Katkeruus on pohjimmiltaan itseinhoa; vihataan itseä kun omissa kuvitelmissamme emme ole saavuttaneet jotakin mitä mielestämme olisi tullut ansaita. Katkeruus jäytää sielua ja mieltä, sekä aika varmasti myös lyhentää elinikää.
Sen sijaan että katkeroituisitte, käyttäkää energianne rakentavampaan tunteeseen: vihaan. Itse olen vuosikaudet vihannut monia asioita, ja voin todeta että se on katkeruutta paljon mieluisampaa. Vihasta saa myös voimaa elämään. Vihatkaa mielessänne, vika ei ole teissä, vaan muissa. Toistakaa tätä ajatusmallia, toteuttakaa sitä käytännössä. Näin saatte elämäänne sisältöä, todennäköisesti joku teistä nousee vielä julkisuuteen. Syytä ei tarvinne kertoa, viitaten näihin viime aikaisiin "tapauksiin". Vinkki vinkki. ;)
Sen sijaan että katkeroituisitte, käyttäkää energianne rakentavampaan tunteeseen: vihaan. Itse olen vuosikaudet vihannut monia asioita, ja voin todeta että se on katkeruutta paljon mieluisampaa. Vihasta saa myös voimaa elämään. Vihatkaa mielessänne, vika ei ole teissä, vaan muissa. Toistakaa tätä ajatusmallia, toteuttakaa sitä käytännössä. Näin saatte elämäänne sisältöä, todennäköisesti joku teistä nousee vielä julkisuuteen. Syytä ei tarvinne kertoa, viitaten näihin viime aikaisiin "tapauksiin". Vinkki vinkki. ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et viitsisi oikeasti tällaisia.
etteikö "ne" ansaitse senkaltaista kohtelua? Jos ei ole mitään menetettävää, on vapaa tekemään mitä vain. Ja tietysti kaikista eniten niille jotka ovat syyllisiä. Silmä silmästä on paras taktiikka häviäjille.
kouluampuja ei ole sitten ampunut niitä kiusaajiaan, vaan ihan sattumanvaraisesti ulkopuolisia ihmisiä? Ja tämä viimeisin urpo ampui kaverinsakin?
Itse olen vuosikaudet koulukiusattu, joten minulla on kompetenssia sanoa, että kouluampumiset ovat itsekkäiden ja kusipäisten ihmisten tekoja. Ei niille ole oikeutusta. Ja pilaavat vielä meidän kiusattujen maineen.