Mitä tekisin? Muija aikoinaan kävi vieraissa ja tuli tiineeks. Eukko luuli, että uusi rakas aloittaisi yhteiselämän hänen kanssaan, mutta mies jatkoi omaa perhe-elämäänsä. Mies halusi aborttia, vaimo ei. Lupasin kasvattaa lapsen aikuiseksi, isättömiä lapsia en maailmaan enää lisää halunnut. Nyt lapsi on täysi-ikäinen, muijan kanssa ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin aikuiset lapset.
Pitäiskö lapsen tietää isänsä vai ei? Alkuun olin sitä mieltä, että ei, nyt olen alkanut pohtimaan onko minulla oikeutta olla kertomatta totuutta.
Pitäiskö lapsen tietää isänsä vai ei? Alkuun olin sitä mieltä, että ei, nyt olen alkanut pohtimaan onko minulla oikeutta olla kertomatta totuutta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
lapsen tulee ehdottomasti tietää ketkä ovat hänen biologiset vanhempansa. viimeistään 18-vuotiaana. voihan olla niinkin,että lapsi itse alkaa etsimään juuriaan. minusta on suuri loukkaus,ettei lapselle kerrota totuutta.
Entä jos aloittaja kertoo myös että biologinen isä halusi abortoida henkilön, niin ..?
biologinen isä tulee kertoa. ei ole mitään oikeutta olla kertomatta! jos aloittaja on fiksu, niin hän ei kerro lapselle mitään aborttijuttuja. maailma on täynnä vahinkolapsia, joita jompikumpi tai kumpikaan vanhemmista ei olisi halunnut. ei se ole mikään ihme, mutta kun biologinen isä nostetaan esiin ilmeisesti yllättäen, tuollainen puhe abortista tietenkin vaikuttaa nuoren/lapsen mieleen ja ajatuksiin todella ikävästi.
hän ymmärtää sitten myöhemmin ja kuulee asioiden oikean laidan.
alkuperäinen on silti se oikea isä, koska on pitänyt huolta ja rakastanut (toivottavasti) tätä lasta. ihan varmasti biologinen isä kiinnostaa alkushokin jälkeen, mutta alun jälkeen lapsi myös varmasti tajuaa tämän hänen elämässään mukana olleen isän arvon.
varaudu sitten vaan aluksi hirveään shokkiin syyttelyyn, kun asia on kerran salattu näinkin pitkään.
suomalaisista adoptiolapsista on tehty joitakin kirjoja ja siellä nimenomaan nousee esiin se, kuinka katkeraa on ollut saada tietää muualta kuin vanhemmiltaan (adoptio), ettei ole näiden biologinen lapsi. ennen vanhaan oli hyvin yleistä salata asia.
on ihan mahdollista, että alkuperäisen lapsellekin asia tulee joskus esiin kuitenkin (veriryhmä, perinnöllisen sairauden tutkimus, juorupuhe tmv.)
kerro, mutta koita saada vaimosikin asian taakse. vaikkei vaimo suostuisikaan, niin silti LAPSI on minusta etusijalla. hirveää ajatella, että hän on elänyt ja elää edelleen valheessa.
ketkä ovat synnyttäneet lapsen toiselle kuin omalle aviomiehelleen ja aviomies ei tiedä mitään?
saattaisi olla toisen miehen siittämä, mutta vaimo kiistää olleensa uskoton.
Poikakin ehkä epäilee alkuperäänsä, vaikkei koskaan puhu asiasta, tässä kerran, kun kaljoteltiin, niin tuumasi muun juttelun yhteydessä, "minä kait rakastan sinua, isä".
Ei taida kannattaa ryhtyä isyystutkimuksiin näin yli 40 vuoden jälkeen.
lapsi?
Nimenomaan ei pitäisi luokitella ihmisiä ja paremmuutta sen mukaan miten vanhemmat on lapsen tehnyt.
kaikkien pitäisi saada tietää biologiset vanhempansa.
Se että siinä vaiheessa kun on oltu vielä pelkkäalkio ei ole kovinkaan outoa että vanhemmat on hetkittäin ajatelleet aborttia.
Lapsen saanti ja odotus on isoasia kummallekkin, isälle ja äidille.
että kaikkien pitää saada tietää vanhempansa. Tutkimuksen mukaan yli kymmenen prosenttia avioliitossa syntyneistä lapsista on jonkun muun alulle panema, kuin aviomiehen. Usein siis ainoa, joka tietää totuuden on lapsen äiti, joka itsekkyydessään jättää huoraamisestaan kertomatta.
Ja paljon taitaa olla niitäkin äitejä, joilla ei ole harmainta hajua lapsen todellisesta isästä, kun on ollut aisat levällään puolen pitäjän äijien kanssa parhaimpana kiima-aikana.
Kuinka nämä "äidit" saataisiin kertomaan lapselleen, että isästäsi en ole vissi, mutta suutarille se haisi.
Ei äitikään aina tiedä.
Toisaalta ei myöskään isät tiedä kaikista lapsistaan. Kun isänpäivänä on jokasella muka lapsettomallakin pelko perseenalla josko posti yllättää isänpäiväkortilla.
Harvemmin ne naiset keskenään niitä lapsia huoraavat.Vaaditaan siihen joku siementäjä joka on luultavasti ihan omasta tahdostaan siemenet vakoon laskenut sadonkorjuun aika vaan on mennyt ohi joskus huomaamatta.
heti. Suomessa on niin paljon tuhansia lapsia keillä on väärä isyys. Miksi itse menet tunnistamaan lapsen omaksesi alunperinkään... ?
pirunerkkikin. Kait lapsi tietää itsekkiin että et ole sen "iskä".
ei ole yhteisiä lapsia ap?
minuako tarkoitit. Meillä kuitenkin on myös yhteisiä jälkeläisiä, joten en ole tuhkamuna.
siementämiä?
kai lapsen olis hyvä tietää toisaalta hyvä olla tietämättäkin biologisesta isästä.
Siskoni oli raskaana kun tapasi aviomiehensä ja aviomiehensä otti lapsen omiin nimiisä. He kertoivat teinitytölle, ettei tämän isä ole sama kuin nuorempien lasten. Eikä heille siitä tainut tulla sen kummempaa. Ainakin itse kuvittelen, että mitä sillä väliä, kenestä dna on peräisin, vaan keneltä sain rakkauden ja hoivan, sitä minä isänä pitäisin. Dnan alkuperäkin voi olla hyvä tietää, ettei rakastu sisko/velipuoleen tai jos tarvitsee jotain sellaista lääketeiteellistä hoitoa, jossa perimä vaikuttaa.
Minä mietin aikoinaan munasolujeni luovuttamista, mutten juuri siksi luovuttanut, kun lapseni olisivat saattaneet rakastua sisariinsa tietämättään. Oli miten oli, mutta taidat olla hyvä isä kaikille lapsillesi.
Mitä sillä saavuttaisit? Jos kerrot rikot lopullisesti siteesi lapsiisi. Kaikki saavat tietää asiasta ja he eivät välttämättä ymmärrä ratkaisuasi kertoa siitä. Lapsesi suhteet muuttuvat äitiin ja sinuun. Luottamus katoa tyystin perheestäsi. Seuraavan kerran kun tapaat lapsesi he katsovat sinua erilailla. Halveksuvasti vai miten? Parempi pitää omana tietona se ja antaa muiden olla rauhassa. Miksi rikkoa heidän onni. Sinun rikottiin 18 vuotta sitten mutta vain sinun. Nyt rikkoisit kaikkien muidenkin!
olen vähän nyt ajatellutkin. En sillä, että lapseni minua sen teon takia halveksisivat, sitä en usko. Mutta monenlaista tuskaa ja miettimistä se heille toisi. Toisaalta, he ovat kuitenkin jotenkin saaneet kärsiä tästä tilanteesta, minkäänlaista hellyyttä he eivät kotona ole sen tapauksen jälkeen nähneet. Eivät tosin mitään riitojakaan, välinpitämättömyyttä sitäkin enemmän.
Itse olen joutunut elämään tämän asian kanssa, joskus minusta on tuntunut, että muija ei edes muista mikä tilanne on. Minä en sitä pysty mielestäni pois saamaan.
Siitä olen ylpeä, että jokaiselle lapselle olen ollut isä samalla tavalla, kukaan heistä ei pysty osoittamaan, että olisin jotakuta suosinut toisia enemmän tai vähemmän.
Viimeisen itkuni itkin sinä hetkenä,kun tämä toisen alulle laittama lapsi ensimmäisen kerran sanoi sanan "isi".
>Älä ihmeessä mene pilaamaan lapsesi ihannekuvaa
sinusta.Sen jälkeen kun kerrot,niin lapsesi alkaa
miettimään,miksi isän piti nyt kertoa.Tiedän
samanlaisen tapauksen ja siinä lapsi syyttää
nyt isää,että et olisi kertonut ollenkaan,kun hän
on pitänyt sinua isänä...
Mailmassa on suurempiakin asioita,joita ei kannata
julkistaa,tämä yksi niistä.
Hyvää jatkoa sinulle,isukki