Tuskissani minäkin tänne nyt kirjoitan. 30 vuotta yhteiseloa ja 17 vuotta naimisissa. Yksi lapsi, murrosikäinen. Mies on saanut toteuttaa itseään, hankkia vuosi vuodelta hienompia titteleitä, jotka tuntuvat olevan hänelle kovin tärkeitä.
Mitä minä halusin - lämpöä, rakkautta, kokea olevani vaimo eli nainen jota rakastetaan. Mutta kaiken ohi meni ura ja raha jota hän niin kovasti arvosti - nyt tuntuu että enemmän kuin perhettä.
Itsekkin olen aina työssä käynyt ja oman osani talouden hyvinvointiin tuonut. Lisäksi olen aina kotityöt suurimmaksi osaksi yksikseni hoitanut. Miehelle on täytynyt antaa lepoa kun on niin väsynyt raskaasta viikosta.
Jotenkin kiukkuni on kasautunut vuosien varrella sisälleni ja noin puoli vuotta sitten se alkoi raivokkaasti purkautua. Vaadin rakkautta ja minun huomioonottamista. Mies ilmoitti ettei rakasta minua ja kokee minut itsestäänselvyytenä.
Olin sokissa ja suorastaan panikoin.
Lopulta tulin niin vihaiseksi että rikoin hänen rakkaimpansa, tietokoneen ja kännykän. Tyhmästi tehty myönnetään, mutta jotain mielihyvää se kuitenkin toi.
Hän käytti paljon alkoholia viikonloppuisin ja kun pyysin häntä kanssani nukkumaan hän mielummin pysyi työhuoneessaan ja joi viinaa kunnes sammui.
Olin todella huolissani hänestä ja yritin keksiä meille yhteistä tekemistä viikonloppuisin, muttei hänestä siihen ollut, mielummin oli rakkaan viinansa kanssa yksikseen.
Hän on työssään johtavassa asemassa eivätkä hänen sukulaisensa tiedä hänen ongelmastaan.
Kun rupesin vaatimaan viinan jättämistä kaikki muuttui. Minusta tuli paska ja hänen juomisensa syy.
Keräsin kaiken rohkeuteni ja käskin hänen valitsemaan viinan tai vaimon väliltä, hän valitsi viinan.
En uskonut kenenkään voivan satuttaa minua näin paljon, kaikkein vähiten mieheni. Nyt elän yhdessä poikani kanssa miehen muutettua omaan asuntoon.
Tunnen olevani täysin rikki ja koitan selviytyä vain päivän kerrallaan. Haluaisin kuiten olla onnellinen ja hyväntuulinen poikani takia, jotta ero olisi hänelle mahdollisimman kivuton.
Voi antakaa ohjeita kuinka täytyisi toimia.
Kun mies ei enään rakasta
19
2891
Vastaukset
- ...
"vaadin" "käskin"
Ja sit hajotit ne laitteet?
Mikset hyvällä koittanu. Houkutellut positiivisuudella. Sä vaan manit mukaan siihen lapselliseen mäkötysjuttuun, vaikka oot aikuinen? :) Voivoi - jatsityttö
Sinulla on vaikea tilanne päällä. Viestistäsi sain kuitenkin sen käsityksen, että miehesi on kuningas alkoholin pauloissa. Siitä häntä ei pysty pelastamaan kukaan muu kuin hän itse. Viinan kanssa kilpaillessa jää AINA toiseksi.
Ymmärrän hyvin kiukun purkauksesi ja siitä tulleen helpotuksen. Tuo 'mitä minä halusin' -kohta oli kuin omasta kynästäni, siksi ajattelin kirjoittaa omat mietteeni asiasta. Itse tunnen olevani lemmenasioissa realisti ja niin näytät sinäkin olevan. Unelmasi onnesta ei ollut suuri vaan inhimillinen ja pieni. Ja sitäkään ei suotu sinulle(sama vika rahikaisella). Tutki sisintäsi ja huomaat, että selvitä kyllä tästä kohdasta, vaikka se koville ottaakin. Itke tuska ulos(ei sitä pojan nähden tarvitse tehdä). Yritä jutella jollekin, ellei sinulla ole sellaisia ystäviä, kirjoita päiväkirjalle ja pura siihen. Tiedän, että sinulla on ainakin yksi ihminen, joka rakastaa sinua vilpittömästi(poikasi). Todennäköisesti sinulla on myös muita ihmisiä, jotka pitävät sinusta hyvin paljon...vaikka siltä ei tällä hetkellä tunnukaan. Rakasta sinä itseäsi - olet aivan varmasti sen arvoinen. Jaksamista! (Ulkoilu ja liikunta auttavat myös.)- eron tuska
hei, et ole yksin. Minullakin vaikea eroprosessi menossa. Minä jätin mieheni hiljattain syynä noita samoja (ja vähän muitakin) syitä: alkoholi ja itsekäs elämäntapa. Minäkin halusin vain kokea rakkautta ja lämpöä, tukea, turvaa...
En kokenut näistä mitään ja voi sitä vaikeutta yli 10 v suhteen jälkeen katkaista parisuhde (toki ensimmäiset pari vuotta meillä meni alussa hyvin). Meillä vielä pieniä lapsiakin. No, nyt asumuserossa ja vaikka tuska/ahdistus on kova ei auta muu kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin.
Älä jää mököttämään, ylös ulos ja lenkille!
Ehkä mekin joskus vielä löydetään rinnallemme sellainen ihminen, joka rakastaa meitä enemmän kuin viinaa tms. Voimia sinulle! - jaksamista
voimia sinulle ymmärrän sinun purkautumisesi .....ei IHMINEN jaksa loputtomiin
jaksamista !
- katse tulevaisuuteen
Viinapirulle jää kuka tahansa toiseksi, mutta juomiseen on jokin syy ja syy, miksi se jää tavaksi. Se on asia, joka miehesi tulee itse selvittää ja pohtia. Varmaan syy löytyy syvemmältä kuin sinusta. Sinut oli vain kaikein helpointa leimata syyksi ja sitä sinun ei kannata uskoa. Alkoholistit ovat taitavia valehtelijoita ja he jos ketkä osaavat syyllistää kaikkia muita paitsi itseään.
Elämä on epäreilua ja ero satuttaa, mutta kyllä siitä selviää. Kerroit jo paljon asioita, joiden vuoksi sinun ei kannata haikailla miehesi perään tai surra menetettyä suhdetta. Kuka haluaa olla itsestäänselvyys? Tuskin kukaan.
Mielestäni annat pojallesi hiukan väärää mallia, jos esität hyväntuulista ja hymyilevää äitiä. Kyllä murrosikäiselle voi jo aivan hyvin selittää, että äidillä on nyt paskat fiilikset eron takia. Jos lapsille ei mitään koskaan selitetä, niin taas kasvaa uusi tunteitaan salaileva ja jurottava sukupolvi. Lapsi kokee eron omalla tavallaan ja kyllä hänkin siitä kärsii. Puhukaa keskenänne asiasta ja tuntemuksistanne. Lapsen ei kuitenkaan saa alkaa kantaa huolta sinusta tai tulla osalliseksi pahasta olostasi. Kyllä murrosikäisen tulisi jo oppia, että elämä ei ole kivutonta. Todennäköisesti hän sen jo tietääkin, joten turhaa sinunkaan esittää hyväntuulista.
Jatkatte elämäänne päivä kerrallaan, tehkää tulevaisuuden suunnitelmia.
Älä jää vatvomaan menneitä ja elä menneisyydessä. - Shannon-71
Myös minun elämäni kulkee kohti eroa. Viina ei meillä ole mukana, mutta muutoin mennään samoilla linjoilla. Minä olen toiminut kuten sinä - hoitanut oman työni ohella kodin hoitoon liittyvät rutiinit. Meillä tosin mies haluaa jatkaa - mikäs sillä on ollessa kun saa mennä ja tulla kuten lystää ja palvelu on kuin 4tähden hotellissa.
Meillä on vain yksi elämä ja se kannattaa elää siten, ettei keinutuolissa harmittele tekemättömiä asioita. Sinulle sanoisin että hoida juridinen puoli kuntoon (avioero ja ositus). Etsi itsellesi jotain mistä saat hyvän mielen - vaikka uusi harrastus. Puhu ystävillesi ja pura pahaa oloasi. Pojallesi sinun ei kannata ylläpitää aina iloisen äipän roolia. Teinit ymmärtää huomattavasti enemmän kuin voisi kuvitella. Kerro pojalle miksi et enää jaksa/voi olla isän kanssa. Muista kertoa myös että rakastat poikaa ja ettei hän missään vaiheessa kuvittele että hänen tekemisensä olisivat jotenkin aiheuttaneet eron. Lapsilla on tässäkin taipumusta ottaa syyt itseensä. Anna itsellesi aikaa parantua. Voimia ja aurinkoa elämääsi. - dokaajan lapsi
Koitahan istua alas ja kirjoittaa paperille, ajatella aivoilla ja jättää ne tunteet hieman sivuun ( se vain satuttaa kun niitä miettii )
1) mies ei rakasta, jos näin on ei sille mitään voi.
2) mies juo, todennäköisesti on onneton ( tuskin itsekään tietää miksi ) tai on sairas. Pullon kanssa ei kannata kilpailla. Pilaat oman elämän lisäksi siis vain lasten elämän jos jäät. Tänäkin päivänä äidille ole katkera, millä oikeudella hän pilasi meidän lasten elämän roikkumalla alkoholistin kanssa, olisi edes meidät päästänyt pois siitä helvetistä jossa itse niin kovin viihtyi että piti kynsin hampain siitä juoposta kiinni. Onneksi ei tarvitse enää kumpaakaan nähdä tai olla missään tekemisissä. Mutsi vieläkin yrittää hakea säälipisteitä elämästä jonka ITSE valitsi jäämällä.
3) kirjoita siis paperille mitä hyvää ja myös huonoa avioliitossa oli ( ole edes itselle rehellinen ) koita myös ajatella se lasten näkökanta miehen
4) alkoholi voi olla pako todellisuudesta, ehkä se tieto ettei hän sinua rakasta ajoi hänet ihan oikeasti pakenemaan siihen viinaan.
5) Hyväsky mitä et voi muuttaa, muuta mieleiseksi mikä on mahdollista ja näe maailma uusin silmin. Elä omaa elämää, nauti ja tee asioita johon sinulla ei ollut aikaisemmin aikaa.
6) ajattele positiivisesti, jos olisit jäännyt olisiko elämä ollut parempaa ? Sillä deeku ei pulloa jätä, päinvastoin. Olisko se sinut tehnyt onnilliseksi ?
7) älä yritä olla superäiti, murrosikäinen tietää paljon enemmän kun kertoo. Keskustele hänen kanssaan miltä tuntui kun faija joi tai kun te erositte. Kerro myös omista tunteista ja siitä että osa sinusta on rikki ja pyydä ymmärrystä jos et aina ole se superpositiinvinen äiti ( antaa muuten viesti että olet häpi siitä erosta )
8) ÄLÄ ESTÄ LASTA olemassa yhteydessä ( jos hän itse haluaa ) isään mutta älä myöskään vaadi sitä. Murkku kyllä itse sen osaa päättää.
9) Hanki harrastus ja ystäviä.
10) älä katso taakse vaan keskity tulevaisuuteen.
11) KOITAHAN PIRISTYÄ, maailma ei tähän pääty.
Kuvauksen perusteella ihmettelen mikä tuollaisen elämän menettämisessä noi kauheasti surettaa.
Kuvauksen perusteella olit yleiskone, piika ja näkymätön huonekalu jonka tunteella ei ollut mitään väliä. Sitäkö sinä todella kaipaat ? Ottaisitko saman elämän takaisin selllaisena ?
Etkö näe nykyisessä elämässä mitää positiivista ? Aikaisempi olis siis parempi ?
Haluamalla tai käskemällä ei toisen tunteet kyllä muutu ei vaikka kuinka toivoisi.- karu ja kaunistelematon
Kiitos kirjoituksestasi. Tuo oli parasta ja rehellisintä, mitä täältä on saanut aikoihin lukea. Karu ja koristelematon tarina.
Jos vielä saa kysyä, niin onko sinulla paljonkin elämänkokemusta takana? - Memo
Kiitos kaikille viestäsi, niitä oli helpottavaa lukea.
Kiitos dokaajan lapsi, kysymyksesi antoivat paljon ajattelemisen aihetta.Vastaisinkin mielelläni sinun kohtiisi.
1) Mies ei rakasta, hyväksyttävä se on. Niin - sille asialle en voi mitään.
2) Pullon kanssa kilpailin jäin toiseksi, onneksi sekin tuli selväksi. En olisi ikinä uskonut että se voittaisi minut, mutta niin vain teki. Sanoinkin miehelleni että toivoisin että minä olisin ystäväsi ja pullo vihollisesi, mutta hän koki asian toisinpäin.
3)Kirjoitin ne hyvät ja huonot asiat paperille, kiitos vinkistä, nyt näen asiat selvemmin.
4) Siihen viinaan hän varmasti pakenikin, ja jos ei viinaa ollut hän pakeni muuten koska ei suostunut kanssani keskustelemaan. Hän ei varmaan ymmärtänyt itsekkään, koska kun kysyin hänen tunteistaan hän lukkiutui täysin. Ei kyennyt vastaamaan mitään. Kun pyysin häntä vastaamaan kysymyksiini hän ei osannut.
5) Yritän hyväksyä sen mitä en voi muuttaa ja yritän muuttaa sen mihin voin vaikuttaa. Nämä asiat on tärkeää erottaa.
6) Hyvä oli että hän lähti. Päivä päivältä olisin kärsinyt enemmän, samoin lapseni. Tosin hän lähti minun painostuksestani. Sanoin että hänen on elettävä kanssani avioelämää tai lähdettävä, valinta oli hänen, ja hän valitsi lähtemisen.
7)Sanoin tänään pojalleni että meidän olisi hyvä puhua tästä vanhempien erosta. Hän kommentoi hyvin kiukkuisesti ettei halua puhua siitä. Kerroin että vastaan hänen kysymyksiin erosta jos jostain asiasta haluaa puhua. Hän vastasi ettei puhu, puhu sitten yksin. Sanoin että uskon ettei tämä eroasia ole hänellekkään helppo. Ei olekkaan, hän vastasi, muttei kuulemma sano siihen mitään. Kun sanoin että olen huolissani hänestä hän vastasi että kaikki on ok eikä hänella ole mitään hätää. Sanoin hänen olevan tärkein ja rakkain ihminen elämässäni, sekä koen olevani huolissani hänestä. Joo joo - sanoi ja lähti kavereilleen.
8) Toivon että lapsellani on hyvät välit isäänsä ja olen sen hänelle sanonutkin. Isä vaan ei oikein tunnu osaavan olla poikansa kanssa kun ei ole koskaan sitä hommaa hoitanut. Työkiireet ovat aina estäneet. Soitin miehelleni ja sanoin ettei hän saa lastaan hylätä, pyysin ottamaan yhteyttä ja pyytämään luokseen käymään. Pyysikin sitten, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut.
9) Harrastuksia minulla on paljon ja ystäviäkin, koska olen koko ikäni ollut urheilullinen. Urheiluun purankin pahan oloni enkä varmaan fyysisesti ole näin hyvässä kunnossa ollut 10 vuoteen - henkinen tosi miinuksella.
10) Se onkin vikani että katson taakseni koko ajan, syyllistän itseäni (mikä on tosi paha), jos vain olisin ollut hiljaa niin perhe olisi kasassa. Tulevaisuus - mitä ihmettä se on?
11) Yritän piristyä kiitos kannustuksesta, menen joskus peilin eteen, katson itseäni, hymyilen ja sanon itselleni että sinä pieni rohkea sisukas nainen, joskus vielä olet onnellinen, maltahan vain ja usko itseesi.
Sehän se onkin kummaa, että tuon elämän menettäminen noin kauheasti surettaa. Mutta joskus oli hyvin, rakkaudesta mieheni valitsin, luulin vanhenevani hänen kanssaan yhdessä, yhteistä kokemuksista nautiskellen, nauraen ja iloiten yhdessä. Miten se kaikki minulta riistettiin.
Hyvin totesit - olinkin piika, yleiskone ja näkymätön huonekalu, jonka tunteella ei ollut mitään väliä. Sellaista elämää en takaisin halua, se on totta. Mutta pieni sydän siinä särkyi ja sen kasaaminen vie aikaa, toivottavasti vielä löydän kaikki palaset. - en yksin minä
Memo kirjoitti:
Kiitos kaikille viestäsi, niitä oli helpottavaa lukea.
Kiitos dokaajan lapsi, kysymyksesi antoivat paljon ajattelemisen aihetta.Vastaisinkin mielelläni sinun kohtiisi.
1) Mies ei rakasta, hyväksyttävä se on. Niin - sille asialle en voi mitään.
2) Pullon kanssa kilpailin jäin toiseksi, onneksi sekin tuli selväksi. En olisi ikinä uskonut että se voittaisi minut, mutta niin vain teki. Sanoinkin miehelleni että toivoisin että minä olisin ystäväsi ja pullo vihollisesi, mutta hän koki asian toisinpäin.
3)Kirjoitin ne hyvät ja huonot asiat paperille, kiitos vinkistä, nyt näen asiat selvemmin.
4) Siihen viinaan hän varmasti pakenikin, ja jos ei viinaa ollut hän pakeni muuten koska ei suostunut kanssani keskustelemaan. Hän ei varmaan ymmärtänyt itsekkään, koska kun kysyin hänen tunteistaan hän lukkiutui täysin. Ei kyennyt vastaamaan mitään. Kun pyysin häntä vastaamaan kysymyksiini hän ei osannut.
5) Yritän hyväksyä sen mitä en voi muuttaa ja yritän muuttaa sen mihin voin vaikuttaa. Nämä asiat on tärkeää erottaa.
6) Hyvä oli että hän lähti. Päivä päivältä olisin kärsinyt enemmän, samoin lapseni. Tosin hän lähti minun painostuksestani. Sanoin että hänen on elettävä kanssani avioelämää tai lähdettävä, valinta oli hänen, ja hän valitsi lähtemisen.
7)Sanoin tänään pojalleni että meidän olisi hyvä puhua tästä vanhempien erosta. Hän kommentoi hyvin kiukkuisesti ettei halua puhua siitä. Kerroin että vastaan hänen kysymyksiin erosta jos jostain asiasta haluaa puhua. Hän vastasi ettei puhu, puhu sitten yksin. Sanoin että uskon ettei tämä eroasia ole hänellekkään helppo. Ei olekkaan, hän vastasi, muttei kuulemma sano siihen mitään. Kun sanoin että olen huolissani hänestä hän vastasi että kaikki on ok eikä hänella ole mitään hätää. Sanoin hänen olevan tärkein ja rakkain ihminen elämässäni, sekä koen olevani huolissani hänestä. Joo joo - sanoi ja lähti kavereilleen.
8) Toivon että lapsellani on hyvät välit isäänsä ja olen sen hänelle sanonutkin. Isä vaan ei oikein tunnu osaavan olla poikansa kanssa kun ei ole koskaan sitä hommaa hoitanut. Työkiireet ovat aina estäneet. Soitin miehelleni ja sanoin ettei hän saa lastaan hylätä, pyysin ottamaan yhteyttä ja pyytämään luokseen käymään. Pyysikin sitten, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut.
9) Harrastuksia minulla on paljon ja ystäviäkin, koska olen koko ikäni ollut urheilullinen. Urheiluun purankin pahan oloni enkä varmaan fyysisesti ole näin hyvässä kunnossa ollut 10 vuoteen - henkinen tosi miinuksella.
10) Se onkin vikani että katson taakseni koko ajan, syyllistän itseäni (mikä on tosi paha), jos vain olisin ollut hiljaa niin perhe olisi kasassa. Tulevaisuus - mitä ihmettä se on?
11) Yritän piristyä kiitos kannustuksesta, menen joskus peilin eteen, katson itseäni, hymyilen ja sanon itselleni että sinä pieni rohkea sisukas nainen, joskus vielä olet onnellinen, maltahan vain ja usko itseesi.
Sehän se onkin kummaa, että tuon elämän menettäminen noin kauheasti surettaa. Mutta joskus oli hyvin, rakkaudesta mieheni valitsin, luulin vanhenevani hänen kanssaan yhdessä, yhteistä kokemuksista nautiskellen, nauraen ja iloiten yhdessä. Miten se kaikki minulta riistettiin.
Hyvin totesit - olinkin piika, yleiskone ja näkymätön huonekalu, jonka tunteella ei ollut mitään väliä. Sellaista elämää en takaisin halua, se on totta. Mutta pieni sydän siinä särkyi ja sen kasaaminen vie aikaa, toivottavasti vielä löydän kaikki palaset.On pakko kommentoida tätä ero/viina kysymystä.
Itse olin aviossa melkein kolmekymmentä vuotta,lapsiakin siunaantui neljä.
Elämä vei normaalia rataa,liian lyhyt seurustelu,lapsi tulossa,äkkiä naimisiin,talon rakentaminen,jatko-opiskelu,lapset maailmalle,kaksin jääminen.
Sitten tuli työuupumus,pitkä sairasloma,ja sitten töihin,niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan,vaan kun tapahtui.
Kun väsyin,yritin korjata tyhjää oloani kaljalla,alkuun se toimi hyvin,mutta muuttui nopeasti kaikkea hallitsevaksi.
Siitä alkoi vaimoni syyttely ,minä olinkin yhtäkkiä luuseri,laiska,juoppo.....ja vaikka mitä,ja tilanne meni siihen,että aina kun näin vaimoni tulevan,oli sellainen tunne,kuin yleinen syyttäjä oli tulossa joka päivä kotiin.
Syytöksiä tuli ihan aiheesta,se tuntui aika oikeutetulta,mutta kun syytökset laajeni aina vaan useampiin asioihin,silloin tuntui ,kuin jotain olisi aina katkennut,yritin selittää,että en tee näitä ns. paineenpurkuja piruuttani,ja sinua kiusatakseni,mutta sitä ei koskaan uskottu,lopulta tuli sellainen olo,että millään ei ole mitään väliä.
Vaimo alkoi toistuvasti vaatimaan eroa,minä sanoin aina,että en eroa koskaan,ota itse ero jos haluat.
Lopulta ahdistuin niin kaikesta syyttelystä,että otin sitten kuitenkin eron,ja sen takia sain kaikki sukulaisten ja tuttavien vihat päälleni,he kun eivät tienneet taustoista mitään.
Lapsetkin kääntyivät vastaan ,olin ihan hulttio.
Sitten myöhemmin löysin ihanan ihmisen,joka ei syytellyt,ja jaksoi olla vierellä,vaikka en ollut niin hyvää seuraa aina,lopulta elämä alkoi taas tuntua elämisen arvoiselta,ja enää ei tarvinnut pahan olon takia juoda,ja koskaan kukaan ei syyllistänyt mistään,vaan keskusteltiin asiat kuntoon.
Lopulta koko kaljottelulta meni tarkoitus,ja nyt on taas mukava elää,ei ole mitään syytä esim. juoda,ja kaikki on taas hyvin,lapset on läheisiä,jopa läheisempiä,kuin ex vaimoni kanssa.
Tällä yritän vaan sanoa,että asioilla on aina puolensa,ja tunnen kyllä myötätuntoa aloittajaa kohtaan,ja toivon,että hänkin vielä löytäisi sen lämpimän ja huolehtivan miehen vierelleen! - ihan näin
mene, kyllä ap täytyy saada surra ja itkeä paska pois ja saa olla vihainen, ja surullinen kyllä se paska on läpi käytävä, yleensä ensin surraan ja sitten vihataan ja sitten tulee välinpitämättömyys, niin sitten ollaan jo voiton puolella.
Ei 30v tuosta vaan pyyhkästä unholaan ja toki joka liitossa on ollut myös sitä hyvää.
Eteenpäin pitää mennä, ei saa jäädä tuleen makaamaan, mutta kaikki tunnetilat on oikeutettuja, jos näitä ei käsittele niin voi joutua syvään masennukseen.Itseään on hyvä myös tutkia ja itseään voi muuttaa paremmaksi.
Suosittelen Bruce Fisherin kirjaa Jälleenrakennus kun suhteesi päättyy.
Eroryhmät on kanssa voimia antavia ja niistä saa sitä vertaistukea.
Uusikin suhde onnistuu kun on vanhan kunnolla läpi käynyt tunnetasolla.
Voimia ja jaksamista kaikille eronneille...
- vapaa, eronnut nainen...
Hei! Ei elämäsi tähän lopu, vaikka kävikin näin surullisesti. Tiedätkö et ole yksinäsi, sinulla on kohtalotovereita paljon- ja jäihän sinulle poikasi, jonka oletan olevan sinulle tärkeä, rakas. Tarvitset nyt voimaa paljon, ihan jokapäiväisistä asioista selvitäksesi. Ja sinulla on sitä piilossa, aivan varmasti- vaikka et sitä uskoisikaan nyt. Lähde nyt päivä kerrallaan etenemään, järjestele asioitasi kuntoon pikku hiljalleen. Ja mikä kaikista tärkeintä, että jaksaisit niin. Etsi piristystä arkeen, ihan pienistä asioista- jotka mieltäsi ilahduttavat.
Älä vain sorru alkoholiin, tiedäthän että se voi olla hyvin tuhoisaa. Tiedät että puhuminen auttaa aina, varmasti sinuakin jonkun ulkopuolisen kanssa. Tietokoneen ja kännykän hajottaminen oli turhaa, mutta ehkä teosta ei koitunut mitään pahaa sinulle. Miehesi juo, helpottakseen pahaa oloansa ehkä hän koettaa peittää juomisella jotain? Mutta älä roiku hänessä nyt, koska näkisin että hän ei palaa luoksesi takaisin, ainakaan aivan heti. Anna ajan kulua nyt, kyllä kaikki kääntyy vielä paremmaksi sinulla.
Toivoo... ystävä vain... - <3 <3
Suosittelen John Gray, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta, tosi hyvä parisuhde-kirja, valaisee hyvin miehen ja naisten eroavaisuuksista ja kuinka annetaan toiselle sitä mitä itse kaivataan eikä sitä mitä toinen tarvii ja kuinka kumpikin tuntuu olevan antajan roolissa mut ei kumpikaan saa ja sehän syö suhdetta..Hyviä käytännön esimerkkejä ja neuvoja
- liikaa tvtä
Nykyisin noin puolet suomalaisista aviopareista eroaa. Eroavien osuuden ohella avioerojen kokonaismäärä lisääntyy myös. Vuonna 2000 keskimääräinen avioliitto kesti 12 vuotta, kun vuonna 2005 se kesti enää 11 vuotta. 1960-luvulla solmituista avioliitoista eroon on päättynyt kolmasosa ja 1970-luvulla solmituista noin 40 prosenttia..... Ennen vanhaan ei eroiltu kun suhde oli vain miehen ja naisen välinen asia ,mutta nykyään naiset katsoo näitä saippua sarjoja ja päättelee että avioliitto on päin persettä kun tvssä jotkut on niin onnellisia/riidoissa ja se heijjastaa pariskunnan elämään naisen kautta.. haahaaa huoh se on vain TV... ELÄKÄÄ OMAA ELÄMÄÄ.....
- höpö, höpö
ei joku toosa olkkarin tai makuuhuoneen nurkassa sitä ero tee vaan "keskenkasvuset" ihmiset, joilla elämän realiteetiit on ihan hukassa..
- rakkautta?
Jotain yhteistä meidän toistemme elämästä löysin. Alkoholi ei ollut kuvassa, mutta statuksen ja rahan tavoittelu ajoi perheen ja parisuhteen edelle.
Uskoin että kun osoitan rakkautta, saan sitä myös takaisin. Omistauduin lähes täysin perheelle, työura oli toissijaista. Parikymmentä vuotta uskoin. Passasin ja venyin, jätin yöunet väliin kun en selviytynyt muuten kodinhoidosta. Mies kehui tuttaville, miten pärjään vähällä unella. Asetti jalustalle ja halusi että pyrin Mensaan tai kansanedustajaksi. Toisaalta kai häpesi: pukeutumistani, murrettani, ylipainoani (masennuin neljännen lapsen synnyttyä, itkin ja söin, kyyneleetkin jotka valuivat keittoon).
Eron jälkeen mies myönsi, että omaa kunnianhimoaan oli toteuttanut. Sanoi että minun ei olisi pitänyt koskaan mennä naimisiin. Että totta, ettei raaskinut maksaa viedäkseen minut elokuviin. Ja että näytti, että olen onnellinen, kun saan puurtaa ja palvella. Luulin että hyvä pannaan kiertämään, että hyvä maksetaan hyvällä. Joskus jäin ilman ruokaa, kun hääräsin jälkiruoan parissa. Tai mies vei tekemäni voileivät nenän edestä. Kun huomautin, niin sain kuulla että minusta oli tullut itsekäs. Muutimme uuteen asuntoon. Mies sanoi, että sinä nukut sitten tuossa huoneessa. Omi itselleen makuuhuoneen. No, minä kuorsasin ja puhuin unissani joten se oli ehkä oikeutettua. Kerran mennessäni nukkumaan hän nukkuikin sängyssäni. Kun sanoin että tulen nukkumaan, hän sanoi että mene muualle, "tämä on hyvä sänky, minä nukun nyt tässä". En suostunut. Hoidin myös perheen talousasiat (akateemisesti koulutettu mies ei kuulemma osannut käyttää otto-automaattia). Laitoin itselleni alakerran portaiden alle ns. toimiston. Kerran kiukuspäissään siivotessa mies heitteli sinne kaikenlaista tavaraa. Sanoi, ettei portaiden alus ole aikuisen paikka. Siirsin mapit ja muut toimistotavarat autotallin varastoon ja mapitin laskuja siellä.
Totta kai oli hyviäkin aikoja, mutta tunsin itseni riippakiveksi, josta mies halusi irti. Halusin vapauttaa hänet minusta. Suurempi syy oli itsekäs: halusin olla vapaa etsimään rakkautta. En ole löytänyt ja nyt epäilen, ettei rakkautta ole olemassakaan. Ei tosiaan sitä, mitä saippuaoopperoissa näytetään. Yritän selvittää mm. kirjoista, mitä realistinen rakkaus on - ja pyrkiä muuttamaan käsityksiäni realiseksi. Sen sijaan että murehtisin entisiä, hankin asiatietoja. Myös eri kulttuurien ja aikakausien käsitys rakkaudesta kiinnostaa. Laitan toisen viestiketjun siitä ja toivon keskustelua. - ILettu2
Suretko unelmaa, parisuhdetta, jota ei koskaan ollutkaan? Pitikö parisuhde yllä toivetta haluamastasi suhteesta ja suhteen loputtua toiveesi tästä on pakotettu kuolemaan? Listaa rehellisesti itsellesi menneen parisuhteesi hyvät ja huonot puolet. Mitä todellisuudessa menetit?
Kenties joskus tulet saamaan sen mistä haaveilit. Edellisen miehen kohdalla sitä ei tapahtunut ja tuskin olisi koskaan tapahtunutkaan.
Voimia!- Memo
jota ei oikeasti kai ollutkaan. Olin vain siinä uskossa että olen tärkeä ja rakastettava ihminen. Kai niin kauan olinkin kun en vaatinut itselleni mitään enkä noussut häntä vastaan. Kunhan vain hoidin kodin, lapsen ja oman työni.
Tyydyin siihen että hänen työnsä menee aina kaiken muun tekemisen edelle, hänhän sanoi tekevänsä sen perheen takia.
Rahaa toikin kotiin, muttei se minua onnelliseksi tehnyt, turvallisuuden tunteen kuitenkin antoi.
Hän ei oikein osannut puhua muusta kuin työstään ja siitä kuinka osaamattomia työkaverit olivat ja hankaloittivat hänen osuuttaan. Jos yritin puhua meidän parisuhteesta ja minun tunteistani hän totesi ettei jaksa aina tätä samaa. Minun tunteenikin hän tiesi paremmin kuin minä itse.
Olen tässä parisuhteessa kokenut alistamista, vähättelyä, nimittelyä, haukkumista ja arvostuksen puutetta. Vuosi vuodelta mieheni työt lisääntyivät, paineet kasvoivat, komeampien tittelien metsästys alkoi, liksaa piti saada aina enemmän. Olla parempi kuin muut. Sitten hänestä tulikin niin tietäväinen ja osaava, ja jotenkin minä muutuin koko ajan pienemmäksi.
Hänellä oli kovia työpaineita joita piti helpottaa viinalla. Vaikka keksin hänelle sata muuta parempaa tapaa, mikään niistä ei kelvannut. Lopulta viinasta tuli ystävä ja minusta vihollinen.
Voi luoja kuinka katkera olenkaan tästä kaikesta. Perhe oli minulle tavallaan pyhä asia, uskollisuus miehelleni periaatteni.
Nyt pelkään vielä menettäväni kodin, jota olen vuosikausia hoitanut. Minulla ei todennäköisesti ole varaa ostaa häntä tästä ulos, tai sitten elän lopun elämääni velkavankeudessa. Jos mieheni lunastaa tämän talon pelkään menetäväni vielä lapsenikin, joka ei kuulemma tästä talosta halua lähteä. Luulen että sitä tuskaa en sitten enää kestä. Lapseni on tällä hetkellä elämäni tärkein asia.
- on surullista
kuinka me aikuiset ihmiset yritetään liian kauan pitää liittoamme kasassa.
Kun alkaa joku asia toisessa vaivaamaan,tai kipinä häviää puolisoiden väliltä,niin silti vaan yritetään,tai usein toinen yrittää jatkaa.
Omaa elämää taaksepäin katsoessa,tuntuu kuin iso osa elämästä olisi mennyt ihan hukkaan.
Näin jälkiviisaana voisi todeta,että kaikki ongelmat mitä on vastaan tullut,olisi voinut selvittää,kun vaan olisi ollut edes hyvä puheyhteys.
Silloin ei olisi voinut haudata ongelmia milloin minkäkin asian alle.
Jos on hyvä ja avoin ilmapiiri,tai ainakin avoin keskustelukulttuuri kotona,niin silloin on helpompi tarttua ajoissa ongelmiin.
Meilläkin on nyt tässä toisessa yrityksessä sovittu,että tuli vaikka mitä,niin aina puhutaan avoimesti kaikesta,esim.jos itseä tai toista alkaa joku kiinnostaa,niin kerrotaan kaikki,silloin voi ,jos haluaa,tarttua asiaan,ja jos tahtoa on,niin tehdä jotakin,ei sitten tule kaikki asiat yllätyksenä,eikä tarvitse sanoa,"että en huomannut mitään".
Ymmärrän kyllä,että usein se toinen ei ole niin avoin(usein me miehet),ja silloin on vaikea tällaisia sopimuksia tehdä.
Naisille sanoisin,että älkää liikaa hyysätkö meitä miehiä,me kyllä opitaan siihen,ja silloin saattaa jonkunlainen kunnioitus hävitä toista kohtaan.
Ja kai meissä miehissä on kuitenkin jonkunlainen metsästysvietti olemassa,ja silloin jos kotona ei ole mitään haastetta,saattaa joillakin miehillä esim. kotiin liittyvä toimet tuntua siltä,että ne kuuluukin pelkästään vaimolle,tehdäänpä me jotain tärkeämpää ja mukavampaa.
Eli,olen tyttärelleni opettanut,jos mies ei halua osallistua kodin arkeen mitenkään,tai se on vastenmielistä,silloin mieti tarkkaan jaksatko koko elämäsi sellaista,ja kunnioittaako mies sinua yksilönä ja naisena.
Ja kyllä näyttää isän opit menneen hyvin perille,vävypoika on joskus sanonut,että on toi sun tyttösi melkoinen nainen,ja ei pidä häntä itsestäänselvyytenä.
Vielä kun olisi itse ymmärtänyt noi asiat silloin nuorena!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "904219Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293203No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452340- 351358
- 10939
- 134931
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11770