Kertokaa, miten olette selvinneet erosta?
Miten selvitä helpoiten avioerosta
mies 45
174671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kalastamisen.
nyt asun katiskassani kun poikaystäväni Niilo sai yksiömme :(
susta hauskaa? VITUN ÄÄLIÖ.
Todennäköisesti sinäkin olet tullut jätetyksi kun työkaverit sun muut ovat vaimoasi yllyttäneet. Vieneet pikkujouluihin ym. pippaloihin, mihin sinulla ei ole ollut mitään asiaa. Niissä sitten nämä erojen ammattilaiset ovat todistelleet vaimollesi, että teidän liitossanne ei ole mitään sisältöä, ja että seuraa vain meitä,niin tiedät miltä oikea elämä maistuu.
Maistuuhan se pari iltaa itsellekin, mutta sitten iskee helvetti. Toinen toistaan tautisemmat luuskat (Ne samat jotka veivät vaimosi!)huomaavat sinut ja linnoittautuvat ovesi taakse.
Älä ota niistä ketään,vaan keskity vaan ja ainoastaan lapsiisi jos sinulla niitä on.
Aika parantaa pahimpia haavoja sen verran, että selviät kyllä hengissä.
Että hyvää joulua vain!
Kirjoitan ns.ulkopuolisen silmin. Voin ainoastaan kertoa sen mitä olen nähnyt nykyisen mieheni erosta. Hän on selvinnyt siitä ajan kanssa ja hänen oloaan helpottanut se, että olen ollut hänen tukenaan ja alkumetreiltä lähtien. Rankkaa on ollut, mutta selvitty on ja hyvin. Niin tulet varmasti sinäkin selviämään. Täytyy antaa surulle tilaa, eikä hukuttaa sitä. Myös mietiskely auttaa joskin ei itsesäälissä rypeminen..Tsemppiä!
Lenkkeily, ystävät, lapset. Ero vielä kesken ja rankkaa on, ehkä vaatii vielä terapeutilla käymistä. Jos jää paikalleen yksin miettimään, synkät ajatukset täyttää pään ja maailma pimenee. Sillä aikaa vaimo heiluu toisaalla etsimässä uusia kokemuksia ja tuumaa vaan, että hänelläkin on vaikeaa. Jostain syystä en jaksa tuntea sympatiaa häntä kohtaan.
Samalta tuntuu. En tiedä, arvaisko sitä aikaa terapeutille varata. On koko elämä kaatunu niskaan. Joulu ovella ja äijä paskana :( Oon välil miettiny, että ottais noita lääkkeitä vähän reilumman annoksen.
tee sitä. Saisi vaan exäsi tuhahtamaan halveksivasti, että olitpa heikko surkimus kun et (muka) kestä elämää ilman häntä!
Ja käy rohkeesti terapeutilla. Se ei ainakaan petä sinua.
...
Puhuminen auttaa ja sitä voi tehdä monella tavalla, terapiassa, eroseminaareissa ja ystävien kanssa.
Mitä jos perustaisimme oman keskustelupiirin eronneille ja eroaville? Saisimme siellä uusia samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä, puhuisimme ankeista tunnelmistamme ja kävisimme yhdessä läpi eroamme.
Se olisi sellainen hyvin epävirallinen vertaistukiryhmä. Voisimme käydä kirjeenvaihtoa sähköpostilla ja istua iltaa aina joskus vaikka kahvilassa. Olisiko teillä kiinnostusta tällaiseen?
Omalla kohdallani selvisin siitä prosessista siten että lähdin etelän lämpöön aina sellaisilla
nopeilla "äkkilähdöillä". Paikalla ei ollut väliä kunhan se oli vaan lämpimässä. Usein koulujen jo alettua syyskesällä matkat oli tosi halpoja.
Se oli mielestäni parasta hoitoa siihen tilanteeseen. Muutaman kesän jälkeen tilanne ei ollut enää niin hankala vaan elämä hymyili taas.
Myös pohjoisen keväiset hanget on sellainen paikka jossa on hyvä ladata akkuja.Minulla ei ollut minkäänlaista tarvetta alkaa käyttämään päihteitä missään muodossa johon olen kuullut monen vastaavan tilanteen läpikäyneen sortuneen.
Mielestäni tärkein asia on se ettei jää kotiin yksin olemaan vaan lähtee avoimin mielin ulos ja tapaamaan uusia ihmisiä.Varmaankin hyvä itsetunto on se joka auttaa selviytymään hankalistakin tilanteista elämäniloa menettämättä.Ensimmäiset pari vuotta ovat hankalimmat sitten on jo helpompaa ainakin omalla kohdallani.Jos on kaikkensa yrittänyt suhteen hoitamiseksi ja se ei jostakin syystä riitä niin silloin voi ainakin omalta osaltaan olla kaikkensa tehnyt yhteiselämän eteen.Ero ei ole kenelläkään maailmanloppu joten siihen täytyy asennoitua siten että elämä jatkuu ja koskaan ei tiedä millaisia ihmisiä tulee vastaan...
Pari asiaa särähti omaan korvaan. "Mielestäni tärkein asia on se ettei jää kotiin yksin olemaan vaan lähtee avoimin mielin ulos ja tapaamaan uusia ihmisiä" Hyvä neuvo, mutta valitettavasti vain hyvä neuvo. Käytännössä ainakaan minua ei kiinnosta lähteä ketään tapaamaan avoimin mielin, koska oikeasti rakastan vielä exääni. "Varmaankin hyvä itsetunto on se joka auttaa selviytymään hankalistakin tilanteista elämäniloa menettämättä." Mielestäni hyvällä itsetunnolla ei ole eroasioissa mitään tekemistä. Itselläni on aina ollut hyvä itsetunto ja positiivinen asenne elämään. Silti nyt eron tultua olen henkisesti aivan hajalla. Tietysti jos sinusta eron mukanaan tuoman lasten ja vanhempien kärsimysten kestäminen on itsetunnon ansiota, minusta ei. "Jos on kaikkensa yrittänyt suhteen hoitamiseksi ja se ei jostakin syystä riitä niin silloin voi ainakin omalta osaltaan olla kaikkensa tehnyt yhteiselämän eteen" Mutta kuinka moni voi rehellisesti tunnustaa tehneensä kaikkensa suhteen eteen. Eron koittaessa se onkin myöhäistä. Eikä ero ole maailmanloppu, mutta yhdelle perheelle se on kuitenkin aina melkoinen maanjäristys. Jälkijäristykset seuraavat vielä pitkälle eteenpäin.
Niin kuinka hänellä on vaikeaa?
Helposti ei avioerosta selviä varmaan kukaan. Hanki Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus. Voit myös osallistua siihen liittyvään eroseminaariin. Kirjassa on konkreettisia ohjeita, miten elämän ja itseä voi rakentaa uudelleen.
Puhu ystävien kanssa, vältä alkoholia. Anna itsellesi aikaa olla surullinen. Minulla meni muutama kuukausi aktiivisesti surutyössä. Sen jälkeen elämä maistui jo paremmalta. Pahinta olisi ollut haudata kipeitä asioita. Ne tulevat kuitenkin elämässä ja uusissa suhteissa vastaan.
se kävi aika kivuttomasti . heti 21vuoden jälkeen tajusin että siippa ei sopinut minulle !!
alkoholisti ja väkivaltainen , loppua kohti paheni vaan . suuri helpotus kun pääsin eroon
Minä palasin mieheni luokse ts. otin hänet takaisin. en kestänyt eroamista, se oli todella riistävää ja kamalaa. Nyt yritämme uudelleen :) uudelta pohjalta. Mutta eroon auttaa aika. Uusi harrastus. Älä jää paikoillesi. Omia jälkiä seuraamalla palaa aina samalle paikalle, ei löydä uusia näkökulmia. Puhu, lue. tunteet kuluvat. Voimia sinulle!
eron jälkeisen ajan?Itse yritin vaimoni jättämisen jälkeen tuhota itseni.Vihasin ja vihaan vieläkin ex:n uutta miestä,joka oli'vienyt'vaimoni.Nyt 1.5vjälkeen olen tavannut naisen, ex:n luona asuvat 2 lastani eivät sopeudu minun Rakkaaseen.Heidän mielestä Rakkaani vie liikaa aikaa ja ovat siitä mustiksia joka luo kitkaa taas mun ja uuden välille jne.Kierre alkaa..Mikä on tärkeysjärjestys?Lapseni ovat a&o ja nro yksi! Sitä uusi Rakas ei taas ymmärrä(lapseton,eronnut)!Olen 41v ja rakas 25v. Miten on muilla jos tällaisia juttuja?
Laita sellainen henkisesti epäkypsä nainen maantielle jos se ei halua hyväksyä sinun lapsiasi.Sellaisten naisten perään on aivan turha haikailla. Minä olin melkein vastaavassa tilanteessa ja toimin siten ja kerroin avokumppanilleni että jos hän ei hyväksy lastani niin sitten minä lähden lapseni kanssa muualle.
Niin sitten muutimme erilleen ja nyt on mennyt melkein vuosi tosi hyvin. Uuden ystävättären hankkiminen ei ole minkäänlainen ongelma voi jopa valkata omasta mielestään parhaan ihmisen kaikella tapaa jolloin henkilökemiat pelaa.
Tee uuden suhteen alussa selväksi naisellesi että lapsesi ovat sinulle tärkeimmät ja sitten vasta tuleen vieras ihminen. Säästyt monelta harmilta jatkossa.Minä olen näin toiminut ja se on ollut tosi hyvä tapa.