Miksi naiset vähättelevät naisia, joilla ei ole lapsia? Etenkin jos nainen kertoo, ettei hän ole koskaan halunnut jälkeläisiä, ämmäkööri älähtää heti ja selän takana nainen lytätään. Lämpöä(?) säteilevät äitihahmot haluavat eristää lapsettoman naisen keskuudestaan. Miehen haluttomuus hankkia lapsia on sen sijaan luonnollista ja naiset ikään kuin kokevat oman sukupuolensa velvollisuudeksi vietellä miehen isyyteen.
Vanhemmuus on hieno ja antoisa kokemus. Lapsi varmasti mullistaa etenkin äitinsä elämän. Joku saattaa kehittyä ihmisenäkin sen ansiosta, ainakin kunnes hormonimyrky taas normalisoituu. En kuitenkaan sanoisi, että se tekee kenestäkään arvokkaampaa yksilöä tai pätevämpää työntekijää, jos ala ei liity lastenhoitoon. Jos äitiys/isyys tekisi meistä viisaampia ja älykkäämpiä, ihmiskunta olisi todella korkealla tasolla, koska enemmistöllä lapsia kuitenkin on, tahtoen tai tahtomattaan.
Etenkin naisten kohdalla huomaa usein itsekkään käsityksen oman lapsen hyvyydestä verrattuna naapurin kakaroihin. Sitäkin näkee nykyään usein, että nainen miestä vaihtaessaan haluaa häivyttää eksän kanssa hankitut mukulat uusien ja ihanampien tieltä. Tämä tuntuu lähinnä eläimelliseltä, ei niinkään madonnamaiselta hyvyydeltä. Myönnetään, että miehet ovat kautta aikain kartelleet velvollisuuksiaan vanhempana ja sitä osa tekee edelleen. Miehillä suhtauminen lapsiin on kuitenkin järkiperäisempää. Lapsista huolehtiminen on isälle perusvelvollisuus, kun taas moni äiti pitää lapsia todisteena omasta erinomaisuudestaan?
Lapsiko tekee paremmaksi?!
31
1004
Vastaukset
- jarona
Tossa ei ainakaan ollut mitään mikä muhun osuisi. Eikä varmaan moneen muuhunkaan naiseen. Mulla on kaksi lasta joita rakastan yli kaiken. Heillä on eri isät. Nuorempi on nykyisen mieheni kanssa. Molempia rakastan yhtä paljon ja huolehdin heistä koska se on velvollisuuteni ja koska heitä rakastan.
En kuvittele lasteni olevan parempia kuin naapurin lapset mutta minulle he ovat rakkaimpia. Rakkaus on se mikä tekee ihmisestä ihmisen. Se joka ei rakkauteen kykene edes omia lapsiaan kohtaan on eläin eikä ihminen.
Mitä lapsettomiin naisiin tulee, niin minusta ovat hyvin järkeviä jos eivät hanki lapsia jos eivät halua. Eivät alistu ympäristön paineisiin. Ystävissänikin on heitä ja ovat ihania ihmisiä ja minulle läheisiä. - Nimi Erkki
"Sitäkin näkee nykyään usein, että nainen miestä vaihtaessaan haluaa häivyttää eksän kanssa hankitut mukulat uusien ja ihanampien tieltä. Tämä tuntuu lähinnä eläimelliseltä, ei niinkään madonnamaiselta hyvyydeltä. "
Kerro lisää tuosta, mihin oikein ne lapset voisi häivyttää?
Montako tapausta olet nähnyt?
Öikös ne ex-muijat yritä häivyttää sen ex-miehensä ennemminkin?- Äiti olen
Mitähän ex-muijas tykkäs kun et yhtä ainokaista lasta pystynyt siittämään hänelle pitkän avioliiton aikana. Naiselta siinä meni elämä hukkaan ääliön kanssa.
- Lapseton nainen
Olen omasta tahdostani lapseton ja sellaisena aioin myös pysyä.
Ap on oikeassa siinä, että moni nainen kokee minut uhkana itselleen. Myös miehiltä on tullut vihamielistä palautetta, lähinnä tilanteissa joissa mies on ollut kiinnostunut minusta ja olen kantani lapsentekoon ilmaissut. Myös ihan neutraalissa keskustelussa elämänvalintani on herättänyt vihamielisiä kommnetteja.
Olen paha, itsekäs yms.
Enpä juurikaan tunne naisia, jotka hylkäisivät ex-miehensä kanssa tehdyt lapset, miehiä sitä vastoin jonkin verran.
Mitä tulee työelämässä pärjäämiseen ja lasten hankkimiseen niin kyllä vanhemmuus on selkeä etu työelämässä. Kuinka monta yritysjohtajaa Suomessa on, joilla ei ole lapsia? Minä en tiedä ketään.
Oikeasti vanhemmuus lisää vastuuntuntoa ja pakko on sanoa omista miespuolisista kavereista, että heistä on tullut inhimillisempiä sen jälkeen kun ovat hankkineet lapsia. Ymmärtävät, että asiat eivät aina mene niin kuin itse haluaisi.
Minusta vanhemmuus on pelkkä etu työelämässä pärjäämiseen, ja sellaisena se tulisi myös nähdä. Miesten kohdalla vanhemmuutta arvostetaan. - Lapseton nainen.
Lapseton nainen kirjoitti:
Olen omasta tahdostani lapseton ja sellaisena aioin myös pysyä.
Ap on oikeassa siinä, että moni nainen kokee minut uhkana itselleen. Myös miehiltä on tullut vihamielistä palautetta, lähinnä tilanteissa joissa mies on ollut kiinnostunut minusta ja olen kantani lapsentekoon ilmaissut. Myös ihan neutraalissa keskustelussa elämänvalintani on herättänyt vihamielisiä kommnetteja.
Olen paha, itsekäs yms.
Enpä juurikaan tunne naisia, jotka hylkäisivät ex-miehensä kanssa tehdyt lapset, miehiä sitä vastoin jonkin verran.
Mitä tulee työelämässä pärjäämiseen ja lasten hankkimiseen niin kyllä vanhemmuus on selkeä etu työelämässä. Kuinka monta yritysjohtajaa Suomessa on, joilla ei ole lapsia? Minä en tiedä ketään.
Oikeasti vanhemmuus lisää vastuuntuntoa ja pakko on sanoa omista miespuolisista kavereista, että heistä on tullut inhimillisempiä sen jälkeen kun ovat hankkineet lapsia. Ymmärtävät, että asiat eivät aina mene niin kuin itse haluaisi.
Minusta vanhemmuus on pelkkä etu työelämässä pärjäämiseen, ja sellaisena se tulisi myös nähdä. Miesten kohdalla vanhemmuutta arvostetaan.Minusta tuntuu, että lapsettomuudesta kärsivät/kärsineet suhtautuvat vihamielisesti vapaehtoisesti lapsettomaan naiseen.
- Nimi Erkki
Äiti olen kirjoitti:
Mitähän ex-muijas tykkäs kun et yhtä ainokaista lasta pystynyt siittämään hänelle pitkän avioliiton aikana. Naiselta siinä meni elämä hukkaan ääliön kanssa.
Valitettavasti en ymmärtänyt kommenttiasi!
Kenties halusit vastata tuolle alkuperäiselle aloittajalle? Olen eri Erkki ja lainasin hänen tekstiään kysyäkseni jotain.
Kiitos kuitenkin vastauksestasi! En vain ymmärrä asiayhteyttä. - myös lapseton..
Lapseton nainen kirjoitti:
Olen omasta tahdostani lapseton ja sellaisena aioin myös pysyä.
Ap on oikeassa siinä, että moni nainen kokee minut uhkana itselleen. Myös miehiltä on tullut vihamielistä palautetta, lähinnä tilanteissa joissa mies on ollut kiinnostunut minusta ja olen kantani lapsentekoon ilmaissut. Myös ihan neutraalissa keskustelussa elämänvalintani on herättänyt vihamielisiä kommnetteja.
Olen paha, itsekäs yms.
Enpä juurikaan tunne naisia, jotka hylkäisivät ex-miehensä kanssa tehdyt lapset, miehiä sitä vastoin jonkin verran.
Mitä tulee työelämässä pärjäämiseen ja lasten hankkimiseen niin kyllä vanhemmuus on selkeä etu työelämässä. Kuinka monta yritysjohtajaa Suomessa on, joilla ei ole lapsia? Minä en tiedä ketään.
Oikeasti vanhemmuus lisää vastuuntuntoa ja pakko on sanoa omista miespuolisista kavereista, että heistä on tullut inhimillisempiä sen jälkeen kun ovat hankkineet lapsia. Ymmärtävät, että asiat eivät aina mene niin kuin itse haluaisi.
Minusta vanhemmuus on pelkkä etu työelämässä pärjäämiseen, ja sellaisena se tulisi myös nähdä. Miesten kohdalla vanhemmuutta arvostetaan.on sellainen, että painostusta lasten tekoon on tullut vain suvulta, ei muualta. Ehkä sillä on tekemistä missä asuu? Asun Helsingissä ja käsittääkseni isommissa kaupungeissa ei ole mitenkään tavatonta lapsettomat aikuiset ihmiset.
- myös lapseton nainen
Lapseton nainen. kirjoitti:
Minusta tuntuu, että lapsettomuudesta kärsivät/kärsineet suhtautuvat vihamielisesti vapaehtoisesti lapsettomaan naiseen.
voi sanoa, että ei itsekään tiedä varmasti voiko edes saada lapsia.
- erkki kahvipöydästä
Lasten "häuvyttämisellä" tarkoitan, että vanhemman halu viettä aikaa näiden kanssa vähenee. Soitellaan suku ja tuttavapiiri läpi aina parin viikon välein, kun pyydetään mukuoille mahdollisuutta tulla viikonlopuksi kylään. Sovittua vierailuaikaa sukulaisten luona venytetään ja venytetään. Vanhemmalla saattaa olla tapaamisoikeus viikonlopuksi, mutta sitä ei halutakaan käyttää. Tätä tapahtuu erityisesti, jos vanhemman uusi mies tai nainen ei välitä olla lasten seurassa. Pahimpia tilanteita syntyy, kun eronneet äiti ja isä seurustelevat kukin tahoillaan, eikä kumpikaan oikein haluaisi lapsia sotkemaan uutta suhdetta.
- on tälleen
myös lapseton.. kirjoitti:
on sellainen, että painostusta lasten tekoon on tullut vain suvulta, ei muualta. Ehkä sillä on tekemistä missä asuu? Asun Helsingissä ja käsittääkseni isommissa kaupungeissa ei ole mitenkään tavatonta lapsettomat aikuiset ihmiset.
Täällä "maalla" on muuten mukavaa, mutta vakaa parisuhde, lapset ja omistusasunto ovat normaaliuden ehdoton mitta! Ihmisten on liki mahdoton suvaita yksinelävää, lapsetonta, keski-ikäistä naista, jolla on oma kämppä ja vaihtelevia suhteita. Se on ihan kaameeta, jos ämmä vielä kehtaa väittää, että ei edes halua lapsia!
- lgdfhdfö
Siihenhän yleensä sorrutaan: häivyttämään entinen pois, vaikka silloin tehdään karhunpalvelus lapsille. Mm. siitä on todisteena ojista löytyvät isät, joiden isä-lapsi -suhdetta on kaikin tavoin torpedoitu. Työttömyys, viina ja sekin siinä kyytipoikana. Voihan jollain ollut itselläkin osuutta tilanteeseensa, mutta osaltaan isyyden epääminenkin vaikuttaa.
Kyllä lapsiakin, jopa omia, voidaan yrittää häivyttää uudesta suhteesta. Vai mitä kertoo seuraava kommentti, vastaus kysysmykseen montako teitä on? "Sitten meillä on aina välillä täällä käymässä, joskus viikonloppuisin 10 v. poika, muttei sitä nyt pitä sillai laskea mihinkään." Kyseessä uusi pari uudella lapsella. Vanhaa ei siis pidä ottaa kuulemma mitenkään huomioon uusia tiloja suunniteltaessa. - jlfjglfjlg
on tälleen kirjoitti:
Täällä "maalla" on muuten mukavaa, mutta vakaa parisuhde, lapset ja omistusasunto ovat normaaliuden ehdoton mitta! Ihmisten on liki mahdoton suvaita yksinelävää, lapsetonta, keski-ikäistä naista, jolla on oma kämppä ja vaihtelevia suhteita. Se on ihan kaameeta, jos ämmä vielä kehtaa väittää, että ei edes halua lapsia!
Varmasti se on noin pienellä paikkakunnalla, jossa muutenkin kaikkien pitää mahtua samaan ahtaaseen muottiin. Voi olla vaikeaa ymmärtää erilaisuutta niinkuin se muutenkin on haasteellista. Itse olen sellainen kanaemo, että kärsin, kun siipieni suojassa on vain tyhjyys. Minusta on reilua, ettei rupea lisääntymään, jos ei syystä tai toisesta halua lapsia. Ne lapsettomat, jotta tunnen, ovat itse esim. eläneet sellaisessa kodissa, että voin hyvin kuvitella heidän pitävän vanhemmutta jotenkin mahdottomana tehtävänä. Toinen tapausryhmä on ne, jotka pelkäävät itsekin saavansa vammaisen lapsen. Eräällä on kehitysvammainen sisko, minkä takian hän on aina ollut lisääntymiskammoinen. Varmasti he olisivat ihan hyviä vanhempia, jos heillä olisi lapsia.
- .................
itselläni on yksi lapsi ja ystävättärelläni niitä kopallinen, kyllä sen huomaa puheista kuinka hän kiillottaa omaa kruunuansa lapsien lukumäärällä. Väsymys painaa päälle niin itsestänsä on kiva tehdä marttyyri...aina tekisi mieli hänelle sanoa, että lapsia ei tänä päivänä ole kenenkään pakko saada, keskustelumme ovat sitä että hän lähinnä kehuu omaa paremmuuttaan ja minä kuuntelen. Omaan tilanteeseeni olen täysin onnellinen. Olisi kiva sen ystävättären kanssa jutella vaikka joskus ilmastonmuutoksesta....
Itse kanssa ihmettelen miten jotkut jaksaa ylpeillä sillä miten monta lasta on hankkinut. Siis lapsen hankkiminenhan on maailman yksinkertaisin asia, sillä ei se kovinkaan haastavaa voi olla kerta miljoonia vuosia niitä lapsia ollaan hankittu. Jokainen olento osaa lisääntyä ja siksi luonto on tehnyt siitä yksinkertaista ja helppoa.
Silti jotkut pitää sitä yhtä suurena haasteena kuin mount everestille kiipeäminen ilman happipulloa.
Kasvatus onkin sitten ihan asia erikseen.
Itse yleensä kyllä välttelen näitä juuri lapsen saaneita ihmisiä sillä heidän kanssaan ei pysty puhumaan mistään, koska kaikki asiat liittyy vain siihen lapseen ja siihen kuinka hieno ja uskomaton se on.- että olet mies
beefcake kirjoitti:
Itse kanssa ihmettelen miten jotkut jaksaa ylpeillä sillä miten monta lasta on hankkinut. Siis lapsen hankkiminenhan on maailman yksinkertaisin asia, sillä ei se kovinkaan haastavaa voi olla kerta miljoonia vuosia niitä lapsia ollaan hankittu. Jokainen olento osaa lisääntyä ja siksi luonto on tehnyt siitä yksinkertaista ja helppoa.
Silti jotkut pitää sitä yhtä suurena haasteena kuin mount everestille kiipeäminen ilman happipulloa.
Kasvatus onkin sitten ihan asia erikseen.
Itse yleensä kyllä välttelen näitä juuri lapsen saaneita ihmisiä sillä heidän kanssaan ei pysty puhumaan mistään, koska kaikki asiat liittyy vain siihen lapseen ja siihen kuinka hieno ja uskomaton se on.Miehillehän se on pelkkää orgasmia.
- hommat
että olet mies kirjoitti:
Miehillehän se on pelkkää orgasmia.
Me naiset emme tarvitse siihen edes orgasmia. Riittää, kun päästää miehen lähelleen. Tämän lisäksi raskaaksi tuleminen edellyttää myös, että unohtaa tai tietoisesti on käyttämättä ehkäisyä. Luonto hoitaa homman. Lasten kasvattaminen vasta on se osio, missä luonne punnitaan.
- jökök
beefcake kirjoitti:
Itse kanssa ihmettelen miten jotkut jaksaa ylpeillä sillä miten monta lasta on hankkinut. Siis lapsen hankkiminenhan on maailman yksinkertaisin asia, sillä ei se kovinkaan haastavaa voi olla kerta miljoonia vuosia niitä lapsia ollaan hankittu. Jokainen olento osaa lisääntyä ja siksi luonto on tehnyt siitä yksinkertaista ja helppoa.
Silti jotkut pitää sitä yhtä suurena haasteena kuin mount everestille kiipeäminen ilman happipulloa.
Kasvatus onkin sitten ihan asia erikseen.
Itse yleensä kyllä välttelen näitä juuri lapsen saaneita ihmisiä sillä heidän kanssaan ei pysty puhumaan mistään, koska kaikki asiat liittyy vain siihen lapseen ja siihen kuinka hieno ja uskomaton se on.jos olisin synnyttänyt uutta elämää monta kertaa. Saahan siitä olla ylpeä. SE pitää vaan muitten sietää. Minusta on hienoa, että uudet vanhemmat keskittyvät täysillä lapsiinsa. Keskustelkoot muitten kanssa sitten ne, jotka eivät heidän juttujaan jaksa kuunnella.
Surettaa sen sijaan ne vanhemmat, jotka eivät ehdi olemaan lastensa kanssa. Aina on jotain tärkeämpää menoa ja harrastusta. Lapset kasvavat niin äkkiä... Sen takia on hyvä, jos lapsilla on edes sisaruksia, ettei tarvii olla yksin kotona.
Tänä päivänä nainen saa sanoa ääneen ettei pidä lapsista eikä niitä halua. Minulle ei kukaan koskaan ole ainakaan suoraan päin naamaa sanonut että olisin jotenkin epäkelpo kun olen sanonut etten pidä lapsista. Minkä sille voi! :D ei ketään voi pakottaa pitämään esimerkiksi koiristakaan.
Päinvastoin, moni nainen on helpottuneena kertonut ettei itsekään pidä lapsista muttei ole sitä uskaltanut julkiseti ääneen sanoa.
Miehillä tuntuu enemmän olevan oletuksena että KAIKKI naiet haluavat lapsia ja pitävät niistä. xD Typerää.
Se on kyllä ihan totta että jotkut naiset pitävät omaa vavakuumettaan yhtä luonnollisena kuin sitä ettei siippa lapsia halua. Siitä alkaa väsytystaistelu. Itse en kertakaikkiaan tajua miksi kukaan lapsia haluava seurustelisi sellaisen ihmisen kanssa jolla ei samoja tulevaisuudenhaaveita/suunnitelmia ole.
Itse olen kelkkani kääntänyt, vauvakuume iski ja nyt olen raskaana. :) Ikimaailmassa en olisi ketään miestä lasteni isäksi painostanut. Mieluumin olisin yrittänyt saada lapsen yksin, tavalla tai toisella. Olin onnekas kun löysin ihanan miehen joka haaveili samoista asioista.
Edelleenkään muiden ihmisten lapset eivät herätä välttämättä suunnatonta ihastusta ja lepertelyn tarvetta, vaikka toki lapset ja lapsiin liittyvät asiat kiinnostavat enemmän kuin ennen.
En ikimaailmassa pidä lapsetonta/ vauvakuumeetonta naista itseäni huonompana. Sen ettei pidä lapsista saa sanoa ääneen eikä siinä ole mitään pahaa. Teeskentely olisi pahempaa. Sensijaan itseään jumalana pitävät vanhemmat tyyliin Nina Mikkonen saavat niskavillani inhosta pystyyn.
Tuosta töelämän pätevyydestä sanoisin että kyllä vanhemmuus voi olla valtavan hyvää "työkokemusta". Olen itse työelämässä huomannut että perheellisten, etenkin naisten, organisointitaidot ja operatiivinen johtamiskyky ovat usein varsin hyvällä tasolla.- Lapseton nainen.
Kun minulla ei tosiaankaan ole mitään lapsia vastaan. Kivat lapset ovat kivoja, aivan samalla tavalla kuin kivat aikuiset ovat kivoja. En ymmärrä mistä tuo ajatus tulee että vapaehtoisesti lapseton nainen ei pitäisi toisten lapsista.
Minulla on paljon perheellisiä ystäviä ja tulen lasten kanssa ihan hyvin juttuun. Ehkä jotkut lapset (etenkin pojat) tykkäävät, kun urheilen heidän kanssan enkä lässytä.
Minusta tuo vanhemmuus voi olla eduksi työelämässä, mutta joillakin naisilla on paha tapa alkaa komentelemaan työpaikan kahvihuoneessa samalla tavalla kun ilmeisesti kotona...nalkuttamista ja puuttumista toisten tapaan keittää kahvia tms.
Sellaisella asenteella, että kukaan muu ei osaa tehdä mitään oikein. Sellainen kyllä ärsyttää. - No johan on.
Kuitenkin menit sitten niitä hankkimaan? Voi ei...
- lilhiholh
En ole itse päässyt kokemaan, millainen on monta lasta saanut nainen esimiehenä. Sen sijaan sellaisia naisesimiehiä on ollut, joilla on yksi tai ei yhtään lasta.
- minäkin....
No johan on. kirjoitti:
Kuitenkin menit sitten niitä hankkimaan? Voi ei...
Minäkään en oikein ymmärtänyt edellisen viestiä: ei halua lasta, ei pidä lapsista - ja hups, yht'äkkiä ollaan onnellisesti raskaana. Mietin, jo että olenko lukihäiriöinen vai mitä...
minäkin.... kirjoitti:
Minäkään en oikein ymmärtänyt edellisen viestiä: ei halua lasta, ei pidä lapsista - ja hups, yht'äkkiä ollaan onnellisesti raskaana. Mietin, jo että olenko lukihäiriöinen vai mitä...
Kas näin: on olemassa ihmisiä, useimmiten naisia, jotka tuovat kovasti esiin sitä kuinka paljon lapsista pitävätkään, lepertelevät tuttujen vauvoille, ihastelevat lastenvaatteita jne. Minä en ole koskaan tuntenut palavaa halua sylitellä muiden lapsia, ihastella, leperrellä jne. En ole halunnut olla lasten kanssa tekemisissä. Ajatus omasta lapsesta on tuntunut vieraaalta. En siis ole ollut erityisen lapsirakas, päinvastoin vaivaannuin suunnattomasti tilanteista joissa joku mamma yrittää tunkea vauvaansa syliini. (Vaivaantuisin edelleen)
Monenlaisten vaiheiden jälkeen ajatus perheestä ja omasta lapsesta / lapsista on alkanut tuntua omalta ja hyvältä. Minä pystyisin huolehtimaan pienestä ihmistaimesta. Minä haluaisin olla äiti lapselle. Ehkä minusta olisi äidiksi?
Eihän äidin tarvitse olla sellainen joka ihastuu jokaikiseen lapseen ja näyttää sen koko maailmalle. Uskon että minun tapani olla äiti on hyvä siinä missä muutkin. Minun ei tarvitse osallistua mammakerhojen kahvipöytäkeskusteluihin joissa ruoditaan lasten tekemisiä ja tekemättäjättämisiä. Tärkeämpää on rakastava perhe ja sen nämä lapset tulevat saamaan, (jos kaikki tulee menemään hyvin ja me saamme heidät.)
Vanhemmuus vaikuttaa ihmisiin ihan varmasti, mutta se ei ole sellainen asia joka itsessään nostaisi tai laskisi ihmisen arvoa millään tavalla. On karmeaa jos joku pitää itseään muita parempana siksi että on lisääntynyt.- kiinnostavaa.
katarzyna kirjoitti:
Kas näin: on olemassa ihmisiä, useimmiten naisia, jotka tuovat kovasti esiin sitä kuinka paljon lapsista pitävätkään, lepertelevät tuttujen vauvoille, ihastelevat lastenvaatteita jne. Minä en ole koskaan tuntenut palavaa halua sylitellä muiden lapsia, ihastella, leperrellä jne. En ole halunnut olla lasten kanssa tekemisissä. Ajatus omasta lapsesta on tuntunut vieraaalta. En siis ole ollut erityisen lapsirakas, päinvastoin vaivaannuin suunnattomasti tilanteista joissa joku mamma yrittää tunkea vauvaansa syliini. (Vaivaantuisin edelleen)
Monenlaisten vaiheiden jälkeen ajatus perheestä ja omasta lapsesta / lapsista on alkanut tuntua omalta ja hyvältä. Minä pystyisin huolehtimaan pienestä ihmistaimesta. Minä haluaisin olla äiti lapselle. Ehkä minusta olisi äidiksi?
Eihän äidin tarvitse olla sellainen joka ihastuu jokaikiseen lapseen ja näyttää sen koko maailmalle. Uskon että minun tapani olla äiti on hyvä siinä missä muutkin. Minun ei tarvitse osallistua mammakerhojen kahvipöytäkeskusteluihin joissa ruoditaan lasten tekemisiä ja tekemättäjättämisiä. Tärkeämpää on rakastava perhe ja sen nämä lapset tulevat saamaan, (jos kaikki tulee menemään hyvin ja me saamme heidät.)
Vanhemmuus vaikuttaa ihmisiin ihan varmasti, mutta se ei ole sellainen asia joka itsessään nostaisi tai laskisi ihmisen arvoa millään tavalla. On karmeaa jos joku pitää itseään muita parempana siksi että on lisääntynyt.Olisi kiinnostavaa kuulla mitä mieltä sinä olet näistä asioista sen jälkeen kun lapsesi on syntynyt.
kiinnostavaa. kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa kuulla mitä mieltä sinä olet näistä asioista sen jälkeen kun lapsesi on syntynyt.
Ihan varmasti ajatusmaailma muuttuu joiltain osin, kun lapsiperheen todellisuus astuu kuvioon mukaan. Olihan mulla jo 15-vuotiaana selkeät ja vahvat mielipiteet kaikesta, mutta niin vaan ovat ajatukset muuttuneet vuosien myötä. Annan itselleni jatkossakin luvan muuttaa näkemyksiäni.
- vähäsen
Ketjussa on pariin otteeseen kehuttu perheellisten naisten organisointitaitoja. Olisiko siinä vähän turhaa legendaa tai jopa selitystä työpaikkakiusaamisilmiöön? Miltei jokaisella naisellahan on lapsi tai pari, mutta likimainkaan kaikissa työtehtävissä ei edellytetä minkäälaista johtamista. Suoraan sanoen homma kusee, kun turhan moni rivityöntekijä uskoo olevansa pomo ja pätevä sellainen. Siksikö ne ämmät pyrkii aina toisiaan ja miehiä hyppyyttämään, kun perhe-elämässä on kertynyt johtamistaitoa?
Liike-elämän huippupaikkojen harvat naiset ovat miltei kaikki lapsettomia. Eivätkö he sitten osaa johtaa?- Lapseton nainen.
Ja lisäisin tuohon sinun juttuusi vieläpä sen, että erityisen pahoja tapauksia ovat vanhemmat naiset, jotka eivät kunnioita omien lastensa ikäisiä ihmisiä millään tavalla. Pomottamista kyllä esiintyy. Yleensä siinä on taustalla myös se huono itsetunto, jos se nuorempi nainen on kauniimpi ja paremmin koulutettu = potentiaalinen työpaikkakiusaamistapaus.
- jljllökkö
En tiedä, että lapsettomia naisia erityisesti sen takia vähäteltäisiin. Johtuu ehkä siitä, ette ole itse sellaista kokenut ja en siksi ole sorsimista havainut. Voihan olla tottakin. varmaan olen huomaamattani kuulunut niihin poissulkijoihin. Ajatellaan ehkä heidän jääneen paitsi äitiyden kokemuksesta. Jos se on itsellä ollut myönteinen - niin kuin yleensä on -voidaan lapsetonta ajatuksissa sääliä. Onneksi lapsettomat voivat adoptoida... En tunne ikäisiäni itse naisia, jotka olisivat vapaaehtoisesti lapsettomia. Yleensä ennen pitkää useimmat haluavat tavalla tai toisella saada lapsia, omia tai muitten.
Omasta vanhemmastani olen havainnut huikeaa kehitystä lapsien kasvattamisen/kasvamisen myötä. Lapset kasvavat kasvattamattakin. Pikku tyttö on väkisin aikuistunut ja järkeä on kasvanut iän (=elämänkokemusten) tai juuri lapsien takia päähän. Minusta riippuu aika paljon siitä, miten vanhemmuuteen paneutuu tai joutuu paneutumaan: jotkut tulevat vanhemmiksi ikään kuin toisella kädellä, jos on muita rinnakkaiskasvattajia tai jos toinen puoliso hoitaa kaiken ja toinen on useimmiten poissa. Taustalla on vanhemapan oleminen, mutta silti voi elää kuten ennenkin.
Lasta voi myös "erehtyä" pitämään merkkinä omasta erinomaisuudestaan, aiankin jos lapsella sattuu olemaan asiat hyvin. Kodilla on kumminkin valtava merkitys. Ihan yhtä lailla kuin me suomalaiset ollaan hyviä, kun suomalainen voittaa. Sen sijaan kun suomalainen häviää, hän häviää yksin. Lapsen viat johtuvat siitä ja siitä itsestä riippumattomasta syystä, helposti toisen puolison suvusta, sieltä tulleista geeneistä, ympäristöstä jne. Toisaalta lapsen menestymisestä on helppo ottaa kunniaa itselleen varsinkin silloin, jos ei löydy muita meriittejä. Onko aikanan kokenut, että lapsen ongelmat ja vaikeudet ovat lapsen omia vai ovatko ne olleet vanhemmankin suurimpia murheita. Kai suhtautumisissa on eroja ja silloin toki myös sillä, miten suhtautua lapsen menestymiseen/selviytymiseen, jos kokee itsellään olleen osuutta siihen.
Minusta on ihan ok ajatella meidän lapset ja naapurin kakarat. Lasten pitää saada tuntea olevansa jotain aivan erityistä omien vanhempien silmissä. Heitä ihaillaan ja arvostetaan sen takia että he ovat juuri he eivätkä ne naapurin kakarat. Tokia naapurin kakaroihinkin pitää suhtautua kunnioittavasti ja opettaa lapsiakin suhtautumaan toisiin huomioon ottavasti.
Joskus tosiaan halutaan häivyttää toisen vanhat lapset uuden ihanamman tieltä. Näin tehdään traumoja vanhoille ja yritetään yhteisen jälkeläisen kautta sitoa mies tiiviimmin itseensä. Eläimellistä joo-o. Sen sijaan tulisi solidaarisuuden nimissä tukea olemassa olevia lapsia omissa lapsi-vanhempisuhteissaan. Moniko tekee niin? - StippaS
Hei kansalaiset, oletteko koskaan miettineet, että se lapsi-perhe -sompaus voi joillekin olla tietämättänsä kulissi ja toimia ponnahduslautana itsensä paremmaksi tuntemiselle! Sekä vaimolle että miehelle.. Mies pätee työ-ympyröissään ollessaan sosiaalisesti ns. uskottavampi perhekulissinsa kanssa siinä missä nainen pätee kotiympyröissä samalla mitalla.
Jaaritetaan lapsista, autoista, talosta, pihatöistä, ukosta/akasta ja vaikka mistä muusta vaan tietyllä tavalla ei suin surminkaan omasta henk.koht pään sisäisestä elämästä! Onko kukaan laittanut moista merkille, miten järkyttävän moni ihminen onkaan tätä laatua..? Moinen käytös saa ainakin itsellä niskakarvat pystyyn niin jotta soi.
Jälleen kerran ihminen rakentaa itse itselleen häkin, uhraamatta yhtään ainutta ajatusta sille mitenkä ei kuule omaa itseänsä. Sitä mitä oikeasti haluaa ja sitä mitenkä kaikkien ei ole pakko noudattaa elämässään samaa kaavaa samalla tavalla. Sopulina painetaan laumassa, jonka kirjoittamattomat säännöt pohjautuvat pelkästään ihmisten olettamuksiin, jotka ovat puolestaan muotoutuneet ehkä omien pelkojen, ennakkoluulojen yms kautta. Mietitään nyt vaikka liike-elämää miten jäykkää kansaa siellä on, laumasta ei saa eikä voi poiketa. Toinen ryhmä urheilijat, herrasiunaa jos sieltä joukosta löytyy homo tai lesbo niin maailma kaatuu.. Sama asia, eri muoto.
Ja näin turhaudutaan, ollaan heikkoitsetuntoisia, tahdotaan vain ulkokautta päteä kun ei muuta enää voi. Sisällä ihmisessä eivät tukahdetut voimat enää riitä kun ovat tarpeeksi syvälle painettu.
Vaan ei yleistetä asiaa silti koskemaan kaikkia, kunhan ymmärretään jotta näitä heikkojakin on. Toisaalta taas kun ajatellaan niin ilman heikkoja ei ole vahvojakaan :) :D- erkki kahvipöydästä
Juuri tuota samaa olen ajatellut. Perhe on tärkeä tekijä sosiaalisessa statuksessa. Samanlaisissa kulisseissa elävien ihmisten kanssa voi höösätä loputtomasti yhteisistä kuvioista, eikä perheen ulkopuolista maailmaa tarvitse juurikaan lähteä hahmottamaan.
Perheellisen henkilön elämän peruskuviota ei kyseenalaisteta, eikä hänen tarvitse koskaan perustella valintojaan. Heitä kunnioitetaan. Sinkulla on toisin olipa hän sitten harrasteissaan, työpaikalla tai sukujuhlissa, joku voi kokea oikeudekseen tulla kyselemään henkilökohtaisuuksia. Sanoisin niinkin, että vähemmistöön kuuluvat ihmisiset, vaikkapa lapsettomat aikuiset naiset, ovat usein mielenkiintoisempia. He ovat joutuneet katselemaan ja pohtimaan asioita eri näkökulmista kuin itseään suuresti arvostava enemmistö.
- lapseton nelikymppinen nainen
En mä vaan ole huomannut, että olisin jotenkin B-luokan kansalainen - kenenkään mielestä.
Missä ihme ympyröissä se Erkki menee? Ettei vaan ole omia ennakkoluulojasi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "974309Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293243No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452360- 351358
- 10979
- 141958
- 6904
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12842Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124786- 11780