Että opetin lapseni siihen, että heillä on mummi.
Tämä mummi oli hukassa monta vuotta. Asiasta sen enempää. Nyt aikuisena kannustin ottamaan yhteyttä
ilman minua. Se kannatti."Lapset" tarvitsevat myös esivanhempiaan. Ihan henkisesti.
Tämä mummi oli hukassa monta vuotta. Asiasta sen enempää. Nyt aikuisena kannustin ottamaan yhteyttä
ilman minua. Se kannatti."Lapset" tarvitsevat myös esivanhempiaan. Ihan henkisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaikka kuinka olen yrittänyt näyttää esimerkkiä.
Omat aikuiset lapseni eivät juuri pidä yhteyttä 88v mummoonsa, joka on henkisesti hyvin skarppi ja asuu yksin kotonaan.
Soittavat pari kertaa vuodessa ja käyvät kerran tai pari vuodessa. Välimatka noin 150km.
Nuoret ovat hyvin kiireisiä omassa elämässään, eikä ehkä koe, että mummo on tärkeä elämässä.
En halua sotkeutua kehoittamalla vaan annan heidän itse päättää miten pitävät yhteyttä.
Jokainen toimii tyylillään.
Omat lapseni tutustuivat mummoon ja pappaan varhain, olivat joskus hoidossakin viikon pari.
Mummo ja pappa asuivat senverran kaukana, ettemme vierailleet siellä säännöllisesti, enemmän kesällä.
Heillä syntyi hyvä suhde, mikä jatkuu edelleen.
Pojat ovat jo kolmenkympin tienoilla, molemmilla oma perhe ja elämä, mutta edelleen on päästävä mummolle ja papalle - ja lapsenlapset tullaan luonnollisesti näyttämään.
Mummo ja pappa ovat kylläkin senverran vanhoja, etteivät kauaa jaksa pienten lasten kanssa, mutta ovat kiitollisia, kun he ovat lasten elämässä tärkeitä.
Toinen mummi jäi etäisemmäksi, hänkin rakasti lapsiani, muttei pystynyt luomaan samaa kontaktia.
Kyllä häntäkin muistivat ja kävivät kylässä, mutta vähän ns. velvollisuudesta.
että tämä etäiseksi jäänyt/jätetty mummo oli miehesi äiti, eli anoppisi? tulipa vaan mieleen... (viheltelee)...
hienosti olet toiminut. On upeaa, kun joku näkee asiat pidemmälle ja laajemmin kuin vain oman kohtansa. Olet myös hyvänä esimerkkinä niin lapsille kuin mummillekin. Tätä et koskaan kadu.
niin miten oli? Kuinkas siinä sitten niin kävikään, oliko miehesi äiti se "vieras ihminen" ?