kohta suhteemme varmaan romuttuu ja syy: raha! Olemme seurustelleet kaksi ja puoli vuotta. avoliitossa olemme asuneet noin vuoden. heti yhteen muutettuamme puolisoni teki selväksi, että kummatkin panostaa rahallisesti suhteessamme tasavertaisesti, niinkuin esim. ruokaostoksissa ja laskuissa. kumminkin rahallisesti emme ole tasavertaisia. minun opiskelijan tuloni on noin 300 euroa, kun hänen taas työssäkäyvänä noin pari tonnia. vuokran jälkeen käteeni jää noin 100 euroa kuussa. tästä huolimatta ei puolisollani sympatiaa löydy kohtaani. se, että olen neljän kauppareissun jälkeen perseauki on hänen mukaansa minun oma moka. puolisoni kyllä ostaa meille ruokaa, mutta pitää kovaa velkakirjaa siitä ylhäällä paljonko olen ruoista velkaa. nyt hän lähti työmatkalle ja ennekuin lähti ostin viimesillä rahoillani jääkaapin täyteen hän söi ne kaikki ja kun pyysin että voisiko antaa 20 euroa että saisin jääkaappiin täytettä hänen poissaolessaan, sain tylyn vastauksen; sinun pitäsi pärjätä elämään omillasi! olen aivan epätoivoinen. kun minä pääsen työelämään, niin tottakai ottaisin kumppanini huomioon ja elättäisin myös tätä jos hänellä sattuisi olemaan huono rahatilanne. antakaa mielipiteitänne!
raha pilaa suhteemme
epätoivo6
151602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei sitä tarttee muita elättää mutta jos ei löydy pojalta sympatiaa niin vaihda fixumpaan!!
tottakai en halua olla toisen elätettävänä, mutta sitten taas esimerkiksi mieheni on todella merkkiuskollinen, täytyy olla parasta ja kalleinta. minä yleensä ostan vain halppismerkkejä kuin muuhun ei ole varaa ja sitten saan huudit päälleni kun pitää mennä paskaa ostamaan. näin yritän säästää niin kuin hän käskee, mutta toisaalta taas tunnen olevani köyhä paska kun ei minun ostamani jutut kelpaa. ja mies jaksaa syylistää koko ajan kun olen rahaton. :( olen miettinyt koko päivän tässä josko alkaisin etsimään itselleni omaa asuntoa ja tehtäisiin selkeä pesäero. emme voi jatkaa suhdetta näin.
Aika pennun touhulta kuullosta.
sitten kun otan asian puheeksi, niin ei halua millään tavalla keskustella. meillä paha kommunikaation-ongelma. kyllähän tuo 27-vuotiaaksi on aika pentu. väittää koko ajan että käytän häntä vain rahallisena hyödykkeenä ja käskee lähteä töihin. minulla vielä vuosi yliopistoa jäljellä ja haluan kumminkin kunnon töihin, mikä vastaa koulutustani. hänestä olisi kumminkin parempi että menisin nyt siwan kassalle, enkä "haaskaa aikaani" kouluun. ahistaa!!!
niin hän jaksaa odottaa että koulusi loppuu. Ymmärrän myös häntä jos teidän talous on tiukoilla, niin on meilläkin tällähetkellä ( vähän sama tilanne ku teillä ). Opeta sille miehelles kärsivällisyyttä. ;)
Uskoisin, että hän nauttii "parempana" olemisesta. Nauttii kun saa nöyryyttää jne. Se on hänen unelmansa, hänen elämänsä?`Kun vahingossa tienaat enemmin opiskelujesi päätyttyä, niin sama alistus ja nöyryytys jatkuu - aihe vain vaihtuu.
Tuollanen elämä jatkuu, niin pitkää kuin siedät sitä! Lisäksi veikkaan, että miehellesi tulee iso kriisi itsensä kanssa, kun laitat tolle hommalle stopin.
Kuulostaako tutulle:
www.narsistientki.info -> keskustelu
Haluaa vain nöyryyttää sinua,on ehkä kedekkin siitä että opiskelet..? Ota oma kämppä saathan asumistukea pärjäät paremmin.
Miten noin ilkeät ihmiset ylipäätänsä saavat kumppanin? Minä ainakin annan vähästäni pois, ihan vapaasta tahdostanikin. Siitä tulee hyvä mieli.
Ikävä juttu toi, harkitsisin vakavasti eroa.
...kun vielä voit.
Mikä on suhteenne periaate? Ollaan paneskelusuhteessa niin kauan kuin parempi löytyy...Ei yhteen kannata muuttaa vaan siksi et on "halvempaa" maksaa yhtä vuokraa. Yhteen kannattaa muuttaa silloin kun ollaan SITOUDUTTU yhteiseen suhteeseen ja tulevaisuuteen. Itse en vois koskaan kohdella toista noin, jos hän olisi elämäni rakkaus. Silloin yhteinen hyvä menee eurojen edelle. Ja tuottaa sen mukeisen tuloksen. Teidän suhteenne päättyy itsekkyyteen joka tapauksessa. Oli kyse rahasta tai muusta. Tuo asenne vaan näkyy nyt rahassa jo sulle. Pakene!!! Ole vaikka yksin jos et muuta löydä.
Minun aviokriisini alkoi toden teolla sitten, kun pääsin kunnon töihin. Alkoi palkka juosta ja oli omat työkaverit. Mies kyttäsi rahankäyttöäni ja soitti töihin sen seitsemän kertaa päivässä. Hänelle oli tosi rankkaa se, etten enää ollut hänen valtansa alla. Yhteiset ystävätkin huomasivat tilanteen ja ottivat miehen illanistujaisissa puhutteluun. Ei se auttanut. No, hän on ollut ex-mies nyt jo muutaman vuoden...
Nykyään olen uudelleen naimisissa. Minulla on hyvät tulot ja nyt mies päätti lähteä takaisin koulunpenkille. Minä kustannan kaikki pakolliset menot ja järjestän molemmille omaa "taskurahaa" 300€/kk. Molemmat saavat käyttää sen miten haluavat, itse en ota sen enempää kuin mies, vaikka periaatteessa "saisin tehdä omalla rahalla mitä haluan". Olen todella tarkka siitä, että minusta ei tule mitää rahan varjolla simputtajaa.
Eli, miehesi on mielestäni epäreilu ja alistava.
Miehesi on joko kitupiikki, jolle raha on tärkeämpää kuin mikään muu tai sitten vain ääliö, joka ei käsitä tulojen ja menojen logiikkaa. Ihan sama kumpi on kyseessä, jos ei asiallinen keskustelu talouden tasapuolisesta jakamisesta auta, niin ota hatkat. Tuo "kummatkin panostaa rahallisesti suhteessamme tasavertaisesti" on hyvä periaate, mutta se ei toteudu kun toinen tienaa ja toinen on käytännössä pa. Tasapuolisuus tarkoittaa tässä prosenttijakoa eli esim 40% tuloista yhteiseen kassaan.
Kyllä tuon luokan piheys on jo ihan luonteessa. Kehtaa vielä syödä kaikki sun ostamat ruuat ja sitten kieltäytyy antamasta pariakymppiä sulle. Itsekästä! Eipä tuossa oikein rahallisesti molemmat voi panostaa yhtä paljoa, koska työssä käyvänä kun tienaa enemmän niin menotkin kasvavat. Esim. haluaa syödä jotain muutakin kuin makaronia. Opiskelijan on taas tyytyminen makaroniin. Sama homma monissa muissa menoissa.
Ajattelematon omaan napaan tuijottaja ukkos on. Ihmeen pihi. Mitenkähän hän on ajatellut tulevan perheen perustamisen? Kysypä sitä häneltä. Onko sun tarkoitus tulla Kelan tuella toimeen kun jäät äikkärille ja hän pitää palkkatulonsa itsellään?
kannattaa kuule jommankumman alkaa katella asuntoa.joku tossa jo mainitsikin sen että jos myöhemmin tulee lapsia,niin tilanne on taas sama.mielestäni ei kannata jatkaa yhdessä asumista.
T.kahden lapsen äiti
Ei parisuhde ole mitään liiketoimintaa. Eieiei!
Ei sillä, ei kenenkään tarvitse kokonaan "siivellä" elää mitenkään pakosti mutta onhan se ihan kohtuutonta jos toinen vaatii mahdottomia.. Haluaa pitää korkeaa elintasoa vaikkei toisella ole varaa maksaa "vaadittua" 50prosenttia. Eikö mitään liiku päässä?
Joko eletään köyhemmän ehdoilla tai sitten kumpikin osallistuu tulojensa mukaan. Mutta omasta mielestäni on käsittämätöntä jos joku ei ole valmis (edes väliaikaisesti) jakamaan omasta hyvästä pisaraakaan PUOLISOLLEEN?! Luulisi niistä kivoista asioista nauttivan enemmän kaksin kuin yksin. Toki voi sopia niin että enemmän tienaavalle jää enemmän omaa rahaa, mutta noin suurilla tuloeroilla enemmän tienaavan olisi reilua yhteisistä kuluista maksaa suurempi osa.
Kai nyt mies laskee senkin että enemmän syövä myös maksaa ruoista enemmän :E
Eihän se mitään tasavertaista kumppanuutta ole jos omaa piheyttään antaa toisen kituuttaa puutteessa ja ahdistua samalla kun itse melkein kierii rahassa...
Meillä on sovittuna että mahdollisuuksien mukaan maksellaan suunnilleen puokkiin ja se, kenellä rahaa siinä hetkessä on, maksaa enemmän jos toisella alkaa rahat loppua. Ja jakaa menoja niin että kummallekin (tuloeroista huolimatta) jää edes vähän omaakin rahaa.
En vaan aina ymmärrä ihmisiä... Ei kai joillain ole sitten minkäänlaista solidaarisuutta edes niitä lähimpiä kohtaan jos parisuhteessakin jää leivän puolikkaasta toiselle "velkaa".