaisenpaksua elämää. Suunnitelmia joihin pyritään pikkuhiljaa, vakaat mielipiteet, usein tietty elämäntapa josta pidetään luonnostaan kiinni, ystäväpiiri on pitkäaikainen mutta niin paljon tällainen ihminen ei ole kavereissaan kiinni kuin kohtaloihminen. Parisuhde menee kaiken edelle.

japetetyt kirjoitti:

Vuosien varrella olen tullut siihen päätelmään että on ihmisiä jotka pettävät ja jotka eivät.

Tarkoittaa siis sitä että se joka pettää, tekee sen tilaisuuden tullen uudelleen. Näiden ihmisten mielestä he eivät ole edes varsinaisesti syyllisiä vaan pettämistapahtuma on ollut monien sattumien summa.. Joten HUOMIO! Jos ihminen on "kohtaloon" uskova, kuten moni on, niin takuuvarmajuttu että heti kun tilaisuus koittaa ollaan pettämässä. Se on katsokaas kohtalo joka tuota "viatonta" niin heittelee... Tuohon kohtaloon uskomiseen liittyy myös aina paremman odotus: "Ehkä tämä putkimies tekee elämästäni onnellisen.."
Lapsista nämä alkavat puhua heti suhteen alussa ja seuraavana päivänä saattaa olla ihan eri ääni kellossa.
Kun tällaisen kanssa juttelee, huomaa pian että KAIKKI muut kuin hän itse ovat jollaintapaa paskoja ihmisiä.
Kohtaloihmisten elämä muuttuu vähän väliä. Työ vaihtuu usein , asunto, paikkakunta jopa ystäväpiiri.
Kohtaloihmisellä on myös loputon tarve haalia ympärilleen uusia mies/nais-ystäviä, jotka ovat enemmän kuin "ystäviä". Nämä ovat varalla. Tosin tällaisen puoliso huomaa myös usein olevansakin vain varamies, josta pidetään kiinni vaikka petetään toisen kanssa.

Sitten on ihmisiä jotka eivät petä. Näitä usein petetään koska ovat takuuluotettavia ja antavat paljon anteeksi.
Näillä on kohtaloihmisten vastakohtana sitten tasaisenpaksua elämää. Suunnitelmia joihin pyritään pikkuhiljaa, vakaat mielipiteet, usein tietty elämäntapa josta pidetään luonnostaan kiinni, ystäväpiiri on pitkäaikainen mutta niin paljon tällainen ihminen ei ole kavereissaan kiinni kuin kohtaloihminen. Parisuhde menee kaiken edelle.

Lue lisää

samaa mieltä. Tai ainakin meillä oli näin.

Hauskaa tässä kuviossa on se, että näitä kohtaloon uskovia pidetään usein hauskoina tyyppeinä, villeinä ja vapaina ja näitä hiljaisia luotettavia tyyppejä pidetään tylsinä.

Mutta kumpi malli näistä sitten loppupeleissä on parempi? Juuri se tylsä, uskollinen ja luotettava tyyppi.

vaan jatkuu. Totuushan on siinä että olisi ollut parempi pitää housut jalassa ja oivaltaa ajoissa mikä elämässä oikeasti on itselle merkittävää. Onko se herralle suurikin yllätys ettei tunteet enää yllä vaimon puolelta samalle tasolle kuin ennen huoriretkiä? Mitä sitten odotit, kukkapuskaa tarjoiltuna posliinista hoitsunvärmeet yllä vai? Ennen kuin alkaa höntyilemään olisi syytä miettiä miltä itsestä tuntuisi olla petettynä osapuolena, mutta se hetken huuma taitaa olla sen verran kovaa valuuttaa, että siinä ei perhesiteet pitele.
Pelisi vaimoasi kohtaan on pelattu, mutta koko ottelua et ole hävinnyt. Kasaa itsesi ja pistä uutta täkyä koukkuun, ehkä jotain oppineena.

Valheessako ja salaillenko ois ollut parempi? Tuskinpa vaan. Uskottomuus tappaa aina pidätpä sen salassa tai et !

joku pysähtyy tässä maailman kiireessä edes hetkeksi miettimään mikä on oikeasti tärkeätä. Elät parisuhteessa ja mietit pettämistä. Miksi et käyttäisi samaa energiaa omaan mieheesi? Mikä on saanut teidät erilleen? Et ilmeisesti uskalla puhua miehellesi tunteistasi, koska pelkäät hänen reaktiotaan. KESKUSTELE miehesi kanssa tilanteesta. Hän on kuitenkin jossain kohtaa ollut se henkilö jota olet rakastanut, vai kävikö niin että äitisi naitti sinut tälle miehelle mukavan vävypojan toivossa? Niin kauan kuin et ole päättänyt pettää sinulla on toiveita nostaa suhteesi tasoa, pettämisen jälkeen mikään ei ole kuten ennen. Se kävi ap:n tekstistä kaiketi hyvin ilmi.
Voit olla ihastunut sinulle uuteen ja ihmeelliseen ihmiseen. Tuntuu mukavalle, mutta kun sitä ihastuksen aikaa kun ei kestä maailman tappiin, koittaa arki. Mitäs jos se uusi ihme onkin parin vuoden kuluttua samanlainen kuin tämä nykyinenkin? Vaimoni kokeili ap:n tavoin ikuista onnea vieraan sylissä, ei löytynyt muuta kuin särkyneitä unelmia ja mieliä kahdesta osoitteesta. Petti sekä henkinen että fyysinen puoli kun oivalsi erehtyneensä. Kokemuksen äänellä yhdyn ap:n kirjoitukseen; tee kaikkesi ettet petä, ota vaikka ero. Erossakin tulee itkettyä siihen kuuluvat surut, mutta voi ainakin olla itsestään ylpeä, että on ollut itselleen ja muille rehellinen sekä yrittänyt parhaansa. Jos kaiken yrityksen jälkeen kuitenkin tulee ero ei tarvitse luimistella häpeätaakkansa kanssa. Tiedä häntä menikö saarnalle, toivottavasti sait lisäeväitä huomiseesi.