vie kaiken.
Ei riitä ettei rakasta minua, ei riitä että on särkynyt toisne takia, ei riitä että hänelle pilkahtaa sittenkin valoa tunneliin, ei riitä että saavat toisensa hetkeksi, ei.. heidän elämänsä jatkuu onnellisena, uutena ja ihmeellisenä.
Minä jäin tyhjän päälle, menetin paljon ja sen jälkeen vielä lisää.
Melkein nousee katkeruus pintaan, miksi juuri nuo saivat onnellisuuden ja toisensa? Miksi minä kerta toisensa jälkeen löydän itseni tästä tilanteesta. Oli kyse sitten jonkunmoisesta suhteesta tai lyhyestä ihastumisesta. Mä olen oppinut nyt paljon, eikö olisi jo mun vuoro?
Kaikkein pahinta on etten , mä pääse eroon näistä tunteista. Fine, en saanu mitä halusin mutta onko se sitten reilua että mä kuukausi tolkulla kärsin kun tunteet ei lopu vaikka kaikki muu loppui? Kaiken menetyksen lisäksi, mä kannan näitä pahan mielen tunteita mukanani.
Mä voin aina järkeillä tän niin että nyt mä kasvan ihmisenä ja oon ite tehny virheitä jne. Mut miks ne jotka saa onnen, miks niitten ei tarvi käydä tätä läpi? Miks ne saa jotain mitä ne haluaa vaikka ne ois vielä enemmän keskeneräisiä ku minä? Miks ne ei joudu oppimaan tällasten tilanteiden kautta? Mikä tässä kaikessa on pielessä, onko se minä vai ne ihmiset ketä tapaan, mä en enää ymmärrä enkä käsitä.
Mun tarvis saada tää kaikki pois musta mutta kun se ei lähde. Mikään ei korjaannu vaikka mä yritän ja yritän. Olen ajattelematta, kehitän elämääni eteenpäin, suuntaan ajatuksia kaikkialle muuaalle, oon käsitelly asioita ja silti. Silti mä eilen itkin kun kuulin taas jutun teistä.
Tässä tapauksessa voittaja todella vei kaiken.
Ei riitä ettei rakasta minua, ei riitä että on särkynyt toisne takia, ei riitä että hänelle pilkahtaa sittenkin valoa tunneliin, ei riitä että saavat toisensa hetkeksi, ei.. heidän elämänsä jatkuu onnellisena, uutena ja ihmeellisenä.
Minä jäin tyhjän päälle, menetin paljon ja sen jälkeen vielä lisää.
Melkein nousee katkeruus pintaan, miksi juuri nuo saivat onnellisuuden ja toisensa? Miksi minä kerta toisensa jälkeen löydän itseni tästä tilanteesta. Oli kyse sitten jonkunmoisesta suhteesta tai lyhyestä ihastumisesta. Mä olen oppinut nyt paljon, eikö olisi jo mun vuoro?
Kaikkein pahinta on etten , mä pääse eroon näistä tunteista. Fine, en saanu mitä halusin mutta onko se sitten reilua että mä kuukausi tolkulla kärsin kun tunteet ei lopu vaikka kaikki muu loppui? Kaiken menetyksen lisäksi, mä kannan näitä pahan mielen tunteita mukanani.
Mä voin aina järkeillä tän niin että nyt mä kasvan ihmisenä ja oon ite tehny virheitä jne. Mut miks ne jotka saa onnen, miks niitten ei tarvi käydä tätä läpi? Miks ne saa jotain mitä ne haluaa vaikka ne ois vielä enemmän keskeneräisiä ku minä? Miks ne ei joudu oppimaan tällasten tilanteiden kautta? Mikä tässä kaikessa on pielessä, onko se minä vai ne ihmiset ketä tapaan, mä en enää ymmärrä enkä käsitä.
Mun tarvis saada tää kaikki pois musta mutta kun se ei lähde. Mikään ei korjaannu vaikka mä yritän ja yritän. Olen ajattelematta, kehitän elämääni eteenpäin, suuntaan ajatuksia kaikkialle muuaalle, oon käsitelly asioita ja silti. Silti mä eilen itkin kun kuulin taas jutun teistä.
Tässä tapauksessa voittaja todella vei kaiken.
Vastaukset 4
Vanhimmat
se koittaa sullekin, kun vaan osaat sanoa goodbye ja lopettaa entisessä roikkumisen. Sen voin sulle kertoa, että siihen ei ole se uusi ihminen pönkkä, jos entisesi hyppäsi heti uuteen, niin voi olla että sen suhteen loppu tulee sitäkin nopeammin. Jokainen suhteensa päättävä käy varmasti jossain vaiheessa ne eron tunteet läpi, ja kaikista parhaiten se kannattaa tehdä olemalla eron jälkeen yksin jonkin aikaa ja sitten huomaa jossain vaiheessa, että nyt olen valmis uuteen. Nyt mulla on kaikki kunnossa, annettavaa sille toiselle eikä vain otettavaa. Kaikki kestää aikansa, niin erosurukin.
Elämää ei vain voi ajatella niin, että mulle kuuluu nyt jotain, kun olen riittävästi tehnyt töitä asian eteen/ tai esim. kärsinyt ihmissuhteissa. Elämä "jalostaa" toisia ihmisiä hieman enemmän kuin toisia. Se on tosiasia joka on vain hyväksyttävä. Ehkä joku päivä oivallat mikä on ollut kaiken tarkoitus.
Sun pitäisi päästä vaan juttelemaan hyvän ystävän kanssa, että mikä se juttu oikein oli ja mitä sen kaverin kanssa oikein tapahtui. Sitä on niin sinisilmäinen suhteen alussa ja kuvittelee kaikkea. Itse asiassa minullakin oli suhteen alussa selviä vihjeitä, joita olis pitänyt osata tulkita. Tuli vähän outo olo ja se on aina sen merkki, että kaikki ei ole hyvin.
Olet varmaankin enemmän katkera sille, miksi sinulle kävi näin kuin sille, miksi juuri tämän kaverin kanssa kävi miten kävi.
Sun pitää ensin selvittää oma paha olosi. Se paha olo ei lähde, että tapaa kumppanin. Uusi kumppani ei ole pelastaja.
Siunausta.
hei kannata kaikkea uskoa mitä juorutaan.ota heti huomenna asia puheeksi hänen kanssaan.Voit iloisesti yllättyä kuitenkin.Onnea sinulle.Älä lannistu vaan toimi.