Tää ei oo mikään itkuvirsi,mut kerronpa jotta muut voisi ottaa opikseen.Oltiin onnellinen perhe,vaimo ja tytär kauniita kummatkin.Kuinka ollakkaan töissä esimieheni kanssa lähti hommat luisumaan kädestä.Esimieheni ihan ok näkönen nainen ja jotenkin hänen kanssaan juttu luisti hyvin.Taisin ihastua raskaasti.Valehtelin vaimolleni meneväni poikien kanssa ulos jne...Oltiin sitten tämän pomon kanssa ja vietettiin seksirikas yö.Vaimoni sai tietää ja lähtöhän tuli.Nyt olen kelannut tuota juttua ja en piru vie tajua mikä minuun iski.Koskaan ennen en ole pettänyt ja nyt on paskan maku suussa.Oma vaimoni saa minut nyt hulluksi himosta.Olen häneen aivan hulluna,mutta hän on nyt kylmennyt minulle.Tiedän,että satutin häntä enemmän kuin kukaan ja toivoisin saavani anteeksi.Kadun oikein tosissani.Pelkään,että peli on menetetty.Itse mokasin ja itseäni saan syyttää.Toivottavasti joku tajuaa,että ei tee samaa virhettä.Minä lähdin himojeni perään ja kuvittelin sen olevan jotain uskomatonta.Paskan marjat avioelämä meni pilalle ja menetin ne ainoat ihmiset,joita rakastan enemmän kuin mitään muuta.Miettikää siis ennen kuin lähdette sille tielle, siitä ei hyvää seuraa.Hetken hurmio on elämän turmio...
Pilasin kaiken ja
Menetin kaiken
151904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja sait hyvää reikää toiselta naiselta. Nyt voit runkata itseäsi elämäsi loppuun saakka ajatellen sitä naista kenellä oli niin hyvä reikä.
olen todella pahoillani että vaimosi ei antanut anteeksi,mutta ymmärrän että se on vaikeaa.minä sain mieheni kiinni,tuska on valtavaa vieläkin ja siitä on muutama vuosi.minä annoin anteeksi koska mieheni halusi yrittää ja minäkin pienen miettimisen jälkeen,mutta kun sen luottamuksen kerran menettää sitä on vaikea saada takaisin.mies yrittää kyllä tosissan näyttää että katuu,mutta silti se ei ole helppoa.se kulkee loppuelämän mukana sitä ei unohda mutta sen kanssa voi oppia elämään.yritä saada vaimosi puhumaan kanssasi mutta muista töitä saat tehdä ihan tosissaa.älä välitä tuosta aiemmasta kirjoituksesta se oli pahansuopaista.onnea yritykseen,mun mottoni on periksi ei anneta onnea yritykseen.
Miehini petti minua puolitoista vuotta sitten ja omien sanojensa mukaa pari kertaa, vaikka tapailikin tätä toista naimisissa olevaa naikkosta kolmen kuukauden ajan. Minua sattui aivan helvetisti ja sattuu vieläkin. Asia pyörii päässäni päivittäin. Olemme edelleen pariskunta. Meillä menee jotenkuten. Jäin suhteeseen lähinnä lasten takia, mutta täytyy todeta, että mieheni uskottomuus tappoi minun puoleltani intohimon. Toisen luottamuksen pettäminen on niin kova kolaus, että se muuttaa koko ihmisen. Parisuhteesta tulee sen jälkeen helposti ystävyyssuhde, jos pysytään yhdessä. En arvosta itseäni, koska en pystynyt jättämään pettävää miestäni, vaan annoin jollain lailla anteeksi, mutta en ehkä sydämestäni. Miehelle sanoin, että olet vapaa lähtemään, en aio olla onnesi tiellä. Hän kuitenkin halusi jatkaa kanssani. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että katsotaan päivä kerrallaan. Olen lukenut eroon liittyvää kirjallisuutta ja valmistautunut siihenkin mahdollisuuteen. Lopuksi totean, että petetyksi tuleminen on niin raastava kokemus, että siitä selviäminen vie vuosia ja se seuraa mukana koko loppu elämän.
älä ole itsellesi vihainen siksi että yrität antaa anteeksi jos sitä avioliitoa molemmat haluu yrittää jatkaa.ei se mitään vaadi kun pakkaa matkalaukun,se vaatii että yrittää antaa anteeksi,ja se on paljon se.mutta jos asia toistuu,niin sitten on parempi lähteä eri suuntiin.itse myöskin yritän toipua mieheni sivusuhteesta,eikä se ole helppoa.ja pahinta mitä tekee syyttää siitäkin itseään.minä menin todella huonoon kuntoon,oli pakko hakea apua,ja se kyllä helpotti kun sai huutaa pahan olon ulos.nmutta asiat täytyy puhua todella selviksi ennen kun voi yrittää jatkaa,salaisuuksia ei saa olla.mutta toivon sinulle voimia koska tiedän miten tuskallista sinulla on,ja olen täällä hengessä mukana ja toivon että teidän liittonne onnistuisi,kuka meistä ei virheitä tekisi,toista kertaa en minäkään anteeksi anna enkä edes keskustele.
ihmeempi piru ollut mikä sinuun iski muu kuin vieraan lihan himo ja heikko itsetunto. Ihminen on sen verran tyhmä kapistus, jottei se ymmärrä ja osaa arvostaa itselleen tärkeitä ihmisiä, läheisiään, ennen kuin hölmöilee ja menettää kaiken. No tyhmyydestä ei kai ole koskaan ollut mitään ylimääräistä iloa.
Kyllähän tuo itkuvirsi on, mutta asiallinen. Näitä juttuja kun lukee ihmettelee mikä helvetti siinä on että ihmisten pitää kokeilla onneaan sakkolihan kanssa kun kumminkin tajutaan mikä on lopputulos kiinnijäämisen myötä. Esimerkkejä kaiketi olisi jo riittävästi. Kuvitellaanko sitä vaan olevansa niin onnekas,maailman ainoa, jolla ei käry käy salapanoista? Pieni maa ja vähän ihmisiä, aina on joku näkemässä ja kuulemassa.
Kirjoituksesi sävy on kaikesta synkkyydestä huolimatta positiivinen; olet oppinut kantapään kautta ja tajuat opastaa muita samoja harhapolkuja astelevia. On varmasti raskasta kun oman onnen avaimet eivät ole enää omissa käsissä sen vanhan suhteen puitteissa.
Nimimerkkisi on valhetta, hengissä sinä kuitenkin olet. Toivotaan että saat taas kiinni arjen harmauden iloista ja elämä hymyilee vaikka siltä ei ehkä nyt tunnukkaan. Seuraavaan ihmissuhteeseen sinulla kuitenkin on ilmeisesti tieto siitä mitä parisuhteessa ei pidä tehdä. Tuo hurmio /turmio-heittosi on ah niin naulan kantaan osuva.
enää tarvitse pelätä, että peli on menetetty. Se ON menetetty siinä vaiheessa kun olet henkisesti antanut myöten ajatukselle pettää puolisoasi. Toivoa sopii sen petosseksin laadun olleen sitä luokkaa, että sen muistelu kantaa sinut eläkepäiviin asti. Silloin ei ukossa ole muuta jäykkää kuin käytöstavat ja selkä.
Suurena jälkiviisautena tietty; olisiko ehkä kuitenkin pitänyt pitää housut jalassa? Miten muuten työmiljöössä, palkitsiko työnjohtajatar sinut helpommilla hommilla ja palkankorotuksella uurastuksesi ansiosta?
Sen verran on äijässä kuitenkin ainesta, että myöntää tehneensä väärin ( kukapa ei myöntäisi kun on kussut itseään silmiin ) ja osaa opastaa muita luusereita.
Osuvaa tekstiä! Nimenomaan tuo hetki, jolloin ihminen katsoo että pettäminen on mahdollista, se on piste jossa parisuhteen käyrä taittuu alaspäin. Sukupuoliyhteys tapahtumana on sitten vain jokin epämääräinen kohta joskus myöhemmin.
Olen tavannut perheensä luota lähteneen vaimoni nyt muutamia kertoja. Miksi ihmeessä se nainen ei näytä onnelliselta, vaikka hän tätä nykyä elelee Elämänsä Miehen kanssa? Vai näytteleekö hän surkeaa vain kohteliaisuudesta minua kohtaan?
Niin nehän on ne työpaikat niitä paikkoja joissa ihastumisia tulee eniten. Ollaan työkavereien kanssa enemmän tunteja kun perheen.
Lisäksi ovat työpaikan virkistäytymispäivät, siis USEITA vuosittain. Vedetään työnantajan piikkiin viinaa ja nje.
Saat piru vie syyttää vain itseäsi ja typeryyttäsi. Nyt ei siis jäänyt kun halko käteen.
Mä olen paska ja tiedän sen. Tuo toinen nainen ei todellakaan tehnyt mitään vaikutusta ja en saanut palkankorotusta.En tosiaan tiedä mitä silloin ajattelin.Olin väsynyt töistä ja joyekin kaikki meni päin vittua.Voi kun mun vaimo tajuais,miten paljon sitä oikeesti rakastan,mutta se ei usko enää mua.Kusipää olen ottakaa muut opiksi....
Oon nyt vitun onnellinen,veän viinaa ja itken surkeuttani.Kyllä oon tosi säälittävä.Vittu elämä on ihan perseestä, vituttaa ja rankasti,on ikävä vaimoa ja tytärtä.Haukkukaa vaan vittu,mut kyl tiedän mikä paska oon.Taidan vetää itteni jojoon...
paskapää. Minä menin ja petin vaimoni yllätys yllätys myös naispomoni kanssa,mutta vielä parempaa,vaimoni sai juuri tietää,että sairastaa leukemiaa.Siis mikä paska minä oon? Tosi iso paska.Vaimoni heitti minut ulkoruokintaan ja eväiksi sanoi,mene miettimään mitä haluat.Pari kuukautta mietin,ja vaimo alkoi ehdottamaan eroa ja minä pyysin,että 11 yhdessä olo vuoden jälkeen,voitaisko vielä jatkaa?Meillä myös tytär 11 vuotta.Minä tajusin,että vaimoni on se ainoa oikea.En tosiaan tiedä mikä sai mut pettämään.Sen jos voisin selvittää niin kertoisin sen myös vaimolleni,mutta en tosiaan tiedä.Ehkä se oli se,että ollaan oltu vaimon kanssa 11 vuotta yhdessä ja kaikki oli niin tuttua ja jännitti kun pomo kiinnostui minusta.En tiedä,mutta vituttaa niin saatanasti.Minä pääsin vielä takaisin kotiin,mutta vaimo on hieman nihkeä.Yritän nyt voittaa luottamuksen takaisin.Älä vedä itteäs jojoon sun lapses tarvitsee sua.Keskustele kerro vaimollesi mitä tunnet ei pahaakaan tee.Ikinä en toista tätä. Tsemppiä kaveri.
Minun täytyy kertoa nyt omakohtaisia kokemuksiani. Olen nainen ja ollut aviossa 30 vuotta saman miehen kanssa. Minua ei satuta yhtään vaikka tiedän miehelläni olleen ja mahdollisesti on nytkin suhde toiseen naiseen. Elän todella antoisaa elämää yhdessä mieheni kanssa. Minä itse elän myös itselleni joka päivä ja tunnen olevani tärkeä ja merkityksellinen ihminen monille muille ihmisille. Jos kohdalleni sattuu sellainen mies (en hae suhteita, enkä hyväksy mitä tahansa), jossa on tukuttain hyviä ominaisuuksia, niin voisin kuvitella antautuvani hetken hurmaan ja se siitä. Elän täysillä, eikä siihen kuulu katkeroituminen eikä toisen ihmisen (mieheni) tekemisten uumoilu ja "kyttääminen". Ihmettelen sitä, kun täällä pettäjien vaimot ovat niin loukkaantuneita - Suhde lähtee siitä, ettei toista voi omistaa, voi vain rakastaa....Sitten, jos ei ole kunnioitusta suhteessani, niin sitten loukkaannun, mutta sellaista päivää ei ole vielä tullut.
Saman tapainen juttu meilläkin vuosia sitten. Asuttiin erossa ja mietittiin. Yritin osoittaa, että kanjnan seuraukset en ratkea viinaan enkä lähtenyt muihin suhteisiin. Vaimolla oli kuitenkin mahdollisuus katsella muitakin. Mentiin takaisin yhteen ja päädyttiin että halutaan jatkaa yhdessä. Eikä se paljon kummittele enää. Kävin kovemman kautta ja otin vastuun ja tiedän, tsemppiä vain mitä kärsimistä se on ja kun ei tiedä miten lopulta käy.
sinulla nyt enää on tehdä lisää typeriä ratkaisuja? Luulisi että niitä on sinun kohdallasi jo yhden miehen reppu täynnä. Jojottamalla itsesi et tue muuta kuin lapsityövoimaa hyväksikäyttävää nailonnarun valmistajaa, sitäkin jossain kolmansissa maissa. Ei se ketään auta. Mieti lastasi, hänen vuokseen sinun kannattaa elää. Hän kasvaa ja tarvitsee isäänsä.
Et ole ainoa mies maailmassa joka on kyntänyt naapurin vakoa samoin seuraamuksin. Tuon alemmaksi et enää voi vajota. Siinä on se hyvä puoli että ei ole tietä muuta kuin ylöspäin. Se kortti sinun kannattaa katsoa, vaikka vaikealle tuntuukin. Pistä ihan alkuun sen pullon korkki kireälle ja lähde ulos kuuntelemaan lähestyvää kevättä. Se saa mielen nousemaan ja paha olo katoaa pala ja päivä kerrallaan.
Jokainen tekee omat virheensä. Omista virheistään voi oppia, muiden virheistä tosi harvoin.
Toivottavasti vaimosi uskaltaa antaa sinulle anteeksi. Varmaankin, jos kerran olet hulluna häneen ja kadut syvästi.