Minä pistin anopin kanssa välit poikki. Meillä alkoi juttu todella kivasti. Hän oli mielestäni todella kiva ihminen, jolle pystyin avoimesti kertomaan itsestäni. Hän kyseli aina paljon ajatuksistani, lapsuudestani ja luottamuksella hänelle niistä kerroin. Muutaman viime vuotena hänessä on tapahtunut jotain pelottavaa. Ilmeni, että tämä hänen kiinnostuksensa minuun ja se miten hän kaiveli minusta asioita, johtui siitä, että hän halusi itselleen välineitä, jolla loppujen lopuksi alistaisi minut. Niinkuin hän oli mieheni kertoman mukaan tehnyt jo aviomiehelleen ja lapseni ihanalle papalle. Mieheni kanssa ollaan samaa mieltä siitä, että näköjään anoppi on ottanut minut seuraavaksi uhrikseen, kenen pää pistetään sekasin ja saadaan itsetunto alas ja sitten hän saapuu pelastavana enkelinä pelastamaan minut itseltäni ja lapsiltani.
Käytännössä tämä meni niin, että aina kun menimme kylään, niin hän alkoi saman tien yleisesti riepotella minun tunne-elämääni ja ilmoitti minulle millainen ihminen minä olen ja miten minun sielunelämäni toimii. Sen jälkeen hän kaivoi jonkin vanhan psykologian kirjan ja alkoi sieltä ladella tekstiä, kuinka tällainen ihminen kuin minä on parannettavissa. Johtopäätökset oli täysin perättömiä ja tuulesta temmattuja. Ihan väkisin väännettyjä. Esimerkkinä voisin antaa sellaisen, että kun oma äitini vietti 6kk Thaimaassa, niin anoppi joka kerta voivotteli, että "voi, että sulla on varmaan kova ikävä äitiäsi, kun on niin kaukana ja pitkään poissa". No minä vastasin, että "No onhan sitä välillä ikävä, mutta siihen on jo tottunut, että äiti ei nyt ole aina tavoitettavissa." Tästä hän veti sitten sellaisen johtopäätöksen, että "olet vielä äidissä kiinni, kaipaat enemmän äitisi vierelle kuin miehesi vierelle ja sinulla on se äidistä irtautumisvaihe mikä on yleensä jo murrosikäisenä." Miehen kanssa oltiin ihan monttu auki, että MITÄ ihmettä toi horisee!? Mieheni on minun kanssa täysin samaa mieltä siitä, että hänen äitinsä on henkisesti sairastunut ja kärsii jostakin narsistisesta häiriöstä. Mieheni sanoi, että hän ei muista, että äiti olisi koskaan myöntänyt olevansa väärässä tai pyytänyt anteeksi huonoa käytöstään, vaan on aina taitavasti pyörtänyt sen toisten syyksi. Aika hälyyttävän kuuloista minusta. Kaiken lisäksi lapsen syntymän jälkeen, hän on selkeästi ilmaissut miten lapsi tulee kasvattaa. Hänen mielestään esimerkiksi lapsen edessä ei saa näyttää surua, vaan pitää teeskennellä iloista. Miten tollaista potaskaa jaksaa kuunnella. No ei mitenkään!
Ongelmana tässä on kuitenkin se, että appiukko on aivan mahtava tyyppi ja pappa ja haluaisin, että hänellä ja lapsillani olisi mahdollisuus rakentaa suhde. Appiukko on myös antanut ymmärtää, että hänenkin mielestä vaimolla ei ole kaikki kohdallaan, mutta on sanonut meille, että hänen on pakko tukea anoppia, koska se on hänen vaimonsa. Mitä ihmettä tällasessa tilanteessa tekisi? Lähtökohtaisesti haluaisin todellakin tulla toimeen anoppinikin kanssa, mutta en suostu hänen narsistisen ja alistavan käyttäytymisen uhriksi. En myöskään halua, että lapseni viettävät aikaa henkisesti epävakaan ihmisen kanssa. Todella harmi, että yksi ihminen pilaa koko ilmapiirin ja ihmisten mahdollisuuden viettää iloista rauhallista aikaa yhdessä. Toissapäivänä ehdittiin olla kylässä noin 15 min. ja siihenkin mahtui aika monta loukkaavaa sanaa anopin puolelta. Miehen kanssa suututtiin aivan älyttömästi. Anoppi kehtas vielä ovelta yrittää tunkea meille jotain psykologian kirjaa mukaan! Nyt on sellainen fiilis, että en halua nähdä sitä akkaa enää koskaan. Rajansa kaikella, vaikka perhesopu menisikin. Tulipa pitkä kirje. Kiitos kun sain vuodattaa.
Joskus on parempi
13
1573
Vastaukset
- nyt tavallista rupattelua
Näitä "keittiöpsykologeja"riittää joka puolella.Nyt
vain sanot ettet halua analyysejä,etkä terapiaa.On
anopillekin raikas tuulahdus aivoille keskustella
ihan normaalisti.Naurakaa koko asialle.Älä nyt väle-
jä paa poikki!Rohkeasti auttakaa anoppi pakkomiel-
teestä eroon!Suloista,Teidät on nyt sitten "tee se
itse"- menetelmällä ilmaiseksi Freudin oppien mukaan
psykoanalysoitu.Liekö tuosta haittaakaan,mutta lo-
pettakaa juttu kuitenkin.- ap.
Kiitoksia näkökulmasta. Huumori ja anopin ruotuun paneminen kuulostaa sinänsä järkevältä vaihtoehdolta, kun tosiaan tavoitteena olisi pystyä edes olemaan samassa tilassa hänen kanssaan.
Ainut ongelma vaan on, että olemme tätä yrittäneet, mutta hän ei halua kuunnella ja ymmärtää vaan jatkaa vaan omaa linjaansa. Olemme monta kertaa sanoneet, että eikö puhuttas tavallisista asioista ja ollaan vaan ihan rennosti. Ja suoraan, että lopeta tuo. Tältä ihmiseltä puuttuu näköjään kyky empatiaan. Ei ole tilannetajua eikä osaa asettua toisen asemaan. Ei osaa lukea tunnelmia.
En koe omaksi tehtäväkseni auttaa anoppiani, koska en siihen pysty. Enkä haluakaan auttaa sellaista, joka käyttäytyy loukkaavasti. Hän on sairas ja tarvitsisi ammatti-ihmisen apua.
Ja olisikin edes Freudia, mutta kun on jotain ihme puoskaripsykologia/ elämisopas-kirjoja niin huhheijaa. - äidilläni
ap. kirjoitti:
Kiitoksia näkökulmasta. Huumori ja anopin ruotuun paneminen kuulostaa sinänsä järkevältä vaihtoehdolta, kun tosiaan tavoitteena olisi pystyä edes olemaan samassa tilassa hänen kanssaan.
Ainut ongelma vaan on, että olemme tätä yrittäneet, mutta hän ei halua kuunnella ja ymmärtää vaan jatkaa vaan omaa linjaansa. Olemme monta kertaa sanoneet, että eikö puhuttas tavallisista asioista ja ollaan vaan ihan rennosti. Ja suoraan, että lopeta tuo. Tältä ihmiseltä puuttuu näköjään kyky empatiaan. Ei ole tilannetajua eikä osaa asettua toisen asemaan. Ei osaa lukea tunnelmia.
En koe omaksi tehtäväkseni auttaa anoppiani, koska en siihen pysty. Enkä haluakaan auttaa sellaista, joka käyttäytyy loukkaavasti. Hän on sairas ja tarvitsisi ammatti-ihmisen apua.
Ja olisikin edes Freudia, mutta kun on jotain ihme puoskaripsykologia/ elämisopas-kirjoja niin huhheijaa.Aivan samanlaista käyttäytymistä ja aina kun nähtiin olin hirvittävän ahdistunut.
Tilanne kärjistyi viimevuonna ja sanoin vain että nyt riittää taikka ei olla enään tekemisissä. Se auttoi. Näemme "virallisesti" ja rupattelemme niitä näitä n 4 krt vuodessa. Se riittää. Tilannehan on todella teennäistä mutta haluan että lapset näkevät mummiansa joskus. Mutta tiedän ja tunnen mitä hänen päässään liikkuu mutta enään hän ei kommentoi isolla lärvillänsä kuin ennen.
Olen todella tyytyväinen ja mielenrauhani on vakaa nykyään.
Voimia sinulle ap. Löydät varmaan ratkaisun, mutta omaa mielenterveyttä ei kannata riskeerata näiden sairaiden takia, oli sukua tai ei. - älä yritä edes
ap. kirjoitti:
Kiitoksia näkökulmasta. Huumori ja anopin ruotuun paneminen kuulostaa sinänsä järkevältä vaihtoehdolta, kun tosiaan tavoitteena olisi pystyä edes olemaan samassa tilassa hänen kanssaan.
Ainut ongelma vaan on, että olemme tätä yrittäneet, mutta hän ei halua kuunnella ja ymmärtää vaan jatkaa vaan omaa linjaansa. Olemme monta kertaa sanoneet, että eikö puhuttas tavallisista asioista ja ollaan vaan ihan rennosti. Ja suoraan, että lopeta tuo. Tältä ihmiseltä puuttuu näköjään kyky empatiaan. Ei ole tilannetajua eikä osaa asettua toisen asemaan. Ei osaa lukea tunnelmia.
En koe omaksi tehtäväkseni auttaa anoppiani, koska en siihen pysty. Enkä haluakaan auttaa sellaista, joka käyttäytyy loukkaavasti. Hän on sairas ja tarvitsisi ammatti-ihmisen apua.
Ja olisikin edes Freudia, mutta kun on jotain ihme puoskaripsykologia/ elämisopas-kirjoja niin huhheijaa.Olet jo hyvin perillä anopin persoonasta, hyvä!
Ei auta kuin unohtaa hänet, älä ota mitään paineita hänen käyttäytymisestään, älä vaadi itseäsi kouluttamaan häntä - et pysty.
Se joka on törmännyt narsistisen luonnehäiriön omaavaan henkilöön, lukee "merkit" helpommin, ei mene sinisilmäisesti lankaan.
Maallikko ei voi tehdä diagnoosia, mutta helppoa se ei ole ammattilaisellekaan luonnehäiriöiden osalta.
Kannattaa luottaa omaan vaistoon ja omiin kokemuksiin.
Älä anna muiden syyllistää itseäsi - yrittäjiä löytyy.
Välttäminen, kontaktien minimointi on ainut tapa selvitä.
Täältä löytyy lukemista:
http://www.narsistienuhrientuki.info/
esim.
http://www.narsistienuhrientuki.info/artikkelit/ita-hame_20070828_22.pdf
- anoppi minäkin
Hei,
puhukaa asia selväksi anopille hyvin lyhyesti. Älkää menettäkö malttianne. "Voittaja" on se, joka pysyy asiallisena ja rauhallisena. Älkää suostuko enää kuuntelemaan tai kommentoimaan "psykoanalyysejä". Sanotte kerran (se riittää), että jos hän haluaa vielä teitä tavata, puhellaan muista asioista. Hän tekee valinnan ja on myös vastuussa valinnastaan,mitä seuraamuksia siitä ikinä onkin.
Joka ikinen kerta, kun hän harhautuu psykologisiin päätelmiinsä, hyvästelette lyhyesti ja lähdette pois. Jos tämä tapahtuu teidän kotonanne, pyydätte häntä poistumaan samantien.
Tuollaista ei kenenkään tarvitse sietää. Hyvä, että olet puolisosi kanssa samaa mieltä asiasta. Tuo on väkivaltaa.
Olen itse joutunut laittamaan rajat omille appivanhemmilleni ja omille vanhemmilleni, samoin aikuisille lapsilleni. Toisaalta lapseni ovat asettaneet rajoja minulle, minkä pidän ainoastaan hyvänä asiana. Kaikki on tapahtunut ilman riitoja ja molemminpuoliset rajat helpottavat elämää huomattavasti. Olemme paljon tekemisissä ja viihdymme hyvin yhdessä.- ap.
Kiitos ajatuksistasi. Tällainen menettely kuulostaa minusta järkevältä ja tuntuu, että voisin yrittää vielä kerran. On vaan niin vaikea saada tämä asia anopin tajuntaan. Hän ei suostu kuuntelemaan meitä. En ole ikinä kokenut kenenkään ihmisen kanssa tällaista, että toiseen ei saa minkäänlaista kontaktia eikä häneltä saa mitään merkkiä ymmärryksestä. Jauhaa omia juttujaan ja irroittaa asiat niiden oikeista yhteyksistään. Ihan kun hän menisi johonkin transsiin. Kuten aikaisemmin sanoin hän ei koskaan myönnä olevansa väärässä, vaan kohottaa itsensä muiden yläpuolelle. Olen sanonut hänelle, että olen surullinen ja vihainen hänen teoistaan ja sanoistaan. Hän tokaisee vaan, että ne on sun tunteita, jotka sun pitää käsitellä ja jotka eivät häntä kiinnosta. Miten tuollaisen ihmisen kanssa voi päästä yhteisymmärrykseen? Hän ei pysty myöntämään sitä, että hänen tekonsa saattavat aiheuttaa mielipahaa ja vihaa. Miehensäkin hän on väkisin vienyt vihan hallintaterapiaan ja syyllistänyt tämän kaikista heidän avio-ongelmistaan leikkien itse enkeliä ja agressiivisen miehen uhrivaimoa. Totuus on se, että hän on itse jäkättänyt, syyttänyt ja "psykologisoinut" miehensä siihen pisteeseen, että tällä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin saada näitä vihanpurkauksia. Kyse on myös erittäin älykkäästä ihmisestä, joka osaa jättää itselleen pakoreittejä. Pukee loukkauksensa sellaiseen muotoon, että siihen on toisen vaikea sanoa suoraan vastaan. Epäreilua. Yritän silti vielä kerran mieheni, appeni ja lasteni takia. Itse en tuollaista ihmistä elämääni tarvitse.
- äidilläni 2
ap. kirjoitti:
Kiitos ajatuksistasi. Tällainen menettely kuulostaa minusta järkevältä ja tuntuu, että voisin yrittää vielä kerran. On vaan niin vaikea saada tämä asia anopin tajuntaan. Hän ei suostu kuuntelemaan meitä. En ole ikinä kokenut kenenkään ihmisen kanssa tällaista, että toiseen ei saa minkäänlaista kontaktia eikä häneltä saa mitään merkkiä ymmärryksestä. Jauhaa omia juttujaan ja irroittaa asiat niiden oikeista yhteyksistään. Ihan kun hän menisi johonkin transsiin. Kuten aikaisemmin sanoin hän ei koskaan myönnä olevansa väärässä, vaan kohottaa itsensä muiden yläpuolelle. Olen sanonut hänelle, että olen surullinen ja vihainen hänen teoistaan ja sanoistaan. Hän tokaisee vaan, että ne on sun tunteita, jotka sun pitää käsitellä ja jotka eivät häntä kiinnosta. Miten tuollaisen ihmisen kanssa voi päästä yhteisymmärrykseen? Hän ei pysty myöntämään sitä, että hänen tekonsa saattavat aiheuttaa mielipahaa ja vihaa. Miehensäkin hän on väkisin vienyt vihan hallintaterapiaan ja syyllistänyt tämän kaikista heidän avio-ongelmistaan leikkien itse enkeliä ja agressiivisen miehen uhrivaimoa. Totuus on se, että hän on itse jäkättänyt, syyttänyt ja "psykologisoinut" miehensä siihen pisteeseen, että tällä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin saada näitä vihanpurkauksia. Kyse on myös erittäin älykkäästä ihmisestä, joka osaa jättää itselleen pakoreittejä. Pukee loukkauksensa sellaiseen muotoon, että siihen on toisen vaikea sanoa suoraan vastaan. Epäreilua. Yritän silti vielä kerran mieheni, appeni ja lasteni takia. Itse en tuollaista ihmistä elämääni tarvitse.
Aivan kuin kirjoittaisit omasta elämästäni äitini kanssa. Käyttäytyminen on juuri samanlaista. Josta aijemmin jo kerroin.
Mahtavaa että miehesi tukee sinua, kuten minunkin onneksi. Kirjoittakaa vaikka kirje anopille ja vaatikaa hänen valita sopuisa sukulaisuus tai yhteys poikki. Hän saa valita,kuten edellinen kirjoitti viisaasti.
Olen täällä hengessä mukana ja tunnen suurta myötätuntoa ongelmasi kanssa. Mutta älä anna hänen sairastuttaa itseäsi ja perhettäsi missään nimessä. Seuraukset voivat olla todella surullisia. - ko. persoonasta
ap. kirjoitti:
Kiitos ajatuksistasi. Tällainen menettely kuulostaa minusta järkevältä ja tuntuu, että voisin yrittää vielä kerran. On vaan niin vaikea saada tämä asia anopin tajuntaan. Hän ei suostu kuuntelemaan meitä. En ole ikinä kokenut kenenkään ihmisen kanssa tällaista, että toiseen ei saa minkäänlaista kontaktia eikä häneltä saa mitään merkkiä ymmärryksestä. Jauhaa omia juttujaan ja irroittaa asiat niiden oikeista yhteyksistään. Ihan kun hän menisi johonkin transsiin. Kuten aikaisemmin sanoin hän ei koskaan myönnä olevansa väärässä, vaan kohottaa itsensä muiden yläpuolelle. Olen sanonut hänelle, että olen surullinen ja vihainen hänen teoistaan ja sanoistaan. Hän tokaisee vaan, että ne on sun tunteita, jotka sun pitää käsitellä ja jotka eivät häntä kiinnosta. Miten tuollaisen ihmisen kanssa voi päästä yhteisymmärrykseen? Hän ei pysty myöntämään sitä, että hänen tekonsa saattavat aiheuttaa mielipahaa ja vihaa. Miehensäkin hän on väkisin vienyt vihan hallintaterapiaan ja syyllistänyt tämän kaikista heidän avio-ongelmistaan leikkien itse enkeliä ja agressiivisen miehen uhrivaimoa. Totuus on se, että hän on itse jäkättänyt, syyttänyt ja "psykologisoinut" miehensä siihen pisteeseen, että tällä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin saada näitä vihanpurkauksia. Kyse on myös erittäin älykkäästä ihmisestä, joka osaa jättää itselleen pakoreittejä. Pukee loukkauksensa sellaiseen muotoon, että siihen on toisen vaikea sanoa suoraan vastaan. Epäreilua. Yritän silti vielä kerran mieheni, appeni ja lasteni takia. Itse en tuollaista ihmistä elämääni tarvitse.
Kun luin tätä kirjoitustasi, oli kuin olisin lukenut kirjaa tai artikkelia, minkä on kirjoittanut alan asiantuntija.
Niin paljon tekstissäsi oli tuttuja asioita.
Luin tällaisen artikkelin, missä jotkut oivallukset olivat mahtavia:
(kopiosuojattu, mene sivulle, jos kiinnostaa - lue aluksi ne pätkät, mitä mainittu alla. itse artikkeli on pitkä)
Copyright Markku Vuori
Kaikki oikeudet pidätetään 2005-05-14
http://www.ihminentavattavissa.net/html/pahat_teot.htm
KIRJOITUSSARJA:
PSYKOPATIA/ NARSISTINEN PERSOONALLISUUSHÄIRIÖ
Lapset kostavat isien ja äitien pahat teot uhrille
IHMINEN TAVATTAVISSA ry
Ihmissuhdekouluttaja Markku Vuori
Ihminen tavattavissa ry PL 15 11101 Riihimäki
www.ihminentavattavissa.net
Noin 2/3 alusta kappale alkaa:
"Selvittämistilanteissa psykopaatti on totaalisesti omalla alallaan, sillä hän on selittämisen maailmanmestari."
Viimeinen kappale alkaa:
"Hän on kuin yksi kirjojemme faaraoista, joka ajaa kaasu pohjassa mutkiin ja risteyksiin ajatellen, että omalle puolelle eksynyt vastaantulija on aina väärässä ja syyllinen." - Anopin ovimatto
ap. kirjoitti:
Kiitos ajatuksistasi. Tällainen menettely kuulostaa minusta järkevältä ja tuntuu, että voisin yrittää vielä kerran. On vaan niin vaikea saada tämä asia anopin tajuntaan. Hän ei suostu kuuntelemaan meitä. En ole ikinä kokenut kenenkään ihmisen kanssa tällaista, että toiseen ei saa minkäänlaista kontaktia eikä häneltä saa mitään merkkiä ymmärryksestä. Jauhaa omia juttujaan ja irroittaa asiat niiden oikeista yhteyksistään. Ihan kun hän menisi johonkin transsiin. Kuten aikaisemmin sanoin hän ei koskaan myönnä olevansa väärässä, vaan kohottaa itsensä muiden yläpuolelle. Olen sanonut hänelle, että olen surullinen ja vihainen hänen teoistaan ja sanoistaan. Hän tokaisee vaan, että ne on sun tunteita, jotka sun pitää käsitellä ja jotka eivät häntä kiinnosta. Miten tuollaisen ihmisen kanssa voi päästä yhteisymmärrykseen? Hän ei pysty myöntämään sitä, että hänen tekonsa saattavat aiheuttaa mielipahaa ja vihaa. Miehensäkin hän on väkisin vienyt vihan hallintaterapiaan ja syyllistänyt tämän kaikista heidän avio-ongelmistaan leikkien itse enkeliä ja agressiivisen miehen uhrivaimoa. Totuus on se, että hän on itse jäkättänyt, syyttänyt ja "psykologisoinut" miehensä siihen pisteeseen, että tällä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin saada näitä vihanpurkauksia. Kyse on myös erittäin älykkäästä ihmisestä, joka osaa jättää itselleen pakoreittejä. Pukee loukkauksensa sellaiseen muotoon, että siihen on toisen vaikea sanoa suoraan vastaan. Epäreilua. Yritän silti vielä kerran mieheni, appeni ja lasteni takia. Itse en tuollaista ihmistä elämääni tarvitse.
"...toiseen ei saa minkäänlaista kontaktia eikä häneltä saa mitään merkkiä ymmärryksestä."
"...hän ei koskaan myönnä olevansa väärässä, vaan kohottaa itsensä muiden yläpuolelle."
"Pukee loukkauksensa sellaiseen muotoon, että siihen on toisen vaikea sanoa suoraan vastaan."
Osasitpa pukea asian hyvin sanoiksi, tuo on kuin suoraan minun ajatuksistani mutta en aina osaa niitä konkreettisesti selittää, edes itselleni. Itse olen kutsunut anoppiani mielessäni tefloniksi, niin vaikea hänestä on saada otetta.Ja tuntuu että minun mielipiteeni ja ajatukseni ovat hänelle pelkkää ilmaa.
Pitkään syytin itseäni anoppini omituisesta käytöksestä: ehkä asenteeni on väärä, ehkä minun pitäisi yrittää olla kohteliaampi, miellyttävämpi, mukautuvaisempi... mutta nyt minulla meni lopullisesti kuppi nurin, nyt loppui anopin mielistely. Jos en kelpaa tällaisena kuin olen niin antaa olla. Onneksi sain puhuttua asiasta myös miehelleni joka osittain myös ymmärsi mistä kenkä puristaa. Mutta hän sanoi myös ettei ole itse huomannut mitään. Anoppini kun osaa naamioida loukkaukset ystävällisiksi sanoiksi ja huolenpidoksi muiden korvissa vaikka minulle ne ovat kuin isku vasten kasvoja. En suostu kutsumaan anoppiani narsistiksi, mielestäni sanaa käytetään liikaa ja sillä selitetään liian usein yksinkertaisesti ilkeiden ihmisten käytöstä ja samalla annetaan käytökselle tietynlainen oikeutus.
Voimia kaikille vastaavassa tilanteessa rimpuileville.
- Minunkin anopillani...
Moi. Käsittääkseni lukemastani, anoppisi on aika lailla sairas. Saman lailla oma anoppini käyttäytyy meidän perhettä kohtaan. Erotuksena se että mieheni ei missään vaiheessa ole itse uskaltanut suoraan sanoa äidilleen että nyt menit sanomallasi metsään/liian pitkälle...
Anoppini jopa meidän seurustellessa jo vakavasti, yritti pojallensa sanoa, että älä tuota ammattikoulun käynyttä luuskaa ota, yritä saada joku paremmin koulutettu jostain rikkaasta perheestä.
Olemme olleet yhdessä vuodesta 1981, naimisiin menimme 1986, tyttäremme syntyi 1998. Mikään ei näköjään pelastanut minun ja anopin suhdetta. En enää jaksanut vuodesta 1981 jatkunutta tallaamista... Sanoin hyvästit anopille reilu vuosi sitten. Me olemme perhe edelleen vaikka anoppi on toivonut meillekin eroa (hän kertoi minulle reilu vuosi sitten että toivoisi myöskin toisenkin poikansa eroa). Eli näin "terve" anoppi minulla. (ok.hän on varmasti katkera kun hänen miehensä, lastensa isä, jätti hänet aikoinaan toisen naisen vuoksi... Ja tätähän ei ole suvun kesken ihmeteltykään.) - ehdottomasti
"Mieheni sanoi, että hän ei muista, että äiti olisi koskaan myöntänyt olevansa väärässä tai pyytänyt anteeksi huonoa käytöstään, vaan on aina taitavasti pyörtänyt sen toisten syyksi."
Hyvä, että ajoissa ymmärsitte, mistä on kyse, ja miehesi on tukenasi.
Ole tiukkana, pidä etäisyyttä, älä suostu uhriksi.
Tulee olemaan vaikeaa, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole.
Appiukko tekee omat ratkaisunsa, tanssii anopin pillin mukaan ja kärsii. Aikuinen mies, itsetunto viety, liian kiltti, tms.
Kannattaa lukea aiheesta (narsistinen persoonallisuushäiriö), auttaa ymmärtämään.- kaikille teille
asiallisista vastauksista, tuesta ja rohkaisusta. Kiitos myös linkeistä. Lukaisen ne heti läpi kun kerkeän! Voimia myös teille, jotka olette saman ongelman äärellä kuin minä. Summa summarum...joskus on siis parempi pysyä erossa.
ap.
- ....
taitaa olla minun kolleegana työmaalla. Vaikuttaa niin samalta tyypiltä. Voimia sinulle ja miehellesi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "944263Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293233No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452350- 351358
- 10949
- 141948
- 6904
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12842Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124786- 11780