poikaystäväni on viime aikoina alkanut juomaan aika paljon. joka viikonloppu hän lähtee melkein poikkeuksetta juomaan kavereittensa kanssa. minua asia häiritsee todella paljon, ja olen sanonut siitä hänelle. hän tajuaa, että suhteemme ongelmat johtuvat hänen juomisestaan. silti hän ei lopeta sitä, sanoo vain, että jos hän ei menisi juomaan, häntä koko sen ajan jonka hän voisi olla juomassa, mutta olisi kotona, ottaisi päähän. tuohon syyhyn vedoten hän jatkaa juomista. hän sanoo, että tällä hetkellä hän haluaa juoda, eikä näe mitään syytä olla juomatta kun kerran voi juoda. enkö minä ole se syy? en näköjään. en tiedä enää mitä tehdä, sillä on todella ikävää istua viikonloput yksin kotona tietäen hänen olevan samalla juomassa. mitä minä voin enää tehdä? en kohta enää kestä tätä tilannetta, koska hän satuttaa minua juomisellaan liikaa, mutta haluan jatkaa suhdetta hänen kanssaan. miten saan hänet vähentämään juomista?? haluaisin kuulla mielipiteitä, jos muilla on samanlainen tilanne tai vaikka ei olisikaan!
miehen juomisesta
epätoivoinen
141679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos teillä ei ole lapsia niin mikset juhli itsekin kaverien kans.Tai sitte sano ukolles et jätät sen jos ei rupee ääni kellossa muuttumaan.
Kenkää mokomalle turhalle äijälle, joka ei välitä susta.Se pettää sua kuitenkin kun ei kotona viihdy.Asut vähän aikaa erossa siitä ja kato jos mieli muuttuu,jos ei niin et mitään menettäny.
Toi miesten juominen on kyllä sellanen asia jonka kanssa on todella vaikeeta elää koska sen myötä ei voi sopia mitään tai luottaa sen tekemisiin (muussakin mielssä kuin että onko muita naisia). Se että juo vain viikonloppusin on vielä pientä mutta lipsuu siitä kyllä helposti jos kännissä olemisesta tulee sille miehelle itsetarkotus (nimim. paljon kokemusta). Eli jos miehesi käy kavereiden kanssa ulkona vain viikonloppusin niin mene itsekin, mitäs siellä kotona istut? jos taas juomisesta tulee miehellesi elämäntapa ja kännien vetäminen alkaa pilata sun elämää muiltakin osin kuin että joudut olemaan välillä yksin...jätä se! NE EI JUOMISTA LOPETA KENENKÄÄN NAISET TAKIA.
..kenenkään toisen takia, se on vissi.
Lupaukset lopettamisesta ovat yhtä tyhjän kanssa, vaikka mies voi itsekin sillä hetkellä uskoa valheisiinsa.
Voit joko hyväksyä tilanteen ja oppia elämään sen kanssa (jotkut miehet saattavat nimittäin järkiintyä iän myötä), mutta jos haluat muutosta vallitseviin olosuhteisiin on ainut vaihtoehto ero. Valitettavasti.
Miehelle nalkuttaminen ja huutaminen eivät auta asiaa yhtään. Paitsi ehkä tilapäisesti.
Näin on näkäräiset.
Jaksamista sinne, teetpä sitten mitä tahansa.
vähän aikaa sitten hän ei edes pyytänyt minua mukaansa, puhuin kuitenkin siitä hänen kanssaan ja nykyään hän jopa silloin tällöin kysyy haluanko lähteä. en kuitenkaan ole niin kova baarikärpänen, että minua huvittaisi lähteä joka viikonloppu. hän on sanonut, että ainakaan vielä hän ei ole valmis lopettamaan juomista, että aika näyttää mihin suuntaan asia kehittyy. tämä on kuitenkin minulle niin raskasta aikaa, kun joutuu samalla miettimään, onko meillä tulevaisuutta ja myös sitä että olisiko parempi vain jättää hänet. helpottavaa on kuulla muitten saman kokeneiden mielipiteitä, niin ainakin tietää ettei ole ainut tämän ongelman kanssa painija.
Minulla oli samanlainen ongelma... En tiedä miksi sinä et ole poikaystäväsi mukana baareissa, meillä oli niin etten ollut vielä silloin täyttänyt kahdeksaatoista ja hän tietenki meni ystäviensä kanssa, samalla tavalla joka viikonloppu...Poikaystäväni sanoi minulle, etten voi ymmärtää mikä siinä juomisessa baarissa viehättää, kun en sitä itse vielä saa tehdä. Pyysin häntä monesti jäämään kotiin kanssani, viettämään rauhallista iltaa kahdestaan, mutta hän meni mielummin baarin (vaikka yksinkin). Välillä sain hänet jäämään kotiin, kun ensin juttelimme ja sanoin miltä minusta tuntuu ja miten hänen juomisensa vaikuttaa meidän suhteeseemme. Kuitenkaan hän ei sitä täysin ymmärtänyt. Seuraava vaihe tässä juomis- ja baarikierteessä oli pettäminen. Siinä kulki minun rajani.
Sinulle haluan sanoa, että puhu hänelle. Tiedän että se ei aina ole helppoa ja minusta ainakin tuntui välillä kuin olisi puhunut kuuroille korville... Mutta hänen on se itse ymmärrettävä... Voimia sinulle!!!
Nii-in, vähän sama juttu meillä.
Ihan suhteemme alussa mieheni ei juonut kovin usein eikä kovin paljoa. Kävimme yhdessä kaikilla reissuilla ja mukavaa oli.
Vähitellen se kuitenkin muuttui. Aloimme seurustella keväällä ja jo syksyllä oli pakko päästä baareihin, ja mielellään joka viikonloppu. Kävin itse aika usein mukana.
Nyt en kuitenkaan enää jaksa käydä. Olen kyllästynyt joka viikonloppuiseen ryyppäämiseen enkä pidä yhtään mieheni uusista ryyppykavereista. Hän sen sijaan tuntuu vain lisäävän tahtiaan. Lisäksi viimeisen kuukauden sisällä hän on tapellut ja ajanut kännissä autoa. Olen kauhistunut! Viikollakin hän mielellään juo joka ilta muutamat kaljat, se ei kuulemma ole vielä juomista, vaikka eilenkin joi 4annosta. Minusta se ei ole enää oikein tervettä joka ilta juoda vähintään muutamaa kaljaa. Sitten jos ei kaljaa ole, kuuluu nalkutus miksi ei ole kaljaa.. Ja viikonloppuna sitten ryyppäämään "kunnolla". Kotiviikonloppu minun kanssani olisi ilmeisesti maailmanloppu.
Olen sanonut hänelle, että en jaksa enää kauaa katsella moista meininkiä ja että mielestäni hän juo liikaa. Itse ei ole samaa mieltä (tietenkään). Mies käy kuitenkin normaalisti töissä ja pitkää päivää tekeekin. Nyt työssä on erityisen stressaava vaihe, ehkä hän juo sitten sen takia nyt enemmän. Hän on usein sanonut, että juominen rentouttaa, olen yrittänyt ehdottaa jotain muuta rentoutusta, mutta ei kun ei.
Pettämistä en oikein hänen usko harrastavan, ainakin tulee aina kotiin yöksi ja kutsuu minua aina mukaansa, minne sitten meneekin.
Mutta mitä tässä voisi tehdä, jos jättääkään ei halua(isi)? Suhteessa on kuitenkin paljon hyviäkin puolia, enemmän kuin pahoja..
Joo, alkoholistista juomista tutuu miehelläsi olevan. Autolla kännissä ajo viittaa siihen suuntaan, samoin ongelman kieltäminen.
Monet alkoholistit ovat työssäkäyviä ihmisiä!
Mies juo koska on alkoholisti. Piste. Minunkin ex sanoi aina purkavansa stressiä, kun joi.
Jättäminen on prosessi. Minä mietin ainakin viisi vuotta ja lähdin, kun piste tuli iin päälle.
Voisit saada tukea alkoholistin läheisille tarkoitetussa keskusteluryhmässä, Al Anoneista. AA:n auttavaan puhelimeen soittamalla tiedät, kokoontuuko paikkakunnallasi sellainen ryhmä.
Anna juoda, sillä et voi sitä lopettaa jos poikaystäväsi ei itse niin halua. Älä hyvä ihminen pilaa elämääsí juopon seurana, usko pois siitä ei seuraa muuta kuin harmeja....39-vuoden kokemuksella! voi kun olisin itse nuorena tajunnut ettei toista voi muuttaa tai että vaikka rakastaisin niin paljon kuin kykenen se ei riitä...mulla on kaksi ihanaa tytärtä ja jos he joskus joutuvat juopon tyttöystäviksi niin teen tasan tarkkaan kaikkeni että kundi häviää maisemasta.
Ei koskaan enään juopon seuraksi.
Kertomasi kuulostaa jo aivan ylilyödyltä! Mielesi pahoittuu enemmän ja enemmän kun aika kuluu, väsyt ja masennut turhaan tuollaisen takia. Anna mennä jos hän on mennäkseen, ei tunnu pitävän sinua ykkösenä.
Järjestä oma elämäsi ja etsi parempi kaveri.
Join jokunen vuosi sitten aika rankasti, lähes kaiken vapaa-ajan, mikä töiltä jäi. Silloinen kumppanini kyllä huomautteli asiasta, mutta en ottanut asiaa kuuleviin korviini. Minulta löytyi aina selitys miksi piti lähteä joihinkin kissan ristiäisiin. Tämä välinpitämättömyys johtui yksinkertaisesti siitä, että minulla ei ollut enää tunteita kumppaniani kohtaan. No kesti aikansa, että tajusin tämän ja sain lopetettua suhteen ja löysin ihmisen jota rakastin. Tosin kuningas alkoholi oli elämäni herra ja meinasin pahasti pilata uudenkin suhteeni, kunnes koin ns. heräämisen ja nousin suosta. Nykyään juon n. parin kuukauden välein ja elämä maistuu. Teillä ei ehkä ole näin, tämä oli minun tarinani.
jonka mielestä naisen voi vaihtaa ku paidan.
En vaihda naista kuin paitaa, mutta jos toista kohtaan ei ole enää mitään tunteita, miksi pitäisi jatkaa? Kyllä se oli tarkaan harkittu ero ja tekihän se kipeetä minullekkin. Aina tuppasi muistumaan mieleen ne hyvät ajat. Vasta kaksi kuukautta eron jälkeen pystyin sanomaan, että olin tehnyt oikean ratkaisun. Ei ollut kovin kaukana, etten palannut häntä koipien välissä takaisin, mutta onneksi pysyin lujana enkä palannut. Tunteet eivät olisi kokeneet kuin hetkellisen heräämisen.
vaikka ajatus kirvelisi sisintäsi kuinka pahasti. Juominen on aina paheneva ongelma!
Hän ei lopeta/vähennä juomista sinun takiasi. Hän lopettaa vain jos itse haluaa. Ja ongelmasta eroon pääsevien joukko raitistumalla on häviävän pieni.
Elin juopon kanssa 10 vuotta. Tiedän mistä puhun.
Erottuani huomasin, että ihania vapaita ja raittiita miehiä on pilvin pimein...ja nyt mulla on rinnallani oma kullanmuru - alkoton.
Voimia sulle.