Kun miniä on enemmän kuin oma tytär

No oletko mielummin miniän kuin tyttäresi kanssa ja välitätkö tyttärestäsi?

Oliko miehesi myös tyttäresi isä? Jos oli niin eiköhän tytärkin siinä tapauksessa sure menetettyä isäänsä ja tarvitsisi suruunsa apua?

Eiköhän avoin keskustelu tunteista ja ajatuksista selvennä asioita..

vastaan miniäsi apu ja huolenpito. Ei hän sitä varmastikaan niin paljon pysty antamaan, etteivätkö myös tyttäresi tuki ja yhteydenpito mahtuisi yksinäisten päiviesi lohduksi.

Sinulla on todella hyvä miniä, joka ymmärtää kuinka paljon sinulla surusi lisäksi on asioita hoidettavana.

En käsitä mitä valittamista tyttärelläsi on, kun ei itse ole edes apuaan tarjonnut.
Ehkä hän tällaisilla syytöksillä katsoo oikeudekseen olla panematta tikkua ristiin sinun asioistasi huolehtimisekseen.

Tämä on sinulle niin raskasta aikaa, että on liikaa, jos joudut pohtimaan kenen apua uskallat ottaa vastaan tytärtäsi loukkaamatta.

Sano hänelle, että vuorokaudessa on 24 tuntia, joista miniän kanssa oleilemiseen tuskin kovin useita kuluu. Jäljelle jää monta yksinäistä ja tuskaista tuntia, jolloin tytär olisi varmasti enemmän kuin tervetullut luoksesi tai sinä voisit mennä hänen luokseen.

En usko tässä olevan kysymyksessä se, että pitäisit miniästäsi enemmän kuin tyttärestäsi, koska oma lapsi on aina oma lapsi ja miniälle oma äiti on oma äiti.
Tosin kaikkihan on mahdollista, mutta silloin siihen on varmasti joku syy, joka tyttärenkin pitäisi tietää ja asiat selvittää.

Ehkäpä tyttäresi ei ole tarjonnut apuaan, kun on jotenkin lamaantunut omassa surussaan, mutta siinäkin tapauksessa hänen tulisi olla kiitollinen veljensä vaimolle, joka ystävällisyyttään hoitaa lapsille normaalisti lankeavia tehtäviä.

Toivon kuitenkin, että saatte välinne kuntoon, koska sinulla on varmasti ihan tarpeeksi, surun lisäksi, asioita selvitettävänä.

Tyttäresi on myös menettänyt... mitä ilmeisemmin isänsä.
Miniälläsi on helpompaa siinä suhteessa, koska appi ei ole niin läheinen kuin isä.

Toisaalta ihmissuhde ei koskaan ole yksipuolista. Tyttäresi on varmasti oma lapsesi, tarjosi hän apuaan tai ei.

Mitä sinun sitten kuuluisi tehdä? Sinun kuuluisi (jos jaksat) ennemmin tai myöhemmin kuunnella tytärtäsi.
Hän saattaa itsekin olla avun tarpeessa oleva ihminen.
Ymmärrän, vaikka olen iäkäs ihminen, mummo, että tyttäresi voi olla mustasukkainen. Se on eri asia taas onko sillä oikeutus ja onko aiheellinen. Tunne on sinänsä totta.

Surutilanteessa piilossa olevat ongelmat nousevat esiin. Jokin suhteessanne on ollut jo ennen miehesi kuolemaa vajavainen?

Älä tällä hetkellä vaadi tyttäreltäsi mitään ihmeitä, äläkä vertaa häntä miniääsi. He ovat eri ihmisiä ja kummallakin on hyvät sekä huonot ominaisuutensa.
Tyttäresi kantaa sinun geeniperimääsi, on omaa lihaasi. Hyväksy hänet vioistaan huolimatta.

kyllä minäkin olen anoppia auttanut ja päinvastoin..anopilla oma tytär ja asuu eri puolella suomea joten sillon kun anopilta lähti asunto alta,niin otin luokse asumaan väliaikaisesti..ei se haitannut tytärtä,kaikki ollaan hyvissä väleissä..sun kannattaa sanoa tytölle,että "tottakai välität,on vaan kiva kun joku on ullut auttamassa"..minusta hienoa jos on väleissä miniän kanssa,kaikki ei edes pysty siihen..:)

Mutta helppoahan sinun on sanoa: "lähde mukaan, teemme sitä ja sitä viikonloppuna". Tytär ei osaa tarjota apua, hän voi olla masentunut surunsa ja aiheettomien epäluulojensa vuoksi.

Kerro tyttärellesi mitä olet tehnyt miniän kanssa ja sano, että olisi ollut hauskaa, jos tytärkin olisi ehtinyt talkoisiin.

Kutsu tytär ja miniä kahville, menkää teatteriin tai elokuviin tms. Pidä paljon yhteyttä tyttäreen vaikka puhelimella tai tekstiviestillä, kunhan häntä muistat!

Jos annat kaapistasi minkä tahansa esineen miniälle, niin vastaavan varaat tyttärellesi, tai sanot, että hän voi valita ensin, haluaako tuon vai tämän.

Tyttären tunteet voivat olla aidot, vaikka sinä et ollenkaan ole halunnut työntää häntä syrjään.

Isäni kuoltua JOKAINEN on kykynsä mukaan autellut äitiä.Myös miniä.Turhaa puhetta sellainen että ruvettais tässä tilanteessa kadehtimaan kuka käy eniten tai on äidin suosikki.Tyttäresi on väärällä tiellä.Hyvin itsekästä vaatia puolisonsa menettänyttä tilille miniä suosimisesta.Toki voit pyytää tytärtäsi auttamaan sinua jossakin asiassa.Meillä minä tyttärenä olen hoitanut äidin ns.pakolliset asiat alkuviikosta,muut saavat käydä ja huolehtia äidistä milloin haluavat/ehtivät.Äitini sairastui vakavaan tautiin,joten huolehtiminen lisääntyy jatkossa.Kallista aikaa ei kannata tuhlata turhaan kadehtimiseen.

Tämän aloituksen perusteella ei kuulosta että oikein välitätkään tyttärestä, että hänen pitäisi "ostaa" välittämistäsi.

Tee vaan niitä kauppoja muiden kanssa. Ja tytär hankkii parempaa seuraa toivon.

Välittääkö tyttäresi Sinusta:)?

Mitäkö pitäisi tehdä? -Ei Sinun mitään p i d ä tehdä, saat tehdä, jos jaksat ja haluat. Niissä mittasuhteissa kuin koet itsellesi oikeaksi.

Miniäsi on poikasi vaimo, hän näkee toisaalta asiat ulkopuolisena, toisaalta likeltä. Haluaa Sinun pääsevät jaloillesi ja välittää Sinulle tunteen, että et ole yksin.
Et ole tilivelvollinen tyttärellesi, jos menet miniäsi luokse tai miniäsi käy luonasi. Et ole kellekään tilivelvollinen, käytkö myös tyttäresi luona. Jos nautit miniästäsi, ei se ole tyttäreltäsi pois - ei edes sinusta se vie osaa tytär-äiti -rakkaudesta. Nyt vain elät tätä vaihetta.

Pelkäätkö omia tunteitasi, koska miniäsi välittää voinnistasi? Vai pelkäätkö niitä tytär-äiti -suhteeseen kuuluvia tunteita itsessäsi? Aina oma lapsi on eri kuin vieraan lapsi, johon suhde kehittyy vasta aikuisempana.
Mielestäni turhaan tuhlaat voimiasi tytär-miniä -asetelman puntarointiin. Ota vastaan se, mitä sydämesi tuntuu tarvitsevan, jätä sellainen taakka kantamatta, mitä et voi muuttaa. Rakentamisten aikoja tulee pätkissä...viimeiset siellä loppumetreillä. Kaikki suru ryöppyää usein samalla kertaa, ja elämänmuutoksissa ihmissuhteetkin saattavat loksahtaa kohilleen tai pois raiteiltaan - toviksi tai iäksi.

Käyt surussasi suurta vaihetta läpi. Toivotan sinulle sydämen viisautta ja ennenkaikea voimia.
-Zade-

Kerro avoimesti tunteistasi tyttärellesi. Kerro, että miniäsi tarjoaa apua ja otat sitä vastaan. Jos taas et halua miniäsi apua, voit sanoa myös tämän avoimesti, kiitos, en tarvitse enää apua. Avoimuus ennenkaikkea! :)

Tässä tulee esiin se vanha juttu: läheisen kuollessa ruvetaan kinaamaan, kuka rakastaa ja ketä enemmän. Olen itse kokenut saman. Appivanhempieni sairastuessa minusta tuli suvun kaatopaikka. Kun ongelmia ei pystytä/osata ratkaista keskenään alkaa tunteet vyörymään. Myös minulle anoppi on erittäin tärkeä. Yritä olla neutraali, kyseessä on tyttären oma tunteiden läpikäynti. Älä ainakaan miniääsi heitä syrjään, aikuinen tytär varmasti kohta huomaa kuinka lapsellista käytös on. Rakastamista ja huolehtimista ei koskaan ole liikaa. Voimia

Tyttäresi on kuitenkin omasi.Minua ainakin suututtaisi jos miniä olisi tärkeämpi.Sinä olet äiti, miksi et keskustele tyttäresi kanssa?Hänelläkin on varmasti vaikeaa. Eikö olisi aika vihdoinkin NYT olla se äitikin.Jospa et ole ollut, ja siksi hän pysyttelee kaukana..

Entä tyttäresi, eikö hänellä muka ole tunteita? Hän on menettänyt isänsä ja viimeisenä mieleen tulisi alkaa paappoamaan mammaa. Herätys! Teidän tulisi tukea toisianne, keskustella ja itkeä menetettyä henkilöä eikä odottaa että vain sinua pitää ymmärtää ja vain sinusta pitää huolehtia. Miksi hänen pitäisi apua tarjota sinulle? Suru on yhtä vahva kaikille, miniäsi ei ole kuin menettänyt appensa, puolituntemattoman henkilön.

Ehkäpä tyttäresi on myös surun murtama eikä pysty siksi konkreettisiin tekoihin

Tuo otsikko jo kertoo kaiken. Tyttäresi huomaa käytöksestäsi ja sanoistasi kaiken.
Pidät miniää arvossa enemmän, mitä hän sitten enää sekaantumaan. Tyttäresi kokee olevansa joka tavalla huonompi.

Pyri pitämään itsestäsi huoli, on totta, että tyttäresi varmasti kärsii myös, mutta Sinä itse olet nyt etusijalla.

Jos miniäsi tarjoaa apuaan, ota vastaan ja paranna rauhassa itseäsi.

Tyttäresi tekee väärin syyllistäessään sinua.

ja voi muodostua sinulle tämmöisessä tilanteessa raskaaksi taakaksi.

Muista Rakastaa itseäsi ja tyttöäsi, myös miniääsi ja anna tilanteen selvitä painollaan. Sinun ei tarvitse tehdä mitään.

Toivon hyvää teille kaikille.

Onko miniäsi teidän molempien auttajana, kyllä tyttäresikin tarvitsee lohduttajaa jos kerta miehesi oli tyttäresi isä. Onko miniä kysynyt tyttäreltäsi että kuinka hän voi? Että jos hän haluaa jutella niin voisi hänkin tulla juttelemaan tai soittaa.

Tyttärelläsi on paha olla ja hänellä on tunne että jäänyt yksin. Kun isä on poissa.

Jos sinä menisit tyttärellesi tarjoamaan apuasi, uskoisin että saisit itsekin tyttärestäsi apua ja lohtua, Huolehtisitte toinen toisistanne. Se on teidän molempien suru. Tyttäresi varmasti ikävöi isäänsä jos on vielä ollut hyvät ja lämpimät välit. Hän varmasti suree mutta ei varmaan ole sitä kertonut. Hän tarvitsee äitiään.

Minulle isäni sanoi että naapuri on tärkeempi kuin oma isä, "Naapurini oli Hyvä Ystäväni" Hän "isäni" ei tajunnut että hän kiusasi mua. ja meidän välit ei koskaan olleet hyvät, hän aina kehui siskoani ja kuin minua ei olisi ollutkaan. Kiusaa edelleen, ja siksi ei olla väleissä, minä en haluisi olla kyllä missään tekemisissä sen kiusaajan kanssa. Kun kävin ystäväni kanssa tanssimassa ja kuuntelemassa live musiikkia. Isäni oli siitä kait jotenkin mustasukkainen :( Anteeksi tämä ei kuulunut tähän mitenkään :( Minulle tuli tunne että minä olen jäänyt yksin kun Mummo ja Pappani kuoli olivat minulle ainoat jotka piti puoliani, huolta ja välitti, autoin heitä paljon kun he sairastivat, jäi vain muistot nuoruudesta, yksinäisyys ja ikävä. Siitä on jo muutama vuosi aikaa.

Tyttäresi kaipaa kans lohtua ja tukea.

Otan osaa teidän molempien suruunne :(

tuossa voisi olla kysymys kuuma perunalle?

www.hotpotatoe.net

aloituksessasi, että miniä on enemmän kuin tytär.

sureva, ja ottaa tuki vastaan, mistä se sitten tuleekin. Tyttäresi voi olla sureva mutta osoittaa kypsymättmyyttä tai outoa mustasukkaisuutta heikolla hetkelläsi. Ehkä kannattaa puhelinkeskustelut tyttäresi kanssa pitää lyhyinä ja pyytää kylään. Sitten selviää silmätysten, voisitteko molemmin puolin tukea toisianne surussa (onko edes siitä kyse tyttäresi kohdalla) vai kannattaisiko sinun rauhoittua yksinäs

Voi kun tuli paha olo myös tyttäresi puolesta. Hän on juuri menettänyt isän ja jää ilman tukeasi kun mietit vaan omaa menetystäsi. Enkä uskalla edes kuvitella miltä se tuntuu.
Miniälle menetys ei varmasti ole niin suuri, ja ehkä pystyy myös toimimaan siksi hyväksesi.

Anna aikaa tyttärellesi, ja vedä hänet suremaan kanssasi. Äläkä syyllistä!

Harmi,että tyttäresi on otta- nut asian noin. Hän varmasti tekee myös surutyötä, ja tar- vitsee lähelleen sinut. Tehkää surutyö yhdessä loppuun, ja kerro tyttärellesi , että miniä on täällä tukemassa ja autta-massa meitä. Jatkossa siis olkaa vaikka kolmistaankin, jos vain tyttäresi haluaa niin. Tärkeintä on nyt yhdessä tehdä surutyötä . Mikäli tytär ei keskustelun jälkeenkään ymmärrä , eikä auta sinua , niin mielestäni miniän läsnä- olo on silti tervetullutta . Ker- ro , jos vain voit , miniälle tästä ongelmasta , joka on sinun ja tyttäresi välillä . Var- masti miniä ymmärtää ja eh- käpä osaa myös jotenkin auttaa . Voimia sinulle .

Kyllä se kuule niin on että tytär on aina tytär ei sen pitäisi sitä katsoa saako häneltä aina apua vai ei. toki on hyvä että saa apua ulkopuolisilta mutta asiat kuitenkin tärkeysjärjestyksessä. vai meinasitko unohtaa tyttäresi kun hänestä ei ole ollut surun hetkellä sinulle hyötyä. ehkä hänkin tarvitsee apua juuri sinulta.

Tyttäresi on surussaan nyt edennyt siihen, että etsii syyllistä huonoon oloonsa.
Hän tuntee itsensä riittämättömäksi, hän ajattelee ehkä, että et huomaa hänen murhettaan isän kuolemasta, kukaan ei muista häntä. Kutsu toki tytär luoksesi ja etsi vanhat valokuvat, lapsuusaikojen muistot jne. ja muistelkaa koko sydämenne pohjasta yksi ilta. Kahden.

Auttaisiko asiaa?

Itsekin aikoinaan menetin isäni, mutta totesin, että ainoa keino selvitä tilanteesta yli on koko perheen pysyä yhdessä. Toki miniän apu on erittäin tärkeää, sillä usein menetyksen tuska on niin kova, ettei aina jaksa edes sängystä nousta.

Joka tapauksessa lasten tehtävä on huollehtia vanhemmistaan niin kuin he hoitovat lapsiaan aikoinaan. On aivan turhaa sysätä kaikkea miniän niskoille, mutta jos hän vapaaehtoisesti haluaa auttaa, niin kiitollisenahan apu tulee ottaa vastaan.

Tyttäresi on vain mustasukkainen miniällesi. Pitäisikö sinun raskoina aikoina kieltäytyä avusta vain tyttäresi lapsellisen kiukkuilen vuoksi? Ei titenkään! Tytär on tytär ja miniä on miniä. Jos tyttäresi haluaa auttaa tai muuten vain käydä kylässä, niin hän on lämpimästi tervetullut, mutta jos ei, niin ei sinunkaan tule kärsiä tilanteesta. Täällä joku totesi jo aiemmin, että vuorokaudessa on 24 tuntia ja tuskinpa kaikki ne vietätä miniän kanssa. Lisäksi voihan tyttäresi tulla kylään myös silloin kuin miniä on kylässä.

Hyvän elintason omaavien maiden suurin ongelma on se, että perheestä etäännytään; ajatellaan itseään ja omaa perhettään, mutta vanhempien hoivaaminen ei kiinnosta pätkän vertaakaan. Aika äkkiä unohtuu, että vanhemmat antoivat elämän, 18 pitkää vuotta hoitivat ja mahdollistivat kaiken, mitä ikinäkään nyt teet ja olet. Myös vanhempien kunnioitus on syvästi hakusessa.

Omat vanhempani ovat Venäjältä, jossa vanhempia kunnioitetaan ja hoivataan alusta loppuun. Isovanhempani hoitivat omia vanhempiaan, heidän ollessa toimintakyvyttömiä, aina hautaan asti. Omat vanhempani hoitavat tällä hetkellä omia vanhempiaan niin paljon kuin he apua tarvitsevat. Minäkin aikanani tulen hoitamaan vanhempiani, kun he apua alkavat tarvitsemaan. Ei ole minulla ikinä käynyt mielessäkään, että ketään sukuni vanhuksista sysätäisiin yhteiskunnan niskoille johonkin vanhainkotiin. Perheen vahvuus perustuu sen yhtenäisyyteen; heikompia, lapsia ja vanhuksia, autetaan koko suvulla oli elämäntilanne mikä tahansa.

Ilmoita tyttärelle että myös hänen apunsa on yhtä tervetullutta ja hän voi tulla siivoamaan kodin ( ilmoitahan milloin sinulle voi siivota ) laittamaan ruokaa ja auttamaan päivittäisaskareissa. Sinä et koskaan ole kieltänyt mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun hän sitä tarjosi.

Nythän sinulla on kaksi vapaaehtoista auttajaa ja paikkaa missä voit viettää aikaa.

Soitahan tyttärelle ja ilmoita iloinen uutinen, sinä tulet kylään ja sinua saa vapaasti hemmotella pilalle. Pyydä häntä vaikka hakemaan jos liikkuminen on vaikeaa.

PS osaanottoni puolison kuoleman johdosta ja jaksamista ilman turhaa syyllisyyttä